Vaelluskalojen vuosi: huovaten ja soutaen

Näin voi kuvata vaelluskalojen ja jokiluonnon vuotta 2025. Entäpä mitä on tulossa 2026?

Pato- ja vaellusesteiden purkujen Euroopan mestari: tällaisen nimikkeen Suomi sai 2024. Maassamme on tuoreeltaan purettu patoja enemmän kuin missään muualla. Kyse on yleensä turhista ja energiatuotannon kannalta merkityksettömistä vaellusesteistä. Vuonna 2025 kohteina olivat muun muassa Hiitolanjoen Kurunkoski ja Sysmänjoen Virtaankoski. Edellisenä vuonna Virho oli myötävaikuttamassa Pusulan Töllinkosken patopurkuun. Omana ryhmänään ovat tierumpujen kulkuhelpotukset, joita tarvitsisi Suomessa tehdä yhä tuhatmäärin. Vaellusesteiden eliminointi jatkuu 2026 ja erityisesti toivotaan Pohjois-Karjalan Palokin patopurkusopimuksen syntymistä.

Myös kalateitä on tehty 2025. Esimerkiksi Tornionjoen sivujokeen Tengiliönjokeen ja Helsingin Mätäjokeen, jossa Virho oli myötävaikuttamassa. Silti aina kun kuulee uutisen vesivoimalapadon kiertävän kalatien rakentamisesta, on heti perään kysyttävä, että tehtiinkö samalla kalojen alasvaellusratkaisu? Useimmiten ei – ja tällöin myös kalatien hyödyllisyys jää puolitiehen, jos siihenkään. Mustionjoella Pelto- ja Mustionkoskien vesivoimaloiden kalateiden rakentamishankkeet päättyivät konkeloon ja luvitus palautettiin alkutilaan – ja näin rakentamista tarvitsee odottaa vielä vuosia. Ensi vuonnakin odotetaan lisää kalateitä.

Koskien ja purojen kunnostustoiminta on nykyisellään jo laajaa toimintaa Suomessa. Pienistä ämpärikunnostuksista isoihin koneilla toteuttaviin valtauomien kunnostuksiin, kuten Jyväskylän Tourujoella. Virtavesien hoitoyhdistys teki näitä perinteiseen tapaan monen maakunnan alueella 2025. Hienona esimerkkinä on Salon Uskelanjoki, jossa runsaan parinsadan metrin kunnostettuun jokiuomaan tuli yli 70 taimenen mätipesää. Hämeessä erityisesti uusien kohteiden inventointi oli laajaa. Vantaanjoella saatiin taas kuvata kunnostusalueilla isoja kututaimenia. Pirkanmaalla tarkkailtiin tehtyjen töiden tuloksia, kun yhdessä Tampereen kaupunkipurossa taimenten luonnonlisääntyminen alkoi voimalla. Siuntionjoella latva-alueita laitettiin uuteen uskoon. Ja niin edelleen. Tätä kaikkea Virho aikoo jatkaa vahvasti 2026.

Virtavesien hoitoyhdistyksellä on yritysyhteistyötä muutamien tahojen kanssa. 2025 kohteillamme oli ennätysmäärä yritysedustajia kunnostamassa jokia ja puroja eikä 2026 näytä yhtään huonolta.

Suomi on uuden ison mittaluokan vesivoimarakentamisen kynnyksellä. Kyse ei ole perinteisesti poikki jokiuomien rakennettavista vesivoimalapadoista, vaan pumppuvoimasta. Taustalla on sähkön kulutuksen vaihtelu yhdistettynä voimakkaasti heiluvaan sähkön tuotantoon, johon erityisesti tuulivoima vaikuttaa. Pumppuvoimahankkeita kaavaillaan erityisesti Kemijoelle ja ne ovat synnyttäneet laajaa vastarintaa. Vesivoimayhtiöiden jokirakentamisen korjaustoimenpiteet ovat jääneet pieniksi patojen aiheuttamiin vahinkoihin nähden.  2026 kuullaan lisää, etenevätkö hankkeet.

Toki on annettava osatunnustusta muun muassa Suomen toiseksi suurimmalle sähköntuottaja UPM:lle virtavesiohjelmineen. Fortum uusi luonnon monimuotoisuusohjelmansa ja tavoittelee parinkymmenen pikkupadon purkua tulevina vuosina. Hienoa, mutta miksi tätä tavoitetta toteutetaan vain Ruotsissa eikä Suomessa?

Raakkurintamalla Stora Enson alihankkija järjesti mittaluokan ”raakkugaten” Hukkajoella. Onnena onnettomuudessa oli, että uhanalainen jokihelmisimpukka sai näin huomioita ja Stora Enso antoi miljoonan korjaustoimiin, jotka jatkuvat ensi vuonnakin. Virho on osallistunut parilla joella raakkujen elinympäristökunnostuksiin ja tähän on valmiuksia vastaisuudessakin.

Monet järjestöt mukaan lukien Virtavesien hoitoyhdistys vaativat keväällä 2025 kalatalousvelvoitteiden päivittämistä Kokemäenjoella. Käytännössä muun muassa ohitusuomia vesivoimaloihin mereltä Tampereelle. Vastaavia kalatalousvelvoitteiden päivitysvaatimuksia on tehty muissakin vesistöissä etelästä pohjoiseen nimenomaan vedoten olosuhteiden muutoksiin – ja näitä tehdään lisää oletettavasti myös 2026.

Perustavanlaatuiseksi ”vesistöpäivityksiksi” voi myös lukea selvityksen Kymijoen eri haarojen vesimääristä, jota muuttamalla hyödynnettäisiin kalakantoja aiheuttamatta suurta haittaa sähköntuotannolle. Virtavesien hoitoyhdistyskin on vaatinut esimerkiksi Ahvenkoskenhaaraan kalateitä ja muuta peruskohennusta Kymijoen vesistössä. Muuten Kymenlaaksossa on seurattu Virhon tekemien koskikunnostusten vaikutuksia sekä vedenlaadun parantamishankkeiden vaikutuksia.

Lakirintamalla ei ole monia ruusuja jaettavaksi. Vesilain muutos niin sanotusta nollavelvoitteesta on auki. Kyse on yleensä pienvesivoimaloista, joissa ei ole mitään kalateitä eikä velvoitteita sellaista rakentaa ja nyt on yritystä saada tilanteeseen muutosta. Toiseksi Suomi on yrittänyt murentaa EU-tasolla ennallistamisasetuksen, jonka perusteella avattaisiin ja kunnostettaisiin esimerkiksi jokiuomia. Asetuksen vesitys ei onnistunut, mutta venkoilu jatkunee.

Kalatiestrategian päivitys on kuitenkin meneillään ja siinä nousevat esiin muun muassa alasvaellusväylät, luonnonmukainen lisääntyminen ja uusin tutkimustieto. Päivitys on lähtenyt liikkeelle ja 2026 kuullaan lisää. Virho on mukana näissä hankkeissa vesilain uudistamisesta kalatiestrategiaan.

Paljon muuta mielenkiintoista on tehty ja suunnitteilla. Saimaanlohta yritetään pelastaa muun muassa risteyttämällä sitä Laatokanlohen kanssa. Virtavesien hoitoyhdistyksellä on vesistökohde, jossa vahvennetaan taimenkantaa samalla, kun vieraslaji puronieriää vähennetään. Hanke jatkuu ensi vuonnakin. Kyttyrälohta riitti Lapista Tanskaan ja vielä emme tiedä varmasti, leviääkö se myös Itämeren puolelle.

Kaiken kaikkiaan paljon on tehty, saatu aikaan ja tahti näyttää jatkuvan vallan mukavalla tasolla myös 2026!