Asiantuntijaharjoittelijana Virhossa

Ympäristösuunnittelijan tutkintoni viimeisenä kynnyksenä pääsin suorittamaan kouluni (HAMK) velvoittamaa asiantuntijaharjoitteluani Virtavesien hoitoyhdistys Virho ry:n. Harjoittelun kesto oli 12 viikkoa ja ajankohta asettui syyskuun puolivälistä marraskuun loppuun.

Harjoittelua varten laadittiin yhdessä Virhon kanssa harjoittelusuunnitelma, johon kirjattiin harjoittelulle ohjaaja (kiitos Jouni) sekä koulun ja Virhon asettamat tavoitteet.

Harjoittelua käytännössä

Työtehtäviä harjoittelujaksoon kuului useita erilaisia, joita pääsin suorittamaan niin maastossa kuin etätoimipisteellänikin. Työ oli sekoitus niin yksin pakertamista, tiimissä hikoilua kuin kokouksissa pönöttelyäkin.

Maastossa tehtävissä töissä ajankohdan vuoksi, itse kunnostustekeminen jäi hieman vähemmälle. Taimenen kutuajan vuoksi kunnostustyöt vesiuomassa tulee lopettaa viimeistään syyskuun lopussa. Tutuksi kunnostukset tulivat lähinnä erinäisissä aiempien kunnostusten huolloissa, joissa pääsin käyttelemään kättä pidempää muun muassa soraikkojen putsailussa. Osallistuin useiden erilaisten virtavesikohteiden katselmuksiin, suunnitteluideointeihin sekä virtavesien inventointireissuihin.

Sähkökoekalastuksia tehtiin harjaantuneiden ammattilaisten kanssa, joissa pääsin tutustumaan eri kohteiden kalastoihin pintaa syvemmältä. Erilaiset työvaiheet vaativat sähkökoekalastuksessa käytäntöihin paneutumista niin kalastuslaitteiston, kalojen käsittelyn kuin dokumentoinninkin osalta. Sähkökoekalastukset sujuivatkin kaikin puolin mallikkaasti, eikä kukaan kahlaajista saanut ”tällejä”.

Maastotöihin kuuluivat myös virtavesi-inventoinnit. Virtavesi-inventoinneissa tunnistetaan erilaisia uomien ominaisuuksia, luonnontilaisuutta ja kunnostusmahdollisuuksia. Asiantuntevan opastuksen ja maastoharjoittelun jälkeen (kiitos Mikko) tein inventointeja itsenäisesti. Käveltyjä kilometrejä erilaisessa keliolosuhteissa kertyikin melkoisesti, ja inventointeja voikin mielestäni kutsua varsinaiseksi hyötyliikunnaksi.

Kirjallinen työ suoritettiin kotitoimistossa. Työtehtäviä oli runsaasti erilaisia, ja tutustuttavaksi valikoidun aineiston määrä oli runsas. Onnekseni aihepiiri oli itselleni enemmän kuin mielenkiintoinen, joten suurimmaksi osaksi aiheeseen sukeltaminen tuntuikin mielekkäältä. Jo koulusta tuttua raportointia sai naputella riittämiin, eivätkä Virhon käytänteet raportoinnissa poikenneet liikaa entuudestaan opitusta.

Pohdinnat harjoittelusta

Työharjoittelu oli antoisaa, hetkittäin fyysistä ja ajatteluelimelle ajoittain haastavaa. Harjoittelun aihepiiri oli kaikkineen itselleni erittäin mielenkiintoinen, ja tämä teki harjoittelusta hyvin mielekästä.

Fyysisyyttä vaativat tehtävät olivat luonnollisesti maastopäiviä, jotka olivat itselleni harjoittelun parasta antia. Ulkona vietetyt päivät kahlaten, kävellen, kaivaen tai työvälineitä kantaen toivat sopivasti rasitetta ylittämättä kuitenkaan omaa jaksamiskynnystä.

Aivonystyröitäni pääsin harjoittamaan tietysti kaikessa uuden opettelemisessa ja opitun käytäntöön panemisessa, mutta eritoten kokonaisuuden hahmottamisessa ja virtavesihankkeen käynnistämisprosessin parissa.

Erityiset kiitokset vielä Jounille, Ollille, Karille, Markukselle, Eskolle sekä Juhalle harjoitteluni opastamisesta ja sparraamisesta!

Kannen kuva, Pekka Lindblad