Taimenen kutu Vantaanjoen vesistössä vuonna 2021 ja vesistön yleistilanne.

1. Kutuhavainnot vuonna 2021

Vantaanjoen vesistössä kuti syksyllä 2021 parin edellisen vuoden tapaan jälleen paljon taimenia, sekä paikallisia että merivaelluksen tehneitä eli meritaimenia.

Video: Vantaanjoen yläjuoksun villit meritaimenet 1/2021

Kutu alkoi yläjuoksulla ensimmäisissä paikoissa lokakuun alussa. Monien aikaisempien vuosien tapaan virtaama oli kudun alkaessa parilla yläjuoksun purolla niin pieni, että kudun alku niissä jäi melko myöhäiseksi.

Toisaalta kudun aikana virtaamat kasvoivat yläjuoksulla niin suuriksi, että kudun loppuvaiheissa kutevia kaloja oli vaikea nähdä ja kutupesät eivät kaikissa uomissa näkyneet.

Video: Vantaanjoen yläjuoksun villit meritaimenet 2/2021

Kutuhavaintojen perusteella näytti siltä, että taimenia, mm. meritaimenia, kuti yläjuoksulla suurin piirtein yhtä paljon kuin parina edellisenä vuotena, jolloin meritaimenia kuti enemmän kuin aiempina vuosina.

Video: Vantaanjoen yläjuoksun villit meritaimenet 5/2021

Vantaanjoen yläjuoksun taimenet, sekä paikalliset että meritaimenet, ovat nykyään käytännössä luonnonkudusta peräisin olevia villejä taimenia; vain muutama alajuoksulle tai mereen istutettu taimen on vuosien mittaan havaittu yläjuoksulla.

Video, jossa väsynyt meritaimen kaivaa kutupesää yläjuoksun purolla: Vantaanjoen yläjuoksun villit meritaimenet 6/2021

Vantaanjoen yläjuoksulla kuti paljon myös paikallisia taimenia. Osa paikallisista taimenista kuti keskenään ja osa meritaimenten kanssa. Ylimmät meritaimenen varmat kutuhavainnot tehtiin 84 km päässä merestä Riihimäellä.

Tässä musiikilla täydennetty video, jossa meritaimenet kutevat Virhon rakentamilla kutusoraikoilla: Vantaanjoen meritaimenet 2021 I Sea trouts spawning

Lähes kaikki paikallisten- ja meritaimenten kutuhavainnot tehtiin vuonna 2021 rakennetuilla kutusoraikoilla. Alkuperäiset kutusoraikot ovat Vantaanjoen vesistöstä pääosin tuhoutuneet ruoppausten, rakentamisen ja liettymisen johdosta.

Alajuoksulla kutu alkoi paikasta riippuen perinteiseen tapaan pari viikkoa myöhemmin kuin yläjuoksulla ja kesti myös myöhempään, pitkälle marraskuun puolelle saakka.

Myös vesistön alajuoksulla kuti paljon taimenia, mm. meritaimenia, mutta suuri osa meritaimenista oli istutettuja.

Viime vuosina ainoastaan Vantaanjoen vesistön alapäähän Vantaalla ja joen edustan merialueelle Helsingissä on istutettu taimenia. Jokeen Vantaan kaupungin alueella on istutettu viimeksi vuonna 2017, mutta Vantaanjoen suun edustan merialueelle Helsingissä joka vuosi.

Lohien kudusta ei Vantaanjoella syksyllä 2021 tehty havaintoja. Hieman yli kymmenen vuotta sitten lohien kutua nähtiin Vantaanjoen vesistössä paljon enemmän kuin nykyään ja myös yläjuoksulla muutamana vuotena, mutta sitten lohihavainnot vähenivät koko vesistössä niin, että lohien kutua on viime vuosina havaittu erittäin vähän.

Yli kymmenen vuotta sitten yläjuoksulta saatiin sähkökalastuksissa kohtalaisia lohen poikastiheyksiä yhdeltä paikalta, mutta sen jälkeen lohen poikashavainnot ovat vähentyneet koko vesistössä. Muutamia lohen luonnonkudusta syntyneitä poikasia Vantaanjoen vesistöstä on sähkökalastuksissa kuitenkin saatu silloin tällöin eri koskilta. Vantaanjoen nykyiset lohet ovat peräisin Nevan kannan istutuksista.

Näyttää siis siltä, että Nevajoen kannan istutuksilla Vantaanjoen vesistöön ei saada syntymään luontaisesti lisääntyvää lohikantaa. Vantaanjoki on täysin erilainen joki kuin Neva. Neva on iso ja syvä joki, jossa sen oman lohikannan lohet lisääntyvät jopa useiden metrien syvyydessä olevilla soraikoilla.

Lisääntyvän lohikannan aikaan saaminen Vantaanjoen vesistöön saattaisi kuitenkin onnistua Viron pikkujokien lohikannoilla, esim. Kundajoen lohikannalla.

2. Vantaanjoen vesistön yleistilanne

Virhon yläjuoksulle jätevesiltä ja muilta ongelmilta suojaan rakentamilla kutupaikoilla taimenen  kesänvanhojen poikasten tiheydet ovat olleet jo useita vuosia hyviä, useammassa paikassa 40-195 kpl/100 m² ja parhaimmillaan yhdessä paikassa jopa yli 200 kpl/100 m² (Vantaanjoen yhteistarkkailu/VHVSY, Virho).

Alajuoksulla taimenen luonnonkudusta syntyneiden kesänvanhojen poikasten tiheydet ovat olleet vuodesta toiseen pienempiä kuin yläjuoksulla, parhaimmillaankin vain n. 35 kpl/100 m² (Vantaanjoen yhteistarkkailu/VHVSY). Myös Keravanjoella poikastiheydet ovat olleet pieniä.

Poikkeuksena alajuoksulla on kuitenkin hyvin kunnostettu ja elpynyt Longinoja Helsingissä, jossa viime vuosina on ollut hyviä 66-95 kpl/100 m² ja vuonna 2020 n. 155 kpl/100 m² (A.Saura) kesänvanhojen poikasten tiheyksiä useamman paikan keskiarvona.

Myös kymmeniä vuosia Helsinki-Vantaan lentokentän jäänestoainepäästöjen rasittamana olleella Kylmäojalla Vantaalla on viime vuosina ollut hyviä poikastiheyksiä yhdellä paikalla, jossa kesänvanhoja poikasia on löytynyt parhaimmillaan n. 120 kpl/100 m² (Vantaanjoen yhteistarkkailu/VHVSY). Kylmäojalla on viime vuosina ollut kuitenkin myös pieniä poikastiheyksiä.

Finavian Helsinki-Vantaan lentokentältä on kentän perustamisesta saakka tullut jäänestoaineiden päästöjä lentokentältä ja sen ympäristöstä alkaviin puroihin, joista taimenet ovat hävinneet. Aivan viime vuosina tilanne on parantunut ja taimenet ovat alkaneet lisääntyä Kylmäojalla.

Myös lentokentältä alkavalla Krakanojalla on viime vuosina kutenut meritaimenia. Poikashavainnot siellä ovat yleensä olleet vähäisiä, mutta tilanne on parin viime vuoden havaintojen perusteella paranemaan päin (Taimenkartta).

Muidenkin lentokentältä tai sen lähistöltä alkavien purojen tilanne on edelleen huono, mutta lentokentän uuden ympäristöluvan vaatimusten johdosta Finavia joutuu parantamaan jäänestoaineiden käsittelyä ja elvyttämään kentän ympäristön puroja. Em. purojen lisäksi lentokentän ympäristössä on Kirkonkylänoja, Brändoninoja, Viinikanmetsänoja ja Mottisuonoja.

3. Kunnostusten ja suojelun vaikutukset

Viranomaisten ja Virhon tekemien kalataloudellisten kunnostusten vaikutus Vantaanjoen paikallisten- ja meritaimenten kutualueen laajentumisessa näkyy selvästi. Esim. meritaimenten kutualue on yli 20 vuoden aikana tehtyjen kalataloudellisten kunnostusten johdosta laajentunut Vantaankoskelta 17 km päässä merestä, 95 km päähän merestä Vantaanjoen latvoille.

Viranomaisten tekemissä kunnostuksissa poistettiin ensin nousuesteitä ja ennallistettiin pääuoman ja Keravanjoen koskia. Sen jälkeen Virhon toimesta on rakennettu pääuomaan ja moniin sivujokiin ja –puroihin paljon kutusoraikkoja ja poikaskivikoita, joita on myös huollettu. Virho huoltaa joka vuosi osan vanhoista soraikoista ja huoltoa kierrätetään kaikilla vanhoilla soraikoilla tarpeen mukaan. Lisäksi Virho on rakentanut yläjuoksulle yhden laskeutusaltaan ja yhden luonnonmukaisen kalatien.

Myös Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseura (SKES) on kunnostanut kolmea alajuoksun puroa. Longinojaa Helsingissä sekä Krakanojaa ja Kylmäojaa Vantaalla.

Aivan viime vuosina muutamat muutkin tahot ovat tehneet jonkin verran kalataloudellisia kunnostuksia Vantaanjoen vesistössä. Tällainen taho on mm. Vantaan kaupunki, jolla on kesäksi palkattujen purotalkkareiden kunnostustoimintaa ollut jo monena vuotena ja joka muutenkin on esimerkillisesti ryhtynyt nostamaan kuntalaisten ja muidenkin tietoisuuteen Vantaan kaupungin alueella virtaavaa Vantaanjoen vesistöä. Suurimpana yksittäisenä hankkeena Vantaa purki Tikkurilankosken padon. Tällä hetkellä Vantaa yhdessä Helsingin kanssa valmistelee Keravanjoen  Krkonkylänkosken padon osittaista purkamista. Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistyksen (VHVSY) jokitalkkaritoiminta on viime vuosina inventoinut ja huoltanut viranomaistyönä tehtyjä kutusoraikkoja ja rakentanut myös jonkin verran uusia soraikkoja.

Virho on kunnostanut Vantaanjoen vesistöä jonkin verran talkoillakin, mutta erityisen paljon aluksi työllisyysprojektin nimellä ja myöhemmin EU Leader-hankkeen nimellä kutsutulla kunnostushankkeella, joka on 19 vuoden ajan tehnyt suunnitelmallisesti kalataloudellisia täsmäkunnostuksia juuri niihin Virhon valitsemiin paikkoihin, joissa on hyvä vedenlaatu ja joista saadaan paras hyöty Vantaanjoen elvyttämisen kannalta.

Virhon EU Leader-hankkeella on ammattitaitoinen vetäjä ja työvoimaksi projektiin on palkattu vuosittain kymmenkunta virtavesikunnostajaa, joista puolet on työskennellyt Vantaanjoen vesistössä ja puolet Karjaanjoen vesistössä. Vuosien mittaan Virhon työllisyysprojekti ja EU Leader-hanke on kunnostanut Vantaanjoen vesistöä yläjuoksun kunnissa Hausjärvellä, Lopella, Vihdissä, Riihimäellä, Hyvinkäällä, Mäntsälässä, Nurmijärvellä ja Tuusulassa.

Vantaanjoen vesistön talkookunnostuksia Virho on tehnyt Hausjärvellä, Riihimäellä, Hyvinkäällä, Nurmijärvellä, Vantaalla ja Helsingissä.

Kunnostustoiminnan rinnalla Virho tekee laajaa vesistön tarkkailu-, suojelu-, valistus- ja tiedotustyötä, jolla kunnostuksien tuottama hyöty varmistetaan ja jolla laajennetaan Vantaanjoen vesistön kunnostuskelpoisen alueen kokoa. Virho on yli 20 vuotta kaivanut esiin mm. Vantaanjoen salattuja jätevesipäästöjä ja julkaissut niistä tietoja ja vaatinut parannusta kuntien vesilaitosten ja valvovien viranomaisten toimintaan, sekä tehnyt lausuntoja asiasta. Pikkuhiljaa Vantaanjoen kuntien vesilaitokset ja valvovat viranomaiset ovat myös parantaneet toimintaansa ja jätevesipäästöt ovat vähenemässä, mutta edelleen niitä valitettavasti tapahtuu.

Virho on systemaattisesti tiedottanut myös Vantaanjoen vesistön muista isoista ongelmista ja vaatinut parannusta niihin, tehnyt niistä paljon lausuntoja ja työskennellyt aktiivisesti niiden vähentämiseksi ja ongelmia on saatu vähennettyä.

Virho mm. puuttui Vanhankaupunginkosken voimalaitoksen uudelleen käyttöönottoon jo vuonna 2000 ja vaati voimalaitoksen käytön lopettamista. Voimalaitosta käytettiin alkuvuosina vastoin Uudenmaan ympäristökeskuksen asettamia ehtoja usein niin, että virtaaman jakaantumiseen itä- ja länsihaaran välillä vaikutettiin vahingollisesti siten, että taimenet ja lohet eivät nousseet itähaarasta ollenkaan. Virhon vaatimuksesta pidettiin Virhon, Uudenmaan TE-keskuksen kalatalousyksikön, Uudenmaan ympäristökeskuksen, Helsingin Energian, Helsingin ja muutamien muiden tahojen kanssa neljä palaveria vuosina 2002-2004. Voimalaitoksen käyttöä ei saatu tuolloin lopetettua, mutta palaverien tuloksena voimalaitoksen käyttötavat saatiin parannettua niin, että taimenia ja lohia pääsi nousemaan jokeen ja Vantaanjoen vaelluskalat pelastuivat katastrofilta.

Em. kunnostus- ja suojelutyöllä Vantaanjoen vesistö on elvytetty likaviemäristä Suomenlahden parhaaksi taimenjoeksi, jonka tunnusmerkkejä ovat mm.:

– Paikalliset taimenet lisääntyvät laajasti eri puolilla vesistöä, jonka jokien uomapituus on paljon yli 300 km ja sen lisäksi on vielä satoja kilometrejä puroja ja ojia, joista osaan on rakennettu toimivia lisääntymisalueita taimenille.

– Meritaimenet lisääntyvät eri puolilla yli 200 km pitkää meriyhteydessä olevaa uomapituutta.

– Meritaimenet lisääntyvät ylimmillään 95 km päässä merestä.

– Taimenen luonnonlisääntyminen on laajaa ja poikasia syntyy runsaasti eri puolilla vesistöä. Poikastiheydet ovat hyviä monissa paikoissa mm. Virhon jätevesiltä ja muilta ongelmilta suojaan rakentamilla kutusoraikoilla yläjuoksulla. Myös Longinojalla, Kylmäojalla ja Myllykoskella on havaittu hyviä poikastiheyksiä.

4. Vantaanjoen vesistön isot ongelmat

Vaikka Vantaanjoen vesistö on jo elvytetty Suomenlahden parhaaksi taimenvesistöksi, isoja ongelmiakin on edelleen jäljellä. Vantaanjoen vesistön isoja ongelmia ovat:

– Kalojen nousua jokeen ja sieltä paluuta haittaava verkkokalastus Vantaanjoen suun edustan merialueella

– Vanhankaupunginkosken voimalaitoksen käyttö vuoden 2019 loppuun saakka ja sen pato, sekä niiden aiheuttamaa haittaa pahentavat kalastusjärjestelyt, joita on kuitenkin pikkuhiljaa parannettu oikeaan suuntaan

– Jätevesipäästöt monista Vantaanjoen kunnista Vantaanjoen vesistöön ja Helsingistä Vantaanjoen edustan merialueelle ja Vantaanjokeen

– Helsinki-Vantaan lentokentän jäänestoaineiden päästöt lentokentän puroihin ja niiden kautta Vantaanjoen vesistön alajuoksulle

– Kalojen nousua haittaavat tai kokonaan estävät padot ja huonosti toimivat kalatiet

– Kuntien ja kiinteistöjen huonot hulevesijärjestelyt

– Valuma-alueen vakava vaurioituminen rakentamisen ja maa- ja metsätalouden tehokkaan ojituksen sekä asutuskeskusten huonojen hulevesijärjestelyjen takia

– Puutteellinen kalastuksen valvonta

Monet padot aiheuttavat pahoja ongelmia kalojen vaellukselle Vantaanjoen vesistössä. Niistä haitallisimman, Vanhankaupunginkosken padon purkamisen ohella kiireellisin korjausta vaativa pato on Vantaankosken pato, jossa kaloilla on nousuongelmia. Isoilla virtaamilla kalat eivät pääse ylös Vantaankosken padon länsipuoleisesta aukosta, vaan hyppivät päin patoa ja kallioita, loukkaantuvat ja kuolevat.

Vantaankosken toimivuus vaelluskalojen nousulle on erittäin tärkeää siksi, että Vantaanjoen vesistön kunnostetuista alueista suurin osa sijaitsee juuri Vantaankosken yläpuolella, jossa myös suurin osa vesistön luonnontaimenista lisääntyy. Käytännössä kaikki taimenet Vantaankosken yläpuolella ovat luonnonkudusta peräisin olevia villejä taimenia, sekä paikalliset että meritaimenet. Paljolti juuri noiden kalojen varassa on Vantaanjoen vesistön villien taimenten elpyminen.

Vantaankosken länsipuoleiseen aukkoon on syytä rakentaa luonnonmukainen kalatie, jotta kaikki kalat pääsevät vahingoittumattomina kutupaikoilleen ja itäpuoleisen aukon vaurioitunut kalatie on syytä korjata, jotta luonnonkalojen nousu Vantaanjoen laajoille kunnostetuille alueille ei esty, eikä huonone nykyisestä tilanteesta.

Jos luonnonkalojen nousu Vantaankoskelta yläjuoksulle estyy, Vantaanjoen luonnonkudusta peräisin olevien meritaimenten luonnonlisääntyminen vähenee aivan oleellisesti.

Keravanjoellakin kalojen nousumahdollisuudet ovat parantuneet ja paranevat edelleen. Kellokosken padolle valmistui vuonna 2018 uusi kalatie, mikä on kuitenkin ns. tekninen kalatie, jollaiset tyypillisesti eivät toimi niin hyvin kuin luonnonmukaiset kalatiet.

Kalojen nousumahdollisuudet paranivat myös Tikkurilankoskella, kun vanha pato purettiin kesällä 2019 ja siellä ollut tukkeutumisherkkä kalaporras jäi pois käytöstä.

Keravanjoella on vielä kuitenkin Järvenpäässä yksi täydellinen nousueste Haarajoen pato, jonka omistajat vuoden 2019 lopussa hyväksyivät kalojen nousu-uoman rakentamisen padon yhteyteen. Toivon mukaan Haarajoelle saadaan rakennettua hyvin toimiva nousu-uoma.

Helsingin kaupunki anoo parhaillaan lupaa Vanhankaupunginkosken itähaaran kunnostamiseksi. Itähaara aiotaan kunnostaa Helsingin kaupunginvaltuuston 11.3.2020 antamalla päätöksellä, jossa päätettiin että länsihaaran voimalaitospadon purkamisen ympäristövaikutukset selvitetään, mutta että se voidaan tehdä vasta itähaaran kunnostuksen jälkeen.

Virhon vaatimus on ollut ja on edelleen, että Vanhankaupunginkosken länsihaaran voimalaitospato pitää purkaa ja sinne pitää rakentaa toimiva nousu- ja laskeutumisuoma, josta kalat pääsevät nousemaan terveinä 14 kunnan alueella virtaavan Vantaanjoen vesistön kutupaikoille ja vaeltamaan joesta takaisin mereen.

Virhon muistutus Helsingin lupahakemukseen löytyy tästä linkistä:

Virhon muistutus Vanhankaupunginkosken itähaaran kunnostussuunnitelmasta

Emma Kari ym. tekivät Vanhankaupunginkosken länsihaaran voimalaitospadon purkamisesta uuden valtuustoaloitteen 6.10.2021. Valtuustoaloitetta on jo käsitellyt Helsingin Kaupunkiympäristölautakunta, joka päätti 1.2.2022 mm. että:

” Kaupunkiympäristölautakunta esittää kaupunginhallitukselle, että kaupunginhallitus päättää kaupungin ryhtyvän tarvittaviin toimiin Vanhankaupunginkosken padon purkamiseksi mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla.”

Teksti: Kari Stenholm
Valokuvat: Kari Stenholm, Petteri Hautamaa, Joona Stenholm ja Kari Toivanen
Videot: Kari Stenholm ja Peetu Piiroinen & Joona Stenholm