Inventointien toteuttamiseen alkuvuonna tehtiin yhteistyössä Hämeen Kalatalouskeskuksen kanssa kartta, johon merkittiin 40 eri uomaa, joista oli tarkoitus arvioida uomien luonnontilaa ja tunnistaa näiden kunnostusmahdollisuuksia. Olennaista puroihin huomioon kiinnittämiselle oli kohteiden maan- ja vesialueiden omistajien kanssa tutustuminen kuin myös muiden alueellisten toimijoiden kanssa. Kalastonselvityksiä tehtiin muun muassa sähkökoekalastuksin. Kunnostus tehtiin vuonna 2024 Virhon inventoimaan uomaan käsikunnostuksena. Peratun 160 m pituisen virtavesialueen luonnontilaa parannettiin purkamalla rannalle perattuja kivivalleja puroon, soraistamalla sekä puumateriaalia lisäämällä. Kohteen monimuotoisuus lisääntyi. Purossa vesipinta-ala sekä syvyys- ja eri virtausnopeusalueet kasvoivat. Elinympäristöstä tuli kaloille turvallisempikin lisäämällä pintakiviä, jotka aiheuttavat katseen läpäisemätöntä veden väreilyä purouoman pintaan.

Hankkeiden tausta

Hankkeet koettiin alueella tarpeelliseksi Kanta-Hämeen pienempien virtavesiuomien oltua laajasti erilaisen vesistörakentamisen kohteena. Uomien perkuut ja erityyppiset vaellusesteet ovat heikentäneet niiden luonnontilaa hävittämällä vaelluskalojen sekä muun eliöstön lisääntymis- ja elinympäristöjä Kokemäenjoen vesistön valuma-alueella, jonka vaelluskalakannat ovat vakavassa alennustilassa ja monimuotoinen virtavesiluonto on uhanalaistunut. Virhon kokemusten perusteella pienemmät latvauomat kunnostetuissa kohteissa ovat tärkeimpiä taimenen poikasmäärien tuottajia, tasaisempien elinolosuhteidensa ja pienemmän ulkoisen predaation johdosta. Näistä syistä päätettiin hankkeissa keskittyä erityisesti alueen sivu-, puro- ja latvauomien kartoittamiseen.

Hankkeiden toteutus

Hankkeita toteuttamassa oli hankevastaava, jonka lisäksi talkooapua saatiin kunnostamistyöhön ja tutkimuskalastuksiin. Aikataulu jaettiin niin, että inventointeja oli tarkoitus tehdä hankkeen aikana jatkuvasti, kunnostustyöt loppukesästä ja tutkimukselliset sähkökoekalastukset alkusyksystä.

Keväällä inventointeja aloittaessa olivatkin sääolosuhteet, ja maastopäiviä kertyikin juhannukseen asti reilusti. Kesäaikaan inventoitaessa koettiin enemmän haasteita puiden ja pensaiden ollessa kaikkein rehevimmillään. Uomia ympäröivä rehevyys haastoi maastossa liikkumista, sekä havaintojen tekemistä ympäristöstä.

Loppukesästä tehty uomakunnostus tehtiin hyvissä olosuhteissa vedenkorkeuden ollessa suosiollinen toimenpiteiden suorittamiseen. Pienemmällä talkooporukalla tehtiin useampana päivänä uoman kiveämiset ja puumateriaalin lisäykset, ja soraikkojen rakentamiset pääosin yhtenä päivänä hieman suuremman talkooporukan avittamana.

Sähkökoekalastuksiin soveltuvat olosuhteet olivat erityisesti syyskuun kahdella viimeisellä viikolla, ja tuona aikana tehtiin sähkökoekalastuksia viidessä eri uomassa kahdeksalla eri koealalla. Tulos oli odotetun kehno, eikä taimenia löydetty yhdestäkään sähkötetystä uomasta. Vieraslaji puronieriää löytyi yhdestä kohteesta.

Sähkökoekalastusten loputtua lokakuun alussa suosivat kelit taas inventointeja, kunnes marraskuun ja joulukuun runsaat sateet nostivat uomien vedenkorkeutta, niin että havaintojen tekeminen hankaloitui. Valikoiduissa kohteissa pystyttiin kuitenkin tekemään inventointeja vielä joulukuun puolivälissäkin.

Hankkeiden edetessä tapahtuneet maastokohtaamiset ja puhelin- sekä sähköpostitiedustelut antoivat odottamattomasti huomattavan määrän vinkkejä uusista uomista, joita ei ollut merkitty alkuperäiseen karttaan. Kiinnostavien uomien yhteismäärä kasvoikin hankkeen aikana yhteensä 65 kappaleeseen, joissa aivan kaikissa ei keretty hankeaikana vierailla.

Inventointien apuna käytettiin metsähallituksen puroinventointilomaketta, joiden avulla arvioitiin uomien luonnontilaisuutta ja tunnistettiin kunnostusmahdollisuuksia, sekä mm. mitattiin pH:a. Kunnostuksiin soveltuvat uomat inventoitiin koko matkoiltaan, ja näistä tehtiin tarkkoja inventointiraportteja. Kunnostuksiin soveltumattomat uomat tarkasteltiin pintapuolisemmin ja näiden raportit kirjoitettiin kevyemmiksi maastokatselmusraporteiksi. Vähävetisyys oli yleisin syy uoman määrittämiseksi kunnostuksiin huonosti soveltuvaksi.

Saavutuksia ja menetyksiä

Virhon laajempi avaus Kanta-Hämeen toiminnassa oli onnistunut. Kunnostuksen tuloksena saatiin peratusta, yksitotisesta rännistä tehtyä maisemallisesti näyttävä ja ekologisesti monimuotoinen virtavesiuoma.d

Inventointitoiminnan myötä verkostoiduttiin laajemmin, tehtiin kalastonselvitystyötä ja kerättiin huomattava määrä ekologista tietoa Hattulan, Hämeenlinnan ja Janakkalan kunta-alueiden pienemmistä virtavesiuomista.

Mitattavia määreitä hankkeessa syntyi muun muassa:

• inventointeja tai maastokatselmuksia 49 eri uomasta
• noin 400 sivua kuvallisia inventointi- tai maastokatselmusraportteja
• yli 1000 valokuvaa
• hankeajan työpäivien aikana puhelimen mittaama askelmäärä yhteensä 1 700 000 askelta (suurin yksittäisen inventointipäivän askelmäärä 27 000 askelta),
• varusteita kului tai hävisi
  • 2 paria kevytkumisaappaita
  • 1 pari kahluukenkiä
  • 1 kahluuhousut
  • 1 polaroid-aurinkolasit

Tuloksia ja pohdintaa

Ennalta hankkeeseen lähdettiin olettamasta, että täysin luonnontilaisia uomia on alueelta hankala löytää, eikä odotusarvoja ennalta tuntemattomien taimenpopulaatioiden löytämiseen juuri ollut. Nämä olettamukset osoittautuivatkin valitettavasti oikeaksi, eikä ainakaan tähän mennessä tehdyissä kalastonselvityksissä ole löydetty merkkejä taimenista.

Vaikkei kokonaan luonnontilaista uomaa lähiympäristöineen hankkeissa löytynytkään, löytyi sen sijaan muutamista uomista eri kokoisia alueita, joissa ei juuri ihmistoiminnan merkkejä näkynyt. Tuntumaksi jäi, että mitä suurempi uoma tai sen valuma-alue oli kyseessä, sitä varmemmin uomasta löytyi maa- ja metsätalouden laskuojia, koskiperkuita ja/ tai patorakennelmia. Suurin yksittäinen kuormittaja inventoiduissa uomissa vaikuttikin olevan metsätalouden ojitukset, jotka osaltaan ovat merkittävinä vaikuttajina alueen humuksen tummentamiin vesiin.

Hyvänä puolena alueen uomissa olivat soveliaat pH-arvot vaelluskalojen lisääntymiseen, pois lukien muutama alue lähinnä Evon retkeilyalueella tai sen ympäristössä. Suosiollisten pH-arvojen myötä voidaankin todeta, että alueen sivu-, puro- ja latvauomissa olisi paljon virtavesikunnostuksista hyötyviä uomia. Virhon tavoitteena näiden hankkeiden jatkumolle onkin kattava kunnostustyö alueen virtavesien parissa.

Huhtikuun alusta alkaneessa hankkeessa inventoidaan alueen jokien latva- ja sivupuroja sekä muita pienempiä virtavesiä, jonka lisäksi tehdään yksittäinen kunnostus. Tavoitteena on saada hanke valmistumaan kuluvan vuoden lopussa. Päärahoitus tulee maaseudun kehittämisohjelmaa alueen kunnissa ylläpitävältä alueelliselta EU-Leader-ryhmä Linnaseutu ry:ltä, jonka myöntämä rahoitus tulee EU:n, valtion ja kuntien varoista.

Perusteena hankkeelle on Linnaseutu ry:n toiminta-alueen virtavesien tilan kohentaminen, joka puolestaan tukee EU:n vesipuitedirektiivin ja ennallistamisasetuksen tavoitteita sekä alueellisia vesienhoitosuunnitelmia.

Hankkeen tavoitteena on kerätä kattavasti tietoa alueen pienemmistä virtavesiuomista, minkä pohjalta on tarkoitus tunnistaa potentiaalisimmat kehitettävät kohteet sekä antaa alkusysäys pitkäjänteiselle ja vaikuttavalle virtavesien kunnostustyölle pienemmissä virtavesiuomissa ja näin edistää virtavesien luonnon monimuotoisuutta.
Vedenlaadultaan erinomaisten tai hyvien pienempien uomien merkitys lisääntymis- ja elinympäristöinä tutkimusten mukaan on keskeinen mm. taimenen luontaiselle lisääntymiselle. Oletettavasti tämä kehitys tulee vahvistumaan ilmaston lämmetessä.

Hankkeen pohjatyönä kartalle merkittiin yli 40 mahdollista inventoitavaa virtavesiuomaa. Näitä inventoitaessa käytetään apuna Metsähallituksen kehittämää puroinventointilomaketta, jonka pohjalta laaditaan laajempia kirjallisia inventointiraportteja.

Inventointeja tehdessä arvioidaan uomien luonnontilaisuutta eri kategorioissa, tunnistetaan niiden kunnostusmahdollisuuksia sekä suunnitellaan kunnostusten toteuttamista. Lisäksi tehdään valikoituihin uomiin kalastonselvityksiä muun muassa maa- ja vesialueiden omistajien haastatteluin sekä sähkökoekalastuksin.

Tiiviiseen hanke- ja rahoituskuvaukseen voi tutustua Virhon Hankerahoittajat-sivulla
https://virho.fi/eu-leader-linnaseutu-ry-hameenlinnan-seutu/

Harjoittelua varten laadittiin yhdessä Virhon kanssa harjoittelusuunnitelma, johon kirjattiin harjoittelulle ohjaaja (kiitos Jouni) sekä koulun ja Virhon asettamat tavoitteet.

Harjoittelua käytännössä

Työtehtäviä harjoittelujaksoon kuului useita erilaisia, joita pääsin suorittamaan niin maastossa kuin etätoimipisteellänikin. Työ oli sekoitus niin yksin pakertamista, tiimissä hikoilua kuin kokouksissa pönöttelyäkin.

Maastossa tehtävissä töissä ajankohdan vuoksi, itse kunnostustekeminen jäi hieman vähemmälle. Taimenen kutuajan vuoksi kunnostustyöt vesiuomassa tulee lopettaa viimeistään syyskuun lopussa. Tutuksi kunnostukset tulivat lähinnä erinäisissä aiempien kunnostusten huolloissa, joissa pääsin käyttelemään kättä pidempää muun muassa soraikkojen putsailussa. Osallistuin useiden erilaisten virtavesikohteiden katselmuksiin, suunnitteluideointeihin sekä virtavesien inventointireissuihin.

Sähkökoekalastuksia tehtiin harjaantuneiden ammattilaisten kanssa, joissa pääsin tutustumaan eri kohteiden kalastoihin pintaa syvemmältä. Erilaiset työvaiheet vaativat sähkökoekalastuksessa käytäntöihin paneutumista niin kalastuslaitteiston, kalojen käsittelyn kuin dokumentoinninkin osalta. Sähkökoekalastukset sujuivatkin kaikin puolin mallikkaasti, eikä kukaan kahlaajista saanut ”tällejä”.

Maastotöihin kuuluivat myös virtavesi-inventoinnit. Virtavesi-inventoinneissa tunnistetaan erilaisia uomien ominaisuuksia, luonnontilaisuutta ja kunnostusmahdollisuuksia. Asiantuntevan opastuksen ja maastoharjoittelun jälkeen (kiitos Mikko) tein inventointeja itsenäisesti. Käveltyjä kilometrejä erilaisessa keliolosuhteissa kertyikin melkoisesti, ja inventointeja voikin mielestäni kutsua varsinaiseksi hyötyliikunnaksi.

Kirjallinen työ suoritettiin kotitoimistossa. Työtehtäviä oli runsaasti erilaisia, ja tutustuttavaksi valikoidun aineiston määrä oli runsas. Onnekseni aihepiiri oli itselleni enemmän kuin mielenkiintoinen, joten suurimmaksi osaksi aiheeseen sukeltaminen tuntuikin mielekkäältä. Jo koulusta tuttua raportointia sai naputella riittämiin, eivätkä Virhon käytänteet raportoinnissa poikenneet liikaa entuudestaan opitusta.

Pohdinnat harjoittelusta

Työharjoittelu oli antoisaa, hetkittäin fyysistä ja ajatteluelimelle ajoittain haastavaa. Harjoittelun aihepiiri oli kaikkineen itselleni erittäin mielenkiintoinen, ja tämä teki harjoittelusta hyvin mielekästä.

Fyysisyyttä vaativat tehtävät olivat luonnollisesti maastopäiviä, jotka olivat itselleni harjoittelun parasta antia. Ulkona vietetyt päivät kahlaten, kävellen, kaivaen tai työvälineitä kantaen toivat sopivasti rasitetta ylittämättä kuitenkaan omaa jaksamiskynnystä.

Aivonystyröitäni pääsin harjoittamaan tietysti kaikessa uuden opettelemisessa ja opitun käytäntöön panemisessa, mutta eritoten kokonaisuuden hahmottamisessa ja virtavesihankkeen käynnistämisprosessin parissa.

Erityiset kiitokset vielä Jounille, Ollille, Karille, Markukselle, Eskolle sekä Juhalle harjoitteluni opastamisesta ja sparraamisesta!

Kannen kuva, Pekka Lindblad