Etusijalle luonnonmukainen kalatie, Mustionjoelle asetettava kalatalousvelvoitteet

Virtavesien hoitoyhdistyksen mielipide Koskienergia oy:n ja Raaseporin kaupungin hakemuksista rakentaa kalatie Mustionjoen Peltokoskelle

Lausunnon pääsisältö:

-Aluehallintoviraston tulisi myöntää lupa etusijassa Raaseporin kaupungin hakemalle osittain luonnonmukaiselle kalatielle.

-Kakkosvaihtoehtona on, että rakennuslupa myönnetään molemmille (sekä Raaseporin että Koskienergian) kalatiehakemuksille. Pelkkä Koskienergia oy:n hakeman teknisen kalatien toteuttaminen on ongelmallinen ratkaisu.

-Lisäksi Mustionjoella on syytä aloittaa prosessi kalatalousvelvoitteiden asettamiseksi.

Virtavesien hoitoyhdistyksestä sekä Mustionjoesta

Virtavesien hoitoyhdistys Virho ry on kunnostanut koskia ja puroja sekä poistanut vaellusesteitä yli 30 vuoden ajan. Monet näistä toimista sijoittuvat Karjaanjoen vesistöön, jonka osa Mustionjoki on. Karjaanjoen vesistöstä Virtavesien hoitoyhdistys on poistanut omina tai yhteistyöhankkeina kaksinumeroisen määrän vaellusesteitä, myös patojen ja vesivoimaloiden yhteydessä olleita. Lisäksi itse Mustionjoella Virho on kotiutusistuttanut lohta omasta kalahautomostaan sekä myötävaikuttanut tässä vesistössä Suomen eteläisimmän jokihelmisimpukkakannan eli Mustionjoen raakkukannan pelastushankkeisiin.

Peltokosken kalatien tarpeellisuus

Peltokosken voimalaitoksen toiminta perustuu II vesistötoimikunnan 28.1.1950 myöntämään lupaan. Päätöksen lupamääräys 4 kuuluu seuraavasti: että mikäli valtion viranomainen katsoo laitteen olevan tarpeen kalan kulun mahdollistamiseksi koskea ylös ja alas, vesilaitoksen omistaja sallii sellaisen rakentamisen patoon ilman korvausvaatimuksia sen enempää padon käytöstä tarkoitukseen kuin laitetta varten tarpeellisesta vesimäärästä

Mustionjokeen kahteen alimpaan voimalaitokseen Åminneforsiin ja Billnäsiin on rakennettu tekniset kalatiet. Karjaanjoen vesistön yläjuoksulla kalateitä ja vaellusesteiden poistoja on tehty kymmeniä. Käytännössä vesistön yläjuoksun 3 isoimmassa osassa (Nummi-Pusulanjoki, Vanjoki-Saavanjoki, Vihtijoki) on pitkiä matkoja vaellusesteettömiä tai sellaisiksi kaavailtuja. Koski- ja purokunnostuksia on tehty kymmeniä km. Vesistössä on kalalajeja, joiden kulku mereen ja takaisin on estynyt Mustionjoen patojen takia (esim. taimen, ankerias, lohikanta hävinnyt näiden patojen takia). Raakkukanta on viimeisillään. Mustionjoki kuuluu kansallisen kalatiestrategian kärkikohteisiin ja on osa Natura 2000-verkostoa.

Peltokoskea vesivoimaloineen ei voidakaan jättää ilman toimivaa kalojen ja muiden vesieliöiden kulkuyhteyttä ajatellen vaellusta sekä ylä- että alavirtaan. Vesistötoimikunnan 28.1.1950 luvassa katsottu tarpeellisuus kalan kulun mahdollistamiseksi koskea ylös ja alas onkin täyttynyt täysimittaisesti ja ylikin. Aluehallintoviraston tuleekin myöntää kalatieluvat ja tehdä tämä ilman korvauksia ”vesilaitoksen omistajalle” sen enempää padon käytöstä kuin vesimäärästä.

Virtavesien hoitoyhdistys haluaa myös lisätä, että vesistötoimikunnan 1950-luvun luvanmyönnön aikaan luonnon monimuotoisuusajattelu ei ollut yleistä. Siksi myös muiden kuin kalojen kulku ohi voimalan on otettava painokkaasti huomioon.

Jokihelmisimpukan lisäksi alueella elää vakituisesti mm. vuollejokisimpukoita, saukkoja, koskikaroja ja kuningaskalastajia. Muista kuin lohikalalajeista on mainittava esimerkiksi toutain ja vimpa, jotka kaipaavat kulkuyhteyksiä ohi patojen.

Koskienergia oy:n hakemuskirjelmässä todetaan seuraavasti: ”Kalatien tulisi toimia vuosittain ainakin 1.5.-30.11 välisenä aikana. Kalatiehen juoksutetaan yläaltaasta 0,6 m3/s suuruinen virtaama nousuaikana.”

Nämä lauseet ovat ristiriitaisit ja sisältävät ongelman. Karjaanjoen vesistössä, johon siis Mustionjoki kuuluu, kalojen kutuvaellus alkaa nykyaikana tavanomaisesti usein jo maaliskuun puolella, kun kutuhauet alkavat liikkua. Toisaalta Karjaanjoen vesistössä on havaittu lohikalojen kutua ja kutuliikehdintää aina 6.12. asti. 1.5.-30.11. on siis kalatien aukioloajaksi lyhyehkö.

Toiseksi todetaan, että kalatien juoksutetaan vettä ”nousuaikana”. Karjaanjoen vesistössä nousuaika on siis selvästi pitempi kuin Koskienergia oy:n ehdottama aikaväli 1.5.-30.11. Koskienergia siis käytännössä esittää kalatietä pidettäväksi auki toukokuusta marraskuulle, mutta kalojen nousuaikaan kytketty kalatien vesitys on taas väistämättä vähintään toista kk pitempi.

Tämä keskenään ristiriitainen tuplamalli on sekava. Kun osassa Koskienergia oy:n AVI-hakemusasiakirjoissa sana ”ainakin” on pyyhkäisty 1.5-30.11. edeltä pois (osassa taas ei), tarjotaan siis tosiasiassa useaa ristiriitaista mallia.

Lisäksi esitetty vesimäärä 0,6 m3/s on alhaisimmasta päästä ja riittääkö se houkuttelemaan kalojen Borlandiin? Toinen lisäkysymys liittyy loppusyksystä/alkutalvesta kudulta mereen palaaviin lohikaloihin. Jos kalatiet ovat suljettuna kudun jälkeen, joutuvat ne väistämättä vesivoimalan turbiinien silvottavaksi. Kala- ja vesitutkimus oy:n tekemän Mustionjoen alasvaellustutkimuksen mukaan yli puolet Peltokosken turbiineihin päätyneistä kaloista menehtyi.

Koskienergia oy:n Peltokosken kalatieanomuksessa ei ole kudun jälkeisten emojen paluuta ole otettu esiin, vaikka se on varsin olennainen kysymys. Jos kalatie on auki ja vesitetty vain osan vuotta, johtaa se huomattaviin emokalatappioihin. Huomioitava on myös ilmaston muuttuminen. Nykyisten ilmastonmuutosmallinnuksien mukaan Suomessa keväät aikaistuvat entisestään ja syksyt pidentyvät.

Aluehallintoviraston tulisikin määrätä, että Borland-kalatie on auki vähintään huhtikuulta vuoden loppuun ja vesimäärä on nostettava yhteen kuutioon/s.

Koskienergian anomuksesta puuttuu pitkälti kalojen alasvaeltamisen järjestäminen. Kuten vesistötoimikunnan vuoden 1950-luvassa todetaan, on myös alasvaelluskysymys relevantti – ja ratkaistava.

Aluehallintoviraston tulee määrätä Borland-kalatiehen rakennettavaksi toimiva alasvaellusratkaisu, mikäli sille myönnettäisiin rakennuslupa.

Tekninen kalatie vs. luonnonmukainen kalatie

Koskinergia oy:n hakemuksessa käytetään palstatilaa todisteluun teknisen kalatien paremmuudesta verrattuna luonnonmukaiseen kalatiehen (Raaseporin kaupungin hakemus). Tässä huomioita näistä väitteistä:

1. ”Teknisessä kalatiessä on alempi hinta ja vähäisempi vedenkulutus”

Pitää muodollisesti paikkansa. Mustionjoen ja yleensä Karjaanjoen vesistön elvyttämishankkeissa ei kuitenkaan ole päätarkoitus tehdä kaikki mahdollisimman alhaisella hinnalla, vaan saada mahdollisimman hyvä ja lisäarvoa tuottava lopputulos.

Peltokosken Raaseporin kaupungin hakema osittain luonnonmukainen kalatie toimisi paitsi padon ohittamisväylänä, niin myös kutu- ja poikasalueena esimerkiksi lohikaloille ja jokihelmisimpukalle. Siitä syntyvä puronvarsi olisi uusi biotooppi, joka tarjoaisi elintilaa esimerkiksi linnuille ja vesihyönteisille (jotka kuolisivat teknisessä kalatiessä sen kuivuttua). Tekninen kalatie ei käy padon ohitusuomaksi esimerkiksi saukolle tai koskikaran syönnösalueeksi. Peltokosken kalatiehankkeiden ytimessä on vesistöjen ja kalakantojen elvytys sekä luontokadon torjunta ja siihen Borland-malli sopii yksin vain välttävästi.

Kaiken kaikkiaan teknisen Borland-kalatien ja luonnonmukaisen kalatien vertailussa on siis syytä tarkastella tuotosta eikä panosta.

• ”Luonnonmukainen kalatie jäätyy talvella”

Luonnonmukaisen kalatien pohjaan asti jäätymistä voidaan tehokkaasti ehkäistä kiveämällä sitä niin, että talvisin uuteen purouomaan tulee suojaava jääkansi, jonka alla vesi pääsee virtaamaan. Tämä on nykyisin yleisesti käytetty menetelmä.

• ”Luonnonmukainen kalatie vaatii maaleikkauksia, kun teknistä kalatietä varten kaikki olisi valmiina”

Mikä ongelma maaleikkauksien teko on? Ne ovat aivan tavanomainen työvaihe kalateiden ja muiden rakennushankkeiden yhteyksissä. Vaikka Peltokosken vesivoimalassa olisi uittoaukko mahdollisesti yhteensopivasti Borland-kalatietä ajatellen, niin miten se tekee tästä ratkaisusta paremman Peltokosken kalatiehankkeiden luonto- ja kalatuoton näkökulmasta?

• ”Teknisen kalatien maisemahaitta on pienempi”

Luonnonmukaisesta kalatiestä iso osa olisi luonnonpuron kaltaista ja sen lukeminen maisemahaitaksi on eriskummallista. Uusi puronvarsi on pikemminkin kaunistus. Lisäksi tässä yhteydessä on syytä tiedostaa, että itse Peltokosken voimala patoineen on se suurin maisemahaitta. Hieno luonnonkoski on peitetty vesimassoilla ja tilalla on massiivinen betonivalu.

• ”Teknisen kalatien suuaukot sijaitsevat paremmin”

Tämä on ehkä ainoa väite, joka Koskienergia oy:n kalatiehakemuksessa pitää osittain paikkansa, kun muistetaan tarkastella Peltokosken vaellusongelman ratkaisemista tuotos- ja lisäarvonäkökulmasta. Ero ei ole kuitenkaan ratkaiseva.

Edellä mainitun pohjalta on kaiken kaikkiaan nähtävissä, että Koskienergia oy:n tarjoama Borland-kalatie uittoputkineen asennettuna tuo varsin rajallisesti lisäarvoa ja hyötyä.

Kuusinkijoen esimerkki osoittaa, että Borland-kalateiden toimivuus on kysymysmerkki

Koskienergia oy vetoaa hakemuksessaan Borland-kalatien puolesta sillä perusteella, että vastaava ratkaisu Kuusinkijoen Myllykoskella toimi hyvin. Kyseisestä kalatiestä onkin noussut jonkin verran kaloja seurannassa (tarkkailuyhteenveto 1997-2005). Kyseisen seuranta ei kuitenkaan anna näyttöjä kaikkein olennaisimmasta asiasta: kuinka suuri osuus Myllykoskelle nousseista kaloista on käyttänyt/kyennyt käyttämään paikalla olevaa Borland-kalatietä?

Riista- ja kalatutkimuslaitoksen raportti nro 178 toteaa Kuusinkijoen Myllykosken Borland-kalatiestä: ”Voimalaitoksen alapuolelle tulevien kutuvaelluksella olevien taimenten määrää ei ole arvioitu, joten kalatien kautta kulkeneiden taimenten osuutta potentiaalisesta nousijajoukosta ei ole voitu määritellä”.

Yksittäisten kalayksilöiden nousu ei ole sama asia kuin, että voimalan muodostama vaelluseste olisi lieventynyt ratkaisevasti ja että ylävirtaan haluavista kaloista valtaosa olisi kyennyt käyttämään kalatietä.

Myllykoskella onkin parin viime vuoden aikana päädytty uuteen ratkaisuun (vaellusuoman rakentaminen vesivoimalan ohi Piilojoen kautta), jotta Kuusinkijoen elvytys ja kalojen vaellus lähtisi todella liikkeelle.

Suositus AVI:n päätökseksi

Virtavesien hoitoyhdistyksen suositus aluehallintovirastolle on, että AVI myöntää etusijassa Raaseporin kaupungin hakeman, pitkälti luonnonmukaisen kalatien rakentamiseksi Peltokosken vesivoimalan yhteyteen. Kakkosvaihtoehtona on, että molemmille kalateille myönnetään rakennusluvat. Vain teknisen Koskienergia oy:n hakeman kalatien toteuttaminen olisi ongelmallinen ratkaisu (kts. perustelut yllä).

Kalatalousvelvoitteiden asettaminen Mustionjoelle tarpeellista

Peltokosken kalatieratkaisuja arvioitaessa tulee kiinnittää huomiota myös Mustionjoen jokikokonaisuuteen. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (nykyinen LUKE) laati 2014 raportin vesivoimaloilla rakennettujen jokien kalataloudelle aiheutuneista vahingoista ja kalataloudellista velvoitteista. Siinä valaistiin tilannetta muutamilla Suomen joilla, mutta johtopäätökset lienevät hyvin yleistettävissä.

Kyseisen selvityksen mukaan ”olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet velvoitteiden määräämisen ajoista, mikä on perusteltavissa uudella, aiempaa huomattavasti laajemmalla ja muuttuneella tiedolla vaelluskalakantojen tuotannosta, istutuspoikasten säilyvyydestä, istutusten kannattavuudesta sekä kalakantojen monimuotoisuudesta. Olosuhteita ovat muuttaneet lisäksi rakennettujen jokivesistöjen laajamittaiset kunnostus- ja vesiensuojelutoimenpiteet”.

Edellä todettu pätee laajasti myös Mustionjokeen. Joen kalatierakentaminen edesauttaa korjaamaan sen 4 vesivoimalan kalastolle ja muulle luonnolle aiheuttamia vahinkoja, mutta varsin rajallisesti. Mustionjoen kutu- ja poikasalueista sekä koskipinta-alasta on jäljellä vain murto-osa eikä niitä näillä ratkaisuilla juuri saada takaisin. Joen 4 vesivoimalan ohitusuomista vähintään 3 on teknisiä eli niistä ei ole korvaaviksi biotoopeiksi, kutualueiksi jne. Jos vielä Peltokoskeenkin tulisi (vain) tekninen kalatie, niin tilanne olisi entistä haastavampi. On vaikea nähdä, että esimerkiksi uhanalaista jokihelmisimpukkaa pystyttäisiin pelastamaan tällaisissa olosuhteissa.

Tätä taustaa vasten on useita perusteltuja syitä sille, että Mustionjoella käynnistetään prosessi kalatalousvelvoitteiden asettamiseksi uusimman tutkimustiedon nojalla ja siten, että pohjaksi tehdään arvio Mustionjoen luonnonmukaisen tilan kalatuotannosta. Esitämme Mustionjoelle kalatalousvelvoitteiden asettamista.

Teknisten kalateiden mallilla päästään rajalliseen elvytystulokseen ja kalatalousvelvoitteiden täyttämiseen. Täten vähintäänkin keskipitkällä aikavälillä tulee varautua aluksi ainakin yhden Mustionjoen vesivoimalan lunastukseen ja purkamiseen sekä koskien jälleenrakennukseen (vrt. Hiitolanjoki, Hgin Vanhankaupunkoski jne.). Tällä tavoin päästäisiin riittävän hyviin lopputuloksiin.