Virtavesien hoitoyhdistys Virho ry:n (Virho)  Länsi-Uudenmaan purojen ja jokien kunnostushankkeen (Helmi- hanke) tarkoituksena on virtavesien eliöyhteisöjen palauttaminen ihmistoiminnan voimakkaasti muuttamiin Länsi-Uudenmaan jokiin ja puroihin.

Tarkoitusta Virho on toteuttanut poistamalla nousuesteitä, kiveämällä jokien ja purojen virta-alueita, ja soraistamalla vaelluskaloille uusia tai paremmin toimivia lisääntymisalueita. 

Rannikon joet ja maatalousalueiden purot ovat uhanalaisia elinympäristöjä, ja niissä vielä olevien virta-alueiden kunnostaminen lisää monimuotoisuutta.

Ympäristöministeriön rahoittama Helmi-elinympäristöohjelma 2021-2030 vahvistaa Suomen luonnon monimuotoisuutta ja tarttuu Suomen luonnon köyhtymisen suurimpaan suoraan syyhyn: elinympäristöjen vähenemiseen ja laadun heikkenemiseen.

Virho on saanut Helmi -hankkeelle rahoitusta myös Länsi-Uudenmaan kunnilta (Inkoo, Kirkkonummi ja Siuntio) sekä paikallisilta järjestöiltä: Kirkkonummen ympäristöyhdistys ry., Inkoon-Siuntion ympäristöyhdistys ry, sekä Lohjan seudun ympäristöyhdistys ry.

Rahallisen tuen lisäksi ympäristöjärjestöt tukevat hanketta erityisesti osallistumalla Virhon järjestämiin talkoisiin paikallisissa kunnostuskohteissa.

Helmi kohteet vuonna 2024

Hankkeen toteutuneet kunnostuskohteet olivat:

Inkoo, Ingarskilanjoki:

• Pärthyvelbäcken: Nousuesteen poisto. Tierummun lisääminen alivesiuomaksi ja tierummun alaosan kunnostus.
• Knutsin virta-alueen avaaminen järviruokoa poistamalla ja virran kunnostus soraistamalla.

Inkoo, Inkoonjoki:

• Piggbäckenin tierummun poisto ja sillan yläpuolisen alueen avaaminen virtavesieliöstölle.

Kirkkonummi, Kvarnbyå

• Korsobäckenin soraistus
• Eestinkylänjoen lisäkunnostus

Lohja (Siuntionjoen vesistö):

• Munkkaanojan kunnostus: Munkkaanojan yläosan virta-alueen liikunnostasi
• Asemanpellonpuron kunnostus: puron soraistus.

Siuntio: 

• Oravapuron kunnostus: tierummun poisto ja alapuolisen alueen soraistus.
• Lempansinjoen kunnostus: virta-alueiden kunnostaminen kiveämällä ja soraistamalla.

Hankkeessa käytetyt resurssit kohteittain

Resurssina on kohteisiin viety materiaali ja niillä aikaan saadut uudet kutualueet ja poikaskivikot.

Lisäksi taulussa on hankkessa tehdyt talkootyön tunnit.

Konetyön osuutta ei taulukkoon ole raportoitu.

Toteutumattomat elinympäristökohteet

Helmi-hanke kohtasi ongelmia erityisesti Inkoon Ingarskilanjoen pohjoisosalla, jossa kolme suunniteltua kohdetta peruuntui Kocksbybäckenillä, Kussforsenilla ja Myllykoskella.

Kohteiden poisjäämisen syynä olivat:

• maanomistajan yllättävä kieltäytyminen,
• maanomistajan ja ojitusyhteisön ristiriitatilanne,
• maanomistajan ja ELY:n kiista Ingarskilanjoella myllyn vaurioiden korjauksesta,
• sekä Inkoon kunnan yleissuunnitelma veden pidättämiseksi Ingarskilanjoen Myllykosken ja Pärthyvelbäckenin välisellä valuma-alueella. Toimijoiden alueelliset tavoitteet ovat eritasoisia, ja jotkut niistä ovat selkeästi ristiriidassa Virhon Helmi-hankkeen tavoitteiden kanssa.

Inkoon kunnostuskohteet 

Piggbäckenin silta – suunnitelmasta toteutukseen

Helmi-hanke aloitti Piggbäckenin siltahankkeen kesäkuussa -24. Nousuesteenä toimineen tierummun tilalle rakennettiin uusi silta, joka avaa esteettömän vesiyhteyden Linkullasjölle ja sen latva-alueille. Silta valmistui lokakuussa 2024.

Tierumpu poistettiin ja sen yläpuolelle tehtiin väliaikainen kulkutie.

Sillan anturan paikat tuettiin kalliomurskeella, joka tärytettiin tasaiseksi rakennusalustaksi.

Anturamuotit täytettiin tuennan ja raudoituksen jälkeen betonilla, jonka annettiin kuivua kaksi viikkoa ennen sillan kansirakenteen rakentamisen aloittamista. 

Kansirakenne tehtiin kierrätysmateriaalista pulttaamalla  vanhan viljakuivurin kaarevat 1,5 milliset u-pellit yhteen ja asettamalla kaari anturoiden päälle.

Rakentamiseen osallistuneen vapaaehtoisen asiantuntijan neuvosta raudoitus tehtiin kolmesta rautaverkosta, jotka sidottiin paikalleen kulmaraudoin. Hänen mukaansa päälle tuleva betoni kantaa vertikaalina kannen lopullisen rasituksen, ja kansi pysyy sivusuunnassa paikallaan.

Kansirakenne laudoitettiin 60 cm korkeaksi ja sen rakenteen alin reuna sai uretaanivaahdon massavuotojen estämiseksi.  Lisäksi siltakaari tuettiin puron pohjaa vasten pönkillä.

Maanomistaja on merkittävä toimija

Maanomistaja rakensi siltaa talkootyönä. Muotin purun jälkeen hän mm. täytti koneella sillan päädyt kaivuusta jääneellä maa-aineksella, ja poisti väliaikaisen tien.

 Yhteensä talkootunteja sillan rakentamiseen kertyi yli 52 tuntia kuluneiden viikkojen aikana.

Väliaikaisen tien poiston jälkeen avautui yläpuolinen alue, Linkullasjö-järvi ja siihen laskevat purot, Piggbäckenin uudeksi elinympäristöksi.

Pärthyvelbäcken (Krämars)

Inkoon Ingarskilanjoen latvapuron l. Pärthyvelbäckenin kaksoisrumpu oli vähäisen virtaaman aikana täydellinen nousueste.

Tierummut olivat vanhoja, ja vesi valuu halkeamista rumpujen alle tukirakenteeseen vieden asennussoran mennessään.

Alivirtaama aikoina rummut ovat olleet lähes kuivia, eivätkä alapuolelle rakennetut kivikynnykset ole auttaneet nostamaan vedenpintaa rumpujen tasolle.

Helmi-hankkeessa tarkoituksena oli toisen tierummun korvaaminen alivesiyhteyden varmistavalla uudella 90 sentin (halkaisija) tierummulla. 

Epävarmuutta hankkeeseen toi maanomistajan epäily kalliokynnyksestä tierumpujen alla. Tierummun toimivuuden varmistamiseksi tulisi rummun lisäksi myös tielinjaus siirtää alemmaksi jokea.

Koneurakoitsijan mukaan paras vaihtoehto olisi jättää molemmat vanhat tierummut paikoilleen ja asentaa uusi rumpu niiden viereen. Tämä säästäisi työkustannuksia, eikä uutta täyttömateriaalia tarvitsisi tuoda paikalle. Kaivuutyö aloitettiin tämän suunnitelman mukaisesti kahden tierummun vierestä.

Onneksi kaivuussa ei löytynyt kalliota, mutta sen sijaan suuria lohkareita löytyi runsaasti. Tielinjausta ei tarvinnut muuttaa, ja uusi tierumpu voitiin asentaa paikoilleen ja varmistaa sen oikea asennussyvyys. 

Rummun yläpuolelle, joen vasemmalle penkalle nostettiin suuret lohkareet, jotka estävät eroosion penkereeltä ja johtavat vettä uuteen rumpuun. 

Työaikana uuden tierummun yläpuolella havaittiin pieniä taimenen poikasia.

Pärthyvelbäckenillä on uuden rummun asentamisen jälkeen kaloilla ja muilla vesieliöillä vapaa vaellusyhteys kaikilla vedenkorkeuksilla.

Tulvan ja normaalia korkeamman virtaaman aikana vesi kulkee myös vanhojen rumpujen kautta. 

Krämarsin talkoot

Pärthyvelbäckenille tuotiin talkoita varten 20 t soraa, ja konetyöstä jäi yli noin 5 tonnia välppäkiveä.

Vanhojen rumpujen alapuolisia kynnyksiä ei enää tarvittu, ja ylin kivikynnys purettiin. Seuraavaa madallettiin ja kynnysten väli soraistettiin 30 senttiä paksulla kerroksella. Näin saatiin uusi pitkä virta- ja kutualue tierumpujen alapuolelle.

Yhteensä soraa siirtyi talkoissa jokeen 15 tonnia ja suuri osa käytettävissä olleesta kivestä. Talkootunteja kertyi 60 h.

Muutama kuva Virhon talkoista Pärthyvelbäckenillä:

Toiset talkoot Krämarsissa järjesti Pro-Inkoo, joka siirsi lopun soran ja kiviä alemmaksi puroa. Näitä talkoita ei raportoida Virhon Helmi-hankkeessa.

Kaksista talkoista oli hyöty, ettei alueelle jäänyt materiaalia.  Myös ylijäänyt kiviaines asennettiin jokeen kunnostuksissa.

Knutsin virta, Ingarskilanjoki

Ingarskilanjoen Knutsin virta-alue oli toteutuslistalla syksyllä -23, mutta peruttiin sään takia.

Virta-alueen itäpuolen peltoa viljellyt maanviljelijä suhtautui positiivisesti Knutsin kunnostukseen, mutta perui aiemmin antamansa suostumuksen viitaten erityisesti siihen, ettei omistanut peltoaluetta.

Maanomistajaan saatiin yhteys vuonna 2024 ja häneltä saatiin suostumus joen kunnostukselle, joka toteutettiin kahdessa vaiheessa elo-syyskuussa koneellisesti.

Ensin virta-alueelta poistettiin tiheä järviruoko noin 50 metrin matkalta. Työ tehtiin itärannalta alivirtaaman aikana, jolloin kone ulottui hyvin myös joen toiselle rannalle. 

Virta-alue on täynnä suuria,  yli 80 cm kiviä.  Pienempiä välppäkiviä ei ole. Kivet nostettiin joesta järviruokon poistamisen yhteydessä, ja aseteltiin takaisin jokeen. 

Vanhaa kutusoraa löytyi joen kynnysalueelta  kunnostusalueen  keskivaiheilta. Voimakkaan kaislajuuriston vaivaama soraikko oli 2000-luvun alussa paikalle tuotua pientä 16-30 mm soraa, joka oli myös erittäin pahasti hiekoittunut. 

Kynnysten soraa  puhdistettiin  kauhalla. Samalla poistettiin tiukassa ollutta kaislan juuristoa.  Kokonaan sitä ei saatu pois, ja oletuksena on, että ruovikko tulee valtaamaan aluetta takaisin vuosien kuluessa.

Virta-alueen itä-rannan alimmalla osalla on runsaasti kiviä pellon suojana, ja estämässä pellon reunan sortumista jokeen. Koneen ulottuma ei riittänyt alueelle.

Kaikki koneen ulottumalla kasvanut aines ja muta kasattiin länsirannalle noin 6 metriä vesirajasta. Mudasta muotoiltiin koneella yli 1 metrin korkea valli ohjaamaan tulvavesiä takaisin jokeen. 

Vallin ja vesirajan väli luiskattiin 10-60 cm korkeaksi. 

Toinen vaihe, eli joen soraistus tehtiin pellon puolelta. Kahmarikauhalla virran keskiosalle nostettiin 40 tonnia uutta kutusoraa.

Sora levitettiin ja muotoiltiin jokeen talkoovoimin. Talkoot järjestettiin Pro-Inkoo ry:n toimesta, eikä niitä raportoida tässä. 

Alaosa jätettiin ilman soraistusta. Sinne kaivettiin 3 syvempää kuoppaa kivien väliin koneella .

Kirkkonummen kunnostuskohteet

Eestinkylänjoen lisäkunnostus

Eestinkylänjoen virta-alueita parannettiin  itse-puhdistuviksi jokea kaventamalla ja virtausta kiihdyttämällä.  Tarkoituksena oli, että uudet soraikot pysyisivät puhtaina suuremman virtausnopeuden takia paremmin.

Yhteensä jokea kavennettiin 4 kohtaa yhteensä noin 80 metriä. 

Eestinkylänjoen talkoot

Eestinkylänjoella järjestettiin talkoot syyskuussa ja lokakuun alussa.  Syyskuun talkoisiin osallistui 10 talkoolaista. Talkootunteja kertyi 34 h.

Lokakuun talkoissa jatkettiin alueiden kunnostusta ja puhdistettiin vanhoja soraikkoja. Lokakuun talkoisiin osallistui 8 henkeä. Tunteja kertyi 24 h.

Korsobäcken

Sorakuormat  tuotiin Korsobäckenille talvitietä pitkin. Puron alaosaa kunnostettiin koneellisesti, ja lyhyitä kutusoraikkoja rakennettiin puroon noin 50 metrin välein. 

Puron yläosalla kunnostus tehtiin talkoovoimin purolehdon puustoa säästäen. Metsärajaan nostettu sora kannettiin käsivoimin noin 70 metriä yläpuolisille virta-alueille. Virtavesitalkoita järjestettiin kahdesti. 

Alueelle tehtiin kutualueita yhteensä 120 neliömetriä.

Siuntion kunnostuskohteet

 Oravapuron nousueste

Oravapuron kunnostus kohdistui kahden yksityisen kiinteistön läpi virtaavaan puroon.

Alkuperäinen tarkoitus oli kunnostaa nousuesteenä olevan tierummun alapuolinen alue, ja nostaa kiveämällä vesipinta lähelle rummun tasoa. Lisäksi suunnitelmaan kuului alapuolisten soraikkojen ja poikaskivikkojen teko.

Kunnostuspäivänä hankevastaava otti yhteyden tierummun omistajaan. Isäntä saapui purovarteen ja neuvottelun jälkeen suostui sen poistamiseen. Näin alkuperäinen kunnostusprojekti vaihtui nousuesteen poistoprojektiksi.

Tierumpu kaivettiin pois. Tierummun päällä kasvaneet puut kaadettiin ja tehtiin maanomistajalle saunapuiksi. 

Rumpuputken alapuolisen altaan täyttöön tarkoitettu kiviaines päätyi tierummun tilalle tehdyn pienen kosken penkkojen tuentaan.

Oravapuroa kunnostettiin tekemällä alapuoleiselle osalle kaksi pientä soraikkoa poikaskivineen alkuperäisen suunnitelman mukaisesti.

Hankealueen yläpuolella, noin 60 metrin päässä, oleva Patotien kalatie toimii aiempaa paremmin, kun eliöstö pääsee kalatielle.

Lempans II

Lempans II alueelle oli inventoitu 9 virtakohtaa.  Näistä kunnostettiin yhteensä 4 virta-aluetta. 2 pisintä tehtiin yhdistämällä 1-3 virtapaikkaa.

Yksi Lempansin suunnitelluista virta-alueista jätettiin pois alueella tehdyn saukkohavainnon perusteella. 

Kunnostettujen virta alueiden pituudet ovat noin; 14, 18, 45 (2) ja 80 (3) metriä.

80 metrin kunnostus aloitettiin kiveämällä ylimmältä niska-alueelta alaspäin jokea.

Työn edetessä nähtiin, miten virta-alue piteni jokaisen kivitäytön jälkeen huomattavasti.

Viimeinen jakso oli kokonaan kasvillisuuden valtaama. Umpeen kasvaneen osuuden kunnostus epäilytti. Erityisesti minkälainen joki paljastuisi ruohikon alta ja kannattaisiko työhön ryhtyä?

Ruohikko poistettiin ja sen alta tuli esiin hyvin virtaavaa alue. Se kivettiin kosken loppuliuksi.

Siuntionjoen vesistö Lohjalla

Asemanpellonpuron kunnostus talkootyönä

Asemanpellonpurolle tuotiin kolme traktori-kuormaa soraa virtavesitalkoita varten.  

Lohjan Seudun Ympäristöyhdistyksen talkoolaiset kantoivat ja siirsivät sorakuormat noin 200 metrin matkalle kolme eri kertaa järjestetyissä talkoissa. 

Konekunnostus tierummun kohdalla tehdään vuonna –25.

Munkkaanojan yksityinen luonnonsuojelualue

Munkkaanojan kunnostus  suunniteltiin sortuneen tierummun yläpuoliselle alueelle. Tarvittava kiviaines ja sora oli tuotu talvella valmiiksi.  Tieura on merkitty karttaan katkoviivalla.

Syksyllä alue kuitenkin paljastui vaikeakulkuiseksi ja pehmeäksi, ja alueen kunnostus täytyi perua.

Kunnostus olisi vaatinut kulkutien pengertämisen pientareelta alas puron varteen ja sen ranta-alueen tukemista lisämaalla. Lisäksi Virhon tietoon tuli uuden luonnonsuojelualueen (YSA266975) perustaminen, oli peruminen oikea ratkaisu.

Talvella tuotu kiviaines käytettiin aiemmin kunnostetun alueen lisäkunnostukseen alempana jokea kartan osoittamassa paikassa. Tälle kohteelle koneet pääsivät vaikeuksitta vanhoja ajoteitä pitkin.

Jokea kavennettiin kolmessa kohden lisäkivillä virtauksen lisäämiseksi, ja alueet soraistettiin.

Kuvassa 36 olevaan suureen haapaan ei haluttu koskea, ja sorat ja kiviä nostettiin rungon ylitse puron penkalle.

Purolla järjestettyihin talkoisiin osallistui 2  henkilöä. Kiviä ja sora siirrettiin jokeen sen mitä jaksettiin 3 tunnin aikana.

Myös loput kiviaines siirretään puroon käsivoimin viimeistään vuonna -25 järjestettävissä virtavesitalkoissa.

Hankkeen vaikutukset

Helmi hanke vaikuttaa virtavesien  kala-, hyönteis-, nilviäis-, kasvi – ja nisäkäslajien elinympäristöihin positiivisesti, ja jokainen kunnostus lisää virtavesien elinympäristöjen monimuotoisuutta.

Mittarina sähkökoekalastukset

Vaelluskalojen palautumista Helmiohjelman kunnostamille alueille seurataan ELY:n tilaamilla sähkökoekalastuksilla.  LUKE (Luonnonvarakeskus) sähkökoekalastaa vuosittain Ingarskilanjokea osana meritaimenen laajempaa seurantaohjelmaa. LUVY (Länsi-Uudenmaan Vesi ja Ympäristö ry.) totetuttaa sähkökoekalastuksia omissa kohteissaan. Virhon Helmi-hanke ei itse tee sähkökoekalastuksia.

Vuoden -24 tuloksista saadaan tieto syksyn sähkökoekalastustulosten raportoinnin valmistuttua.

Alustavia tuloksia sähkökoekalastuksista on Siuntion Oravapuron kohteelta, jossa tierummun tilalle tehdyn väylän ja sen alapuoleisen alueen sähkökoekalastuksissa (LUVY) saatiin kymmenkunta kesän vanhaa taimenen poikasta.

Inkoossa Ingarskilanjoen Knutsin virran uudistetut soraikot kelpasivat hyvin 0+ ikäisille eli kesän vanhoille taimenille. Välittömästi soraikon levityksen jälkeisenä päivänä tehdyssä LUKE:n sähkökoekalastuksessa saatiin uusilta soraikoilta runsas parikymmentä taimenen 0 + -poikasta. Poikaset olivat selvinneet mittavasta kaislan poistosta.

Pärthyvelbäckenin sähkökoekalastuksessa LUKE sai haaviin suurimmat koekalastussaaliit koko joella, 33 kpl kesän vanhaa. Alue on Ingarskilanjoen lastentarha.

Helmi-hankkeen kunnostuskohteita sähkökoekalastettiin lokakuussa Inkoonjoen Piggbäckenillä, Kirkkonummella Eestinkylänjoen vesistössä (Båtnäset, Jerikonmäki, Ytterkurk, Korsobäcken) ja Jolkbynjoella.  Siuntionjoen vesistöalueella koekalastettiin Munkkaanojassa ja Lempansilla. Nämä koekalastukset olivat ELY:n tilaamia.

Piggbäckenin siltatyövaiheessa nähtiin, että jokeen istutetut taimenet pyrkivät nousemaan ylävirtaan kaivinkoneen kauhasta välittämättä.  Myöhemmissä sähkökoekalastuksessa sillan yläpuoliselta alueelta saaliiksi saatiin 6 kappaletta erittäin hyvin kasvanutta 0+ ikäistä taimenta. Taimenet ovat peräisin Virhon istutuksesta.

Lisäksi koekalastaja karkuutti yhden isomman (1+) taimenen. Tämä havainto on varmistamaton, mutta koekalastaja sanoi olevansa 80 % varma, että kala oli taimen. Tämä merkitsisi sitä, että Inkoonjoen Piggbäckenillä on ollut kutevia nousukaloja. Havainto on erittäin merkittävä ja antaa perusteen Inkoonjoen kunnostuksille.

Eestinkylänjokea sähkökoekalastettiin kahdessa paikassa. Alimmalta Båtnäsetin alueelta saatiin 1 kesän vanha ja kaksi 0+-koon kesän vanhaa poikasta. Jerikonmäen kohteelta saaliiksi tuli 4 isompaa 1+ taimenta. Yksi oli kutukypsä noin 30 sentin kala.

Jolkbynjoelta saatiin 4 kesän vanhaa poikasta, ja yksi vuoden vanhempi yksilö. Tämä on hyvä havainto, vaikka poikasten määrä oli vähäinen. Jolkbynjoki on meritaimenten lisääntymisaluetta.

Estbyån Korsobäckeniltä saatiin suurin saalis 0+ ikäisiä poikasia, yhteensä 9 kappaletta. Myös Ytterkurkin alueelta tuli yksi poikanen.

Munkkaanojalta saatiin yksi 1+ kokoinen taimen sähkökoekalastuksissa.

Lempansilta ei yhtään, mutta yksi taimeneksi epäilty karkuutettiin.

Varsinainen tieto vaikuttavuudesta virta-alueilla saadaan tieto vain pitkäaikaisilla seurannoilla. Aikasarjat eliöstön tilasta ja niiden muutoksista tuottavat parempaa tietoa vaikuttavuudesta. Tällöinkin jää yksittäisen kunnostuksen vaikutukset piiloon. Kehityksen suunnan aikasarjoilla voi nähdä. Mitä enemmän virta-alueita palautetaan, sitä parempi ja monimuotoisempi ympäristö saadaan.

Kututarkkailu hankkeen vaikuttavuuden ennustajana

Lokakuun –24 kututarkkailussa etsittiin Helmi-hankkeen kohteilla kutevia kaloja ja niiden kutukumpuja l. kutupesiä.

Kututarkkailun onnistumisen kannalta merkityksellistä on virtaaman määrä ja veden kirkkaus.  Korkealla virtaamalla vesi on sameaa ja näkyvyys on olematon, jolloin kalahavaintojen tekeminen on usein hyvin sattumanvaraista.

Virtaamat olivat Länsi-Uudellamaalla korkealla ja vesi kiintoaineen samentamaa. Vain vähävetisemmät vesistöjen latvat olivat helpommin tarkkailtavia.

Kutevia kalapareja ei havaittu Helmi-hankkeen vuonna 2024 kunnostamissa kohteissa. Ainoa kutupari nähtiin Kirkkonummen Kvarnbyålla Ytterkurkin alueella.

Inkoon Kocksbybäckenillä, jonka piti olla vuoden -24 kunnostuskohde,  havaittiin yksi kuteva pari. Kutukumpuja nähtiin yhteensä 8.

Ingarskilanjoen Knutsin virran uuden soraikon niskalla havaittiin 2 suurta kutupesää.

Kirkkonummen Eestinkylänjoella tai Jolkbynjoella ei tehty kutuhavaintoja lokakuun aikana.

Erityisesti Jolkbynjoelle odotettiin kalojen nousevan kunnostetuille soraikoille. Merestä nousevien taimenten kanta on ilmeisen pieni. Vesi Jolkbynjoessa on tänä syksynä ollut hyvin sameaa.

Siuntionjoen vesistöalueella Munkkaanojalla ei nähty kutevaa paria tai kutukuoppia. Taimenia nähtiin kahdessa kohtaa Munkkaanojaa. Munkkaanojalla kalojen kutu tapahtunee myöhemmin marraskuun aikana.

Lempansin kunnostetuille alueille ei vuonna 2024 odotettu löytyvän kaloja. Niitä voidaan odottaa aikaisintaan vuonna 2025.

Marraskuu antaa toivoa

Länsi-Uudenmaan jokia koluttiin vielä marraskuussa ja virtaamien pienentyessä ja vesien kirkastuessa tehtiin uusia kutupesähavaintoja. Kalat ovat kuteneet, yllä mainittujen lisäksi, ainakin Kirkkonummen Eestinkylänjoella ja Jolkbynjoella.

Eestinkylän joen kunnostetuilta sorakoilta löytyi kolme suurta merikalan tekemää kutupesää.

Jolkbynjokea vaivasi edelleen veden sameus, mutta pieniä ja todennäköisiä kutupesiä löytyi kaksi kappaletta.

Myös Korsobäckeniltä löytyi merkkejä myöhäisestä kudusta.

Lisäksi ilahdutti Inkoosta löytynyt kutupesä aikaisemmin kunnostetulta kohteelta Päivölänjoelta.

Pitkä lämmin syksy on selkeästi pidentänyt kutuaikoja Länsi-Uudellamaalla normaalista syys-lokakuun huipusta. Kalojen samanaikaista ryntäystä jokiin ei tänä vuonna tapahtunut, vaan yksittäisten kalaparien lisääntyminen saattaa jatkua jopa joulukuulle.