Rekolanoja pääuoma on yli 12 kilometriä pitkä ja se kerää vetensä Vallinojan ja Savionojan latvapuroista.
Vallinoja saa alkunsa Firanlähteista Vantaan ja Tuusulan rajalta. Firanlähteista muodostuvan Kirkkosuon ja sitä seuraavan peltoalueen jälkeen lähdeperäinen Vallinoja kohisee Tussinkosen luonnonsuojelualueelle. Kivikkoinen Tussinkoski muodostaa kaloille nousuesteen, mutta sen alaosilla on nähty kutevia merivaelluksen tehneitä taimenia. Lehmustontien alapuolella siihen yhtyy Vierumäenoja ja tästä hieman alavirtaan Vallinoja yhtyy Savionojaan.
Savionoja koostuu useista haaroista, joista ongelmallisin on Karhuntassunoja. Se saa alkunsa Keravan puolelta, Myllykorven jätteenkäsittelalueelta. Jätteenkäsittelyalueelta on päässyt jätevesipäästöjä Savionojaan ja siitä Rekolanojaan ja se on ollut taimenen elvyttämisen suurimpia esteitä.
Rekolanojan voidaan sanoa alkavan Korson keskustassa sijaitsevien lampien alapuolelta. Lampia padottaa osittaisen nousuesteen muodostava pohjapato, jota korjataan vuosina 2017-2019.
Korson keskustan lampia padottava pohjapato
Kunnostettua koskea Kulomäentien sillan alla
Koivukylän kohdalla Rekolanojan uomaa on siirretty junaradan ja ostoskeskusten myötä luonnollisesti meanderoivasta uomasta suorempaan, junarataa mukailevaan uomaan. Uusi uoma kuitenkin kivettiin ja kunnostettiin vesieliöiden elinympäristöksi sopivaksi.
Rekolanojan parhaat taimentiheydet ovat Virhon talkoissa rakentamilla kutu- ja poikasalueilla Koivukylänväylän sillan alla.
Koivukylänväylän koskialueen jälkeen Rekolanoja virtaa Hiekkaharju golffin alueelle, ja meanderoi luontaista uomaansa pitkin, lopulta laskien Keravanjokeen Jokiniemen alueella.
Rekolanoja on ollut Virhon talkookohde usean vuoden ajan. Myös Vantaan kaupunki on purotalkkari-hankkeen puitteissa kunnostanut ja siivonnut Rekolanojaa vuodesta 2015 alkaen.
Teksti ja kuvat: Joonas Tammivuori