Kemijoen tuho ja uusi tulevaisuus

Virtavesien hoitoyhdistyksen lausunto Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle Kemijoen vesistön kalatalousvelvoitteiden ajantasaistamisesta:

Olosuhteiden muutos

Kalatalousvelvoitteiden päivitysanomuksen pohjana on olosuhteiden muutos. Ne ovat muuttuneet Kemijoen vesistössä merkittävästi.

Uusimman lainsäädännön ja esimerkiksi hallitusohjelman mukaisesti tulee panostaa kalojen luonnonlisääntymiseen (istutusten sijasta). EU:lla on vesipuitedirektiivi, joka tähtää vesien hyvää tilaan. Ne eivät voi toteutua, jollei Kemijoen vesistössä ole vapaaseen vaeltamiseen ja luonnonlisääntymiseen perustuvia vahvoja (lohi-) kalakantoja, jotka olivat ennen voimalarakentamista joen ydinseikka.

Toiseksi tutkimus ja seurannat ovat osoittaneet istutuskalojen heikentävän luonnonkalakantojen perimää ja istutusten tuotto on yleensäkin heikentynyt. Lisäksi Kemijokeen istutetaan mittavasti vieraslaji kirjolohta, valtioneuvoston vieraslajistrategian vastaisesti, vaikka vesistöllä on suuret mahdollisuudet palautua tuottavaksi omilla kalalajeillaan.

Kolmanneksi Kemijoella on loppunut uitto ja se ei ole enää metsätalouden kuljetusväylä.

Neljänneksi vesistön koskia ja puroja on kunnostettu ja myös näin olosuhteet ovat muuttuneet.

Kalatalousvelvoitteiden päivityksen tarve

Joen vesivoimaloita hallinnoivat Kemijoki oy/PVO vesivoima oy ovat olleet passiivisia kalakantojen ja luontoarvojen entistämisessä. Joitain yksittäisiä harvoja hankkeita on ollut, mutta mitään olennaista kalojen ja muun vesiluonnon palautusta niillä ei ole saatu aikaiseksi. Lisäksi kyseisten hankkeiden määrä ja kokoluokka on murto-osa yhtiön aiheuttamista kala- ja luontovahingoista. Aiheuttaja/hyötyjä maksaa vahingot-periaate ei ole toteutunut.

Ensimmäiset Kemijoen vesivoimalat rakennettiin pian II-toisen maailmansodan jälkeen eikä lohi pääsee edelleenkään – yli 70 vuoden odotuksen jälkeen – uimaan omin avuin esimerkiksi Ounasjokeen. Verrattuna patoaltaiden alle jääneeseen koskipinta-alaan, nämä yhtiöt eivät ole juurikaan tehneet kompensoivia koski- ja purokunnostuksia.

Kemijoki oy/PVO vesivoima oy eivät ole rakentaneet vesivoimaloiden yhteyteen kalateitä eivätkä satsanneet turvalliseen alasvaellukseen eli virtaa alaspäin kulkevien kalojen vaarattomaan voimalaohitukseen.

Viimeisimmät tutkimukset osoittavat, miten tärkeitä nämä alasvaellusratkaisut ovat erityisesti mereen tai järviin vaeltaville kalanpoikasille. Toisaalta niitä tarvitaan isoille emokaloille, jotka palaavat uudestaan järveen/mereen ja kutevat toistuvasti. Nämä useaan kertaan kutevat emokalat ovat kalakantojen ominaisuuksien ja perimän kannalta kaikkein arvokkaimpia.

Virtavesien hoitoyhdistys ry puoltaa voimakkaasti ELY-keskuksen kantaa kalatalousvelvoitteiden päivittämisestä. Velvoitteiden ajantasaistaminen ei ole vesivoimayhtiöille kohtuuton, vaan kyseessä on 1) yhtiöiden aiheuttaminen vahinkojen korjaamisesta sekä 2) nykyisen luonnon, kalakantojen ja Lapin elinvoiman kannalta kohtuuttoman tilanteen tasapainottamisesta.

Kysymystä kohtuullisuudesta on tarkasteltava sitä taustaa vasten, että Kemijoki oy:n vesivoimaosakkeista yli 60 % kuuluu Fortum oy:lle. Sen liikevoitto viime vuonna oli noin 1,2 miljardia €.

Kalatalousvelvoitteiden päivittämisen toteutustapa

Kalatalousvelvoitteiden päivityksen pohjana pitää olla kalojen luonnonmukainen lisääntyminen, niiden kulku kirjaimellisesti omin voimin ylävirtaan kutu- ja poikasalueille sekä turvallinen alasvaellus; kompensoivien koski- ja purokunnostuksien lisäksi.

Virtavesien hoitoyhdistyksen kymmenien vuosien kokemukseen perustuen Kemijoen kalatalousvelvoitteiden päivityksestä johtuvien toimenpiteiden tulisi olla seuraavia:

Jokaiseen vesivoimalaan ja patoon on saatava ohitusuoma ja sen on oltava luonnonmukainen. Monen Kemijoen vesivoimalan lähistöllä on valmiina (kuivana) kosken vanha luonnonuoma, joka pitää saada vesitettyä ympärivuotisesti. Ne toimisivat paitsi kalojen kulkuväylinä ylös ja alas, niin myös niiden elinalueina. Luonnonmukaiset ohitusuomat käyvät myös monille muille lajeille kuin kaloille: esimerkiksi saukko, ravut, sorsalinnut ja koskikarat voivat käyttää niitä. Ne ovat siis myös luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta ykkösmalli.

Ns. tekniset rakennetut kalatiet ovat huono ratkaisu, sillä ne eivät juurikaan käy kalojen kutu- ja elinalueiksi. Lisäksi luonnonmukaisiin ohitusuomiin/vesitettäviin vanhoihin koskiuomiin voidaan laskea tarpeen mukaan varsin erilaisia vesimääriä, kun taas teknisiin kalateihin tavanomaisesti vain tietty vähäisesti vaihteleva määrä. Erityisesti vaelluskalojen poikasten vaeltaessa mereen ja toisaalta kalojen kutuvaelluksen aikaan tarvittaisiin isompia virtaamia.

Tätä taustaa vasten on välttämätöntä, että aluehallintoviraston ratkaisu sisältää selvän määräyksen luonnonmukaisista ohitusuomista/vesitettävistä vanhoista koskiuomista kaikkiin voimaloihin ja patoihin. Ossauskoski, Petäjäskoski ja Pirttikoski ovat esimerkkejä vesivoimaloista, joiden yhteyteen saataisiin mainiosti tällainen uoma.

Kemijoki oy on kokeillut kalasydämen kaltaisia ratkaisuja, mutta ne eivät ole koeteltuja, niitä ei ole tutkittu eikä pitkäaikaiseurantaa ole. Kalasydämen ja vastaavien ratkaisujen huono puoli on myös se, että ne eivät käy kutupaikaksi, kalojen elinalueeksi ja tällaisten ”putkien” läpi voidaan tuskin siirtää merkittäviä määriä kaloja. Ne eivät myöskään vastaa ollenkaan luonnonmukaisen lisääntymisen ja vapaan vaeltamisen periaatetta. Sama pätee kalojen ylisiirtoihin tankkiautoilla.

Kemijoen tapauksessa puhutaan vähimmilläänkin sadoista tuhansista vaeltavista (lohi-) kaloista. Kemijoesta on pyydetty jopa 160 tonnia lohta vuosittain ja kutu- ja poikasalueita on jäljellä (ja palautuisi kompensaatiokunnostuksissa) suuria alueita. Tällaisten kalamäärien hallinta teknisillä ratkaisuilla olisi vaikeaa, vaivalloista ja kallista. Ylisiirto tai kalasydän eivät ole myöskään luonnon monimuotoisuuden eli elonkirjon mukaisia.

Alasvaellusratkaisujen välttämättömyys on osoitettu kiistattomasti tutkimuksissa ja selvityksissä (Suomessa esimerkiksi Mustionjoella). Vesivoimaloiden turbiineissa ja niiden paineissa voi kuolla huomattava määrä esimerkiksi mereen vaeltavia lohikalojen poikasia ja yleensä minkä lajin kaloja tahansa. Pyydämmekin, että aluehallintovirasto antaisi yleismääräyksen päätöksessään toimivien alasvaellusratkaisujen pakollisuudesta jokaiseen vesivoimalaan ja patoon.

Kemijoen patoaltaiden alle on jäänyt mittava määrä koskipinta-alaa, joka on poissa kalojen kutemisesta ja niiden poikasilta. Menetetty koskipinta-ala tulee korvata täysimääräisesti. Tämä vaatii useita toimenpiteitä. Edellä mainitut luonnonmukaiset ohitusuomat ovat yksi.

Toiseksi vesistössä tarvitaan mittava koski- ja purokunnostusohjelma, joka keskittyisi jäljelle jääneiden virtavesien tilanteen parantamiseen. Kutusoraistusten ja poikasalueiden teon lisäksi tässä yhteydessä on lähtökohdaksi otettava koko valuma-alueen kunto. Kunnostuksia on suunnattava koko vesistön alueelle alajuoksulta yläjuoksulle.

Kolmanneksi vesivoimaloiden yhteyteen on vanhojen kuiville jätettyjen koskiuomien vesittämisen lisäksi mahdollista saada aikaan kompensoivia uomia tiettyjen sivujokien ja -purojen avulla (kts. esim. Jukka Jormolan valmisteilla oleva tohtorinväitöskirja). Patoaltaiden alle jääneen koskipinta-alan kompensoiminen tuskin onnistuukaan riittävästi ilman näiden sivujokien ja purojen kehittämistä voimaloita ja patoja ohittaviksi uomiksi.

Kalatalousohjelman päivityksessä olisi itse pääuoman, Raudanjoen ja Ounasjoen ohella kiinnitettävä huomiota vesistön lukuisiin sivu-uomiin ja puroihin. Esimerkiksi joen alajuoksulle on todennäköisesti saatavissa aikaiseksi hyväkin mereen vaeltavan taimenen kanta lukuisten sivu-uomien ansiosta (taimenen vaeltaessa kutemaan pienimpiinkin puroihin). Lisäksi pääuoman, Raudanjoen ja Ounasjoen koko on sitä luokkaa, että taimen saattaa poikasvaiheen jälkeen vaeltaa niihinkin elämään. Vaikka taimenkantojen vahvistaminen on yleensä astetta yksinkertaisempaa loheen verrattuna, sitäkään ei ole saatu aikaiseksi vuosikymmenin odotuksesta huolimatta. Vesistö voisi olla merkittävä siikajoki ja myös nahkiaiselle sekä ankeriaalle on löydettävä toimivat ratkaisut.

Raakku eli jokihelmisimpukka on yksi laji, johon tulisi kiinnittää huomiota arvioitaessa luonnon monimuotoisuuden kehittämistä.

EU-komissio on kiinnittänyt huomiota siihen, että Suomessa vesipuitedirektiiviä tulkitaan vielä löyhästi ja se on jo huomauttanut Suomea voimalaitoslupien ajanmukaistamisesta. Tämä nostaa esiin myös ympäristövirtaamien määrittämisen Kemijoen vesivoimaloille. Jotta saadaan aikaan riittävä houkutusvirtaama (suhteessa päävirtaan) ja kompensoivia kutu- ja poikasalueita, tulisi ympäristövirtaaman olla Kemijoen kokoisessa joessa pienimmillään 10 prosenttia pääuoman vesimäärästä.  Kemijoki on Vuoksen ohella Suomen suurin joki vesimäärältään ja tulevat kalaston vahvistamistoimenpiteet eivät saa jäädä vaillinaisiksi liian vähäisten vesimäärien takia.

Pyydämme, että aluehallintovirasto pienentäisi olennaisesti istutustoimintaa vesivoimaloiden haittojen korvikkeena. Jos istutuksia tehdään, tulisi niiden olla etenkin kotiutusisutuksista, joilla esimerkiksi lohta, taimenta ja siikaa palautetaan. Ylisiirtoja tarvitaan siirtymäaikana, mutta pysyvänä ratkaisuna pitää olla kalojen kulku ja vaellus omin evin. Merelle tai jokisuustoon tehtäviä istutuksia on syytä pienentää voimakkaasti, koska nämä istukkaat eivät välttämättä leimaannu Kemijokeen.

Lisäksi vesivoimalatoiminnalle tulee määrätä muiden velvoittavien toimien ohella mittava kalatalousmaksu. Sillä rahoitettaisiin uomakunnostuksia, valuma-alueen elvyttämistä, tutkimuksia ja selvityksiä jne. Maksu on indeksoitava ja sidottava esimerkiksi elinkustannusindeksiin.

Aluehallintoviraston päätöksen täytyy sisältää myös toimenpiteiden seurantavelvoitteet ja toiminnan ripeän kehittämisen seurannan antamien tuloksien nojalla. Kaikki toimenpiteet tulisi selvästi aikatauluttaa AVI:n päätöksellä.

Toivomme, että aluehallintovirasto antaa ratkaisun, jossa määrätään mihin vuoteen mennessä kaikkiin vesistön vesivoimaloihin ja säännöstelypatoihin on rakennettu kalatiet, alasvaellusratkaisut sekä tehty kompensoivat koski- ja purokunnostukset.

Tämä käsillä oleva kalatalousvelvoitteiden ajantasaistamispäätös tarvitsee aikanaan jatkopäivitystä, joka tulisi tehdä viimeistään 10 vuoden kuluessa käsillä olevan velvoitepäivityksen voimaanastumisesta.

Muita seikkoja

Kalatalousvelvoitteiden päivittäminen olisi myös myönteinen taloudellinen ruiske laajalla alueella Lapissa. Tällä hetkellä suurin osa Kemijoen vesivoiman tuotosta valuu Lapin ulkopuolelle, mutta haitat keskittyvät lähes täysin pohjoisimpaan maakuntaan. Kalakantojen elvytys olisi merkittävä aluepoliittinen toimenpide.

Elvytetyn Kemijoen matkailu-, kalastus-, kiinteistövuokraus- ja muu vastaava toiminta loisi paikallisia työpaikkoja, kysyntää ja kulutusta. Kemijoen alueen tonttien arvolle olisi valtti vesistön palautuminen lohijoeksi. Myös merialueen kalastus mukaan lukien kaupallinen kalastus on kärsinyt Kemijoen alennustilasta.

Virtavesien hoitoyhdistyksen hallitus

You may also like...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *