Mellunkylänpuron lähteiset latvat ovat Vantaalla Slåttmossenin lähteisellä suoalueella Porvoon moottoritien vieressä. Yksi haaroista alkaa metsän keskellä olevasta kaivosta, toinen Fazerilan alueelta ja kolmas aivan moottorien vierestä. Puro virtaa Rajakylän, Vesalan ja Mellunkylän kaupunginosien läpi ja lopulta laskee mereen Vartiokylänlahden pohjukassa Itä-Helsingissä.
Uomalla on pituutta 5,5 kilometriä ja pudotuskorkeutta noin 30 metriä. Puroon laskee lähdevaikutteisia noroja mm. Länsimäentien varrella. Puro ei jäädy pohjaan asti pitkilläkään pakkasjaksoilla lähteisyyden vuoksi.
Kuten useimpia puroja Mellunkylänpuroakin ajan mittaan on muokattu voimakkaasti. Alkuperäistä uomaa löytyy vain harvassa paikassa. Monessa kohdassa ojamainen puro kulkee pitkiä matkoja maan alla putkitettuna. Mellunkylänpuro on nykyisellään arvokas elinympäristö monille eliöille.
Mellunkylänpuron taimenkannan vahvistuminen on ollut merkittävää 2020-luvulla. Taimenen kotiutustyö aloitettiin vuonna 2000 istuttamalla vastakuoriutuneita poikasia. Poikasista tehtiin muutamia yksittäisiä havaintoja seuraavina vuosina. Vuoden 2007 kesällä kaloja alkoi näkyä enemmän ja niiden todettiin lisääntyneen luontaisesti.
Sittemmin purossa on elänyt useita taimensukupolvia. Paikallisten kalojen lisäksi osa on lähtenyt merivaellukselle. Mereen vaeltavat taimenen poikaset, smoltit, pyrkivät muutaman merivuoden jälkeen palamaan takaisin synnyinpuroonsa lisääntymään. Purolla on tehty havaintoja yksittäisistä merestä kudulle nousseista taimenista 2010- ja 2020-luvuilla. Syksyllä 2022 puroon kuti useita yli 55 cm pituisia merivaelluksen tehneitä taimennaaraita. Syksyn 2023 tutkimuskalastuksessa löydettiin ilahduttavan runsas määrä samana keväänä syntyneitä poikasia. Purossa on elinvoimainen taimenkanta. Lisäksi kolmipiikki, kymmenpiikki, hauki ja ahven kuuluvat puron vakilajistoon. Keväisin merestä nousee myös särkikaloja kudulle, mm. seipiä ja toisinaan purossa nähdään salakkaparvia.
Merestä takaisin puroon kudulle pyrkivien taimenten mahdollisuudet selvitä merkittävästi paranivat vuonna 2020. Helsingin kaupungin päätti laajentaa Vartiokylänlahden verkkokalastuskieltoa vuoden loppuun asti. Aiempina vuosina verkkokalastus on ollut sallittua 1.10. alkaen ajoittuen taimenen kutunousuun. Samalla päätettiin verkkokalastukselta ympärivuotisesti rauhoittaa alue Vuosaaren sillasta pohjoiseen.
Virtavesien hoitoyhdistys Helsingin kaupungin tuella ovat kunnostamalla parantaneet taimenen elin- ja lisääntymismahdollisuuksia Mellunkylänpurossa. Kunnostustyötä on tehty muiden yhdistysten, yritysten, oppilaistosten, lukioiden ja paikallisten asukkaiden kanssa.
Talkookunnostusten lisäksi kalojen liikkumista haitanneita nousuesteitä on poistettu. Ensimmäisissä talkoissa vuonna 2007 Ojanpuistonkoskessa sijainnut betonipato ohitettiin luontaisella kalatiellä, ja pari vuotta myöhemmin alempana sijainnut mittapato korvattiin Helsingin kaupungin toteuttamalla tekokoskella. Nykyisin kaloilla on vapaa nousuyhteys mereltä aina Vesalaan Aarrepuiston koskeen asti. Puiston yläosassa on noin metrin korkea luontainen kallioköngäs, joka ainakin vähän veden aikaan on vähintään osittainen vaelluseste ylävirtaan pyrkiville kaloille. Puiston ja sen läpi kulkevan puron kunnostuksessa ei huomioitu kalaston tarpeita riittävästi. Kynnysmäiset betonirakenteet ja lankkupadot häiritsevät kalojen kulkua ja vesiuomassa olisi hyvä olla enemmän kiviä kalojen ja hyönteisten suojapaikoiksi sekä vesikasvien kiinnittymisalustaksi.
Kesällä 2009 suurin osa Mellunkylänpuron taimenista kuoli puroon joutuneen päästön seurauksena. Syksyn 2010 koekalastuksen perusteella taimenkanta oli heikko. Tutkimuksellisissa sähkökoekalastuksissa taimenten poikasia ei löytynyt, vain kaksi vanhempaa paikallista emotaimenta sekä kolmipiikkejä. Taimenkannan elvyttämiseksi tehtiin keväällä 2012 tuki-istutus mädillä. Samana syksynä suoritettu koekalastus paljasti poikasten selviytyneen hyvin ja niiden levittäytyneen laajalle alueelle. Sittemmin taimenkanta on kasvanut vaiheittain. Kunnostusten ansiosta taimen on saanut runsaasti uusia elinalueita ja kalat ovatkin levittäytyneet uusille alueille.
Runsaat hiekka- ja muu kiintoainepäästöt mm. uusien asuinalueiden maanrakennustöistä ovat tukkineet taimenten kutupesiä soraikoissa ja tukahduttaneet hedelmöityneen mädin ja näin estäneet taimenkannan nopeampaa kasvamista. Kunnostuksissa on merkittävästi huomioitu myös puron penkkojen sortumisen estäminen. Talkookunnostukset jatkuvat vuosittain 2020-luvulla. Seuraa Virhon talkookalenteria sivuston ylälaidassa!