Ohessa Virtavesien hoitoyhdistyksen lausunto lakia valmistelevalle oikeusministeriölle:

Näiden nollavelvoitelaitosten energiatuotannon vähyys on peilattava myös sitä vasten, että pienvedet ovat usein arvokkaimpia lohikalatuotannon ja luontoarvojen näkökulmasta. Voimala ilman vaellusmahdollisuutta saattaa tarkoittaa merkittäviä kielteisiä vaikutuksia vesistön kalakantoihin, virkistysarvoihin sekä täten myös maan ja veden rahalliseen arvoon muille (kuin voimalan omistajille). Niin ylä- kuin alavirrassa.

Lakiluonnoksessa ei olekaan otettu esiin tällä tavalla nollavelvoitevoimaloiden kielteisiä taloudellisia vaikutuksia. Lakiluonnoksessa mainitaan omaisuudensuoja. Vedenomistajille kuuluu kalastusoikeudet, joiden arvo heikentyy laajoillakin alueilla vaellusesteellisten voimaloiden takia. Tämä seikka tulisi lisätä lain perusteluihin.

Yleisenä huomiona toteamme myös huoltovarmuudesta, johon lakiluonnoksessa viitataan. Kalakannat ovatkin tarvittaessa merkittävä ruuanlähde, joita voidaan hyödyntää niin kriisi- kuin muissa oloissa.

Nyt esitettävän lakiluonnoksen sijaan ehdotamme kuitenkin Vesistöpaneelin valmistelun pohjalta yhtä tarvittavaa muutosta vesilakiin: sen 3. luvun 22. artiklaan tulee lisätä kaksi sanaa ”asettaa tai”. Tällöin artikla kuuluisi seuraavasti: Lupaviranomainen voi hakemuksesta asettaa tai muuttaa kalatalousvelvoitetta  ja kalatalousmaksua koskevia määräyksiä, jos olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet”.

Mikäli vesilakia ei kuitenkaan muuteta tältä pohjalta ja lakiesitys lähtee suurin piirtein esitetyssä muodossa, niin siihen tulisi saada edellä mainittujen omaisuudensuoja- ja huoltoarvonäkemyksien lisäksi ainakin seuraavat muutokset:

Kalatalousvelvoitetta määrättäessä etusijalle tulee pääsääntöisesti asettaa ohitusuoman/kalatien rakentaminen, joka mahdollistaa kalojen niin ylös- kuin alasvaelluksen. Kalatalousmaksun tulee olla viimesijainen tai täydentävä etenemistapa.

Jos kalatalousmaksu määrätään, tulee siinä olla mukana jatkuvat inflaatiokorjaukset.

Lakiluonnoksessa viitataan kohtuuttomiin kustannuksiin nollavelvoitelaitoksen omistajille. Tätä punnitessa tulee olla mukana myös haitat ylä- ja alavirran vedenomistajille sekä periaate ”aiheuttaja maksaa vahingot ja korjauskeinot”. Kohtuuttomuus ei myöskään saa olla keino, jolla kalatalousvelvoitteiden toteutuminen estyy.

Lain tulee johtaa nollavelvoitelaitosten kalatalousvelvoitteiden tarkasteluun merkittävässä mittakaavassa ja riittävän tehokkaalla aikataululla.

Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus hakee Kymijoen läntisen Ahvenkoskenhaaran kalatalousvelvoitteiden muuttamista. Virtavesien hoitoyhdistys Virho ry tukee laajasti ELY-keskuksen hakemusta, mutta esittää myös muutaman täydentävän huomion asiasta päättävälle aluehallintovirastolle:

Hakemuksen perusteena on olosuhteiden muuttuminen: Kymijoen veden laatu on parantunut huomattavasti, asenteet ja arvot ovat muuttuneet ja niiden myötä lainsäädäntö. Tutkimus ja tiede on tuonut lisää tietoa myös Kymijoen länsihaaran sopivuudesta lohen lisääntymis- ja poikastuotantoalueeksi.

Jokivesistöjä ei silti elvytetä pelkästään lohelle. Esimerkiksi toutain ja nahkiainen sekä vimpa ja kuore on otettava huomioon.

Kalatalousvelvoitteita punnittaessa on muistettava Kymijoen kala- ja luontoarvojen elvyttämisen taloudelliset näkökohdat. Parantuneet kalakannat tukevat ammatti- ja harrastuskalastusta, lohivirraksi palautuneen Kymijoen rantatonttien arvoa ei tällainen kehitys ainakaan heikentäisi ja myös paikallis- ja turismielinkeinot hyötyisivät. Kymijoki lohivirtana olisi huomattava vetovoimatekijä alueen kunnille.

On noteerattava vahvasti vaelluskaloja koskeva luontokatokysymys, EU:n vesipuitedirektiivi sekä YK:n Montrealin sopimus luontokadon pysäyttämisestä, johon Suomi on sitoutunut.

Kymijoella on todella iso potentiaali merkittävänä lohikalajokena. Hakemuksessa viitataan Kymijoen alaosan 420 hehtaariin soveltuvana lohen lisääntymis- ja poikasalueena. Todennäköisesti pinta-ala on vielä isompi (kuten hakemuksesta selviää), sillä lohi pystyy käyttämään hyväkseen monipuolisempia alueita kuin aiemmin on ajateltu.

Tässä yhteydessä Virtavesien hoitoyhdistys painottaa, että todennäköisesti myös (mereen vaeltavan ja sisävesien) taimenen potentiaalia on aliarvioitu. Lukuisat pienet virrat ja sivu-uomat soveltuvat mainiosti taimenten kutu- ja poikasalueiksi ja toisaalta itse iso Kymijoen pääuoma kuin meri soveltuvat isojen taimenten syönnös- ja kasvualueiksi. Esimerkiksi koski- ja purokunnostuksin sekä pieniä vaellusesteitä poistamalla vesistöä voisi kehittää lisää taimenten näkökulmasta.

Kymijoen elvyttämisestä on saatavissa niin suuri hyöty, että se säteilisi koko Suomenlahdelle ja Itämereen. Kyse on huomattavasta alueellisesta hankkeesta, jolla on valtakunnallista merkitystä.

Kymijoen läntisen Ahvenkosken haaran tilanne on nykyisellään huono. Kummassakaan vesivoimalassa (Ahvenkoski, Klåsarö) ei ole kalateitä tai alasvaellusväyliä ja kalatalousmaksut ovat vähäiset (noin 60 000 + 23 000 €).

Voimaloiden haltija Helen oy ei ole saanut vuosien aikana aikaiseksi mitään merkityksellistä käytännön toimenpidettä luonnonmukaisen kalankulun ratkaisemiseksi. Tehdyt selvitykset toimenpidesuosituksineen ovat jääneet toteuttamatta.

ELY-keskus esittää kumpaankin vesivoimalaan kalatietä ja alasvaellusväyliä. Virho haluaa painottaa, että alasvaelluksen on noustava ylösvaeltamisen rinnalle yhtä tärkeäksi kysymykseksi, kun vesivoimaloiden ohitusrakenteista tehdään päätöksiä. Ei saa tehdä niin, että ensin rakennetaan kalatiet ja sitten pohditaan, voidaanko alasvaellus ratkaista.

Virtavesien hoitoyhdistys haluaa nostaa esiin hakemuksessa mainitun siian vaelluksen ja että sen mahdollisuudet Kymijoessa selvitetään huolellisesti. Siika vaelluskalana on kärsinyt mittavasti patoamisista ja Kymijoki soveltuu lajille hyvin.

Virho pitää kuitenkin liian pienenä ELY-keskuksen esittämää kalatalousmaksua 253 050 € vuodessa. Summan tulisi olla lähellä miljoonaa € vuodessa. Ahvenkosken ja Klåsarön vesivoimalat ovat peittäneet laajoja koskialueita ja myös vastaisuudessa niiden turbiineissa kuolee paljon kaloja. Pelkät kalatiet ja alasvaellusväylät + runsaan 200 000 € kalatalousmaksu eivät riitä kattamaan näin laajoja haittoja. Kompensaationa selvästi isompi summa käytettynä koko vesistöalueen kunnostuksiin, tutkimuksiin, veden laadun lisäparantamiseen, mahdollisiin tuki- ja kotiutusistutuksiin jne. alkaisi kattaa edes osan Helenin vesivoimaloiden aiheuttamista haitoista.

Lopuksi Virtavesien hoitoyhdistys haluaa korostaa kalateiden vesimäärän merkitystä. Hakemuksen mukana olleessa Sitowisen selvityksessä oli otettu esiin 3,1 – 7,9 kuutiota sekunnissa kalateissä. Nämä luvut ovat pienehköjä ottaen huomioon Kymijoen lähes 300 kuution keskivirtaaman (tästä noin puolet Ahvenkoskenhaaraan). AVI:in tulisi määrätä kalateiden vesitykseksi vähintään Sitowisen selvityksen yläraja ja mielellään enemmän sekä lisäksi velvoite ohjata kalatien suulle ylimääräinen usean kuution houkutusvirtaama.

Etusija on asetettava luonnonmukaisille, ympäri vuoden vesitettyinä oleville kalateille. Ympärivuotinen vesityksen AVI on määrännyt päätöksessään myös Kymijoen vesistön yläjuoksun Voikosken luonnonmukaiseen kalatiehen.

Olosuhteiden muutos

Kalatalousvelvoitteiden päivitysanomuksen pohjana on olosuhteiden muutos. Ne ovat muuttuneet Kemijoen vesistössä merkittävästi.

Uusimman lainsäädännön ja esimerkiksi hallitusohjelman mukaisesti tulee panostaa kalojen luonnonlisääntymiseen (istutusten sijasta). EU:lla on vesipuitedirektiivi, joka tähtää vesien hyvää tilaan. Ne eivät voi toteutua, jollei Kemijoen vesistössä ole vapaaseen vaeltamiseen ja luonnonlisääntymiseen perustuvia vahvoja (lohi-) kalakantoja, jotka olivat ennen voimalarakentamista joen ydinseikka.

Toiseksi tutkimus ja seurannat ovat osoittaneet istutuskalojen heikentävän luonnonkalakantojen perimää ja istutusten tuotto on yleensäkin heikentynyt. Lisäksi Kemijokeen istutetaan mittavasti vieraslaji kirjolohta, valtioneuvoston vieraslajistrategian vastaisesti, vaikka vesistöllä on suuret mahdollisuudet palautua tuottavaksi omilla kalalajeillaan.

Kolmanneksi Kemijoella on loppunut uitto ja se ei ole enää metsätalouden kuljetusväylä.

Neljänneksi vesistön koskia ja puroja on kunnostettu ja myös näin olosuhteet ovat muuttuneet.

Kalatalousvelvoitteiden päivityksen tarve

Joen vesivoimaloita hallinnoivat Kemijoki oy/PVO vesivoima oy ovat olleet passiivisia kalakantojen ja luontoarvojen entistämisessä. Joitain yksittäisiä harvoja hankkeita on ollut, mutta mitään olennaista kalojen ja muun vesiluonnon palautusta niillä ei ole saatu aikaiseksi. Lisäksi kyseisten hankkeiden määrä ja kokoluokka on murto-osa yhtiön aiheuttamista kala- ja luontovahingoista. Aiheuttaja/hyötyjä maksaa vahingot-periaate ei ole toteutunut.

Ensimmäiset Kemijoen vesivoimalat rakennettiin pian II-toisen maailmansodan jälkeen eikä lohi pääsee edelleenkään – yli 70 vuoden odotuksen jälkeen – uimaan omin avuin esimerkiksi Ounasjokeen. Verrattuna patoaltaiden alle jääneeseen koskipinta-alaan, nämä yhtiöt eivät ole juurikaan tehneet kompensoivia koski- ja purokunnostuksia.

Kemijoki oy/PVO vesivoima oy eivät ole rakentaneet vesivoimaloiden yhteyteen kalateitä eivätkä satsanneet turvalliseen alasvaellukseen eli virtaa alaspäin kulkevien kalojen vaarattomaan voimalaohitukseen.

Viimeisimmät tutkimukset osoittavat, miten tärkeitä nämä alasvaellusratkaisut ovat erityisesti mereen tai järviin vaeltaville kalanpoikasille. Toisaalta niitä tarvitaan isoille emokaloille, jotka palaavat uudestaan järveen/mereen ja kutevat toistuvasti. Nämä useaan kertaan kutevat emokalat ovat kalakantojen ominaisuuksien ja perimän kannalta kaikkein arvokkaimpia.

Virtavesien hoitoyhdistys ry puoltaa voimakkaasti ELY-keskuksen kantaa kalatalousvelvoitteiden päivittämisestä. Velvoitteiden ajantasaistaminen ei ole vesivoimayhtiöille kohtuuton, vaan kyseessä on 1) yhtiöiden aiheuttaminen vahinkojen korjaamisesta sekä 2) nykyisen luonnon, kalakantojen ja Lapin elinvoiman kannalta kohtuuttoman tilanteen tasapainottamisesta.

Kysymystä kohtuullisuudesta on tarkasteltava sitä taustaa vasten, että Kemijoki oy:n vesivoimaosakkeista yli 60 % kuuluu Fortum oy:lle. Sen liikevoitto viime vuonna oli noin 1,2 miljardia €.

Kalatalousvelvoitteiden päivittämisen toteutustapa

Kalatalousvelvoitteiden päivityksen pohjana pitää olla kalojen luonnonmukainen lisääntyminen, niiden kulku kirjaimellisesti omin voimin ylävirtaan kutu- ja poikasalueille sekä turvallinen alasvaellus; kompensoivien koski- ja purokunnostuksien lisäksi.

Virtavesien hoitoyhdistyksen kymmenien vuosien kokemukseen perustuen Kemijoen kalatalousvelvoitteiden päivityksestä johtuvien toimenpiteiden tulisi olla seuraavia:

Jokaiseen vesivoimalaan ja patoon on saatava ohitusuoma ja sen on oltava luonnonmukainen. Monen Kemijoen vesivoimalan lähistöllä on valmiina (kuivana) kosken vanha luonnonuoma, joka pitää saada vesitettyä ympärivuotisesti. Ne toimisivat paitsi kalojen kulkuväylinä ylös ja alas, niin myös niiden elinalueina. Luonnonmukaiset ohitusuomat käyvät myös monille muille lajeille kuin kaloille: esimerkiksi saukko, ravut, sorsalinnut ja koskikarat voivat käyttää niitä. Ne ovat siis myös luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta ykkösmalli.

Ns. tekniset rakennetut kalatiet ovat huono ratkaisu, sillä ne eivät juurikaan käy kalojen kutu- ja elinalueiksi. Lisäksi luonnonmukaisiin ohitusuomiin/vesitettäviin vanhoihin koskiuomiin voidaan laskea tarpeen mukaan varsin erilaisia vesimääriä, kun taas teknisiin kalateihin tavanomaisesti vain tietty vähäisesti vaihteleva määrä. Erityisesti vaelluskalojen poikasten vaeltaessa mereen ja toisaalta kalojen kutuvaelluksen aikaan tarvittaisiin isompia virtaamia.

Tätä taustaa vasten on välttämätöntä, että aluehallintoviraston ratkaisu sisältää selvän määräyksen luonnonmukaisista ohitusuomista/vesitettävistä vanhoista koskiuomista kaikkiin voimaloihin ja patoihin. Ossauskoski, Petäjäskoski ja Pirttikoski ovat esimerkkejä vesivoimaloista, joiden yhteyteen saataisiin mainiosti tällainen uoma.

Kemijoki oy on kokeillut kalasydämen kaltaisia ratkaisuja, mutta ne eivät ole koeteltuja, niitä ei ole tutkittu eikä pitkäaikaiseurantaa ole. Kalasydämen ja vastaavien ratkaisujen huono puoli on myös se, että ne eivät käy kutupaikaksi, kalojen elinalueeksi ja tällaisten ”putkien” läpi voidaan tuskin siirtää merkittäviä määriä kaloja. Ne eivät myöskään vastaa ollenkaan luonnonmukaisen lisääntymisen ja vapaan vaeltamisen periaatetta. Sama pätee kalojen ylisiirtoihin tankkiautoilla.

Kemijoen tapauksessa puhutaan vähimmilläänkin sadoista tuhansista vaeltavista (lohi-) kaloista. Kemijoesta on pyydetty jopa 160 tonnia lohta vuosittain ja kutu- ja poikasalueita on jäljellä (ja palautuisi kompensaatiokunnostuksissa) suuria alueita. Tällaisten kalamäärien hallinta teknisillä ratkaisuilla olisi vaikeaa, vaivalloista ja kallista. Ylisiirto tai kalasydän eivät ole myöskään luonnon monimuotoisuuden eli elonkirjon mukaisia.

Alasvaellusratkaisujen välttämättömyys on osoitettu kiistattomasti tutkimuksissa ja selvityksissä (Suomessa esimerkiksi Mustionjoella). Vesivoimaloiden turbiineissa ja niiden paineissa voi kuolla huomattava määrä esimerkiksi mereen vaeltavia lohikalojen poikasia ja yleensä minkä lajin kaloja tahansa. Pyydämmekin, että aluehallintovirasto antaisi yleismääräyksen päätöksessään toimivien alasvaellusratkaisujen pakollisuudesta jokaiseen vesivoimalaan ja patoon.

Kemijoen patoaltaiden alle on jäänyt mittava määrä koskipinta-alaa, joka on poissa kalojen kutemisesta ja niiden poikasilta. Menetetty koskipinta-ala tulee korvata täysimääräisesti. Tämä vaatii useita toimenpiteitä. Edellä mainitut luonnonmukaiset ohitusuomat ovat yksi.

Toiseksi vesistössä tarvitaan mittava koski- ja purokunnostusohjelma, joka keskittyisi jäljelle jääneiden virtavesien tilanteen parantamiseen. Kutusoraistusten ja poikasalueiden teon lisäksi tässä yhteydessä on lähtökohdaksi otettava koko valuma-alueen kunto. Kunnostuksia on suunnattava koko vesistön alueelle alajuoksulta yläjuoksulle.

Kolmanneksi vesivoimaloiden yhteyteen on vanhojen kuiville jätettyjen koskiuomien vesittämisen lisäksi mahdollista saada aikaan kompensoivia uomia tiettyjen sivujokien ja -purojen avulla (kts. esim. Jukka Jormolan valmisteilla oleva tohtorinväitöskirja). Patoaltaiden alle jääneen koskipinta-alan kompensoiminen tuskin onnistuukaan riittävästi ilman näiden sivujokien ja purojen kehittämistä voimaloita ja patoja ohittaviksi uomiksi.

Kalatalousohjelman päivityksessä olisi itse pääuoman, Raudanjoen ja Ounasjoen ohella kiinnitettävä huomiota vesistön lukuisiin sivu-uomiin ja puroihin. Esimerkiksi joen alajuoksulle on todennäköisesti saatavissa aikaiseksi hyväkin mereen vaeltavan taimenen kanta lukuisten sivu-uomien ansiosta (taimenen vaeltaessa kutemaan pienimpiinkin puroihin). Lisäksi pääuoman, Raudanjoen ja Ounasjoen koko on sitä luokkaa, että taimen saattaa poikasvaiheen jälkeen vaeltaa niihinkin elämään. Vaikka taimenkantojen vahvistaminen on yleensä astetta yksinkertaisempaa loheen verrattuna, sitäkään ei ole saatu aikaiseksi vuosikymmenin odotuksesta huolimatta. Vesistö voisi olla merkittävä siikajoki ja myös nahkiaiselle sekä ankeriaalle on löydettävä toimivat ratkaisut.

Raakku eli jokihelmisimpukka on yksi laji, johon tulisi kiinnittää huomiota arvioitaessa luonnon monimuotoisuuden kehittämistä.

EU-komissio on kiinnittänyt huomiota siihen, että Suomessa vesipuitedirektiiviä tulkitaan vielä löyhästi ja se on jo huomauttanut Suomea voimalaitoslupien ajanmukaistamisesta. Tämä nostaa esiin myös ympäristövirtaamien määrittämisen Kemijoen vesivoimaloille. Jotta saadaan aikaan riittävä houkutusvirtaama (suhteessa päävirtaan) ja kompensoivia kutu- ja poikasalueita, tulisi ympäristövirtaaman olla Kemijoen kokoisessa joessa pienimmillään 10 prosenttia pääuoman vesimäärästä.  Kemijoki on Vuoksen ohella Suomen suurin joki vesimäärältään ja tulevat kalaston vahvistamistoimenpiteet eivät saa jäädä vaillinaisiksi liian vähäisten vesimäärien takia.

Pyydämme, että aluehallintovirasto pienentäisi olennaisesti istutustoimintaa vesivoimaloiden haittojen korvikkeena. Jos istutuksia tehdään, tulisi niiden olla etenkin kotiutusisutuksista, joilla esimerkiksi lohta, taimenta ja siikaa palautetaan. Ylisiirtoja tarvitaan siirtymäaikana, mutta pysyvänä ratkaisuna pitää olla kalojen kulku ja vaellus omin evin. Merelle tai jokisuustoon tehtäviä istutuksia on syytä pienentää voimakkaasti, koska nämä istukkaat eivät välttämättä leimaannu Kemijokeen.

Lisäksi vesivoimalatoiminnalle tulee määrätä muiden velvoittavien toimien ohella mittava kalatalousmaksu. Sillä rahoitettaisiin uomakunnostuksia, valuma-alueen elvyttämistä, tutkimuksia ja selvityksiä jne. Maksu on indeksoitava ja sidottava esimerkiksi elinkustannusindeksiin.

Aluehallintoviraston päätöksen täytyy sisältää myös toimenpiteiden seurantavelvoitteet ja toiminnan ripeän kehittämisen seurannan antamien tuloksien nojalla. Kaikki toimenpiteet tulisi selvästi aikatauluttaa AVI:n päätöksellä.

Toivomme, että aluehallintovirasto antaa ratkaisun, jossa määrätään mihin vuoteen mennessä kaikkiin vesistön vesivoimaloihin ja säännöstelypatoihin on rakennettu kalatiet, alasvaellusratkaisut sekä tehty kompensoivat koski- ja purokunnostukset.

Tämä käsillä oleva kalatalousvelvoitteiden ajantasaistamispäätös tarvitsee aikanaan jatkopäivitystä, joka tulisi tehdä viimeistään 10 vuoden kuluessa käsillä olevan velvoitepäivityksen voimaanastumisesta.

Muita seikkoja

Kalatalousvelvoitteiden päivittäminen olisi myös myönteinen taloudellinen ruiske laajalla alueella Lapissa. Tällä hetkellä suurin osa Kemijoen vesivoiman tuotosta valuu Lapin ulkopuolelle, mutta haitat keskittyvät lähes täysin pohjoisimpaan maakuntaan. Kalakantojen elvytys olisi merkittävä aluepoliittinen toimenpide.

Elvytetyn Kemijoen matkailu-, kalastus-, kiinteistövuokraus- ja muu vastaava toiminta loisi paikallisia työpaikkoja, kysyntää ja kulutusta. Kemijoen alueen tonttien arvolle olisi valtti vesistön palautuminen lohijoeksi. Myös merialueen kalastus mukaan lukien kaupallinen kalastus on kärsinyt Kemijoen alennustilasta.

Virtavesien hoitoyhdistyksen hallitus

Siikakosken ylävirran puolella on upea Vuohijärvi

Siikakoski sijaitsee laajalla Mäntyharjun vesireitillä pohjoisessa Kymenlaaksossa. Vesi Siikakosken voimalaitokseen kerääntyy suurikokoisesta pinta-alaltaan 86,2 km² kokoisesta Vuohijärvestä. Sen vesi on luokiteltu laadultaan erinomaiseksi. Järvi on huomattavasti keskimääräistä suomalaista järveä syvempi, keskisyvyys 16,3 metriä. Vuohijärvi on puhdas ja rikkonainen ja syvyysvaihtelultaankin monimuotoinen. Se on merkittävä pääosin istutetun taimenen ja järvilohen syönnösalue. Järvessä on myös isokokoiseksi kasvava luontaisesti lisääntyvä erityispiirteinen virtakutuinen siikakanta, jonka kerrotaan taantuneen 2000-luvulla. Järvilohien ja taimenten syönnöksessä on tyypillisesti neulakuoretta ja muikkua. Muikkuverkoista saadaan järvinahkiaisia ja muikkujen kyljissä on nähty järvinahkiaisen pyöreitä imujälkiä. Järvessä on jääkauden reliktilajeina härkäsimppu ja järvikatka.

Yksi Vuohijärven erikoisuuksista on sen selkävesillä esiintyvä järvimalmi, jota aiemmin louhittiinkin. Järvimalmia tarttuu joskus verkkoihin ja katiskoihin. Toinen erikoisuus on käytössä oleva saaressa sijaitseva hautausmaa, johon ei ole maayhteyttä. Järvellä on aktiivinen nuottaperinneyhdistys, joka pyytää muun muassa muikkua, kuoretta ja siikaa.

Vuohijärvessä on kallioisten saarten ohella upeita hiekka- ja kivirantaisia harjusaaria, joista osa on luonnonsuojelualuetta. Rantoja reunustavat useassa paikassa jyrkästi veteen viettävät harjut. Järven eteläranta rajoittuu Salpausselkään kuuluvaan merkittävään Selänpään pohjavesialueeseen, jolla sijaitsee kirkkaita lähdelampia. Kaikissa lammissa ei ole laskupuroja. Vesi suotuu harjujen läpi Vuohijärveen. Repoveden kansallispuiston alueelle pääsee vesitietä pitkin Hillosensalmen kautta.

Vuohijärveen vesi tulee pääosin pohjoisesta Mäntyharjun reittivesistöstä sekä Repoveden kansallispuiston alueelta, jossa on laaja purovesien verkosto. Osa puroista on Pahkajärven ampuma-alueella, jossa kerrotaan olevan luontaisesti lisääntyviä taimenkantoja. Repoveden-Pahkajärven alueen koskia on kunnostettu. Vuohijärveen laskevissa osin Virhon kunnostamissa puroissa on sähkökoekalastuksissa useana vuonna todettu taimenen talvehtivan onnistuneesti ja menestyvän kuivanakin kesänä 2018.

Siikakosken voimala ja alavirran puoleiset vedet

Vuohijärvestä Siikakosken voimalaan kerääntyvä vesi juoksee turbiinien läpi monimuotoiseen järvien ketjuun, joista laajimmat ovat Suolajärvi ja Niskajärvi. Alavirran puoleisten järvien välisissä kunnostetuissakin puroissa on 2010-luvulla tutkimuskalastuksissa paikoin todettu mätirasiaistutuksista peräisin olevien taimenten poikasten merkittäviä tiheyksiä. Poikaset myös kasvavat erinomaisesti. Kunnostusten ja istutusten seurauksena taimenen luontainen lisääntyminen tullee vahvistumaan. Osin sähkökoekalastukset ovat kylläkin antaneet heikkoja tuloksia, ainoastaan kolmesta viiteen taimenen poikasta aaria kohti.

Urheilukalastuskohde Sonnanjoella taimenen lisääntyminen on ollut vähäistä. Syynä on ilmeisesti osin huonot taimenen lisääntymis- ja pienpoikasten elinympäristöt  merkittävien virtaamavaihteluiden vuoksi. Sonnanjoen vedenpinta vaihtelee voimakkaasti Verlan voimalaitoksen juoksutuksien syystä. Sonnanjoen ja Verlan voimalaitoksen ylävirran puoleisella järvialueella on niin sanottu bifurkaatio, eli järvialueen vedet purkautuvat alavirtaan kahta reittiä, Sonnanjoen ja Verlan kautta. Sonnanjoen alivirtaama on onneksi lisääntymässä yläpuolisen järvialueen vedenpinnan alarajan tason noston johdosta.

Siikakoski vuonna 1953 ennen voimalan rakentamista. Vesi tulee Vuohijärvestä kuvan ulkopuolelta oikeasta reunasta. Siikakoski alhaalla kuvan keskiosassa. Tarkastele kuvaa lähemmin klikkaamalla. Lähde: Maanmittauslaitoksen ilmakuva-arkisto.

Voimalaitos haittaa kalastoa ja kalastusta

Siikakoskessa ei ole kalatietä. Voimalalla on patoamalla aiheutettuun haittaan ja voimalan läpi juoksevaan vesimäärään, 40 m³, nähden pieni vuotuinen kalatalousmaksu, 9 418 euroa. Patoamisesta aiheutuva haitta perustuu patoaltaan alle jääneiden koskissa olleiden kalojen lisääntymisalueiden menettämisestä ja kalojen kulun estymisestä. Toinen haitta on kalojen vaurioituminen ja menehtyminen voimalan turbiineissa. Koskimaiseman häviämistä voi myös pitää menetyksenä.

Vesivoiman tuotantoon liittyy vedenpinnan ja veden virtauksen voimakasta lyhyt- ja pitkäaikaista sääntelyä, joka muuttaa alueen virtausolosuhteita voimakkaasti jopa yhden vuorokauden aikana. Tämä aiheuttaa tiettyihin virtausolosuhteisiin sopeutuneille eläin- ja kasvilajeille luontaista vaikeamman ja huonomman elinympäristön.

Taimen vaelluksia tekevänä ja Vuohijärven erityispiirteinen siika virtakutuisena lajina kärsivät padotuista vesistöistä. Tuskin on sattumaa, että paikan nimi on Siikakoski ja alapuoleisen järven nimi on Siikajärvi. Myös muikkuparvet ovat uineet ylävirrasta turbiinien läpi ja jääneet kellumaan vatsat ylös päin kääntyneenä voimalan alavirran puolelle.

Siikakosken voimalan suorittamasta Vuohijärven vedenpinnan säännöstelystä aiheutuu haittaa myös järvikutuisten kalojen lisääntymiselle kuten siialle. Siika kutee loppusyksyllä ja sen mäti kuoriutuu keväällä, jolloin säännöstellyillä järvialueilla vedenpinta on tavallisesti huomattavasti syyskorkeuksia alempana. Tällöin ranta-alueiden kivi- ja sorapohjiin kutevien siikojen mäti saattaa kuivua, jäätyä tai jäädä jään puristukseen ennen mädin kuoriutumista. Järvikutuisen siian kudun painopiste on alle metrin syvyydessä.

Siikakosken voimalan väliaikainen lupa on vuodelta 1961, jolloin voimala myös otettiin käyttöön. Pysyvän luvan voimala sai vuonna 1977. Tuolloin voimayhtiö määrättiin istuttamaan vuosittain 3 500 kaksivuotiaita taimenen poikasia ja 7 000 kesänvanhoja siianpoikasia. Voimalaitoksen pientä vuotuista kalatalousmaksua voi verrata Maa- ja metsätalousministeriön raportoimaan Tornionjoen vapaa-ajankalastuksen yhteydessä saadun lohen aluetaloudelliseen arvonlisäykseen. Laskelman mukaan yhden lohen arvonlisäys vuonna 2017 oli yli 1 300 euroa. Summaan sisältyy muun muassa matkailutulot.
Mäntyharjun reitillä Kangasniemellä olevan Läsäkosken vapaa-ajankalastuskohteen työllisyysvaikutus on noin 3,5 henkilötyövuotta. Se sisältää oman väen palkkauksen ja alihankkijoiden työllistämisen. Läsäkosken kalastusmatkailusta hyötyjä tulee lisäksi paikallisen kaupan vilkastumisesta, arvonlisäveroista ja yritysten tuloveroista.

Kalojen istutustoiminta on heikkotuottoista

Voimalan nykyisellä kalatalousmaksulla saa 2 400 taimenen kaksivuotiasta tai 480 kolmevuotiasta istukasta. Päijänteellä istutettujen taimenten palautuksissa kolmevuotiaiden merkkipalautukset ovat olleet noin viisinkertaiset verrattuna kaksivuotiaiden palautuksiin. Palautukset tulivat usein pian istutuksen jälkeen.
Taimenten kolmevuotiaiden istukkaiden tuotto Päijänteellä oli 336 kiloa tuhatta istukasta kohti. Istutuspaino oli 628 kiloa tuhatta istukasta kohti, eli tuottokerroin oli 0,55. Kaksivuotiailla istukkailla tuottokerroin oli vielä huonompi, 0,41.
Istutuksen ja merkkipalautusten ajankohtien läheisyyden perusteella voidaan arvioida suuren osan kaloista tulleen pyydetyiksi, jääneen petokalojen saaliiksi tai muuten menehtyneen pian istutuksen jälkeen.

Istutustoiminta on heikkotuottoista ja yleisesti tunnetaan luonnonkudusta syntyneiden kalojen selviävän istutettuja kaloja todennäköisemmin lisääntymisikäisiksi. Luonnonolosuhteissa syntyneet kalat käyvät läpi jatkuvaa luonnonvalintaa, jolloin geneettisesti menestyksekkäimmät kalat päätyvät jatkamaan sukua. Tämän tulisi tukea päätöstä luontaisiin olosuhteisiin ja kalastoon perustuvien luonnonmukaisten kalateiden rakentamisesta voimalaitospatojen yhteyteen. Siikakosken tapauksessa se on erityisen perusteltua taimenen ja virtakutuisen siian lisääntymisympäristöjen tuhouduttua laitoksen rakentamisen yhteydessä.

Useita menetettyjä koskialueita

Voimalaitosta on uudistettu vuodesta 2016 alkaen. Kustannusarvio on yli kuusi miljoonaa euroa. Projekti on saanut Työ- ja elinkeinoministeriön myöntämää pienvesivoiman energiatukea yli miljoona euroa. Vuoden 2016 jälkeen vesivoiman ei ole ollut mahdollista saada energiatukea. Muita investointitukia pienvesivoimalle on myönnetty ainakin vuoteen 2018 asti.

Siikakosken betonisen voimalaitospadon jatkeeksi rakennettiin 800 metriä pitkä maavalli voimalaitospadon pohjoispuolelle. Maavallin rakentaminen sulki myös Haarakosken Siikakosken pohjoispuolelta ja samalla koskien välissä ollut Haarasaari tuli osaksi maavallia. Luonnontilaisena Siikakoskella ja patoamisen seurauksena tuhoutuneilla Haarakoskella ja patoaltaan alle jääneellä kahdella ylävirran puoleisella koskella olisi mahdollisuus merkittävään kalastusmatkailun harjoittamiseen.
Ylemmät koskialueet tosin olivat jo aiemmin osin hävinneet Siikakosken padosta 700 metriä ylävirtaan olleen niin sanotun Nahkatehtaan padon syystä. Padon alavirran puolella kuitenkin edelleen oli kaloille kutukelpoista koskialaa, josta kerrotaan pyydetyn kutevia taimenia atraimella. Nahkatehtaan pato purettiin Siikakosken padon rakentamisen yhteydessä.

Siikakosken voimalaitoksesta noin kilometri ylävirtaan on Pytinkikoski, jota patoamisen jälkeen voidaan nykyisellään kutsua maisemaltaankin ilmeettömäksi nivamaiseksi tasaiseksi virraksi. Voimalan väliaikaisen luvan mukaisesti Pytinkikoskeen tuli kaivaa nippu-uittoon soveltuva uoman osa. Perattu uoma on huono taimenen poikasten elinympäristö 2,8 metriä syvänä ja 11 metriä leveänä suojattomana ränninä. Uittouoman kaivuujälkiä näkyy edelleen Pytinkikosken itärannalla, jossa perkauskivet on sijoiteltu riviin metsään.

Siikakoski vuonna 1999. Voimala kuvan keskellä alhaalla. Tarkastele kuvaa lähemmin klikkaamalla. Lähde: Maanmittauslaitoksen ilmakuva-arkisto.

Siikakosken voimalan rakentamisen suhde vesilakiin

Kaakkois-Suomen ELY-keskus sai kesäkuussa 2016 KSS Energia Oy:ltä Siikakosken vesivoimalaitoksen peruskorjausta koskevat projektisuunnitelman ja lausuntopyynnön. ELY-keskus antoi lausunnon kaksi päivää lausuntopyynnön saamisen jälkeen. Siinä todetaan, että voimalaitoksen ”turbiinien purkauskyvyn on arvioitu säilyvän ennallaan” ja ”että uusista rakenteista, laitteistoista ja peruskorjaustyöstä ei aiheudu vesilain 3 luvun 2 §:n mukaisia vaikutuksia, jonka vuoksi hankkeelle ei edellytetä haettavaksi vesilain mukaista lupaa.” ELY:n lausunnossa voimalaitoksen omistavalle KSS Energialle ei ole määrätty lisättäväksi vuotuista kalatalousmaksua, vaikka lain mukaan maksun korottamisen edellytykset selvästi täyttyvät.

Siikakosken voimalaitoksessa on kaksi turbiinia, joista toinen on Kaplan-tyyppinen. Toisen mallista ei ole tietoa onko se Kaplan-tyyppinen vai eliöille tuhoisampi Francis-tyyppinen. Korjaukseen on liittynyt turbiinien vaihtoa ja turbiinikanavan kynnyksen uudelleen muotoilua sekä voimalaitoksen tehon nostoa niin että jatkossa Vuohijärvestä tulevaa vettä ei juuri tarvitse juoksuttaa tulvaluukun kautta. Siten kyseessä on uuden vesivoiman rakentamista eikä peruskorjausta kuten KSS Energia projektipapereissa esittää.

Vesivoiman lisärakentaminen edellyttäisi lupaa

Vesilain mukaan ”Vesitaloushankkeella on oltava lupaviranomaisen lupa, jos se voi muuttaa vesistön asemaa, syvyyttä, vedenkorkeutta tai virtaamaa, rantaa tai vesiympäristöä taikka pohjaveden laatua tai määrää, ja tämä muutos: … 6) aiheuttaa vahinkoa tai haittaa kalastukselle tai kalakannoille”. Veden lisääntyvä kulku turbiinien kautta tulee entistä enemmän aiheuttamaan haittaa kalakannoille, kun kalojen mahdollisuus turvallisesti kulkea patoluukun kautta vähentyy.

Lain mukaan vesitaloushankkeilla on aina oltava viranomaisen lupa muun muassa vesivoimalaitoksen rakentamiseen. Virhon mielestä Siikakosken muutostöissä ei ole kyse KSS Energian väittämästä perusparannuksesta, vaan uuden vesivoiman rakentamisesta, koska voimalaitoskoneistoa turbiineineen on uusittu ja kasvatettu voimalaitoksen tehoa.

Lain mukaan ”jos vesitaloushankkeesta aiheutuu kalakannoille tai kalastukselle vahinkoa, hankkeesta vastaava on velvoitettava ryhtymään toimenpiteisiin vahinkojen ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi (kalatalousvelvoite) taikka määrättävä maksamaan tällaisten toimenpiteiden kohtuullisia kustannuksia vastaava maksu kalatalousviranomaiselle (kalatalousmaksu).”
ELY-keskus ei käsitellyt kalatalousmaksun muutosta lausunnossaan, vaikka kalakannoille aiheutuu haittaa lisävoiman käyttöönotosta ja sitä kautta myös kalastukselle.

Edellä mainituista syistä Virhon mielestä Siikakosken voimalaitoksen rakentamistyöt olisivat edellyttäneet lupaviranomaisena toimivan Aluehallintoviraston lupaa. Esimerkiksi vastaavassa rakennustyössä on määrätty kalatien rakentamisesta. Uudenmaan Mustijoen Laukkosken uuden voimalaitospadon rakentamisen ja voimalaitoskoneiston asennuksen luvittanut Länsi-Suomen Ympäristölupavirasto velvoitti vesivoimayhtiön hakemaan luvan kalatien rakentamiseen ja korvauksetta luovuttamaan siihen vettä. Kalatien rakentamisen velvoite on ehdollinen sikäli, kun alavirran puoleisen Tyysterinkosken ohi rakennetaan kalatie. Tällöin kalat pääsisivät nousemaan merestä aina Laukkoskelle asti. Ympäristölupavirasto päätöksessään katsoi, että kyseessä on uuden vesivoimalaitoksen rakentaminen. Laukkosken ja Siikakosken rakennustyöt eroavat toisistaan ainoastaan Laukkoskelle rakennettavan uuden padon osalta. Vesiluonnon näkökulmasta kohteiden rakennustöillä ei ole asiallista eroa. Laukkosken tapaan Siikakosken rakennustöiden kuuluisikin edellyttää vesitalouslupia käsittelevän lupaviranomaisen käsittelyn ja vesitalousluvan.

Lähteitä:

Raunio, Janne, 2018, JAALAN MYLLYJOEN JA SONNANJOEN KOEKALASTUKSET 2018, Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 406/2018, tilaaja: Varsinais-Suomen ELY-keskus

Syrjänen, J., Valkeajärvi, P. & Urpanen, O., 2011, Istutettujen ja villien taimenten sekä istukasjärvilohien tuotto, kalastus ja vaellukset Päijänteessä ja sen sivuvesissä vuosina 1990–2007, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Helsinki 2011

KSS Energia Oy, Siikakosken vesivoimalaitoksen uudistamisen projektidokumentaatio

Kaakkois-Suomen ELY-keskus, 2016, Siikakosken voimalaitoksen peruskorjaus, lausunto, KASELY/1103/2016

Kymenlaakson kalatalouskeskus ry, Vuohijärven siika, Internet-sivu: http://www.kymenlaaksonkalatalouskeskus.fi/vhjs.html

Kouvolan Sanomat, 2018, Siikakosken vesivoimalaitos kunnostetaan turvalliseksi lähes 6 miljoonalla eurolla — Vuonna 1961 valmistuneessa voimalassa pannaan kaikki uusiksi, Internet-sivu: https://kouvolansanomat.fi/uutiset/talous/66a8284e-942d-4d66-a5fa-23584f1d87cc

Pirkanmaan kalatalouskeskus ry, Kalan- ja ravunpoikasten tilauslomake, Internet-sivu: https://www.kalatalo.fi/kalanpoikasten_tilauslomake.htm

Länsi-Suomen ympäristölupavirasto, 2007, Laukkosken vesivoimalaitoksen uusiminen, Pornainen, Nro 74/2007/3, Dnro LSY-2005-Y-84, Helsinki

Huitila, Matti, Läsäkosken kartanon isäntä

Vihtonen, Manu, kirjallisia kommentteja sähkökoekalastuksista ja kunnostuksista

Vuohijärven paikallisten asukkaiden suullisia tiedonantoja

Kirjoittajan matkat alueelle

Kannen kuva: Jorma Ihantola, maisema Siikakosken voimalaitokselta ylävirran patoaltaalle