Mellunkylänpuron päähaaran alku on Slåttmossenin suoalueella Porvoon moottoritien vieressä. Puro virtaa Rajakylän, Vesalan ja Mellunkylän kaupunginosien läpi ja lopulta laskee mereen Vartiokylänlahden pohjukassa Itä-Helsingissä.
Uomalla on pituutta 5,5 kilometriä ja pudotuskorkeutta noin 30 metriä. Keskivirtaama on 4,1 litraa sekunnissa. Puroon laskee lähdevaikutteisia noroja mm. Länsimäentien varrella. Puro ei jäädy pohjaan asti pitkilläkään pakkasjaksoilla, mikä on edellytys taimenen palauttamiselle puroon.
Kuten useimpia puroja Mellunkylänpuroakin ajan mittaan on muokattu voimakkaasti. Alkuperäistä uomaa löytyy vain harvassa paikassa. Monessa kohdassa ojamainen puro kulkee pitkiä matkoja maan alla putkessa. Veden laatu kuitenkin on parantunut merkittävästi viime vuosikymmenten aikana, sillä parantuneen viemäröinnin myötä puro ei enää kuormitu asutusten jätevesistä. Puhdistunut Mellunkylänpuro on nykyisellään arvokas elinympäristö monille eliöille.
Leveäksi kaivettu eliöille suojaton ja kasveille huono avouoma
Myös taimen on pitkäjänteisen työn tuloksena hiljalleen kotiutumassa takaisin. Kotiutustyö aloitettiin vuonna 2001 istuttamalla Mellunkylänpuroon vastakuoriutuneita taimenten poikasia. Poikasten selviytyminen oli pitkään hämärän peitossa, sillä muutamia yksittäisiä havaintoja lukuun ottamatta niistä ei juuri saatu havaintoja seuraavina vuosina. Vuoden 2006 kesällä kaloja alkoi näkyä ja pian niiden todettiin myös lisääntyneen luontaisesti. Uusi urbaani taimenpuro oli syntynyt.
Sittemmin purossa on kasvanut jo useita taimenen ikäluokkia. Paikallisten kalojen lisäksi osa on lähtenyt merivaellukselle. Mereen vaeltavat taimenen poikaset, smoltit, pyrkivät muutaman merivuoden jälkeen palamaan takaisin synnyinpuroonsa lisääntymään. Purolla on tehty havaintoja yksittäisistä merestä kudulle nousseista taimenista 2010-luvulla.
Merestä puroon kudulle pyrkivien taimenten mahdollisuus selvitä puroon asti merkittävästi paranivat Helsingin kaupungin päätöksellä Vartiokylänlahden verkkokalastuskiellon jatkamisesta vuoden loppuun asti vuodesta 2020 alkaen. Aiemmin verkkokalastus on ollut sallittua 1.10. alkaen ajoittuen taimenen kutunousuun. Samalla päätettiin verkkokalastukselta ympärivuotisesti rauhoittaa alue Vuosaaren sillasta pohjoiseen.
Myös kolmipiikki ja kivennuoliainen kuuluvat puron vakilajistoon. Keväisin merestä nousee särkikaloja ja haukia kudulle.
Kivillä kunnostettua uomaa
Virtavesien hoitoyhdistys ja Helsingin kaupunki ovat kunnostamalla parantaneet taimenen elin- ja lisääntymismahdollisuuksia Mellunkylänpurossa. Talkookunnostusten lisäksi kalojen liikkumista haitanneita nousuesteitä on poistettu. Ensimmäisissä talkoissa vuonna 2007 Ojanpuistonkoskessa sijainnut betonipato ohitettiin kalatiellä, ja pari vuotta myöhemmin alempana sijainnut mittapato korvattiin Helsingin kaupungin toteuttamalla tekokoskella. Nykyisin kaloilla on vapaa nousuyhteys mereltä aina Vesalaan Aarrepuistonkoskeen asti. Puiston yläosassa on noin metrin korkea kallioköngäs, joka on luontainen vaelluseste ylävirtaan pyrkiville kaloille.
Vuonna 2005 valmistuneen Aarrepuistokosken vesiaiheet saattavat miellyttää ihmissilmää, mutta toteutuksessa ei ole huomioitu kalaston tarpeita. Kynnysmäiset betonirakenteet ja lankkupadot sekä jyrkät ja sileät kalliopinnat häiritsevät kalojen kulkua ja heikentävät taimenen elinolosuhteita.
Kunnostettu koski Ojapuistossa Länsimäentien varrella
Kesällä 2009 suurin osa Mellunkylänpuron taimenista kuoli puroon joutuneen päästön seurauksena. Kalakuolemat aiheuttanut aine ja päästön lähde eivät selvinneet.
Syksyn 2010 koekalastuksen perusteella taimenkanta oli heikko. Tutkimuksellisissa sähkökoekalastuksissa taimenten poikasia ei löytynyt, vain kaksi vanhempaa paikallista emotaimenta sekä kolmipiikkejä. Taimenkannan elvyttämiseksi tehtiin keväällä 2012 tuki-istutus mädillä. Samana syksynä suoritettu koekalastus paljasti poikasten selviytyneen hyvin ja niiden levittäytyneen laajalle alueelle. Sittemmin taimenkanta on pysynyt pienenä, mutta kunnostusten ansiosta saanut runsaasti uusia elinalueita ja kalat ovatkin harvalukuisina levittäytyneet uusille alueille. Todennäköisesti runsaat hiekka- ja muu kiintoainepäästöt rakennustyömailta ovat tukkineet taimenten kutupesiä soraikoissa ja tukahduttaneet hedelmöityneen mädin ja näin estäneet tamenkannan nopeampaa kasvamista.
Virhon työ Mellunkylänpuron maiseman ja eliöiden hyväksi jatkuu. Puroa on kunnostettu vuosittain 2010-luvulla ja kunnostustalkoot jatkuvat edelleen.
