Mätäjoki on Helsingin toiseksi suurin virtavesi heti Vantaanjoen jälkeen. Joen kaukaisimmat latvat ovat Vantaan Kaivokselassa ja Louhelassa. Sieltä se virtaa etelään Helsingin puolelle, Malminkartanon kautta Kannelmäkeen, jonka puistoalueilta se kaartaa länteen Pitäjänmäkeen. Talin siirtolapuutarhan ja Golfkentän ohitettuaan se laskee vetensä Iso-Huopalahteen. Matkan varrella siihen yhtyy pienempiä puroja ja ojia lännestä ja idästä.
Mätäjoen valuma-alue onkin Helsingin puroista suurin, 24 km2. Pääuomalla on pituutta 9 km ja keskivirtaama on 170 l/s. Kesäisin joen latvoille on juoksutettu Päijänteen vettä Silvolan tekojärvestä. Juoksutus on parantanut joen yläosien virtausoloja etenkin kesän kuivimpina kausina.
Veden laadultaan Mätäjoki on kohtuullisen hyvä, vaikkakin yksittäisiä ongelmia esiintyy lähes säännöllisesti. Suurin tuho koettiin 2013, kun Teknoksen tehtailta pääsi liuotinbensiiniä jokiuomaan tappaen pitkälti kalat vuotokohdasta alavirtaan. Silti esteet monien lajien viihtymiselle eivät ole ylitsepääsemättömiä ja herkkiäkin lajeja esiintyy. Mätäjoki ja sen vehreä varsi ovat luonnoltaan arvokkaita ja muodostavat keskelle asutusta ekokäytävän, joka on tärkeä sekä eläimille, linnuille että kasveille. Esimerkiksi saukko on nykyisin säännöllinen vieras.
Virtavesien hoitoyhdistys istutti jokeen joka kevät taimenten mätiä vuodesta 2009 (mutta viime vuosina istutuksia ei ole enää tehty). Helsingin perhokalastajat ry aloitti joen alaosan kunnostuksen talkootyönä samaan aikaan istutusten kanssa. Vuosittain talkoissa on luotu Pitäjänmäen Talin alueelle lukuisia kutupaikkoja taimenille ja kivettiin virtapaikkoja taimenen poikasille sopiviksi elinpiireiksi. Yläosilla esimerkiksi Konalanojassa ja Lassilankoskessa on ollut paljon Virtavesien hoitoyhdistyksen talkoita ja hoitotöitä.
Mäti-istutusten ja luonnonlisääntymisen tuloksia on seurattu sähkökoekalastuksin, kututarkkailun ja havainnoiden taimenten pienpoikasia alkukesästä. Tulokset ovat olleet erittäin lupaavia. Taimen on ollut monin paikoin kalaston valtalaji. Etenkin aivan alaosissa ja Malminkartanon altaan lähistöllä esiintyy muun muassa särkikaloja ja haukea.
Kalastus merellä, etenkin taimenten kutuvaellusreitillä on edelleen liian tehokasta. Kalastusrajoituksia on kuitenkin saatu niin merelle kuin itse Mätäjokeen ja tilanne on osin parantunut. Vuonna 2017 havaittiin ensimmäiset merestä nousseet kututaimenet.
Yksi käännekohta Mätäjoen elvyttämisessä oli vuosi 2025. Joen keskiosilta Strömbergin puiston alueelta poistettiin patoja ja ei-luonnollinen monimetrinen pystysuora putous kierrettiin kalatiellä. Syksyllä 2025 Mätäjoen yläosaan kutualueille nousikin pitkiin aikoihin ensimmäiset meressä eläneet taimenet. Jo aiemmin 2020 oli muutettu Kannelmäen viereinen Trumpettipuiston pato tekokoskeksi.
Työ Mätäjoen hyväksi jatkuu. Etenkin latva-alueilla riittää paljon uutta kunnostettavaa, entisten kohteiden hienosäätöä suoritetaan ja yksi vaellusestekin on yhä joen ylävirrassa. Kala- ja luontotarkkailua jatketaan ja jätevesiin puututaan parhaan mukaan.
Mätäjoen vahva nousu on ollut monen tahon yhteistyöhanke. Myötävaikuttajia on ollut niin valtion, EU:n kuin muiden viranomaisten ja kaupungin puolelta, eri järjestöistä ja yhdistyksistä sekä lukemattomat talkoilijat. Medianäkyvyys on ollut runsasta.
Vuodenvaihteen 2025-26 Mätäjoen tilanteesta voi lukea tästä raportista: https://helsinginperhokalastajat.org/wp-content/uploads/2026/01/vuosiraportti_2025-1.pdf