Taimenen kutu Vantaanjoen vesistössä vuonna 2020

Taimenen kutu alkoi Vantaanjoen yläjuoksulla lokakuun alkupäivinä vuonna 2020.
1. Kutuhavainnot vuonna 2020
Vantaanjoen vesistössä kuti syksyllä 2020 edellisen vuoden tapaan jälleen paljon taimenia, sekä paikallisia että merivaelluksen tehneitä eli meritaimenia.
Video: Vantaanjoen yläjuoksun villit meritaimenet 1/2020 on Vimeo
Sateisesta kesästä huolimatta joidenkin sivupurojen virtaamat olivat kudun alkaessa yläjuoksulla niin pieniä, että meritaimenten kudun alkaminen jäi niissä melko myöhäiseksi. Toisaalta kudun aikana virtaamat kasvoivat yläjuoksulla niin suuriksi, että kutupesälaskentoja kudun päättymisen jälkeen ei pystynyt kaikissa uomissa tekemään.
Video: Vantaanjoen yläjuoksun villit meritaimenet 2/2020 on Vimeo
Myös kudun aikana monissa uomissa virtaamat olivat niin suuria, että kalat eivät näkyneet yhtä hyvin kuin edellisenä vuotena, mutta todennäköisesti taimenia, mm. meritaimenia, kuti yläjuoksulla suurin piirtein yhtä paljon kuin edellisenä vuotena, jolloin meritaimenia kuti enemmän kuin aiempina vuosina.
Video: Vantaanjoen yläjuoksun villit meritaimenet 3/2020 on Vimeo
Vantaanjoen yläjuoksun taimenet, sekä paikalliset että meritaimenet, ovat käytännössä nykyään luonnonkudusta peräisin olevia villejä taimenia; vain muutama alajuoksulle tai mereen istutettu taimen on vuosien mittaan noussut yläjuoksulle. Vantaanjoen yläjuoksulla kuti paljon myös paikallisia taimenia. Osa paikallisista taimenista kuti keskenään ja osa meritaimenten kanssa. Ylimmät meritaimenen kutuhavainnot tehtiin 84 km päässä merestä Riihimäellä.

Yläjuoksun villi meritaimen.

Meritaimenen kutupesä Virhon kunnostamassa yläjuoksun purossa.
Alajuoksulla kutu alkoi paikasta riippuen perinteiseen tapaan pari viikkoa myöhemmin kuin yläjuoksulla ja kesti myös myöhempään, pitkälle marraskuun puolelle saakka.
Myös vesistön alajuoksulla kuti paljon taimenia, mm. meritaimenia, mutta suuri osa meritaimenista oli istutettuja. Viime vuosina ainoastaan Vantaanjoen vesistön alapäähän Vantaalla ja joen edustan merialueelle Helsingissä on istutettu taimenia.

Istutetut meritaimenet kutevat alajuoksulla.
Lähes kaikki paikallisten- ja meritaimenten kutuhavainnot tehtiin vuonna 2020 rakennetuilla kutusoraikoilla. Alkuperäiset kutusoraikot ovat Vantaanjoen vesistöstä pääosin tuhoutuneet ruoppausten, rakentamisen ja liettymisen johdosta.
Video: Vantaanjoen yläjuoksun villit meritaimenet 4/2020 on Vimeo
Tässä vielä musiikilla täydennetty video, johon on koottu yhden illan aikana kuvattuja pätkiä meritaimenten kudusta Vantaanjoen yläjuoksulla: Vantaanjoen meritaimenet 2020 on Vimeo
Lohien kudusta ei Vantaanjoella syksyllä 2020 tehty havaintoja. Hieman yli kymmenen vuotta sitten lohien kutua nähtiin Vantaanjoen vesistössä paljon enemmän kuin nykyään ja myös yläjuoksulla muutamana vuotena, mutta sitten lohihavainnot vähenivät koko vesistössä niin, että lohien kutua on viime vuosina havaittu erittäin vähän.
Yli kymmenen vuotta sitten yläjuoksulta saatiin sähkökalastuksissa kohtalaisia lohen poikastiheyksiä yhdeltä paikalta, mutta sen jälkeen lohen poikashavainnot ovat vähentyneet koko vesistössä. Muutamia lohen luonnonkudusta syntyneitä poikasia Vantaanjoen vesistöstä on sähkökalastuksissa kuitenkin saatu silloin tällöin eri koskilta. Vantaanjoen nykyiset lohet ovat peräisin Nevan kannan istutuksista.
2. Vantaanjoen vesistön yleistilanne ja kunnostukset
Virhon yläjuoksulle jätevesiltä ja muilta ongelmilta suojaan rakentamilla kutupaikoilla kesänvanhojen poikasten tiheydet ovat olleet viime vuosina erittäin hyviä 40-195 kpl/100 m² ja parhaimmillaan jopa yli 200 kpl/100 m² (Vantaanjoen yhteistarkkailu/VHVSY, Virho).
Alajuoksulla taimenen luonnonkudusta syntyneiden kesänvanhojen poikasten tiheydet ovat olleet vuodesta toiseen pienempiä kuin yläjuoksulla, parhaimmillaankin vain n. 20 kpl/100 m² (lukuun ottamatta Rekolanojaa, jossa parhaimmillaan on ollut n. 35 kpl/100 m²) (Vantaanjoen yhteistarkkailu/VHVSY).
Poikkeuksena alajuoksulla on kuitenkin hyvin kunnostettu ja elpynyt Longinoja Helsingissä, jossa viime vuosina on ollut hyviä 66-95 kpl/100 m² ja vuonna 2020 n. 155 kpl/100 m² (A.Saura) kesänvanhojen poikasten tiheyksiä neljän sähkökalastuspaikan keskiarvona laskettuna.
Myös kymmeniä vuosia Helsinki-Vantaan lentokentän jäänestoainepäästöjen rasittamana olleella Kylmäojalla Vantaalla on viime vuosina ollut hyviä poikastiheyksiä yhdellä paikalla, jossa kesänvanhoja poikasia on löytynyt parhaimmillaan n. 120 kpl/100 m² (Vantaanjoen yhteistarkkailu/VHVSY). Kylmäojalla on viime vuosina ollut kuitenkin myös pieniä poikastiheyksiä.
Finavian Helsinki-Vantaan lentokentältä on kentän perustamisesta saakka tullut jäänestoaineiden päästöjä lentokentältä ja sen ympäristöstä alkaviin puroihin, joista taimenet ovat hävinneet. Aivan viime vuosina tilanne on parantunut ja taimenet ovat alkaneet lisääntyä Kylmäojalla.
Myös lentokentältä alkavalla Krakanojalla on viime vuosina kutenut meritaimenia, mutta poikashavainnot siellä ovat olleet vähäisiä.
Muidenkin lentokentältä tai sen lähistöltä alkavien purojen tilanne on edelleen huono, mutta lentokentän uuden ympäristöluvan vaatimusten johdosta Finavia joutuu parantamaan jäänestoaineiden käsittelyä ja elvyttämään kentän ympäristön puroja. Em. purojen lisäksi lentokentän ympäristössä on Kirkonkylänoja, Brändoninoja, Viinikanmetsänoja ja Mottisuonoja.
Viranomaisten ja Virhon tekemien kalataloudellisten kunnostusten vaikutus Vantaanjoen paikallisten- ja meritaimenten kutualueen laajentumisessa näkyy selvästi. Esim. meritaimenten kutualue on yli 20 vuoden aikana tehtyjen kalataloudellisten kunnostusten johdosta laajentunut Vantaankoskelta 17 km päässä merestä, 95 km päähän merestä Vantaanjoen latvoille.

Virhon kunnostama meritaimenen kutupuro Vantaanjoen yläjuoksulla.
Viranomaisten tekemissä kunnostuksissa poistettiin ensin nousuesteitä ja ennallistettiin pääuoman ja Keravanjoen koskia. Sen jälkeen Virhon toimesta on rakennettu pääuomaan ja moniin sivujokiin ja –puroihin paljon kutusoraikkoja ja poikaskivikoita. Lisäksi Virho on rakentanut yhden laskeutusaltaan ja yhden luonnonmukaisen kalatien.
Myös Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseura (SKES) on kunnostanut kolmea alajuoksun puroa. Longinojaa Helsingissä sekä Krakanojaa ja Kylmäojaa Vantaalla.
Aivan viime vuosina muutamat muutkin tahot ovat tehneet jonkin verran kalataloudellisia kunnostuksia Vantaanjoen vesistössä. Tällainen taho on mm. Vantaan kaupunki, jolla on kesäksi palkattujen purotalkkareiden kunnostustoimintaa ollut jo monena vuotena ja joka muutenkin on esimerkillisesti ryhtynyt nostamaan kuntalaisten ja muidenkin tietoisuuteen Vantaan kaupungin alueella virtaavaa Vantaanjoen vesistöä. Suurimpana yksittäisenä hankkeena Vantaa purki Tikkurilankosken padon. Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistyksen (VHVSY) jokitalkkaritoiminta on viime vuosina inventoinut ja huoltanut viranomaistyönä tehtyjä kutusoraikkoja ja rakentanut myös muutaman uuden soraikon.
Virho on kunnostanut Vantaanjoen vesistöä jonkin verran talkoillakin, mutta erityisen paljon aluksi työllisyysprojektin nimellä ja myöhemmin EU Leader-hankkeen nimellä kutsutulla kunnostushankkeella, joka on 18 vuoden ajan tehnyt suunnitelmallisesti kalataloudellisia täsmäkunnostuksia juuri niihin Virhon valitsemiin paikkoihin, joissa on hyvä vedenlaatu ja joista saadaan paras hyöty Vantaanjoen elvyttämisen kannalta.

Kutusoraikon rakentamista koneellisesti Virhon työmaalla Vantaanjoella kesällä 2020.

Kutusoraikon rakentamista käsityönä Virhon työmaalla Vantaanjoella kesällä 2020.
Työllisyysprojektilla ja EU Leader-hankkeella on ammattitaitoinen vetäjä ja työvoimaksi projektiin on palkattu vuosittain kymmenkunta virtavesikunnostajaa, joista puolet on työskennellyt Vantaanjoen vesistössä ja puolet Karjaanjoen vesistössä. Vuosien mittaan Virhon työllisyysprojekti ja EU Leader-hanke on kunnostanut Vantaanjoen vesistöä yläjuoksun kunnissa Hausjärvellä, Lopella, Vihdissä, Riihimäellä, Hyvinkäällä, Mäntsälässä, Nurmijärvellä ja Tuusulassa.
Talkookunnostuksia Virho on tehnyt Hausjärvellä, Riihimäellä, Hyvinkäällä, Nurmijärvellä, Vantaalla ja Helsingissä.
Kunnostustoiminnan rinnalla Virho tekee laajaa vesistön tarkkailu-, suojelu-, valistus- ja tiedotustyötä, jolla kunnostuksien tuottama hyöty varmistetaan ja jolla laajennetaan Vantaanjoen vesistön kunnostuskelpoisen alueen kokoa. Virho on yli 20 vuotta kaivanut esiin mm. Vantaanjoen salattuja jätevesipäästöjä ja julkaissut niistä tietoja ja vaatinut parannusta kuntien vesilaitosten ja valvovien viranomaisten toimintaan, sekä tehnyt lausuntoja asiasta. Pikkuhiljaa Vantaanjoen kuntien vesilaitokset ja valvovat viranomaiset ovat myös parantaneet toimintaansa ja jätevesipäästöt ovat vähenemässä.
Virho on systemaattisesti tiedottanut myös Vantaanjoen vesistön muista isoista ongelmista ja vaatinut parannusta niihin, tehnyt niistä paljon lausuntoja ja työskennellyt aktiivisesti niiden vähentämiseksi ja ongelmia on saatu vähennettyä. Virho mm. puuttui Vanhankaupunginkosken voimalaitoksen uudelleen käyttöönottoon jo vuonna 2000 ja vaati voimalaitoksen käytön lopettamista. Voimalaitosta käytettiin alkuvuosina usein niin, että virtaaman jakaantumiseen itä- ja länsihaaran välillä vaikutettiin vahingollisesti siten, että taimenet ja lohet eivät nousseet itähaarasta ollenkaan. Virhon vaatimuksesta pidettiin Virhon, Uudenmaan TE-keskuksen kalatalousyksikön, Uudenmaan ympäristökeskuksen, Helsingin Energian, Helsingin ja muutamien muiden tahojen kanssa neljä palaveria vuosina 2002-2004. Voimalaitoksen käyttöä ei saatu lopetettua, mutta palaverien tuloksena voimalaitoksen käyttötavat saatiin parannettua niin, että taimenia ja lohia pääsi nousemaan jokeen ja Vantaanjoen vaelluskalat pelastuivat katastrofilta.
Em. kunnostus- ja suojelutyöllä Vantaanjoen vesistö on elvytetty likaviemäristä Suomenlahden parhaaksi taimenjoeksi, jonka tunnusmerkkejä ovat mm.:
– Paikalliset taimenet lisääntyvät laajasti eri puolilla vesistöä, jonka uomapituus on yli 300 km.
– Meritaimenet lisääntyvät eri puolilla yli 200 km pitkää meriyhteydessä olevaa uomapituutta.
– Meritaimenet lisääntyvät ylimmillään 95 km päässä merestä.
– Taimenen luonnonlisääntyminen on laajaa ja poikasia syntyy runsaasti eri puolilla vesistöä. Poikastiheydet ovat hyviä monissa paikoissa ja erityisen hyviä ne ovat Virhon jätevesiltä ja muilta ongelmilta suojaan rakentamilla kutusoraikoilla yläjuoksulla. Myös Longinojalla, Kylmäojalla ja Myllykoskella on havaittu erittäin hyviä poikastiheyksiä.
3. Vantaanjoen vesistön isot ongelmat
Vaikka Vantaanjoen vesistö on jo elvytetty Suomenlahden parhaaksi taimenvesistöksi, isoja ongelmiakin on edelleen jäljellä. Vantaanjoen vesistön isoja ongelmia ovat:
– Kalojen nousua jokeen ja sieltä paluuta haittaava verkkokalastus Vantaanjoen suun edustan merialueella
– Vanhankaupunginkosken voimalaitoksen käyttö vuoden 2019 loppuun saakka ja sen pato, sekä niiden aiheuttamaa haittaa pahentavat kalastusjärjestelyt, joita on kuitenkin pikkuhiljaa parannettu oikeaan suuntaan
– Jätevesipäästöt monista Vantaanjoen kunnista Vantaanjoen vesistöön ja Helsingistä Vantaanjoen edustan merialueelle ja Vantaanjokeen
– Helsinki-Vantaan lentokentän jäänestoaineiden päästöt lentokentän puroihin ja niiden kautta Vantaanjoen vesistön alajuoksulle
– Kalojen nousua haittaavat tai kokonaan estävät padot ja huonosti toimivat kalatiet
– Kuntien ja kiinteistöjen huonot hulevesijärjestelyt
– Valuma-alueen vakava vaurioituminen rakentamisen ja maa- ja metsätalouden tehokkaan ojituksen sekä asutuskeskusten huonojen hulevesijärjestelyjen takia
– Puutteellinen kalastuksen valvonta
Padot ovat pahoja ongelmia Vantaanjoen vesistössä. Niistä haitallisimman, Vanhankaupunginkosken padon purkamisen ohella kiireellisin korjausta vaativa pato on Vantaankosken pato, jossa kaloilla on nousuongelmia. Isoilla virtaamilla kalat eivät pääse ylös padon länsipuoleisesta aukosta, vaan hyppivät päin patoa ja kallioita, loukkaantuvat ja kuolevat.
Vantaankosken toimivuus vaelluskalojen nousulle on erittäin tärkeää siksi, että Vantaanjoen vesistön kunnostetuista alueista suurin osa sijaitsee juuri Vantaankosken yläpuolella, jossa myös suurin osa vesistön luonnontaimenista lisääntyy. Käytännössä kaikki taimenet Vantaankosken yläpuolella ovat luonnonkudusta peräisin olevia villejä taimenia, sekä paikalliset että meritaimenet. Paljolti juuri noiden kalojen varassa on Vantaanjoen vesistön villien taimenten elpyminen.
Vantaankosken länsipuoleiseen aukkoon on syytä rakentaa luonnonmukainen kalatie, jotta kaikki kalat pääsevät vahingoittumattomina kutupaikoilleen ja itäpuoleisen aukon vaurioitunut kalatie on syytä korjata, jotta luonnonkalojen nousu Vantaanjoen laajoille kunnostetuille alueille ei esty, eikä huonone nykyisestä tilanteesta.
Jos luonnonkalojen nousu Vantaankoskelta yläjuoksulle estyy, Vantaanjoen luonnonkudusta peräisin olevien meritaimenten luonnonlisääntyminen vähenee aivan oleellisesti.
Keravanjoellakin kalojen nousumahdollisuudet ovat parantuneet ja paranevat edelleen. Kellokosken padolle valmistui vuonna 2018 uusi kalatie, mikä on kuitenkin ns. tekninen kalatie, jollaiset tyypillisesti eivät toimi niin hyvin kuin luonnonmukaiset kalatiet. Kalojen nousumahdollisuudet paranivat myös Tikkurilankoskella, kun vanha pato purettiin kesällä 2019 ja siellä ollut tukkeutumisherkkä kalaporras jäi pois käytöstä.
Keravanjoella on vielä kuitenkin Järvenpäässä yksi täydellinen nousueste Haarajoen pato, jonka omistajat vuoden 2019 lopussa hyväksyivät kalojen nousu-uoman rakentamisen padon yhteyteen. Toivon mukaan Haarajoelle saadaan rakennettua hyvin toimiva nousu-uoma.
Helsingin kaupunki laatii parhaillaan suunnitelmaa ja anoo lupaa Vanhankaupunginkosken itähaaran kunnostamiseksi. Itähaara aiotaan kunnostaa Helsingin kaupunginvaltuuston 11.3.2020 antamalla päätöksellä, jossa päätettiin että länsihaaran voimalaitospadon purkamisen ympäristövaikutukset selvitetään, mutta että se voidaan tehdä vasta itähaaran kunnostuksen jälkeen.
Virhon vaatimus on ollut ja on edelleen, että Vanhankaupunginkosken länsihaaran voimalaitospato pitää purkaa ja sinne pitää rakentaa toimiva nousu- ja laskeutumisuoma, josta kalat pääsevät nousemaan terveinä 14 kunnan alueella virtaavan Vantaanjoen vesistön kutupaikoille ja vaeltamaan joesta takaisin mereen.
Helsingin laatima itähaaran tämän hetkinen kunnostussuunnitelma on ollut nähtävänä ja siihen on pyydetty mielipiteitä. Virhon mielipide löytyy tästä linkistä: Mielipide-Vanhankaupunginkosken-itahaaran-kunnostussuunnitelmasta
Teksti: Kari Stenholm
Valokuvat: Kari Stenholm, Joona Stenholm ja Petteri Hautamaa
Videot: Kari Stenholm ja Joona Stenholm