Iijoki uuteen nousuun!

Mahtivirta Iijoen tainnuttaminen alaosan vesivoimaloilla on Suomen koskihistorian synkkiä lukuja, kun kymmenien vuosien odotuksen jälkeenkään vesistöön ei ole palautettu kunnollisia lohi-, taimen-, siika- jne. kantoja. ELY-keskus on kuitenkin käynnistänyt näiden voimaloiden kalatalousvelvoitteiden päivittämisen, jota käsitellään parhaillaan aluehallintovirastossa AVI:ssa. Tässä Virtavesien hoitoyhdistyksen lausunto asiasta:

I Yleiskanta Iijoen kalatalousvelvoitteiden päivittämiseen

Lapin ELY-keskuksen Iijoen (Raasakan, Maalismaan, Kierikin, Pahkakosken ja Haapakosken voimalaitokset) kalatalousvelvoitteiden päivityshakemus on tarpeellinen ja ehdottoman oikeansuuntainen. Iijokeen ei ole saatu palautettua luonnonmukaiseen lisääntymiseen perustuvia, vesivoiman hävittämiä vaelluskalakantoja.

Muun muassa tutkimustieto on tuonut lisää näkemystä vesivoimaloiden haittojen suuresta mittasuhteesta ja toisaalta tietoa siitä, miten vaelluskalakantoja pitää palauttaa. EU:n vesipuitedirektiiviä on tehostettu ja Suomen hallitusohjelmassa vaelluskala-asiat ovat näkyvässä roolissa. Voimassa oleva kalatalousvelvoite on väistämättömän vanhentunut.

Iijoen voimaloiden aiheuttamiin ympäristö- ja kalavahinkoihin nähden korjaustoimenpiteet ovat olleet kovin rajallisia. Iijoen vesivoimayhtiöllä on ollut kymmeniä vuosia aikaa saada aikaan merkittäviä tuloksia joen vesielinympäristön ja kalakantojen takaisin saamiseksi, mutta on syntynyt lähinnä koe- ja näytösluontoisia hankkeita ja ”selvityksiä selvityksien perään”. Nämä ovat sinänsä mielenkiintoisia ja positiivisia, mutta kokonaismuutosta ei ole saatu aikaan.

Edelleenkään lohi, mereen vaeltava taimen tai siika eivät Iijoella pääse mittavasti useimmille vanhoille kutupaikoilleen, harjus ja nahkiaiskannat ovat kärsineet ja jokihelmisimpukkakanta on uhanalainen.

Mikäli Iijoen vesistö olisi elinvoimainen, laajalti luonnonmukaiseen lisääntymiseen perustuvien vaelluskalakantojen ja jokihelmisimpukan – kuten se oli jääkaudesta vesivoimapatoamiseen – olisi myös sen rantatonttien arvo toisenlainen. Alueelle olisi kyetty luomaan koko joukko esimerkiksi turismiin ja kalastukseen perustuvia paikalliselinkeinoja ja työpaikkoja. Myös merialueen kalastus mukaan lukien kaupallinen kalastus on kärsinyt.

Kalatalousvelvoitteiden päivittäminen on siten myös taloudellinen kasvusykäys.

II Iijoen kalatalousvelvoitepäivityksen yksittäiskohdista

Virtavesien hoitoyhdistyksellä on alansa ”pioneereja” ja sillä on yli kolmenkymmenen vuoden kokemus jokivesistöjen virtavesielvytyksestä ja kalakantojen palauttamisesta myös voimalaitosrakennettuihin vesistöihin. Tältä pohjalta seuraavat toimenpiteet Iijoen tilanteeseen suhteutettuna ovat välttämättömiä:

  1. Taloudellisesti vähätuottoisten, mutta laajasti ympäristölle ja kalakannoille haitallisten ns. tippaminivesivoimaloiden purku. Jos tämä ei ole mahdollista, etusijassa luonnonmukaisten ohitusuomien rakentaminen ohi voimaloiden. Toimivia ratkaisuja ovat esimerkiksi kosken vanhojen luonnonuomien vesittäminen tai kokonaan uusien padon kiertävien tekokoskien rakentaminen. Tekniset kalatiet ovat selvästi huonompia (eivät käy esim. kutupaikaksi tai elinympäristöksi) ja ne tulee sallia vain viimesijaisena vaihtoehtona ja niin kutsuttu kalasydän on kaikkein huonoin.

Iijoella on vanhoja kunnolla vesittämättömiä kosken luonnonuomia ja runsaita mahdollisuuksia rakentaa luonnonmukaisia ohitusväyliä. Ei ole mitään syytä turvautua teknisiin kalateihin tai muihin huonoihin ratkaisuihin.

2. Jokaisessa vesivoimalassa tulee olla niin sanotut alasvaellusratkaisut, jotka mahdollistavat kaikkien kalalajien vahingoittamattoman kulun alavirtaan ohi vesivoimalan. Myös tässä tapauksessa paras ratkaisu on luonnonmukainen ohitusuoma, jota pitää täydentää kalojen ohjausaidalla tai vastaavalla, joka ohjaa kalat voimalan silppuavien turbiinien sijasta ohitusuomaan.

Jokaiseen Iijoen vesivoimalaan tarvitaan alasvaellusratkaisu edellä mainitulta pohjalta.

3. Kalateihin, ohitusuomiin ja vesitettäviin entisiin kosken luonnonuomiin tulee taata riittävä vähimmäismäärä vettä, jota on juoksutettava ympärivuotisesti. Muuten kalojen vaellus ylä- ja alavirtaan sekä näiden kulkuväylien käyttö kutu- ja elinympäristönä heikkenee olennaisesti. Näiden kalauomien tulee soveltua mahdollisimman monelle kalalajille ja vesieliölle.

Iijoen keskivirtaaman ollessa noin 170 kuutiota sekunnissa vähimmäismäärä edellä mainittuihin kalankulkua helpottaviin ratkaisuihin olisi esimerkiksi kymmenen kuutiota sekunnissa vuoden jokaisena kuukautena. Ne ovat rakennettava siten, että lohen ja taimenen lisäksi esimerkiksi harjus ja siika kykenevät käyttämään niitä muiden kalalajien ohella. Myös nahkiaiselle on löydettävä toimivia ratkaisuja.

4. Patoaltaiden alle jäänyt koskipinta-ala tulee korvata täysimääräisesti erityisesti koski- ja purokunnostuksilla. Myös veden laadun ja vesiin valuvien kiintoainesten määriä vähentävät hankkeet ovat hyödyksi. Patoaltaat aiheuttavat kalatappioita myös sillä tavalla, että näillä hidasvirtaisilla osuuksilla muun muassa lohen ja taimenten mereen tai järviin vaeltavat smoltit, vaelluspoikaset päätyvät usein petokalojen, kuten hauen syömäksi.

Iijoen koko vesistön alueella tulee käynnistää mittava koski- ja purokunnostusohjelma, jossa jokainen patoaltaan alle jäänyt koskineliömetri ja patoaltaiden hävikki korvataan ammattitaitoisesti kunnostetulla ylävirran koski- tai puro-osuudella (ympäristökompensaatio).

5. Istutetut kirjolohet hävittävät luonnonkalojen, kuten taimenen ja lohen syksyllä syntyneitä mätipesiä omana kutuaikanaan keväällä. Isokoiset, usein perimältään heikentyneet laitostaimenet lisääntyvät luonnonkantojen kanssa kielteisin vaikutuksin.

Jos Iijoelle istutetaan pyydyskokoisia lohikaloja, tulisi niiden olla naaraspuolisia lisääntymiskyvyttömiä niin sanottuja triploideja, jotka eivät osallistu kutuun luonnonkalojen kanssa (koiraspuoliset triploidit osallistuvat kutuun luonnonkalojen kanssa, vaikka ovat lisääntymiskyvyttömiä).

6. Jokaiselle vesivoimaloille tulee määrätä muiden toimenpiteiden ohella kalatalousmaksu, josta kyseisen vesistön toimijat voivat hakea varoja kalakantojen luonnonmukaisen lisääntymisen edistämiseen, valuma-alueen hoitoon ja sen hyvän ekologisen tilan saavuttamiseen esimerkiksi kunnostuksin, vaellusesteiden purulla ja päästöjä vähentämällä.

Myös Iijoelle tulee kalatalousvelvoitepäivityksen yhteydessä määrittää kalatalousmaksu. Voimaloiden käyttämän vesimäärän ja taloudellisen tuoton huomioon ottaen kyseessä tulee olla huomattavan kokoisesta rahasummasta. Pohjolan voiman vuotuinen liikevaihto on satoja miljoonia euroja.

7. Kalatiet, alasvaellusratkaisut, koskikunnostukset ja muut toimenpiteet vaativat seurantaa ja tehtyjen rakennelmien tai toimenpiteiden kehittämistä saatujen selvitystietojen valossa. Olennaista on myös, että kaikki toimenpiteet aikataulutetaan ja niille asetetaan selvät tulostavoitteet, jotka ovat mahdollisimman lähellä luonnonmukaista tilaa tai viimesijaisena keinona niiden korvaamista mahdollisimman luonnonmukaisin keinoin. Jos tavoitteet eivät täyty, tulee ryhtyä välittömiin lisätoimenpiteisiin.

AVI:n tulee Iijoen kalatalousvelvoitetta koskevassa päivityspäätöksessään asettaa näitä tavoitteita ja niille selkeitä aikatauluja. Mikäli aikatauluja ei toteuteta, tulee kalatalousmaksuihin asettaa merkittävä lisäkorotus.

You may also like...