Taimenen kutu Vantaanjoen vesistössä vuonna 2024 ja vesistön yleistilanne

1. Taimenen kutuhavainnot vuonna 2024

Vantaanjoen vesistössä kuti syksyllä 2024 edellisten vuosien tapaan jälleen paljon taimenia, sekä paikallisia että merivaelluksen tehneitä eli meritaimenia.

Taimenen kudun alkaessa virtaamat olivat suuria, vesi sameaa ja humuksen värjäämää vesistön yläjuoksulla lokakuun alussa. Viikon verran kutevia kaloja oli vaikea nähdä ja havainnot olivat epätarkkoja.

Pikkuhiljaa näkyvyys parani ja kudun kestettyä viikon verran muutamissa paikoissa pystyi jo tekemään tarkkoja havaintoja, mutta monissa paikoissa näkyvyys oli edelleen huono, vesi sameaa ja humuksen värjäämää. Hyvillä havaintopaikoilla meritaimenten ja paikallisten taimenten kutua näkyi runsaasti sekä pääuomassa, sivujoissa että puroissa.

Kuuroluonteiset sateet jatkuivat koko kudun ajan. Sateiden jälkeen näkyvyys oli huono, eikä kaikissa paikoissa pystynyt kaloja näkemään ollenkaan. Poutajaksojen aikaan näkyvyys parani ja kalat näkyivät toisinaan hyvinkin.

Meritaimenet kutevat yläjuoksulla tulvaisessa pääuomassa.
Video: Kari Stenholm

Koska virtaamat olivat toisinaan kovia ja näkyvyys usein huono, kalojen määrää ei yläjuoksulla pystynyt kovin luotettavasti määrittelemään, mutta silloin kun näkyvyys oli hyvä kutevia taimenia näkyi paljon.

Meritaimenet kutevat yläjuoksun sivujoella.
Video: Kari Stenholm

Vantaanjoen yläjuoksun taimenet, sekä paikalliset että meritaimenet, ovat nykyään käytännössä luonnonkudusta peräisin olevia villejä taimenia; vain muutama alajuoksulle tai mereen istutettu taimen on vuosien mittaan havaittu yläjuoksulla (kolme varmaa havaintoa). Yläjuoksulle on viimeksi istutettu vuonna 2008.

Meritaimenkoiraat kamppailevat kutupaikan herruudesta yläjuoksulla pääuomassa.
Video: Kari Stenholm

Vantaanjoen yläjuoksulla kuti paljon myös paikallisia taimenia. Osa paikallisista taimenista kuti keskenään ja osa meritaimenten kanssa. Ylimmät meritaimenen varmat kutuhavainnot tehtiin 84 km päässä merestä Riihimäellä.

Lähes kaikki paikallisten- ja meritaimenten kutuhavainnot tehtiin rakennetuilla kutusoraikoilla. Luonnonvaraiset kutusoraikot ovat Vantaanjoen vesistöstä pääosin tuhoutuneet ruoppausten, rakentamisen ja liettymisen johdosta.

Alajuoksulla kutu alkoi paikasta riippuen perinteiseen tapaan pari viikkoa myöhemmin kuin yläjuoksulla ja kesti myös myöhempään, pitkälle marraskuun puolelle saakka. Myös alajuoksulla kovat virtaamat ja samea vesi haittasivat kututarkkailua.

Vesistön alajuoksullakin kuti paljon taimenia, mm. meritaimenia, mutta aiempien vuosien tapaan suuri osa meritaimenista oli istutettuja.

Viime vuosina ainoastaan Vantaanjoen vesistön alapäähän Vantaalla ja joen edustan merialueelle Helsingissä on istutettu taimenia. Jokeen Vantaan kaupungin alueella on istutettu viimeksi vuonna 2017, mutta Vantaanjoen suun edustan merialueelle Helsingissä joka vuosi. Vantaanjoen vesistön uuden käyttö- ja hoitosuunnitelman mukaan vesistöön ei enää saa istuttaa taimenia ollenkaan, mutta merelle istutettuja taimenia tulee jatkossakin nousemaan paljon alajuoksulle.

2. Lohien kutuhavainnot

Lohien kudusta ei Vantaanjoella syksyllä 2024 tehty havaintoja. Hieman yli kymmenen vuotta sitten lohien kutua nähtiin Vantaanjoen vesistössä paljon enemmän kuin nykyään ja myös yläjuoksulla muutamana vuotena, mutta sitten lohihavainnot vähenivät koko vesistössä niin, että lohien kutua on viime vuosina havaittu erittäin vähän.

Yli kymmenen vuotta sitten yläjuoksulta saatiin sähkökalastuksissa kohtalaisia lohen poikastiheyksiä yhdeltä paikalta, mutta sen jälkeen lohen poikashavainnot ovat vähentyneet koko vesistössä. Muutamia lohen luonnonkudusta syntyneitä poikasia Vantaanjoen vesistöstä on sähkökalastuksissa kuitenkin saatu silloin tällöin eri koskilta. Vantaanjoen nykyiset lohet ovat peräisin Nevan kannan istutuksista.

Näyttää siis siltä, että Nevajoen kannan istutuksilla Vantaanjoen vesistöön ei saada syntymään luontaisesti lisääntyvää lohikantaa. Vantaanjoki on täysin erilainen joki kuin Neva. Neva on iso ja syvä joki, jossa sen oman lohikannan lohet lisääntyvät jopa useiden metrien syvyydessä olevilla soraikoilla.

Lisääntyvän lohikannan aikaan saaminen Vantaanjoen vesistöön saattaisi kuitenkin onnistua Viron pikkujokien lohikannoilla, esim. Kundajoen lohikannalla.

3. Vantaanjoen vesistön yleistilanne

Virhon yläjuoksulle jätevesiltä ja muilta ongelmilta suojaan rakentamilla kutupaikoilla taimenen  kesänvanhojen poikasten tiheydet ovat olleet jo useita vuosia hyviä, useammassa paikassa 40-195 kpl/100 m² ja parhaimmillaan yhdessä paikassa jopa yli 200 kpl/100 m² (Vantaanjoen yhteistarkkailu/VHVSY, Virho).

Alajuoksulla taimenen luonnonkudusta syntyneiden kesänvanhojen poikasten tiheydet ovat olleet vuodesta toiseen pienempiä kuin yläjuoksulla, parhaimmillaankin vain n. 35 kpl/100 m² (Vantaanjoen yhteistarkkailu/VHVSY). Myös Keravanjoella poikastiheydet ovat olleet pieniä.

Poikkeuksena alajuoksulla on kuitenkin hyvin kunnostettu ja elpynyt Longinoja Helsingissä, jossa viime vuosina on ollut hyviä 66-95 kpl/100 m² ja vuonna 2020 n. 155 kpl/100 m² (A.Saura/Luke) kesänvanhojen poikasten tiheyksiä useamman paikan keskiarvona.

Myös kymmeniä vuosia Helsinki-Vantaan lentokentän jäänestoainepäästöjen rasittamana olleella Kylmäojalla Vantaalla on viime vuosina ollut hyviä poikastiheyksiä yhdellä paikalla, jossa kesänvanhoja poikasia on löytynyt parhaimmillaan n. 120 kpl/100 m² (Vantaanjoen yhteistarkkailu/VHVSY). Kylmäojalla on viime vuosina ollut kuitenkin myös pieniä poikastiheyksiä.

Finavian Helsinki-Vantaan lentokentältä on kentän perustamisesta saakka tullut jäänestoaineiden päästöjä lentokentältä ja sen ympäristöstä alkaviin puroihin, joista taimenet ovat hävinneet. Aivan viime vuosina tilanne on parantunut ja taimenet ovat alkaneet lisääntyä Kylmäojalla.

Myös lentokentältä alkavalla Krakanojalla on viime vuosina kutenut meritaimenia. Poikashavainnot siellä ovat yleensä olleet vähäisiä, mutta tilanne on parin viime vuoden havaintojen perusteella paranemaan päin (Taimenkartta).

Muidenkin lentokentältä tai sen lähistöltä alkavien purojen tilanne on edelleen huono, mutta lentokentän uuden ympäristöluvan vaatimusten johdosta Finavia joutuu parantamaan jäänestoaineiden käsittelyä ja elvyttämään kentän ympäristön puroja. Em. purojen lisäksi lentokentän ympäristössä on Kirkonkylänoja, Brändoninoja, Viinikanmetsänoja ja Mottisuonoja.

4. Kunnostusten ja suojelun vaikutukset

Viranomaisten ja Virhon tekemien kalataloudellisten kunnostusten vaikutus Vantaanjoen paikallisten- ja meritaimenten kutualueen laajentumisessa näkyy selvästi. Esim. meritaimenten kutualue on yli 20 vuoden aikana tehtyjen kalataloudellisten kunnostusten johdosta laajentunut Vantaankoskelta 17 km päässä merestä, 95 km päähän merestä Vantaanjoen latvoille.

Viranomaisten tekemissä kunnostuksissa poistettiin ensin nousuesteitä ja ennallistettiin pääuoman ja Keravanjoen koskia. Sen jälkeen Virhon toimesta on rakennettu pääuomaan ja moniin sivujokiin ja –puroihin paljon kutusoraikkoja ja poikaskivikoita, joita on myös huollettu. Virho huoltaa joka vuosi osan vanhoista soraikoista ja huoltoa kierrätetään kaikilla vanhoilla soraikoilla tarpeen mukaan. Lisäksi Virho on rakentanut yläjuoksulle yhden laskeutusaltaan ja yhden luonnonmukaisen kalatien.

Myös Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseura (SKES) on kunnostanut kolmea alajuoksun puroa. Longinojaa Helsingissä sekä Krakanojaa ja Kylmäojaa Vantaalla.

Aivan viime vuosina muutamat muutkin tahot ovat tehneet jonkin verran kalataloudellisia kunnostuksia Vantaanjoen vesistössä. Tällainen taho on mm. Vantaan kaupunki, jolla on kesäksi palkattujen purotalkkareiden kunnostustoimintaa ollut jo monena vuotena ja joka muutenkin on esimerkillisesti ryhtynyt nostamaan kuntalaisten ja muidenkin tietoisuuteen Vantaan kaupungin alueella virtaavaa Vantaanjoen vesistöä. Suurimpana yksittäisenä hankkeena Vantaa purki Tikkurilankosken padon. Tällä hetkellä Vantaa yhdessä Helsingin kanssa valmistelee Keravanjoen  Kirkonkylänkosken padon osittaista purkamista.

Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistyksen (VHVSY) jokitalkkaritoiminta on viime vuosina inventoinut ja huoltanut viranomaistyönä tehtyjä kutusoraikkoja ja rakentanut myös jonkin verran uusia soraikkoja.

Virho on kunnostanut Vantaanjoen vesistöä jonkin verran talkoillakin, mutta erityisen paljon aluksi työllisyysprojektin nimellä ja myöhemmin EU Leader-hankkeen nimellä kutsutulla kunnostushankkeella, joka on yli 20 vuoden ajan tehnyt suunnitelmallisesti kalataloudellisia täsmäkunnostuksia juuri niihin Virhon valitsemiin paikkoihin, joissa on hyvä vedenlaatu ja joista saadaan paras hyöty Vantaanjoen elvyttämisen kannalta.

Virhon EU Leader-hankkeella on ammattitaitoinen vetäjä ja työvoimaksi projektiin on palkattu vuosittain kymmenkunta virtavesikunnostajaa, joista puolet on työskennellyt Vantaanjoen vesistössä ja puolet Karjaanjoen vesistössä. Vuosien mittaan Virhon työllisyysprojekti ja EU Leader-hanke on kunnostanut Vantaanjoen vesistöä yläjuoksun kunnissa Hausjärvellä, Lopella, Vihdissä, Riihimäellä, Hyvinkäällä, Mäntsälässä, Nurmijärvellä ja Tuusulassa.

Vantaanjoen vesistön talkookunnostuksia Virho on tehnyt Hausjärvellä, Riihimäellä, Hyvinkäällä, Nurmijärvellä, Vantaalla ja Helsingissä.

Kunnostustoiminnan rinnalla Virho tekee laajaa vesistön tarkkailu-, suojelu-, valistus- ja tiedotustyötä, jolla kunnostuksien tuottama hyöty varmistetaan ja jolla laajennetaan Vantaanjoen vesistön kunnostuskelpoisen alueen kokoa.

Virho on yli 20 vuotta kaivanut esiin mm. Vantaanjoen salattuja jätevesipäästötietoja ja julkaissut niitä ja vaatinut parannusta kuntien vesilaitosten ja valvovien viranomaisten toimintaan, sekä tehnyt lausuntoja asiasta. Pikkuhiljaa Vantaanjoen kuntien vesilaitokset ja valvovat viranomaiset ovat myös parantaneet toimintaansa ja jätevesipäästöt ovat vähenemässä, mutta edelleen niitä valitettavasti tapahtuu.

Virho on systemaattisesti tiedottanut myös Vantaanjoen vesistön muista isoista ongelmista ja vaatinut parannusta niihin, tehnyt niistä paljon lausuntoja ja työskennellyt aktiivisesti niiden vähentämiseksi ja ongelmia on saatu vähennettyä.

Virho mm. puuttui Vanhankaupunginkosken voimalaitoksen uudelleen käyttöönottoon jo vuonna 2000 ja vaati voimalaitoksen käytön lopettamista. Voimalaitosta käytettiin alkuvuosina vastoin Uudenmaan ympäristökeskuksen asettamia ehtoja usein niin, että virtaaman jakaantumiseen itä- ja länsihaaran välillä vaikutettiin vahingollisesti siten, että taimenet ja lohet eivät nousseet itähaarasta ollenkaan. Virhon vaatimuksesta pidettiin Virhon, Uudenmaan TE-keskuksen kalatalousyksikön, Uudenmaan ympäristökeskuksen, Helsingin Energian, Helsingin ja muutamien muiden tahojen kanssa neljä palaveria vuosina 2002-2004. Voimalaitoksen käyttöä ei saatu tuolloin lopetettua, mutta palaverien tuloksena voimalaitoksen käyttötavat saatiin parannettua niin, että taimenia ja lohia pääsi nousemaan jokeen ja Vantaanjoen vaelluskalat pelastuivat katastrofilta.

Edellä mainitulla kunnostus- ja suojelutyöllä Vantaanjoen vesistö on elvytetty likaviemäristä Suomenlahden parhaaksi taimenjoeksi, jonka tunnusmerkkejä ovat mm.:

– Paikalliset taimenet lisääntyvät laajasti eri puolilla vesistöä, jonka jokien uomapituus on lähes 400 km ja sen lisäksi on vielä satoja kilometrejä puroja ja ojia, joista osaan on rakennettu toimivia lisääntymisalueita taimenille.

– Meritaimenet lisääntyvät eri puolilla yli 200 km pitkää meriyhteydessä olevaa uomapituutta.

– Meritaimenet lisääntyvät säännöllisesti ylimmillään 84 km päässä merestä. Ylin yksittäinen meritaimenen kutuhavainto on tehty 95 km päässä merestä.

– Taimenen luonnonlisääntyminen on laajaa ja poikasia syntyy runsaasti eri puolilla vesistöä. Poikastiheydet ovat hyviä monissa paikoissa mm. Virhon jätevesiltä ja muilta ongelmilta suojaan rakentamilla kutusoraikoilla yläjuoksulla. Myös Longinojalla, Kylmäojalla ja Myllykoskella on havaittu hyviä poikastiheyksiä.

5. Vantaanjoen vesistön isot ongelmat

Vaikka Vantaanjoen vesistö on jo elvytetty Suomenlahden parhaaksi taimenvesistöksi, isoja ongelmiakin on edelleen jäljellä. Vantaanjoen vesistön isoja ongelmia ovat:

– Kalojen nousua jokeen ja sieltä paluuta haittaava verkkokalastus Vantaanjoen suun edustan merialueella

– Vanhankaupunginkosken voimalaitoksen käyttö vuoden 2019 loppuun saakka ja sen pato, sekä niiden aiheuttamaa haittaa pahentavat kalastusjärjestelyt, joita on kuitenkin pikkuhiljaa parannettu oikeaan suuntaan

– Jätevesipäästöt monista Vantaanjoen kunnista Vantaanjoen vesistöön ja Helsingistä Vantaanjoen edustan merialueelle ja Vantaanjokeen

– Helsinki-Vantaan lentokentän jäänestoaineiden päästöt lentokentän puroihin ja niiden kautta Vantaanjoen vesistön alajuoksulle

– Kalojen nousua haittaavat tai kokonaan estävät padot ja huonosti toimivat kalatiet

– Kuntien ja kiinteistöjen huonot hulevesijärjestelyt

– Valuma-alueen vakava vaurioituminen rakentamisen ja maa- ja metsätalouden tehokkaan ojituksen sekä asutuskeskusten huonojen hulevesijärjestelyjen takia

– Puutteellinen kalastuksen valvonta

Monet padot aiheuttavat pahoja ongelmia kalojen vaellukselle Vantaanjoen vesistössä. Niistä haitallisimman, Vanhankaupunginkosken padon purkamisen ohella kiireellisin korjausta vaativa pato on Vantaankosken pato, jossa kaloilla on nousuongelmia. Isoilla virtaamilla kalat eivät pääse ylös Vantaankosken padon länsipuoleisesta aukosta, vaan hyppivät päin patoa ja kallioita, loukkaantuvat ja kuolevat.

Vantaankosken toimivuus vaelluskalojen nousulle on erittäin tärkeää siksi, että Vantaanjoen vesistön kunnostetuista alueista suurin osa sijaitsee juuri Vantaankosken yläpuolella, jossa myös suurin osa vesistön luonnontaimenista lisääntyy. Käytännössä kaikki taimenet Vantaankosken yläpuolella ovat luonnonkudusta peräisin olevia villejä taimenia, sekä paikalliset että meritaimenet. Paljolti juuri noiden kalojen varassa on Vantaanjoen vesistön villien taimenten elpyminen.

Vantaankosken länsipuoleiseen aukkoon on syytä rakentaa luonnonmukainen kalatie, jotta kaikki kalat pääsevät vahingoittumattomina kutupaikoilleen ja itäpuoleisen aukon vaurioitunut kalatie on syytä korjata, jotta luonnonkalojen nousu Vantaanjoen laajoille kunnostetuille alueille ei esty, eikä huonone nykyisestä tilanteesta.

Jos luonnonkalojen nousu Vantaankoskelta yläjuoksulle estyy, Vantaanjoen luonnonkudusta peräisin olevien meritaimenten luonnonlisääntyminen vähenee aivan oleellisesti.

Keravanjoellakin kalojen nousumahdollisuudet ovat parantuneet ja paranevat edelleen. Kellokosken padolle valmistui vuonna 2018 uusi kalatie, mikä on kuitenkin ns. tekninen kalatie, jollaiset tyypillisesti eivät toimi niin hyvin kuin luonnonmukaiset kalatiet.

Kalojen nousumahdollisuudet paranivat myös Tikkurilankoskella, kun vanha pato purettiin kesällä 2019 ja siellä ollut tukkeutumisherkkä kalaporras jäi pois käytöstä.

Keravanjoen Kirkonkylänkoskella on kalojen nousuongelmia ja myös sinne valmistellaan luonnonmukaisen kalatien rakentamista. Koskella on ennestään tekninen kalatie, mutta suuri osa kaloista yrittää hypätä padon yli ja saattaa loukkaantua patoon tai kallioon osuvilla hypyillä. Luonnonmukainen kalatie on tarkoitus rakentaa kesällä 2025.

Keravanjoella on vielä kuitenkin Järvenpäässä yksi täydellinen nousueste Haarajoen pato, jonka omistajat vuoden 2019 lopussa hyväksyivät kalojen nousu-uoman rakentamisen voimalaitospadon yhteyteen, mutta halusivat kuitenkin säilyttää mahdollisuuden vesivoiman tuotantoon. Toivon mukaan Haarajoelle saadaan rakennettua hyvin toimiva nousu-uoma. Nousu-uoma on tarkoitus rakentaa kesällä  2026.

Helsingin Vanhankaupunginkosken padon purkua edelleen selvitetään. Helsinki teki jo päätöksenkin, että patoa ei pureta, vaan itähaaraa kunnostetaan. Helsinki anoi lupaa itähaaran kunnostamiseksi ja saikin luvan, mutta länsihaaran padon purkua päätettiin kuitenkin vielä selvittää ennen itähaaran kunnostamiseen ryhtymistä. Virhon muistutus Helsingin lupahakemukseen löytyy tästä linkistä: Virhon muistutus Vanhankaupunginkosken itähaaran kunnostussuunnitelmasta

Vuonna 2023 valmistui teknistaloudellinen esiselvitys Vanhankaupunginkosken padon purkamisesta. Helsingin kaupungin ilmoituksen mukaan  ” Esiselvityksessä on löytynyt kaksi alustavaa vaihtoehtoa padon turvalliselle purkamiselle. Ensimmäisessä vaihtoehdossa pato purettaisiin kokonaan ja Kuninkaankartanonsaaren pohjoispäätyyn rakennettaisiin koskimainen pohjakynnys. Sen eteläpuolinen alue muotoiltaisiin koskeksi. Toisessa vaihtoehdossa myös patoalueen pohjoispuolelle rakennettaisiin kaksi pohjakynnystä.”

Helsingin kaupungin ilmoituksen mukaan ” Teknistaloudellinen esiselvitys auttaa arvioimaan, millaista jatkosuunnittelua ja investointeja padon purkaminen vaatisi. Tarkemman ympäristövaikutusten arvioinnin lisäksi tarvitaan selvitys siitä, miten purkaminen voidaan toteuttaa ottaen huomioon ja yhteensovittaen kulttuuriympäristön. Alueen nykyisessä asemakaavassa pato- ja siltarakenteet on suojeltu tai määrätty uusittavaksi siten, että ympäristön historiallinen arvo säilyy.”

Virhon vaatimus on ollut ja on edelleen, että Vanhankaupunginkosken länsihaaran voimalaitospato pitää purkaa ja sinne pitää rakentaa toimiva nousu- ja laskeutumisuoma, josta kalat pääsevät nousemaan terveinä 14 kunnan alueella virtaavan Vantaanjoen vesistön kutupaikoille ja vaeltamaan joesta takaisin mereen.

Teksti: Kari Stenholm
Valokuvat: Kari Stenholm, Petteri Hautamaa
Videot: Kari Stenholm