Concrete Reasons -dokumenttielokuva Suomen jokien ongelmista Virhon kotisivuilla 30.12. alkaen

Elokuva julkaistaan 30.12. klo 9.00 Virtavesien hoitoyhdistyksen kotisivuilla. Se on vapaasti katsottavissa sunnuntai 12.4. klo 23.00 asti. (edit. 23.3.2020.) Useat haastattelut, visuaalisesti näyttävä kuvaus sekä tarinallinen kerronta yhdessä hyvin valitun musiikin kanssa tekevät elokuvasta vaikuttavan kokonaisuuden.

Vuonna 2018 julkaistun viihdyttävänkin Concrete Reasons -elokuvan yhtenä tarkoituksena on kertoa jokien patoamisen valtavista haittavaikutuksista vesiluonnolle. Yhteiskunnallinen kiinnostus joki- ja puroluontoa, eli virtavesiä, kohtaan on merkittävästi kasvanut viime vuosina. Useat toimijat ennallistavat virtavesiä muun muassa palauttamalla jokiin tukinuiton tieltä joesta poistettuja kiviä. Suomen hallitus on myöntänyt jokipatojen purkamiseen aiempaa merkittävästi enemmän rahaa.

Taimen hyppää patoa vasten Vantaanjoen suulla Helsingin Vanhakaupungissa, kuva Risto Ruokola

Elokuvan tekivät Risto Ruokola ja Toni Kinnunen. Ristolla on jo lapsuudesta kokemuksia padottujen jokien varrella elämisestä.

-Risto, joet ja purot, eli virtavedet, ovat viime vuosina olleet yhä kasvavan huomion ja keskustelun kohteena. Mistä sinulle tuli mielenkiinto kuvata jokiluontoa ja kertoa sen tilaa merkittävästi heikentävistä ihmisen rakennelmista?

-Idea leffan teosta muhi päässäni vuosia ennen kuin käärin hihani ja ryhdyin toimeen. Huoli ja mielenkiinto vaelluskaloja ja virtavesiä kohtaan juontaa varmasti juurensa jonnekin yli 25 vuoden taakse kalastusharrastukseni alkuajoille, kun kuuntelin nyt jo edesmenneen isoisäni hurjia tarinoita ”jokilohien” kalastuksesta. Hän kertoi miten he nuorina poikina pyydystivät näitä suuria kaloja talikoilla uittoränneistä yli 80 vuotta sitten.
En kuitenkaan varsinaisesti tutustunut vaelluskalojemme katastrofaaliseen tilaan ennen kuin aloitin perhokalastuksen 15 vuotta sitten. Silloin ensimmäinen ajatukseni Vantaanjoella kalastaessani oli, että miksi ihmeessä täällä kalastetaan kirjolohia eikä taimenia. Tuota ajatusta olen pitänyt alitajuisena laukaisijana leffan teolle.
Olen sittemmin päässyt käymään isoisäni lapsuudenkodin viereisellä koskella kalassa. Lohikalavedeksi siinä olisi potentiaalia edelleen, mutta vaellusyhteydet ovat poikki. Oli tavallaan aika murheellista kalastaa tuossa koskessa. Vaikka kaikki ne elämäni aikana tuottamat mielikuvat ovatkin edelleen tallessa, sain vahvistuksen sille, että se aika on mennyttä. Se surettaa.

Tornionjoella, kuva Toni Kinnunen

-Milloin elokuva tehtiin? 

-Vuonna 2016 kuvattiin omarahoitteisesti muutaman minuutin mittainen promo Mesenaatin yleisörahoituskampanjaa varten. Kampanja ei tuottanut suoraa tulosta, mutta sen avulla saatiin tarpeeksi rahoitusta kasaan, jotta voitiin tosissaan alkaa tehdä leffaa. Rahoitusta saatiin WWF:ltä, Suomen Luonnonsuojelun Säätiöltä, Rapala Rahastolta ja Virtavesien hoitoyhdistykseltä. Kuvaukset tehtiin 2017 keväästä 2018 alkuvuoteen.  Huhtikuussa 2018 saatiin leffa ulos.

-Minkälainen projekti elokuvan tekeminen oli?

-Opettavainen ennen kaikkea. Toki se opetti minulle paljon asioita leffan teosta, mutta tärkeimpänä pidän kuitenkin sitä mitä opin ihmisyydestä matkan varrella. Pelosta, pelkuruudesta ja ahneudesta. On todella vaikea luontoa rakastavana ihmisenä käsittää miten ihminen voi olla niin ahne ja häikäilemätön. Vaikka leffassa ei olekaan yhtään vesivoimayhtiön edustajan haastattelua, niin puhuin monen kanssa kyllä puhelimessa. Jokaisen kohdalla toistui sama pelko siitä, että jos saan heidät kameran edessä vastaamaan oikeisiin kysymyksiin, heiltä viedään heidän ahneuden tuotot käsistä. Toisaalta pelolla tarkoitan myös sitä mitä vesivoimajätit aiheuttavat vaikutusalueillaan.

-Concrete Reasons -elokuvassa huomaa samaa tyyliteltyä musiikilla huumattua tunnelmaa kuin Virtavesien hoitoyhdistykselle tekemässäsi Kosken herätys -videossa, Minkälainen tie sinulla on ollut elokuvien ja videoiden tekijänä?

-Filmien tekeminen alkoi joskus parikymmentä vuotta sitten, kun kuvattiin VHS-kameroilla skeittifilmejä ja leikattiin niitä sitten paikallisella nuorisotilalla. Sieltä kaikki on lähtöisin. Loukkaantumisiin keskeytyneen lumilautaurani jälkeen, vajaa kymmenen vuotta sitten, aloin kuvata ja leikata erilaisia mainosfilmejä työkseni freelancerina.  Nykyään työskentelen täysipäiväisenä kuvaajana Skål Helsinki -nimisessä mainostuotantoyhtiössä.

Ote Kosken herätys -videosta

-Mistä kalastusharrastuksesi alkoi ja miten se on muuttunut ajan mittaan?

-Pitäisi varmaan kysyä vanhemmiltani tarkempia vuosilukuja, mutta arvelisin olleeni viisivuotias, kun aloitin kalastuksen, tietysti mato-ongella. Virvelillä aloin heitellä kuusivuotiaana isoisäni opeilla. Ensin jouduin heittelemään koukutonta puupalikkaa niin kauan, että homma vaikutti turvalliselta. Turhautti tietysti tuolloin, mutta varmasti myös opetti jotain.
Ensimmäinen haukeni painoi 700g. En ikinä unohda tilannetta, kun sain tuon kalan. Virvelillä tuli siis kalasteltua haukea kesäisin, mutta se oli siinä vaiheessa enemmänkin kesähupia, vaikkakin erittäin lähellä sydäntä.
Tuolloin olin kuitenkin hyvin kiinnostunut virtavesistä ja taimenista ja lohista. Eritoten pienemmät virtavedet ja taimenet ovat jostain syystä olleet minulle outo pakkomielle mitä en osaa selittää.
Käsitykseni vesistöistä, kaloista ja kalastuksesta ylipäänsä muuttui dramaattisesti, kun aloitin perhokalastuksen. Olin alitajuisesti haaveillut kalastavani taimenta pienillä joilla ja kun ensimmäistä kertaa siihen olin ryhtymässä, niin matto vietiin saman tien jalkojen alta. Tämä on tietysti johtanut siihen, että punnitsen tarkasti mihin ylipäänsä haluan lähteä kalaan. Aina kun vain suinkin mahdollista, niin lähden mahdollisimman syvälle erämaahan. Usein Suomen rajojen ulkopuolelle. Lohikalavedet ovat niin paljon parempia esimerkiksi Norjassa.

-Minkälainen on pahin ja paras kokemuksesi jokien varsilta?

-Jokien varsilta on monenlaisia kokemuksia, mutta lähtökohtaisesti kalareissuilta ei ole yhtään huonoa kokemusta, päin vastoin. Olen aina ajatellut, että mitä enemmän kommelluksia kalareissulla sattuu ja mitä vaikeampi reissu on, sitä enemmän se naurattaa jälkikäteen ja sitä enemmän se vahvistaa ystävyyssuhteita ja suhdetta omaan itseensä. Pahin kokemus on aina, kun konkreettisesti joutuu toteamaan ihmisen aiheuttaman vääryyden luontoa kohtaan, oli se sitten kaljatölkki tai Kemijoki Oy:n voimalaitospato.

Elokuvassa haastatellaan Virtavesien hoitoyhdistyksen Kari Stenholmia, joka on 20 vuotta tehnyt töitä Vantaanjoen tilan parantamiseksi.

-Kari, mitä on saavutettu 20 vuodessa ja miltä alkava vuosikymmen Vantaanjoella näyttää?

-Olen nostanut esiin Vantaanjoen isot ongelmat ja tehnyt paljon töitä niiden vähentämiseksi. Siinä olen onnistunutkin niin, että yhdessä asiantuntevalla kunnostuspaikkojen valinnalla ja kalataloudellisten kunnostusten toteutuksella entisestä jätevesiviemäristä on elpynyt Suomenlahden paras taimenjoki. Tulevaisuus näyttää hyvältä, koska Virhon suunnitelmallinen toiminta tuottaa hyvää tulosta ja viime aikoina Vantaanjoen elvytystyöhön on tullut mukaan muitakin tahoja.

Kymijoella, kuva Toni Kinnunen

Marraskuussa muun muassa Virhon kotisivuilla julkaistu Kosken herätys -video on Risto Ruokolan taidonnäyte. Idea ja käsikirjoitus olivat muhineet elokuva-alan ammattilaisen mielessä. Virholaisilla oli ollut samanlaisia ajatuksia sisällöstä. Kuvausta edeltävällä katselmuskeikalla kohdattiin eri suunnista tulevien kanssa. Muita Virhon virtavesiaktiiveja oli tekemässä tutkimuskalastuksia ja koskien kunnostussuunnitelmia Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan niinä päivinä sateisilla joilla. Joen ylittävällä sillalla tuulessa pidettiin alkupalaveria kosken kunnostussuunnitelmasta maan- ja vesialueiden omistajien ja kaivinkonekuskin kanssa. Lämpimästä autosta nousseitten kertoma kuvaus jännitysfilmistä ja punaisista paholaisvaloista sai hymyjä ja sekoitti käytännöllisemmissä asioissa eteen päin haluavia. Videomiehet palautettiinkin takaisin sateen kastelemalle lätäkköiselle hiekkatielle. Kenttätöissä päiviä olleiden huumorintaju ja suhteet videomiehiin hankittiin takaisin suklaapatukoilla hetkeä myöhemmin. Kuvaukset tehtiin Virhon kunnostuksen yhteydessä Kymenlaaksolaisella meritaimenjoella syksyllä 2019.

-Risto, miten idea videon teemaan ja käsikirjoitukseen syntyi ja miten se kehittyi ajan mittaan?

-Virhon toiveena oli tehdä jotain hieman erilaista kuin mitä tässä genressä yleensä tehdään. Tarkoituksena oli herättää huomiota ja tuoda esille että vaikka joku asia on outo ja pelottava, siitä voi seurata jotain kaunista. Myös henkilökohtaisten uhrausten puntarointi paremman tulevaisuuden kannalta on tärkeää.

Ote Kosken herätys – videosta

-Olet kuvannut mm. lumilautailua ja myös laskenut ammatiksesi lumilautafilmeillä. Miten lumilautavideoiden kuvaus teknisesti eroaa vesiluonnon äärellä tehtävistä kuvauksista?

-Lumilautailu ja käyttökelpoisen materiaalin saaminen on yleensä lähinnä ihmisen suorituksesta kiinni, kun taas virtavesillä ollaan usein tiiviimmin luonnon kanssa tekemisissä, joka tietysti aiheuttaa omat haasteensa. Kalat kun eivät huvikseen hypi päin seinää, eivätkä yleensä kerro aikeistaan etukäteen. Molemmissa on kuitenkin aina niin paljon muuttujia matkassa, että ihan suoraa vastausta tuohon on mahdoton antaa. Talvella on yleensä kylmempää? Haha! 

You may also like...