Virhon väliraportti EKOenergian virtavesirahastolle:

 

 Vihtijoesta suomalaisen vesistönhoidon mallikohde

 

 

 

 

 

 

 

 

Sisällysluettelo

I Taustaa

II Talkoo- ja seurantakunnostuskohde Kraatarinkoski

III Konetyökunnostuskohde Lustikullankoski

IV Vaelluseste Olkkalankoski

V Viestintä

VI Tulosten arviointi

VII Voimavarat

VII Jatkosta

 

I Taustaa

EKOenergian ympäristörahasto (sittemmin EKOenergian virtavesirahasto) päätti vuonna 2015 järjestää valtakunnallisen yleisöäänestyksen koskikunnostuskohteista. Kohde-ehdokkaista piti tehdä esittely sekä toimintaohjelma, miten ja mihin pääpalkintona olleet 50 000 € käytettäisiin. Äänestys järjestettiin internetin kautta alkuvuonna 2016.

Virtavesien hoitoyhdistyksen ehdokkaana tässä äänestyksessä oli Uudenmaan pohjoisosissa ja Hämeen eteläosissa sijaitseva Vihtijoki, joka laskee Hiidenveteen. Nämä molemmat kuuluvat Karjaanjoen vesistöön, joka päätyy mereen Mustionjoen kautta Tammisaaren lähistöllä.

Päätavoitteena on tehdä Vihtijoesta suomalaisen jokivesistön mallikohde ja myötävaikuttaa osaltaan EKOenergian voittovaroilla sen saavuttamiseksi. Vihtijoki valikoitui Virhon ehdokkaaksi, koska kyseisellä rahamäärällä pystyy tämän kokoisessa joessa saamaan aikaiseksi paikallisesti merkittäviä parannuksia.

Toiseksi joen tiedettiin olevan hyvinkin kehityskelpoinen. Vihtijoki on muun muassa entinen jokihelmisimpukan asuinalue. Yksin sen pääuomassa on noin 17 koskea ja jäljellä oli luonnonmukaisesti lisääntyvä alkuperäinen taimenkanta. Näköpiirissä oli lisäksi mahdollisuus palauttaa joki järvivaellusyhteyteen ja ehkä myös vapaa kulku mereltä asti. Hankkeen toteuttamiselle oli olennaista myös tiedossa olevat vapaaehtoisvoimat, joka olivat valmiita työskentelemään tavoitteiden saavuttamiseksi.

Virtavesien hoitoyhdistys kohteineen sai äänestyksessä lähes puolet annetuista äänistä ja täten hanke voitiin aloittaa kevättalvella 2016.

II Talkoo- ja seurantakunnostuskohde Kraatarinkoski

Hankkeen ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui Vihtijoen Kraatarinkoski, joka sijaitsee joen keskivaiheilla. Se oli perattu muun muassa tukinuittoa varten, mutta taimen kuti edelleen muutamalla harvalla jäljelle jääneellä sorapaikalla. Kraatarinkoski oli liikenneyhteyksiensä ja maastonsa puolesta otollinen paikka hankkeen yhteydessä järjestettäviä talkoita ajatellen.

 

Kosken ranta-alueen muutamaan paikkaan toimitettiin talvella 2016 kutusoraa sekä pienehköjä niin sanottuja poikaskiviä, joiden sokkeloissa kalat viihtyvät. Käsivoimainen talkootyö näiden siirtämiseksi koskeen aloitettiin pääsiäisestä 2016 ja se jatkui syyskesään 2017. Lisäksi parissa paikassa soraa siirrettiin koskeen konevoimin ja kahteen otteeseen Virtavesien hoitoyhdistyksen EU-Leader-hanke kävi auttamassa erityistöissä, kuten vaijerisoraistamisessa.

 

Tavanomaisesti kaikki koskikunnostuskohteet vaativat niin sanottua jälkisäätöä, jota tarvitsee tehdä vielä Kraatarinkoskellakin. Koskialueella on vielä jäljellä jonkin verran soraa, jota käytetään tulevissa talkoissa. Tulosten seurantaa jatketaan lähivuodet ja lisäksi on tarkoitus tarpeen tullen pöyhiä puhtaaksi tehtyjä soraikkoja.

III Konetyökunnostuskohde Lustikullankoski

Toiseksi kohteeksi valikoitui Vihtijoen yläosissa sijaitseva Lustikullankoski, joka sekin on perattu runsaan 300 m matkaltaan tukinuittoa varten. Suurin osa koskesta arvioitiin kunnostuskelpoiseksi. Lisäksi sen niskalle laskee puro, jota taimenet käyttävät taajaan kutualueena riittävien vesimäärien mahdollistaessa nousun sinne.

Kosken kunnostus jaettiin kahteen osaan. Ylin ja alin osa kunnostetaan pääosin EKOenergian virtavesirahaston varoilla koneellisesti, kun taas keskiosissa ja sivupurossa koskientisöintiä tehtiin käsityöpohjaisesti Virhon EU-Leader-hankkeen ja talkootyön voimin. Osasyynä tällaiseen aluejakoon on kerätä kokemuksia ja tietoja eri kunnostusmenetelmien vaatimuksista, toimivuudesta ja vaikutuksista vertailukelpoisella alueella.

Lustikullankosken ylin osa kunnostettiin konevoimin huhtikuussa 2018. Paikalle tuotiin muutama kuorma-autolastillinen kiveä ja kutusoraa, jotka kaivinkone laittoi paikoilleen perattuun uomaan. Lisäksi EKOenergian sihteeristö kävi tekemässä kosken niskalle kutusoraikon käsin elokuussa 2018.

Kosken alimman osan kunnostustoimenpiteet aloitettiin maaliskuussa 2019. Tällöin kunnostusmateriaaleja (kutusoraa, poikaskivikkoja, penkkojen tukikiviä, puunainesta) siirrettiin joen penkalle odottamaan varsinaista kesällä 2019 tapahtuvaa kunnostamista.

Tulossa oleva Lustinkullankosken alaosan kunnostaminen muistuttaa pitkälti yläosan entisöintiä. Käytännössä koski rakennetaan uudestaan monipuoliseksi ja pohjaltaan rikkonaiseksi ja rakeiseksi mosaiiksi eli tännekin synnytetään tuhansia ja tuhansia kalojen ja rapujen reviirejä. Penkkoja tuetaan kivillä kiintoainespäästöjen ja sortumien estämiseksi, koska maaperä alueella on jauhomaista ja eroosioherkkää. Kiintoainekset tukkivat rapujen koloja, tukahduttavat kalojen mätiä ja samentavat uimavesiä. Joihinkin paikkoihin rakennetaan kutusoraikkoja.

Puuainesta lisätään paitsi virran monipuolistamiseksi, niin myös vesiperhosten kaltaisten hyönteisten ravinnoksi ja elinpaikoiksi. Tämä on oleellinen tekijä jokiluonnon monimuotoisuuden vahvistamisessa. Hyönteiset ovat taas pääravintoa kalanpoikasille.

 

 IV Vaelluseste Olkkalankoski

Vuodesta 2011 oli valmisteltu Vihtijoen vesistön alimman Olkkalankosken padon ohitusratkaisua.  Pato oli tulpannut nousukalojen pääsyn alavirrasta Hiidenvedestä ja Lohjanjärvestä lähes täysin jo noin 200 vuoden ajan. Pato oli ajoittain este myös alasvaeltamiselle, sillä kuivina aikoina pääosa vedestä meni vanhan laattapadon pienistä raoista ja koloista, joista kalat eivät mahtuneet läpi. Suurien vesimäärien aikoina alasvaeltavat kalat usein vahingoittuivat paiskauduttuaan padon läpi kosken kallioihin ja kiviin.

Padon toisessa päässä oli aiemmin rakennettu pienimuotoinen kalatie, mutta vuotojen ja pieneen patoluukkuun ahdetun rakenteensa vuoksi se ei toiminut kovin hyvin. Toiseksi useimmat kalat eivät löytäneet tähän kalatiehen, koska se laski kosken sivuhaaraan.  Tämä kalatie päätettiin remontoida varsinaisen pääuomaan laskevan ohitusuoman rakentamisen lisäksi.

Olkkalankosken hankkeet kytkeytyvät myös Karjaanjoen vesistön alavirrassa Mustionjoella rakennettaviin kalateihin ja meriyhteyden palauttamiseen Karjaanjoen vesistöön. Vihtijoen alue yhdessä Karkkilan kaupungin alapuolisten koskien kanssa on Mustionjoesta nousseiden lohikalojen ilmeisimpiä kutu- ja poikaspaikkoja. Itse Mustionjoessa ja sen sivupuroissa on taimenille soveltuvia kutupaikkoja vain rajallisesti ja lohille kelpaavia alueita vähän.

Yleisöäänestyksen päätavoite ”Vihtijoesta suomalaisen vesistönhoidon mallikohde” olisi lisäksi ollut mahdoton, jollei koko vesistön vapaata vaellusta tulpannutta Olkkalankosken patoa olisi saatu kierrettyä kalatiemäisellä tekokoskella ja saatu sen sivuhaarankin kalatie toimivaksi. Kalojen ja muidenkin vesieliöiden vapaa kulku on vesistöjen elvyttämisen tärkeimpiä perusasioita.

Työkohteena Olkkala oli vaativimmasta päästä, koska siihen liittyi veden pinnan tasojen ennallaan pitäminen, suuret virtaamamäärien vaihtelut, tarve saada uudesta padon ohitusuomasta mahdollisimman helppo noustava myös muille kuin lohikaloille, entisen sahan alueen myrkkymaat, harvinaisen luhtaorvokin esiintymät ja historiallisesti suojeltu mylly. Näistä syistä hankkeen valmistelu kesti yli puoli vuosikymmentä.

Kaikki edellä mainitut kysymykset kyettiin ratkaisemaan ja saamaan aikaiseksi kokonaisuus, johon kuuluu entisöity koski sekä padon kiertäminen tekokoskella ja remontoitu kalatie – vaikuttamatta luhtaorvokkeihin, vedenpintoihin tai suojeltuihin rakenteisiin.

Hankkeen kokonaiskulut olivat noin 100 000 euroa. Tukea kuluihin saatiin WWF:ltä, EKOenergian virtavesirahastosta, Uudenmaan ELY-keskuksesta sekä Vihdin kunnalta. Lisäksi tietyissä käsityötä vaativissa kohteissa, kuten kalojen kutupaikkojen teossa, olivat apuna työllistetyt, jotka Virtavesien hoitoyhdistys palkkasi ELY-keskuksen tuella. EKOenergian tukipotti ikään kuin puskurirahastona oli olennaisen tärkeässä roolissa, jotta tähän hankkeeseen rohjettiin tarttua.

 

 

Padon toisen pään sivuhaaraan laskevaa kalatietä tiivistettiin eli siihen juoksutettiin vuotojen paikkaamiseksi soraa ja sidosaineena sementtiä. Vuodot saatiin näin vähenemään murto-osaan ja vesimäärästä tuli riittävä kalojen nousuun ja laskuun kuivinakin aikoina. Tämä Olkkalankosken “pikkukalatie” on puromainen ja soveltuu parhaiten pienimmille kaloille, jotka luonteisesti hakeutuvat kosken sivuhaaraan.

Olkkalankosken hanke on esimerkki niin sanotuista ympäristökompensaatioista, sillä ohitusuoma toimii paitsi kalatienä myös virtavesieliöiden elinympäristönä. Olkkalankosken patoaltaan alle hävisi aikoinaan luonnonkoskea noin 100 metrin matkalta. Padon ohitse rakennetulla uudella koskiosuudella siitä saatiin korvattua lähes puolet. Kun tähän lisätään pikkukalatie, tulee korvausosuudeksi noin puolet.

Koska kosken täysin perattu alakanava (vesiura voimalaturbiineistä alavirtaan) muutettiin jo aiempina vuosina luonnonkoskeksi, on Olkkalankoskessa käytännössä toteutettu 100 % kompensaatio, mitä tulee patoaltaan alle jääneen koskialan korvaamiseen. Lisäksi kosken vähätuottoinen, mutta ympäristölle ja kaloille varsin haitallinen vesivoimala oli suljettu.

Olkkalankosken padon kiertävän ohitusuoman teko kesti kaikkiaan seitsemisen vuotta. Työvaiheita olivat suunnittelu, luvitus ja rakentaminen. Ohitusuoman teko toteutettiin osana Virtavesien hoitoyhdistyksen toimintaa koskitilan omistajan nimissä ja hankkeen vetovastuu perustui vapaaehtoistyöhön. Rakentamistyössä käytettiin länsiuusimaalaisia urakoitsijoita ja suunnittelussa insinööritoimisto Jami Ahoa.

Olkkalankosken molemmat rannat ovat yksityistä piha-aluetta. Siksi patoon ja sen ohitusuomaratkaisuun tutustumiseen on oltava maanomistajalta etukäteen pyydetty lupa. Kalastuslain mukaisesti kalastus on kielletty 200 metrin matkalla kalateiden ylä- ja alapuolella.

V Viestintä

Hankkeen viestintä on perustunut kohdekohtaisuuteen ja tuloksiin. Kun yksittäisissä kohteissa on ollut tapahtumia ja on alkanut syntyä valmiita tuloksia, on niistä välitetty tietoiskun omaisesti. Tätä on tehty säännöllisin väliajoin hankkeen alusta tähän väliraporttiin asti. Pääkanavana on ollut Virtavesien hoitoyhdistyksen sosiaalisen median kanavat. Lisäksi paikallislehdet ovat kirjoittaneet aiheesta useita juttuja. Fortum oy kertoi hankkeesta asiakaslehdessään. EKOenergia julkaisi vastaavasti omia uutisiaan.

Erityistiedottamista on harrastettu kolmeen otteeseen (ennen tämän väliraportin julkaisemista). Ensinnäkin maa- ja metsätalousministeriö pyysi Vihtijoen toimintaa mukaan Suomen luonnon päivän tapahtumiin 2016 ja 2017. Ensimmäinen päivä järjestettiin Kraatarinkoskesta noin km alavirtaan sijaitsevalla Virtavesien hoitoyhdistyksen rakentamalla kalatiellä ja siellä oli oma ”tiedotuspiste” EKOenergia-hankkeesta. Toinen Suomen luonnon päivä Vihtijoella järjestettiin talkoona Kraatarinkoskella siten, että kunnostusmateriaalit olivat EKOenergian hankkimia ja talkoilijoiden muonitukset kustansi ministeriö. Molemmat tapahtumat olivat osana yleisvaltakunnallista Suomen luonnon päivä-tiedottamista.

Kolmanneksi keskimääräistä enemmän panostettiin tiedottamiseen Olkkalankosken kalatiehankkeen valmistuttua. Tekokosken valmistumisesta ja sivuhaaran kalatien korjauksista tiedotettiin siten, että uutisointi toteutettiin samanaikaisesti rahoittajien, kuten esimerkiksi EKOnergian ympäristörahaston kanssa. Hankkeen valmistumisesta loppuvuoteen 2018 paikalla on käynyt tutustumassa useita vierailuryhmiä.

VI Arviointi

Hankkeen arviointi on perustunut siihen perusperiaatteeseen, että monivuotinen ja monipuolinen toiminta vaatii vastaavasti moniulotteista ja pitkäaikaista evaluointia.

Taloudellisesta näkökulmasta voidaan tehdä esimerkiksi panos-tuotos-arvioita. Tämän väliraportin julkaisuhetkellä jokeen ja niiden penkoille siirrettyjen kutusorien, poikaskivikoiden ja vastaavien määrä on noin 500 000 kg. Se on käytettyyn rahalliseen panokseen nähden mittava, kun pääosa käytetyistä varoista sijoitettiin kuitenkin Olkkalankosken padon kiertävään tekokoskeen. Korkeaa panos-tuotos-suhdetta selittää pitkälti laaja ilmaisen vapaaehtoistyön osuus, joka koskee töiden suunnittelua, kone- ja käsityön ohjausta, tiedottamista ja vastaavia asioita.

Työn laadun arvioinnissa päämittari on etupäässä taimenkannan kehittyminen, koska kyseessä on yleisesti bioindikaattoriksi käyvä uhanalainen laji. Tässä yhteydessä avainlukuna käytetään usein samana vuonna kuoriutuneiden taimenten poikasten määrää (ns. nollikkaat).

Talkookunnostuskohde Kraatarinkoskesta oli olemassa sähkökoekalastus- sekä kututarkkailutietoja näitä kunnostuksia edeltäviltä ajoilta. Täällä nollikkaiden määrä kasvoi hankkeen yhteydessä kunnostetuilla alueilla noin 300 %. Tulos on kiitettävä ja tavanomainen Virtavesien hoitoyhdistyksen hyvät kehittämisedellytykset omaavissa virtavesikohteissa.

 

Jakso syksystä 2017 syksyyn 2018 oli kuitenkin takaiskun aikaa Kraatarinkoskessa (-kin) . Tauotta jatkuneet syksyn 2016 ja talven 2017 isot tulvat irrottivat joen veteen mittavasti kiintoaineksia, jotka heikensivät syksyn 2017 kututuloksia. Toinen isku oli kesän 2018 pitkään jatkuneet kovat helteet. Tästä syystä syksyn 2018 vedenpinnat olivat poikkeuksellisen alhaalla ja syksyn kututaimenia päätyi merkittäviä määriä haikaroiden syömiksi. Tällaiset takaiskut ovat silti tavanomaisia kohteessa kuin kohteessa ja ovat osa vesistöjen elvytystyötä niin joki- kuin järvikohteissa. Kraatarinkosken kalaseurantaa jatketaan lähivuodet ja lopullisten johtopäätösten aika on vasta muutaman vuoden päästä.

Kunnostetulla Kraatarinkosken alueella seurattiin myös virtavesien monimuotoisuudelle tärkeän vesisammaleen leviämistä sekä virtavesistä riippuvaisten hyönteisten levittäytymistä alueelle. Jälkimmäisten leviäminen oli tavanomaisen nopeaa ja alue sammaloitunee täysin noin 10 vuoden kuluessa.

Lustikullankoskessa havannointi perustuu etupäässä silmämääräisiin nollikashavaintoihin, joita tehdään alkukesästä loppukesään, sekä syksyisiin kutuhavannointiin laskemalla mätipesiä. Koska Lustikullankosken kunnostukset jatkuvat, ei ole syytä vielä tehdä johtopäätöksiä tältä alueelta. Kalahavaintojen lisäksi seurataan sammaleiden ja hyönteisten levittäytymistä sekä koskikarojen mahdollista levittäytymistä.

Puuaineen käyttöä kunnostusmateriaalina seurataan erityisesti Lustikullankosken alaosassa. Kyseessä on yhtäältä siitä, että miten pohjaeläimistö ottaa niitä asuinpaikakseen ja kuinka eri puulajit kestävät virran monipuolistajina.

Olkkalankosken tekokosken tuloksellisuuden seurantaa kalojen näkökulmasta on tehty toistaiseksi lähinnä silmämääräisesti. Kaloja tekokoskesta on kulkenut sekä ylä- että alavirtaan runsaasti. Varmasti siitä ehti loppukesäsän ja alkusyksyn 2018 aikana kulkea 8 eri kalalajia (salakka, ahven, särki, suutari, pasuri, kuha, hauki, kiiski) ja useita näistä isoja määriä. Kuinka suuri osuus padolle nousevista tai laskeutuvista kaloista käyttää tekokoskea (tekokosken toimivuus) kulkuväylänään on sen sijaan vaikeasti mitattavissa, koska kuivimpia kausia lukuun ottamatta kaloja kulkee padon läpi tai ohi useita eri väyliä.

Muusta biologisesta näkökulmasta oli eduksi, että tekokoski ehdittiin avata ennen vesien jäähtymistä. Täten siihen levittäytyi nopeasti tahdissa eri vesieliöitä ja esimerkiksi vesiperhosilla oli tekokosken yllä jatkuvia kuoriutumisia. Tämä puolestaan vaikutti siihen, että koskikarat ottivat alueen välittömästi syönnöstyskohteeksi saavuttuaan paikalle alkutalvesta 2018. Tekokoskesta on tullut heti kosken suosituinta koskikara-aluetta.

Tekokosken vaikutus vesilintuihin nähtäneen kesän 2019 aikana. Tähän asti vesilintupoikueet joutuivat kiertämään Olkkalankosken padon osin maateitse, jonka yhteydessä niitä päätyi säännöllisesti supikoirien ja minkkien syömiksi. On todennäköistä, että supikoirien aiheuttamat vesilintutappiot päättyvät ja minkinkin tapauksessa ne vähenevät tekokosken katkeamattoman koskiuran ansiosta.

Vuodesta 2019 on tarkoitus ottaa tarkennettuun seurantaa tekokosken kalojen kulku (määrät, lajit, ylä- vai alavirtaan). Pohdinnassa on, laitettaisiinko tekoskosken yhteyteen erilliset tilattavat seurantalaitteet (joihin tarvittaisiin jäljellä olevaa Vihtijokipottia). Tämä seuranta liittyy myös niin sanottuun vieraslajiproblematiikkaan. Hiidenveden on pitkälti vallannut vieraslaji isosorsimo, joka on hävittänyt hauen kutupaikat. Olkkalankosken padon ohitusratkaisujen yksi tarkoitus oli luoda hauille pääsy yläpuolisen vesistön kutukaislikoihin, josta niiden poikasia pääsee valumaan takaisin (niin sanottu haukitehdas-ajattelu).

VII Voimavarat

EKOenergian ympäristörahaston yleisöäänestyksen voittopotti on merkinnyt sitä, että kohteita on voitu kunnostaa tarpeet edellä. Aikaa ja työtä ei ole tarvinnut käyttää jatkuvasti varojen anomiseen, vaan on voitu keskittyä varsinaiseen tuottavaan työhön.

Henkilövoimavoihin kuuluu Virtavesien hoitoyhdistyksen tietyt aktiivit ja monet talkoolaiset. Virhon EU-Leader-hanketta käytettiin jonkin kerran keskimääräistä vaativampiin käsityöpohjaisiin täsmätöihin sekä kahdesti konetyöohjaukseen ja -suunnitteluun.

Tietojenvaihto ja muukin yhteistyö Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:n kanssa oli jatkuvaa. LUVY ry esimerkiksi rakensi jokialueelle samanaikaisesti kiintoaineksia pidättäviä kosteikkoja ja toteutti raakkukunnostuksia.

Henkilövoimavaroihin on luettava myös alihankintana tilattu konetyö eli kaivinkoneiden ja traktoreiden sekä muiden laitteiden käyttäjät.

Osassa Kraatarinkosken talkoita oli mukana EKOenergian sihteeristön harjoittelijoita lukuisista eri maista. Kraatarinkosken talkoilijoiden yli 20 kansallisuutta kaikista maanosista (pl. Australia) merkitsee sitä, että se on Suomen kansainvälisin koskikunnostuskohde.

Yhteensä hankkeessa on ollut mukana toista sataa henkeä.

Vielä jatkuvan Kraatarinkosken hankkeen opit ovat olleet, että merkittäviä muutoksia voidaan saada aikaan talkoo- ja käsityöpohjalta. Tämä edellyttää kuitenkin jatkuvan työn periaatetta (yksi yksittäinen talkoo vain lähtölaukaus) ja että ajallinen kehikko ei ole vuosi, vaan vuosikymmen. Kohde on toiminut hyvin myös eräänlaisena näyteikkunana (”showroom”) alan toiminnalle.

Toisaalta on käynyt selväksi myös talkoo- ja käsityöpohjaisen kunnostamisen voimavararajat. Vihtijoen kokoisessakin joessa konetyön on oltava merkittävässä roolissa, jos riittävän suuri osuus jokialueesta halutaan saada kuntoon kohtuullisessa aikataulussa. Paras malli on yhdistää tehokasta konetyötä ja viimeistellyn laadun takaavaa käsityötä. Puumateriaalin käytössä korostuu käsityö.

VII Jatkosta

Olkkalankosken kalatiehanke oli niin vaativa ja aikaa vievä, että sen vuoksi edellä mainittua useampia kohteita ei pystytty avaamaan. Osansa käytettävissä olevasta ajasta vei Kraatarinkosken ”osallistava” kunnostusmenetelmä, joka vaati jatkuvia tapahtumien järjestelyjä. Periaate on myös ollut, että tehdään aloitetut työt kunnolla ja perinpohjaisesti kaiken niiden vaatiman ajan kanssa ennemmin kuin ryhdytään niiden vaivaloiseen paikkaamiseen jälkikäteen.

Näillä näkymin hanke jatkuu seuraavilla tavoilla:

1. Kraatarinkosken viimeistely ja monivuotinen tulosseuranta
2. Lustikullankosken konekunnostus 2019 ja sen tuloksien seuranta
3. Olkkalankosken tekokosken kalankulun seuranta
4. Tähtäimeen otetaan yksi uusi neljäs ja ehkä viides kunnostuspaikka vuoden 2019 aikana.

Teksti ja kuvat: Markus Penttinen