Ohessa Virtavesien hoitoyhdistyksen lausunto lakia valmistelevalle oikeusministeriölle:

Näiden nollavelvoitelaitosten energiatuotannon vähyys on peilattava myös sitä vasten, että pienvedet ovat usein arvokkaimpia lohikalatuotannon ja luontoarvojen näkökulmasta. Voimala ilman vaellusmahdollisuutta saattaa tarkoittaa merkittäviä kielteisiä vaikutuksia vesistön kalakantoihin, virkistysarvoihin sekä täten myös maan ja veden rahalliseen arvoon muille (kuin voimalan omistajille). Niin ylä- kuin alavirrassa.

Lakiluonnoksessa ei olekaan otettu esiin tällä tavalla nollavelvoitevoimaloiden kielteisiä taloudellisia vaikutuksia. Lakiluonnoksessa mainitaan omaisuudensuoja. Vedenomistajille kuuluu kalastusoikeudet, joiden arvo heikentyy laajoillakin alueilla vaellusesteellisten voimaloiden takia. Tämä seikka tulisi lisätä lain perusteluihin.

Yleisenä huomiona toteamme myös huoltovarmuudesta, johon lakiluonnoksessa viitataan. Kalakannat ovatkin tarvittaessa merkittävä ruuanlähde, joita voidaan hyödyntää niin kriisi- kuin muissa oloissa.

Nyt esitettävän lakiluonnoksen sijaan ehdotamme kuitenkin Vesistöpaneelin valmistelun pohjalta yhtä tarvittavaa muutosta vesilakiin: sen 3. luvun 22. artiklaan tulee lisätä kaksi sanaa ”asettaa tai”. Tällöin artikla kuuluisi seuraavasti: Lupaviranomainen voi hakemuksesta asettaa tai muuttaa kalatalousvelvoitetta  ja kalatalousmaksua koskevia määräyksiä, jos olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet”.

Mikäli vesilakia ei kuitenkaan muuteta tältä pohjalta ja lakiesitys lähtee suurin piirtein esitetyssä muodossa, niin siihen tulisi saada edellä mainittujen omaisuudensuoja- ja huoltoarvonäkemyksien lisäksi ainakin seuraavat muutokset:

Kalatalousvelvoitetta määrättäessä etusijalle tulee pääsääntöisesti asettaa ohitusuoman/kalatien rakentaminen, joka mahdollistaa kalojen niin ylös- kuin alasvaelluksen. Kalatalousmaksun tulee olla viimesijainen tai täydentävä etenemistapa.

Jos kalatalousmaksu määrätään, tulee siinä olla mukana jatkuvat inflaatiokorjaukset.

Lakiluonnoksessa viitataan kohtuuttomiin kustannuksiin nollavelvoitelaitoksen omistajille. Tätä punnitessa tulee olla mukana myös haitat ylä- ja alavirran vedenomistajille sekä periaate ”aiheuttaja maksaa vahingot ja korjauskeinot”. Kohtuuttomuus ei myöskään saa olla keino, jolla kalatalousvelvoitteiden toteutuminen estyy.

Lain tulee johtaa nollavelvoitelaitosten kalatalousvelvoitteiden tarkasteluun merkittävässä mittakaavassa ja riittävän tehokkaalla aikataululla.

Mukana on monia kannatettavia hankkeita ja hatunnosto tästä uudelle hallitukselle ja ohjelman neuvottelijoille. Mukana on kuitenkin myös asioita, joista voi aiheutua joki- ja puroluonnollemme ja kalakannoille isoa haittaa.

Edellisessä hallitusohjelmassa oli ensimmäistä kertaa omat kirjauksensa virtavesistä, mitä käsillä oleva ohjelma jatkaa. Tämä osoittaa, että vaelluskaloista ja vesistä välittäminen ei ole kiinni poliittisista suhdanteista ja niiden ahdinko ymmärretään nykyään laajasti.

Pian työnsä aloittava uusi hallitus korjaa vesilakia ja huolehtii siitä, että ilman kalatalousvelvoitteita ,kalateitä yms. olevien vesivoimaloiden täytyy hoitaa leiviskänsä tällä saralla. Näitä ns. nollavelvoitevoimaloita on Suomessa iso määrä ja muutos on merkittävä. Tässä kohdin hattua on nostettava kattoon asti.

Toisaalta hallitusohjelman jatkona näyttää seuraavan todella mittava vesivoiman lisärakentaminen Suomeen. Suurin sitten II-maailmansodan jälkeisen rakentamisaallon. Etusijassa kyse on pumppuvoimaloista, joita kaavaillaan etenkin pohjoisen jokiin. Tämä voi muuttaa ne vieläkin pahemmiksi voimalakanaviksi. Toisaalta nämä hankkeet avaavat kyseisten jokien vesiluvat, jolloin tulee mahdollista ajaa puuttuvia kalateitä, kompensaatiokunnostuksia ja vastaavia.

Hallituksen kyseisissä vesivoimakirjauksissa on yksi iso lisävaaran paikka. Teksti on sen verran epämääräistä, että se saattaisi avata pumppuvoimaloiden lisäksi laajan vesivoimaloiden rakentamissarjan myös aivan uusiin kohteisiin (kaikissa vesistöissä, joissa on ennestään jo yksinkin vesivoimala). Hallitusohjelman pienimuotoisen energiatuotannon kirjaukset myös tukisivat pienvesivoimaloiden uutta rakentamisaaltoa?

On myönteistä, että etenkin patopurkuja edistänyttä Nousu-ohjelmaa ja myös pienvesien tilaa edistävää Helmi-hanketta jatketaan. Mutta eihän niin voi olla, että yhdellä ohjelmalla puretaan etenkin vähämerkityksellisiä pienpatoja ja muiden hallitusohjelmalinjausten jatkona rakennetaan toisissa paikoissa vielä enemmän uusia (muita kuin pumppuvoimaloita)? Tämä asia vaatii pikaista selvennystä ja on virtavesien näkökulmasta hallitusohjelman tärkeimpiä, jollei tärkein asia.

Palokin vesivoimalan purku hallitusohjelmatavoitteena ansaitsee syvän kumarruksen. Alueellisena Saimaan vesistön ja järvilohen sekä taimenen pelastushankkeena se on merkittävä. Yhden padon purku ei saa kuitenkaan hämärtää kokonaiskuvaa, jossa on pelissä lukematon määrä jokia, puroja ja koskia. ”Ei yksi Palokki-pääsky kesää tee”, vaan hallitusohjelman tuloksellisuus esimerkiksi vaelluskala-asioissa ratkeaa vesilain, vesivoiman lisärakentamisen ja muissa vastaavissa lukemattomia virtavesiä koskevissa hankkeissa.

Luvitusjärjestelmät ovat menossa uusiksi, kun esimerkiksi ELY-keskuksien tietyt osat ja aluahallintovirastot kootaan yhden luukun periaatteella. Tällä on esimerkiksi isojen koskikunnostus- ja kalatiehankkeiden käytännön juoksutuksien kannalta merkitystä. Periaatteessa virtaviivaistusta, yhtä luukkua ja aikarajoja voi tervehtiä tyydytyksellä.

Kolme seikkaa on silti huomioitava. Uuden lupaviraston valtiovarainministeriövetoisuus ei saa merkitä luontoarvojen tai ympäristövaikutusten arviointien heikentämistä. ELY-keskukset ovat olleet avainroolissa esimerkiksi isojen rakennettujen jokien kalatalousvelvoitteiden päivittämisessä. Lisäksi esimerkiksi pienimuotoiset, usein vaikkapa ämpäripohjalta talkoilla toteutettavat purokunnostukset ja vastaavat eivät saa päätyä ylimitoitettujen lupaprosessien raskauttamiksi. Luvituskysymys on oleellinen myös muille kuin esimerkiksi hallitusohjelman taajaan esiin tuomille vetyvoimaloille.

Hallitusohjelman lakihankkeissa tulee kiinnittää huomiota myös muihin kuin toivottuun vesilain uudistamiseen. Erityisesti EU-asioissa. Vesipuitedirektiivissä aiottaisiin ottaa käyttöön ”kansalliset joustot”. Mitä tämä mahtaa tarkoittaa?

Uuden hallituksen tärkeimpiä ympäristölinjauksia on kanta EU:n luonnon ennallistamisasetukseen. Vaelluskalojen palauttaminen, koskien kunnostaminen, patojen purkaminen ja niin edelleen ovat pääsääntöisesti ennallistamista. Aikooko hallitus tukea vai torpata tämän EU:n avainhankkeen? Sen läpimeno ainakin jossain muodossa on aivan oleellinen kysymys.

Ilmaan jää myös kysymys ohjelman kirjauksesta ”Metsäojituksen vaikutuksia vähennetään”. Miten? Vain yksi selvennys luopua raivaamattomien turvemaiden ojituksesta tarjotaan. Vesien laatu ja siihen maa- ja metsätaloudesta aiheutuva kuormitus on oleellisimpia seikkoja paitsi virtavesille, niin myös kaikille järville ja Itämerelle.

Jos hallitusohjelman vaelluskalaosioon olisi voinut lisätä parisen sanaparia, niin ne olisivat luonnonmukainen lisääntyminen & ratkaisut ja ympäristövirtaamat. Nyt ne puuttuvat. Tekniset kalatiet, kalasydämet ja vastaavat ovat luonnottomia ja esimerkiksi kalan kudun kannalta käyttökelvottomia ratkaisuja. Vesivoimaloiden ohitusuomissa tulee kulkea riittävä määrä vettä. Kalateiden ja vastaavien määrää ratkaisevampi on laatu ja luonnonmukaisuus.

Ympäristökompensaatioita aiotaan viedä eteenpäin ja tämä kysymys nousee tikunnokkaan erityisesti, jos uusia (pumppu-) vesivoimaloita tulee. Hallitusohjelma lupaa lisäksi kiehtovasti luoda jopa ”kompensaatiomarkkinat”. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos pumppuvesivoimala kohteessa X rakennetaan, markkinoilta voisi ostaa kosken Y kunnostettavaksi ja pienpato Z:n purettavaksi? Kompensaatioita ei pidä lähtökohtaisesti tyrmätä ja oikein toteutettuna niistä voisi syntyä lisäarvoa. Mutta kuten hiilikompensaation puolella on nähty, vaarana on myös viherpesu ja pienet näytösluontoiset hankkeet, joilla ei lähimainkaan korvata aiheutettuja haittoja.

Mikäli jonkinlaiset virtavesien kompensaatiomarkkinat syntyvät, on nimenomaan olennaista, että aiheutetut ympäristövahingot korvataan täysimääräisesti kompensaatiohankkeissa.

Oli valitettavaa, että hallitus leikkaa merkittävästi luonnonsuojelumäärärahoja. Samanaikaisesti kun esimerkiksi fossiilisia yritystukia jatketaan. Valtion rahatilanne ei ole paras, mutta sen noustessa tulee ensi tilassa lisätä luontovaroja.

Hallitusohjelman jatkona olennaisena kysymyksenä nousee valtion omistajaohjauspolitiikka. Valtio on mittaluokan vesivoiman pyörittäjä Fortumin ja Kemijoki oy:n kautta. Kuvaava esimerkki tähänastisesta omistajaohjauspolitiikasta on edellisen hallituksen aikaan lanseerattu Fortumin luonnon monimuotoisuusohjelma. Ensimmäisenä käytännön toimena Fortum poisti tästä ohjelmasta vesivoiman eli juuri tärkeimmän kysymyksen! Miten tähän reagoi edellinen hallitus? Ei mitenkään.

Piittaamattoman omistajaohjauksen ja valtionyritysten muuttaminen vastuullisiksi on uuden hallituksen tärkeimpiä vesiluonto- ja vaelluskala-asioita. Näissä asioissa uudessa hallituksessa vaaditaankin laajaa puoluerajat ylittävää yhteistyötä. Ympäristöministeri tulee kokoomuksesta, kalaministeri kristillisistä, omistajaohjausministeri ruotsalaisista ja vesilain uudistuksesta vastaava oikeusministeri perussuomalaisista.

Onnea uuden hallituksen työhön! Seuraamme tarkkana työtänne.

Helmi-ympäristöohjelman tarkoitus on vahvistaa Suomen luonnon monimuotoisuutta ja turvata luonnon tarjoamia elintärkeitä ekosysteemipalveluja.

Määrällisesti avustus on Helmi-ohjelman toiseksi suurin kategoriassa Pienvedet ja rantaluonnon kunnostus ja hoito. Suomen Vesistösäätiön Pienvesi-Helmi hankkeen saama avustus on suurempi. Sen sisältämät hankkeet jakautuvat koko maan alueelle. Virhon Helmi-hanke toimii Länsi-Uudellamaalla Kirkkonummella, Siuntiossa ja Inkoossa sekä Lohjalla. Länsi-Uudenmaan kunnat Lohja kaupunkia lukuunottamatta ovat myös Virhon hankkeen rahoittajia.

Hankkeen rahoitukseen osallistuvat myös järjestöt. Kirkkonummen ympäristöyhdistys ry., Inkoon-Siuntion ympäristöyhdistys ry., Suomen Luonnonsuojelun Säätiö sr. sekä Lohjan seudun ympäristöyhdistys ry ja Virho. Rahallisen tuen lisäksi ympäristöjärjestöt tukevat hanketta erityisesti osallistumalla Virhon järjestämiin talkoisiin paikallisissa kunnostuskohteissa.

Kunnostukset alkoivat Eestinkylänjoelta

Hanke käynnistyi toukokuussa 2022, jolloin aloitettiin maanomistajien suostumusten kokoaminen kunnostuksia varten.  Kirkkonummella kohteeksi valittiin Eestinkylänjoki ja Siuntionjokeen Lohjan puolelta laskeva Munkkaanoja. 

Eestinkylänjokea on pidetty taimenjokena jo ennen Helmi-hanketta. Paikallisten taimenten on tiedetty lisääntyvän pitkin jokea aina Överbyn padolle saakka. Padon yläpuolella Meikon alueella on ylängöltä laskeva Korsobäcken, jossa on myös paikallinen taimenkanta.

Överbyn padon ohittavan kalatien valmistumisen jälkeen vuonna 2022 ovat taimenet ja muut vesieliöstö voineet päästä yläpuoliselle vesialueelle merestä saakka.

Heinäkuussa aloitettiin Eestinkylänjoen kunnostukset Rannikkotie 51:n eteläpuolella. Kiviaines ajettiin välivarastoihin, joista se kuljetettiin traktorilla joen rantaan. Kunnostus tehtiin koneellisesti.

Eestinkylänjoen koneellinen kunnostus kesti 3 viikkoa. Viimeinen kohde Kirkkonummen alueella oli noin 40 metriä pitkän virta-alueen kiveäminen Rannikkotie 51:n ylittävien ja Upinniemeen kulkevien siltojen alla. Kiveämisen jälkeen kosken niskalle tehtiin laaja 4 m2 soraikko. Siltojen alle rakennettiin kaikein kaikkiaan neljä soraikkoa.

Kiveä puuaineksen sekaan

Koko Eestinkylänjoen kunnostusalueelle tehtiin lähes 30 soraikkoa. Niiden arvioitu ala on 264 neliömetriä. Poikaskivikkoa rakennettiin yhteensä 650 m2.

Kunnostuksia tehtiin joen nivelkohtiin, joissa oli näkyvissä virtaaman muutoksen aiheuttamaa pinnan väreilyä. Nivelkohdissa virran nopeutta kiihdytettiin muotoilemalla joen leveyttä kivillä kaventaen. Tämän jälkeen muodostuneen niskan yläpuolinen alue soraistettiiin ja viimeisteltiin lapioin.

Paikoin peltoalueella kulkevan Eestinkylänjoen uoman pohja oli lähes kivetöntä ja soraa oli vain nimeksi. Virtapaikat muotoutuivat joessa olevan puuaineksen varaan.

Puuaineksen sekaan lisättiin soraa ja joen virtausta muutettiin kiveämällä ja penkereitä tukemalla.  Rantojen kasvillisuutta ei poistettu kuten ei itse joessa ollutta puuainesta. 

Kunnostuksen jälkeinen tilanne eroaa aiemmasta selvästi kiihtyneen virran perusteella. Vaihtelevat virtausolosuhteet tarjoavat elinympäristöjä isommalle joukolle eliö- ja kasvilajeja.

Talkoot Eestinkylänjoella

Alueella järjestettiin avoimia talkoita. Niihin osallistuivat hankkeessa mukana olevien yhdistysten jäseniä ja paikallisia asukkaita. Talkoissa tehtiin ja muotoiltiin joen soraikkoja. 

Myös haitallista vieraslajia, jättipalsamia, poistettiin yli 20 jätesäkillistä, jotka Kirkkonummen kunta haki edelleen käsiteltäväksi. 

Lokakuussa järjestettiin joen kututarkkailuilta. Valitettavasti niissä ei havaittu nousevia kaloja useista silmäpareista huolimatta voimakkaasti kasvaneen virtaaman ja sateiden aiheuttaman veden samentuminen vuoksi.

Meritaimenia kuitenkin nousi jokeen. Virhon hankevastaava ja hanketyöntekijä raportoivat nousukaloista. Alueella nähtiin kahden yli 50 cm meritaimenen nousevan ylävirtaan. Myös Jolkbyjokeen nousi noin 60 sentin merikala. Nämä havainnot ovat merkittäviä. 

Ne ovat ensimmäiset havainnot merestä nousseista taimenista Eestinkylänjoelta. Uhanalainen meritaimen siis lisääntyy joessa, ei vain paikallinen kanta. Sen elinympäristön turvaamista tulee jatkaa.

Kunnostukset Munkkaanojalla

Kirkkonummelta siirryttiin Siuntionjoen latvavesille Munkkaanojalle. Puro laskee Siuntionjoen Lempansin haaraan ja saa vetensä mm. Lohjanharjun lähteistä. 

Munkkaanoja on soveltuva kunnostuskohde erityisesti Lempansin haarassa lisääntyvän taimenen ja Munkkaanojan veden laadun ja riittävyyden takia.

Veden riittävyyttä kuvaa hyvin, ettei kesän 2022 kuumuus vaikuttanut merkittävästi Munkkaanojan veden lämpötilaan. Puro ei kuivunut olemattomiin kuten useat muut pienet latvavedet, vaan virtaama säilyi hyvänä.

Munkkaanojan vesi pysyy viileänä jopa alivirtaaman aikana, jolloin vettä purossa on paikoin alle 15 senttiä.

Poikkeuksellista muihin alueen puroihin verrattuna on Munkkaanojan liki kivettömyys. Soraa on lähinnä siltarumpujen kohdilla. Puuainesta purossa on sitäkin enemmän.

Munkkaanojalla tehdyt taimen havainnot ovat vähäisiä. Niitä on viime vuosina tehty käytännössä vain Veijolantien alapuolisella aiemmin tehdyllä soraikolla.  

Helmi-hanke kunnosti Munkkaanojan alimman osan Lempans/ Kivikoskenpuron littymäkohdasta Veijolan tielle. Tämän pisimmän yhtenäisen kohteen pituus on 1300 metriä.

Vasemmanpuoleinen ja keskimmäinen kuva on Munkkaanojan kunnostusalueen eri päistä Lempans/ Kivikoskenpuron yhtymäkohdasta ja Veijolan sillan alapuolelta jakson pohjoisosalla. Oikeanpuoleinen kuva on tyypillinen maisema kunnostuksen jälkeen.

Muut kunnostusalueet 

Veijolan tiestä pohjoiseen kunnostettiin kaksi aluetta. Ensimmäiselle alueelle tehtiin 5 soraikkoa ja niiden poikaskivikot. 

Kolmas kunnostuskohde on Munkkaanojan luonnonsuojelualueella, jossa poistettiin mm. romahtaneen sillan aiheuttama osittainen nousueste.

Tierumpu ja kunnostettu koski Munkkaanjoen luonnosuojelualueella

Sillan raivauksen lisäksi aluetta kunnostettiin pidemmälle alavirtaan.

Yksityiselle suojelualueelle tehtiin yhteensä 4 soraikkoa.

Yhteensä Munkkaanojaa kunnostettiin noin 1,6 kilometriä. Poikaskivikkoa tehtiin 1500 m2 ja uutta kutualuetta 540 neliömetriä. Munkkaanoja oli Virhon Helmi-hankkeen virtavesikohteista sekä työmäärältään että kustannuksiltaan suurin. 

Syksyllä 2023 Munkkaanojassa kutevien taimenten määrän oletetaan kasvavan uusien kutualueiden myötä. Vuoden 2022 kunnostusten ansioista taimenelle soveltuvien lisääntymisympäristöjen määrä kasvoi olennaisesti. Yhtenä hankkeen tavoitteena onkin taimenten elinympäristön laajentaminen uusille alueille. 

Helmi-hanke vuonna 2023

Hankkeen painopiste vuonna 2023 siirtyy Siuntion ja Inkoon virtavesien kunnostukseen.  Maanomistajien suostumusten hankinta aloitettiin tammikuussa.

Siuntion osalta hanke toteuttaa sekä Bölebäckenin että Bränmalmsbäckenin soraistukset. Näiden lisäksi tehdään Oravapuron kunnostus.

Inkoon kohteet odottavat edelleen maanomistajien kantaa Virhon Helmi-hankkeen suunnitelmiin ja niiden toteutus varmistuu suostumusten saannin jälkeen. 

Edelleen hankkeessa on tarkoitus kunnostaa Kirkkonummen keskustan läpi virtaava Jolkbyjoki sekä virta-alue kynnyksineen Kvarnbynjoen alueella. Molemmille alueille on saatu maanomistajan suostumukset kunnostusten toteuttamiseen.

Talkoile Helmi-hankkeessa

Kirkkonummen keskustassa ja Siuntiossa on mahdollisuus osallistua virtavesitalkoisiin vuonna 2023. Todennäköisesti ensimmäiset talkoot järjestetään Siuntiossa jo kesäkuussa. 

Kiinnostuneet voivat ilmoittautua  jo ennakkoon sähköpostitse osoitteeseen eljasrahikainen@yahoo.com. 

Helmi-ohjelman www-sivut:https://www.ely-keskus.fi/kunta-ja-jarjesto-helmi ja https://ym.fi/helmi

Lisätietoja Helmi-hankkeesta: 
Eljas Rahikainen
Hankevastaava
040 840 8672
eljasrahikainen@yahoo.com

 Vihtijoesta suomalaisen vesistönhoidon mallikohde

Sisällysluettelo

I Taustaa

II Talkoo- ja seurantakunnostuskohde Kraatarinkoski

III Konetyökunnostuskohde Lustikullankoski

IV Vaelluseste Olkkalankoski

V Viestintä

VI Tulosten arviointi

VII Voimavarat

VII Jatkosta

I Taustaa

EKOenergian ympäristörahasto (sittemmin EKOenergian virtavesirahasto) päätti vuonna 2015 järjestää valtakunnallisen yleisöäänestyksen koskikunnostuskohteista. Kohde-ehdokkaista piti tehdä esittely sekä toimintaohjelma, miten ja mihin pääpalkintona olleet 50 000 € käytettäisiin. Äänestys järjestettiin internetin kautta alkuvuonna 2016.

Virtavesien hoitoyhdistyksen ehdokkaana tässä äänestyksessä oli Uudenmaan pohjoisosissa ja Hämeen eteläosissa sijaitseva Vihtijoki, joka laskee Hiidenveteen. Nämä molemmat kuuluvat Karjaanjoen vesistöön, joka päätyy mereen Mustionjoen kautta Tammisaaren lähistöllä.

Päätavoitteena on tehdä Vihtijoesta suomalaisen jokivesistön mallikohde ja myötävaikuttaa osaltaan EKOenergian voittovaroilla sen saavuttamiseksi. Vihtijoki valikoitui Virhon ehdokkaaksi, koska kyseisellä rahamäärällä pystyy tämän kokoisessa joessa saamaan aikaiseksi paikallisesti merkittäviä parannuksia.

Toiseksi joen tiedettiin olevan hyvinkin kehityskelpoinen. Vihtijoki on muun muassa entinen jokihelmisimpukan asuinalue. Yksin sen pääuomassa on noin 17 koskea ja jäljellä oli luonnonmukaisesti lisääntyvä alkuperäinen taimenkanta. Näköpiirissä oli lisäksi mahdollisuus palauttaa joki järvivaellusyhteyteen ja ehkä myös vapaa kulku mereltä asti. Hankkeen toteuttamiselle oli olennaista myös tiedossa olevat vapaaehtoisvoimat, joka olivat valmiita työskentelemään tavoitteiden saavuttamiseksi.

Virtavesien hoitoyhdistys kohteineen sai äänestyksessä lähes puolet annetuista äänistä ja täten hanke voitiin aloittaa kevättalvella 2016.

Kuvassa Karjaanjoen vesistön valuma-alue sekä kartan oikeassa reunassa erotettuna Vihtijoen valuma-alue. Punainen piste on sen alin koski Olkkalankoski.

II Talkoo- ja seurantakunnostuskohde Kraatarinkoski

Hankkeen ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui Vihtijoen Kraatarinkoski, joka sijaitsee joen keskivaiheilla. Se oli perattu muun muassa tukinuittoa varten, mutta taimen kuti edelleen muutamalla harvalla jäljelle jääneellä sorapaikalla. Kraatarinkoski oli liikenneyhteyksiensä ja maastonsa puolesta otollinen paikka hankkeen yhteydessä järjestettäviä talkoita ajatellen.

Kraatarinkoskea matalalla vedellä ennen kunnostuksien alkamista, kun kiviä on tuotu rannalle odottamaan siirtämistä

Kosken ranta-alueen muutamaan paikkaan toimitettiin talvella 2016 kutusoraa sekä pienehköjä niin sanottuja poikaskiviä, joiden sokkeloissa kalat viihtyvät. Käsivoimainen talkootyö näiden siirtämiseksi koskeen aloitettiin pääsiäisestä 2016 ja se jatkui syyskesään 2017. Lisäksi parissa paikassa soraa siirrettiin koskeen konevoimin ja kahteen otteeseen Virtavesien hoitoyhdistyksen EU-Leader-hanke kävi auttamassa erityistöissä, kuten vaijerisoraistamisessa.

Ensimmäiset julkiset talkoot 16.4.2016

Työn tuloksena aiempi peratun tukinuittoväylän kaltainen huonotuottoinen ränni muuttui monipuoliseksi soraikkojen, puuaineksen ja kivisten pienpoikasalueiden mosaiiksi

Kooltaan monipuolinen seulottu ja ei-teräväsärmäinen sora soveltuu paitsi taimenten kutupaikaksi, niin myös esimerkiksi ravunpoikasten suojapaikaksi

Tavanomaisesti kaikki koskikunnostuskohteet vaativat niin sanottua jälkisäätöä, jota tarvitsee tehdä vielä Kraatarinkoskellakin. Koskialueella on vielä jäljellä jonkin verran soraa, jota käytetään tulevissa talkoissa. Tulosten seurantaa jatketaan lähivuodet ja lisäksi on tarkoitus tarpeen tullen pöyhiä puhtaaksi tehtyjä soraikkoja.

III Konetyökunnostuskohde Lustikullankoski

Toiseksi kohteeksi valikoitui Vihtijoen yläosissa sijaitseva Lustikullankoski, joka sekin on perattu runsaan 300 m matkaltaan tukinuittoa varten. Suurin osa koskesta arvioitiin kunnostuskelpoiseksi. Lisäksi sen niskalle laskee puro, jota taimenet käyttävät taajaan kutualueena riittävien vesimäärien mahdollistaessa nousun sinne.

Kosken kunnostus jaettiin kahteen osaan. Ylin ja alin osa kunnostetaan pääosin EKOenergian virtavesirahaston varoilla koneellisesti, kun taas keskiosissa ja sivupurossa koskientisöintiä tehtiin käsityöpohjaisesti Virhon EU-Leader-hankkeen ja talkootyön voimin. Osasyynä tällaiseen aluejakoon on kerätä kokemuksia ja tietoja eri kunnostusmenetelmien vaatimuksista, toimivuudesta ja vaikutuksista vertailukelpoisella alueella.

Perattua Lustikullankosken yläosaa ennen kunnostamista: tyhjä kaloille ja ravuille sopimaton uittokanava

Lustikullankosken ylin osa kunnostettiin konevoimin huhtikuussa 2018. Paikalle tuotiin muutama kuorma-autolastillinen kiveä ja kutusoraa, jotka kaivinkone laittoi paikoilleen perattuun uomaan. Lisäksi EKOenergian sihteeristö kävi tekemässä kosken niskalle kutusoraikon käsin elokuussa 2018.

Lustikullankosken yläosan konekunnostus meneillään kevättalvella 2018: kosken pohjalle syntyi kirjaimellisesti tuhansia suojakoloja kaloille ja ravuille

Kosken alimman osan kunnostustoimenpiteet aloitettiin maaliskuussa 2019. Tällöin kunnostusmateriaaleja (kutusoraa, poikaskivikkoja, penkkojen tukikiviä, puunainesta) siirrettiin joen penkalle odottamaan varsinaista kesällä 2019 tapahtuvaa kunnostamista.

Kunnostusmateriaalien kuljetus meneillään maaliskuussa 2019

Tulossa oleva Lustinkullankosken alaosan kunnostaminen muistuttaa pitkälti yläosan entisöintiä. Käytännössä koski rakennetaan uudestaan monipuoliseksi ja pohjaltaan rikkonaiseksi ja rakeiseksi mosaiiksi eli tännekin synnytetään tuhansia ja tuhansia kalojen ja rapujen reviirejä. Penkkoja tuetaan kivillä kiintoainespäästöjen ja sortumien estämiseksi, koska maaperä alueella on jauhomaista ja eroosioherkkää. Kiintoainekset tukkivat rapujen koloja, tukahduttavat kalojen mätiä ja samentavat uimavesiä. Joihinkin paikkoihin rakennetaan kutusoraikkoja.

Puuainesta lisätään paitsi virran monipuolistamiseksi, niin myös vesiperhosten kaltaisten hyönteisten ravinnoksi ja elinpaikoiksi. Tämä on oleellinen tekijä jokiluonnon monimuotoisuuden vahvistamisessa. Hyönteiset ovat taas pääravintoa kalanpoikasille.

 IV Vaelluseste Olkkalankoski

Vuodesta 2011 oli valmisteltu Vihtijoen vesistön alimman Olkkalankosken padon ohitusratkaisua.  Pato oli tulpannut nousukalojen pääsyn alavirrasta Hiidenvedestä ja Lohjanjärvestä lähes täysin jo noin 200 vuoden ajan. Pato oli ajoittain este myös alasvaeltamiselle, sillä kuivina aikoina pääosa vedestä meni vanhan laattapadon pienistä raoista ja koloista, joista kalat eivät mahtuneet läpi. Suurien vesimäärien aikoina alasvaeltavat kalat usein vahingoittuivat paiskauduttuaan padon läpi kosken kallioihin ja kiviin.

Padon toisessa päässä oli aiemmin rakennettu pienimuotoinen kalatie, mutta vuotojen ja pieneen patoluukkuun ahdetun rakenteensa vuoksi se ei toiminut kovin hyvin. Toiseksi useimmat kalat eivät löytäneet tähän kalatiehen, koska se laski kosken sivuhaaraan.  Tämä kalatie päätettiin remontoida varsinaisen pääuomaan laskevan ohitusuoman rakentamisen lisäksi.

Olkkalankosken hankkeet kytkeytyvät myös Karjaanjoen vesistön alavirrassa Mustionjoella rakennettaviin kalateihin ja meriyhteyden palauttamiseen Karjaanjoen vesistöön. Vihtijoen alue yhdessä Karkkilan kaupungin alapuolisten koskien kanssa on Mustionjoesta nousseiden lohikalojen ilmeisimpiä kutu- ja poikaspaikkoja. Itse Mustionjoessa ja sen sivupuroissa on taimenille soveltuvia kutupaikkoja vain rajallisesti ja lohille kelpaavia alueita vähän.

Olkkalankosken 60 metriä leveä pato tulppasi kalan vaellusta ylä- ja alavirtaan.

Yleisöäänestyksen päätavoite ”Vihtijoesta suomalaisen vesistönhoidon mallikohde” olisi lisäksi ollut mahdoton, jollei koko vesistön vapaata vaellusta tulpannutta Olkkalankosken patoa olisi saatu kierrettyä kalatiemäisellä tekokoskella ja saatu sen sivuhaarankin kalatie toimivaksi. Kalojen ja muidenkin vesieliöiden vapaa kulku on vesistöjen elvyttämisen tärkeimpiä perusasioita.

Tilanne töiden aloittamisaikana helmikuussa 2018

Työkohteena Olkkala oli vaativimmasta päästä, koska siihen liittyi veden pinnan tasojen ennallaan pitäminen, suuret virtaamamäärien vaihtelut, tarve saada uudesta padon ohitusuomasta mahdollisimman helppo noustava myös muille kuin lohikaloille, entisen sahan alueen myrkkymaat, harvinaisen luhtaorvokin esiintymät ja historiallisesti suojeltu mylly. Näistä syistä hankkeen valmistelu kesti yli puoli vuosikymmentä.

Olkkalankosken padon kiertävää tekokoskea varten piti tehdä ura ja kuivatöiden mahdollistamiseksi sen alkupäähän tilapäinen työpato

Kaikki edellä mainitut kysymykset kyettiin ratkaisemaan ja saamaan aikaiseksi kokonaisuus, johon kuuluu entisöity koski sekä padon kiertäminen tekokoskella ja remontoitu kalatie – vaikuttamatta luhtaorvokkeihin, vedenpintoihin tai suojeltuihin rakenteisiin.

Hankkeen kokonaiskulut olivat noin 100 000 euroa. Tukea kuluihin saatiin WWF:ltä, EKOenergian virtavesirahastosta, Uudenmaan ELY-keskuksesta sekä Vihdin kunnalta. Lisäksi tietyissä käsityötä vaativissa kohteissa, kuten kalojen kutupaikkojen teossa, olivat apuna työllistetyt, jotka Virtavesien hoitoyhdistys palkkasi ELY-keskuksen tuella. EKOenergian tukipotti ikään kuin puskurirahastona oli olennaisen tärkeässä roolissa, jotta tähän hankkeeseen rohjettiin tarttua.

Uusi padon kiertävä tekokoski alkaa muotoutua. Sen tukirakenteet ovat louhetta, kun taas itse kosken pohja luonnonkiveä ja -soraa.

Padon toisen pään sivuhaaraan laskevaa kalatietä tiivistettiin eli siihen juoksutettiin vuotojen paikkaamiseksi soraa ja sidosaineena sementtiä. Vuodot saatiin näin vähenemään murto-osaan ja vesimäärästä tuli riittävä kalojen nousuun ja laskuun kuivinakin aikoina. Tämä Olkkalankosken ”pikkukalatie” on puromainen ja soveltuu parhaiten pienimmille kaloille, jotka luonteisesti hakeutuvat kosken sivuhaaraan.

Olkkalankosken padon sivuhaaraan laskeva, kesällä 2018 remontoitu luonnonmukainen pikkukalatie:

Olkkalankosken hanke on esimerkki niin sanotuista ympäristökompensaatioista, sillä ohitusuoma toimii paitsi kalatienä myös virtavesieliöiden elinympäristönä. Olkkalankosken patoaltaan alle hävisi aikoinaan luonnonkoskea noin 100 metrin matkalta. Padon ohitse rakennetulla uudella koskiosuudella siitä saatiin korvattua lähes puolet. Kun tähän lisätään pikkukalatie, tulee korvausosuudeksi noin puolet.

Koska kosken täysin perattu alakanava (vesiura voimalaturbiineistä alavirtaan) muutettiin jo aiempina vuosina luonnonkoskeksi, on Olkkalankoskessa käytännössä toteutettu 100 % kompensaatio, mitä tulee patoaltaan alle jääneen koskialan korvaamiseen. Lisäksi kosken vähätuottoinen, mutta ympäristölle ja kaloille varsin haitallinen vesivoimala oli suljettu.

Olkkalankosken padon kiertävän ohitusuoman teko kesti kaikkiaan seitsemisen vuotta. Työvaiheita olivat suunnittelu, luvitus ja rakentaminen. Ohitusuoman teko toteutettiin osana Virtavesien hoitoyhdistyksen toimintaa koskitilan omistajan nimissä ja hankkeen vetovastuu perustui vapaaehtoistyöhön. Rakentamistyössä käytettiin länsiuusimaalaisia urakoitsijoita ja suunnittelussa insinööritoimisto Jami Ahoa.

Olkkalankosken molemmat rannat ovat yksityistä piha-aluetta. Siksi patoon ja sen ohitusuomaratkaisuun tutustumiseen on oltava maanomistajalta etukäteen pyydetty lupa. Kalastuslain mukaisesti kalastus on kielletty 200 metrin matkalla kalateiden ylä- ja alapuolella.

Uusi tekokoski valmiina syksyllä 2018. Se, padon toisen pään remontoitu ”pikkukalatie” sekä vesivoimalan alakanavan muuttaminen luonnonkoskeksi tarkoittavat sitä, että Olkkalankoskessa on toteutettu 100 % ympäristökompensaatio patoaltaan alle jääneen kosken korvaamiseksi

V Viestintä

Hankkeen viestintä on perustunut kohdekohtaisuuteen ja tuloksiin. Kun yksittäisissä kohteissa on ollut tapahtumia ja on alkanut syntyä valmiita tuloksia, on niistä välitetty tietoiskun omaisesti. Tätä on tehty säännöllisin väliajoin hankkeen alusta tähän väliraporttiin asti. Pääkanavana on ollut Virtavesien hoitoyhdistyksen sosiaalisen median kanavat. Lisäksi paikallislehdet ovat kirjoittaneet aiheesta useita juttuja. Fortum oy kertoi hankkeesta asiakaslehdessään. EKOenergia julkaisi vastaavasti omia uutisiaan.

Erityistiedottamista on harrastettu kolmeen otteeseen (ennen tämän väliraportin julkaisemista). Ensinnäkin maa- ja metsätalousministeriö pyysi Vihtijoen toimintaa mukaan Suomen luonnon päivän tapahtumiin 2016 ja 2017. Ensimmäinen päivä järjestettiin Kraatarinkoskesta noin km alavirtaan sijaitsevalla Virtavesien hoitoyhdistyksen rakentamalla kalatiellä ja siellä oli oma ”tiedotuspiste” EKOenergia-hankkeesta. Toinen Suomen luonnon päivä Vihtijoella järjestettiin talkoona Kraatarinkoskella siten, että kunnostusmateriaalit olivat EKOenergian hankkimia ja talkoilijoiden muonitukset kustansi ministeriö. Molemmat tapahtumat olivat osana yleisvaltakunnallista Suomen luonnon päivä-tiedottamista.

Kolmanneksi keskimääräistä enemmän panostettiin tiedottamiseen Olkkalankosken kalatiehankkeen valmistuttua. Tekokosken valmistumisesta ja sivuhaaran kalatien korjauksista tiedotettiin siten, että uutisointi toteutettiin samanaikaisesti rahoittajien, kuten esimerkiksi EKOnergian ympäristörahaston kanssa. Hankkeen valmistumisesta loppuvuoteen 2018 paikalla on käynyt tutustumassa useita vierailuryhmiä.

VI Arviointi

Hankkeen arviointi on perustunut siihen perusperiaatteeseen, että monivuotinen ja monipuolinen toiminta vaatii vastaavasti moniulotteista ja pitkäaikaista evaluointia.

Taloudellisesta näkökulmasta voidaan tehdä esimerkiksi panos-tuotos-arvioita. Tämän väliraportin julkaisuhetkellä jokeen ja niiden penkoille siirrettyjen kutusorien, poikaskivikoiden ja vastaavien määrä on noin 500 000 kg. Se on käytettyyn rahalliseen panokseen nähden mittava, kun pääosa käytetyistä varoista sijoitettiin kuitenkin Olkkalankosken padon kiertävään tekokoskeen. Korkeaa panos-tuotos-suhdetta selittää pitkälti laaja ilmaisen vapaaehtoistyön osuus, joka koskee töiden suunnittelua, kone- ja käsityön ohjausta, tiedottamista ja vastaavia asioita.

Työn laadun arvioinnissa päämittari on etupäässä taimenkannan kehittyminen, koska kyseessä on yleisesti bioindikaattoriksi käyvä uhanalainen laji. Tässä yhteydessä avainlukuna käytetään usein samana vuonna kuoriutuneiden taimenten poikasten määrää (ns. nollikkaat).

Talkookunnostuskohde Kraatarinkoskesta oli olemassa sähkökoekalastus- sekä kututarkkailutietoja näitä kunnostuksia edeltäviltä ajoilta. Täällä nollikkaiden määrä kasvoi hankkeen yhteydessä kunnostetuilla alueilla noin 300 %. Tulos on kiitettävä ja tavanomainen Virtavesien hoitoyhdistyksen hyvät kehittämisedellytykset omaavissa virtavesikohteissa.

Kraatarinkosken kasvatti. Taimen on täysin rauhoitettu eteläisessä Suomessa ja niin myös Vihtijoessa

Jakso syksystä 2017 syksyyn 2018 oli kuitenkin takaiskun aikaa Kraatarinkoskessa (-kin) . Tauotta jatkuneet syksyn 2016 ja talven 2017 isot tulvat irrottivat joen veteen mittavasti kiintoaineksia, jotka heikensivät syksyn 2017 kututuloksia. Toinen isku oli kesän 2018 pitkään jatkuneet kovat helteet. Tästä syystä syksyn 2018 vedenpinnat olivat poikkeuksellisen alhaalla ja syksyn kututaimenia päätyi merkittäviä määriä haikaroiden syömiksi. Tällaiset takaiskut ovat silti tavanomaisia kohteessa kuin kohteessa ja ovat osa vesistöjen elvytystyötä niin joki- kuin järvikohteissa. Kraatarinkosken kalaseurantaa jatketaan lähivuodet ja lopullisten johtopäätösten aika on vasta muutaman vuoden päästä.

Kunnostetulla Kraatarinkosken alueella seurattiin myös virtavesien monimuotoisuudelle tärkeän vesisammaleen leviämistä sekä virtavesistä riippuvaisten hyönteisten levittäytymistä alueelle. Jälkimmäisten leviäminen oli tavanomaisen nopeaa ja alue sammaloitunee täysin noin 10 vuoden kuluessa.

Sortuvien penkkojen tukeminen kivillä ja puuaineksen käyttö virran monipuolistajana on ollut yksi hankkeen töistä. Penkoista valuvat kiintoainekset tukkivat rapujen koloja, tukahduttavat kalojen mätiä ja samentavat uimavesiä.

Lustikullankoskessa havannointi perustuu etupäässä silmämääräisiin nollikashavaintoihin, joita tehdään alkukesästä loppukesään, sekä syksyisiin kutuhavannointiin laskemalla mätipesiä. Koska Lustikullankosken kunnostukset jatkuvat, ei ole syytä vielä tehdä johtopäätöksiä tältä alueelta. Kalahavaintojen lisäksi seurataan sammaleiden ja hyönteisten levittäytymistä sekä koskikarojen mahdollista levittäytymistä.

Puuaineen käyttöä kunnostusmateriaalina seurataan erityisesti Lustikullankosken alaosassa. Kyseessä on yhtäältä siitä, että miten pohjaeläimistö ottaa niitä asuinpaikakseen ja kuinka eri puulajit kestävät virran monipuolistajina.

Olkkalankosken tekokosken tuloksellisuuden seurantaa kalojen näkökulmasta on tehty toistaiseksi lähinnä silmämääräisesti. Kaloja tekokoskesta on kulkenut sekä ylä- että alavirtaan runsaasti. Varmasti siitä ehti loppukesäsän ja alkusyksyn 2018 aikana kulkea 8 eri kalalajia (salakka, ahven, särki, suutari, pasuri, kuha, hauki, kiiski) ja useita näistä isoja määriä. Kuinka suuri osuus padolle nousevista tai laskeutuvista kaloista käyttää tekokoskea (tekokosken toimivuus) kulkuväylänään on sen sijaan vaikeasti mitattavissa, koska kuivimpia kausia lukuun ottamatta kaloja kulkee padon läpi tai ohi useita eri väyliä.

Muusta biologisesta näkökulmasta oli eduksi, että tekokoski ehdittiin avata ennen vesien jäähtymistä. Täten siihen levittäytyi nopeasti tahdissa eri vesieliöitä ja esimerkiksi vesiperhosilla oli tekokosken yllä jatkuvia kuoriutumisia. Tämä puolestaan vaikutti siihen, että koskikarat ottivat alueen välittömästi syönnöstyskohteeksi saavuttuaan paikalle alkutalvesta 2018. Tekokoskesta on tullut heti kosken suosituinta koskikara-aluetta.

Vieraslaji isosorsimo on hävittänyt laajasti haukien kutupaikkoja Hiidenvedellä. Olkkalankosken padon ohitusväyliä pitkin ne pääsevät yläpuolisen vesistön kutukaislikoihin (niin sanottu haukitehdäs-ajattelu)

Tekokosken vaikutus vesilintuihin nähtäneen kesän 2019 aikana. Tähän asti vesilintupoikueet joutuivat kiertämään Olkkalankosken padon osin maateitse, jonka yhteydessä niitä päätyi säännöllisesti supikoirien ja minkkien syömiksi. On todennäköistä, että supikoirien aiheuttamat vesilintutappiot päättyvät ja minkinkin tapauksessa ne vähenevät tekokosken katkeamattoman koskiuran ansiosta.

Vuodesta 2019 on tarkoitus ottaa tarkennettuun seurantaa tekokosken kalojen kulku (määrät, lajit, ylä- vai alavirtaan). Pohdinnassa on, laitettaisiinko tekoskosken yhteyteen erilliset tilattavat seurantalaitteet (joihin tarvittaisiin jäljellä olevaa Vihtijokipottia). Tämä seuranta liittyy myös niin sanottuun vieraslajiproblematiikkaan. Hiidenveden on pitkälti vallannut vieraslaji isosorsimo, joka on hävittänyt hauen kutupaikat. Olkkalankosken padon ohitusratkaisujen yksi tarkoitus oli luoda hauille pääsy yläpuolisen vesistön kutukaislikoihin, josta niiden poikasia pääsee valumaan takaisin (niin sanottu haukitehdas-ajattelu).

VII Voimavarat

EKOenergian ympäristörahaston yleisöäänestyksen voittopotti on merkinnyt sitä, että kohteita on voitu kunnostaa tarpeet edellä. Aikaa ja työtä ei ole tarvinnut käyttää jatkuvasti varojen anomiseen, vaan on voitu keskittyä varsinaiseen tuottavaan työhön.

Henkilövoimavoihin kuuluu Virtavesien hoitoyhdistyksen tietyt aktiivit ja monet talkoolaiset. Virhon EU-Leader-hanketta käytettiin jonkin kerran keskimääräistä vaativampiin käsityöpohjaisiin täsmätöihin sekä kahdesti konetyöohjaukseen ja -suunnitteluun.

Tietojenvaihto ja muukin yhteistyö Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:n kanssa oli jatkuvaa. LUVY ry esimerkiksi rakensi jokialueelle samanaikaisesti kiintoaineksia pidättäviä kosteikkoja ja toteutti raakkukunnostuksia.

Henkilövoimavaroihin on luettava myös alihankintana tilattu konetyö eli kaivinkoneiden ja traktoreiden sekä muiden laitteiden käyttäjät.

Osassa Kraatarinkosken talkoita oli mukana EKOenergian sihteeristön harjoittelijoita lukuisista eri maista. Kraatarinkosken talkoilijoiden yli 20 kansallisuutta kaikista maanosista (pl. Australia) merkitsee sitä, että se on Suomen kansainvälisin koskikunnostuskohde.

Yhteensä hankkeessa on ollut mukana toista sataa henkeä.

Kunnostalkoisiin on ollut osallistujia yli 20 eri maasta ja kaikista maanosista Australiaa lukuun ottamatta. Vihtijoesta tuli Suomen kansainvälisen koskikunnostuskohde.

Vielä jatkuvan Kraatarinkosken hankkeen opit ovat olleet, että merkittäviä muutoksia voidaan saada aikaan talkoo- ja käsityöpohjalta. Tämä edellyttää kuitenkin jatkuvan työn periaatetta (yksi yksittäinen talkoo vain lähtölaukaus) ja että ajallinen kehikko ei ole vuosi, vaan vuosikymmen. Kohde on toiminut hyvin myös eräänlaisena näyteikkunana (”showroom”) alan toiminnalle.

Toisaalta on käynyt selväksi myös talkoo- ja käsityöpohjaisen kunnostamisen voimavararajat. Vihtijoen kokoisessakin joessa konetyön on oltava merkittävässä roolissa, jos riittävän suuri osuus jokialueesta halutaan saada kuntoon kohtuullisessa aikataulussa. Paras malli on yhdistää tehokasta konetyötä ja viimeistellyn laadun takaavaa käsityötä. Puumateriaalin käytössä korostuu käsityö.

VII Jatkosta

Olkkalankosken kalatiehanke oli niin vaativa ja aikaa vievä, että sen vuoksi edellä mainittua useampia kohteita ei pystytty avaamaan. Osansa käytettävissä olevasta ajasta vei Kraatarinkosken ”osallistava” kunnostusmenetelmä, joka vaati jatkuvia tapahtumien järjestelyjä. Periaate on myös ollut, että tehdään aloitetut työt kunnolla ja perinpohjaisesti kaiken niiden vaatiman ajan kanssa ennemmin kuin ryhdytään niiden vaivaloiseen paikkaamiseen jälkikäteen.

Näillä näkymin hanke jatkuu seuraavilla tavoilla:

1. Kraatarinkosken viimeistely ja monivuotinen tulosseuranta
2. Lustikullankosken konekunnostus 2019 ja sen tuloksien seuranta
3. Olkkalankosken tekokosken kalankulun seuranta
4. Tähtäimeen otetaan yksi uusi neljäs ja ehkä viides kunnostuspaikka vuoden 2019 aikana.

Teksti ja kuvat: Markus Penttinen