Päättäjäviranomainen Etelä-Suomen aluehallintovirasto on tehnyt asiasta kuulutuksen ja lähettänyt hankkeen Virhon arvioitavaksi Espoon kaupungin hakemuksen pohjalta. Virtavesien hoitoyhdistyksen näkemys ruoppaushankkeesta tässä:                        

1) Kalataloudellisesti Espoonjoki on erittäin arvokas muun muassa joessa lisääntyvän geneettisesti alkuperäisen meritaimenen sekä myös vaellussiian takia. Joki on myös Suomen tiheimmin asuttuja alueita ja siksikin sen luontoarvojen säilyttämisellä ja edistämisellä on erityistä merkitystä.

2) Espoonjoki on yksi Virtavesien hoitoyhdistyksen kunnostustoiminnan kohteista. Käytännössä tämä on tarkoittanut erityisesti kutusoraikkojen ja poikasalueiden luomista sekä rajatusti myös kiintoainesvalumien vähentämistä tukemalla sortuvia penkkoja. Havaintojen perusteella näissä kohteissa on ollut taimenen kutua sekä poikasia, joskin määrät ovat vaihdelleet vuosittain. Viimeisin tällainen tarkkailu on tehty syksyllä 2018. Kunnostukset ovat siis tuottaneet tulosta ja joessa on merkittävää kehittämispotentiaalia.

3) Espoon kaupunki on hakenut lupaa Espoonjoen kunnostamiselle (ja käytännössä perkaamiselle) ”Turunväylän ja Kauklahden Lasihytin sillan väliselle osuudelle veden virtauksen, joen virkistyskäytön, maiseman ja kalojen elinolosuhteiden parantamiseksi. Hankealue on pituudeltaan noin 5,7 km ja se sijoittuu Espoon kaupungin Espoon keskuksen, Muuralan, Kaupunginkallion, Vanttilan ja Kauklahden kaupunginosiin”. Virtavesien hoitoyhdistys toteaa, että yleispiirteissään aluehallinnonviraston lausuntopyynnön liitteenä olevat suunnitelmat jokeen kohdistuvista toimenpiteistä ovat hyvin valmisteltuja ja oikeansuuntaisia. Taustalla on myös muistettava, että kohdealueella on tehty aiemmin ruoppauksia, jotka ovat hävittäneet siitä esimerkiksi virtapaikkoja.                                                                                                                                                    

4) Myös suunnitelmissa esitetty kalataloustarkkailu vaikuttaa pätevältä ja se tulee toteuttaa täysimittaisena. Hakemuksessa todetaan, että kalataloustarkkailun jatkon tarvetta arvioidaan sen viimeisen neljännen vuoden päätyttyä. Virtavesien hoitoyhdistys huomauttaa tässä yhteydessä, että jokiluonnon toipuminen tämän mittaluokan toimenpiteistä kestää enemmän kuin kyseiset neljä-viisi vuotta. Esimerkiksi muulle ekosysteemille tärkeiden vesisammalien paluu ja perkauksista palautuvien taimenkantojen nousu luonnonkierrolla entiselle tasolleen vienee enemmän aikaa. Kalataloustarkkailun jatkolle on selviä perusteita.

5) Suunnitelmista saa kuitenkin sen kuvan, että kaikki veden yllä kasvavat pajut poistetaan. Näiden pajujen osittainen poistaminen kertaluontoisesti saattaa olla tarpeen, mutta veden kululle ratkaiseva tekijänä ne eivät voi olla. On muistettava, että pajulla on jokiluonnossa monta tärkeätä roolia. Sen juuret ovat parhaita penkkojen sitojia ja näin kiintoainespäästöjen estäjiä. Toiseksi pajuilla on tärkeä rooli kesällä veden varjostajana niiden estäessä näin veden laatua huonontavaa lämpenemistä. Veden yllä olevat pajut ovat myös tärkeitä suojia kaloille ja erityisesti erittäin uhanalaisen taimen viihtyy sen turvissa. Neljänneksi pajut imevät jatkuvasti ravinteita vedestä ja voivat toimia niiden puhdistajina. Virtavesien hoitoyhdistys toivoo, että ei sallita kaikkien veden yllä olevien pajujen poistoa kaikkine siitä seuraavine kielteisine vaikutuksineen, vaan sitä saa tehdä vain osaksi, kuten on tarkoitus tehdä itse jokiuomassa olevalle muulle puuainekselle. Sekä rantapajut että uoman puuaines ovat osa luonnonmukaista jokiluontoa eivätkä ole mitenkään Espoonjoen vesiongelmien juurisyy.

6) Kuten esimerkiksi ELY-keskuksen lausunnossa todetaan, johtavat ruoppaustyöt kalojen mädin ja kesänvanhojen poikasten todennäköiseen kuolemaan. On totta, että tiedossa olevat kohdealueen koskikunnostukset tulevat osin korvaamaan kalakuolemia, mutta vasta pitkän aikavälin kuluessa. Ehdotammekin, että esitettyjen uomaruoppaus yms- töiden aikana tehdään lisäksi korvaavia kompensaatiokunnostuksia varsinaisesta kohdealueesta ylävirtaan olevissa virtavesipaikoissa. Jo toimenpiteiden aikana ja ihannetilassa sitä ennen tarvitaan välittömiä korvaavia kompensaatiokunnostuksia esimerkiksi Glomsin- ja Glimsinjoissa. Kokonaisuus huomioon ottaen ei ole myöskään kestävää, että erittäin uhanalainen mereen vaeltava taimen joutuu nykymittaisen verkotuskalastuksen kohteeksi muun muassa Espoon vesillä.

7) Espoon kaupungin hakemuksessa viitataan muun muassa lisääntyviin tulvauhkiin ilmastonmuutoksen vuoksi. Näin saattaakin käydä. Ei ole kuitenkaan mahdollista, että Espoonjokea ruopataan alituiseen, vaan on syytä tarkastella myös, mihin ehkäiseviin toimenpiteisiin voitaisiin ryhtyä. Tältä pohjalta koko joen valuma-alueen tilan parantaminen auttaisi vesien määrien tai äärevöitymisen kasvuun. Joen perusongelmat ovat ihmistoiminnan tulosta eivätkä luonnon aiheuttamia.

Kosteikot, koskikunnostukset ja kalojen vaellusesteiden madaltamiset, hulevesien torjuminen ja vastaavat toimenpiteet vahvistaisivat kukin osaltaan niin veden laatua, kalastoa kuin myöskin tulvavesien tasoittumista ja -torjumista. Virtavesien hoitoyhdistys toivookin, että Espoonjoella alkaisi tämänkaltainen laajamittainen vesistön kokonaistarkastelu (vesistöohjelman laatiminen), jossa korostuisivat edellä mainitut ennakoivat ja elvyttävät toimenpiteet. Tämä pätee yhtälailla muihin Espoon vesistöihin.

Siikakosken ylävirran puolella on upea Vuohijärvi

Siikakoski sijaitsee laajalla Mäntyharjun vesireitillä pohjoisessa Kymenlaaksossa. Vesi Siikakosken voimalaitokseen kerääntyy suurikokoisesta pinta-alaltaan 86,2 km² kokoisesta Vuohijärvestä. Sen vesi on luokiteltu laadultaan erinomaiseksi. Järvi on huomattavasti keskimääräistä suomalaista järveä syvempi, keskisyvyys 16,3 metriä. Vuohijärvi on puhdas ja rikkonainen ja syvyysvaihtelultaankin monimuotoinen. Se on merkittävä pääosin istutetun taimenen ja järvilohen syönnösalue. Järvessä on myös isokokoiseksi kasvava luontaisesti lisääntyvä erityispiirteinen virtakutuinen siikakanta, jonka kerrotaan taantuneen 2000-luvulla. Järvilohien ja taimenten syönnöksessä on tyypillisesti neulakuoretta ja muikkua. Muikkuverkoista saadaan järvinahkiaisia ja muikkujen kyljissä on nähty järvinahkiaisen pyöreitä imujälkiä. Järvessä on jääkauden reliktilajeina härkäsimppu ja järvikatka.

Yksi Vuohijärven erikoisuuksista on sen selkävesillä esiintyvä järvimalmi, jota aiemmin louhittiinkin. Järvimalmia tarttuu joskus verkkoihin ja katiskoihin. Toinen erikoisuus on käytössä oleva saaressa sijaitseva hautausmaa, johon ei ole maayhteyttä. Järvellä on aktiivinen nuottaperinneyhdistys, joka pyytää muun muassa muikkua, kuoretta ja siikaa.

Vuohijärvessä on kallioisten saarten ohella upeita hiekka- ja kivirantaisia harjusaaria, joista osa on luonnonsuojelualuetta. Rantoja reunustavat useassa paikassa jyrkästi veteen viettävät harjut. Järven eteläranta rajoittuu Salpausselkään kuuluvaan merkittävään Selänpään pohjavesialueeseen, jolla sijaitsee kirkkaita lähdelampia. Kaikissa lammissa ei ole laskupuroja. Vesi suotuu harjujen läpi Vuohijärveen. Repoveden kansallispuiston alueelle pääsee vesitietä pitkin Hillosensalmen kautta.

Vuohijärveen vesi tulee pääosin pohjoisesta Mäntyharjun reittivesistöstä sekä Repoveden kansallispuiston alueelta, jossa on laaja purovesien verkosto. Osa puroista on Pahkajärven ampuma-alueella, jossa kerrotaan olevan luontaisesti lisääntyviä taimenkantoja. Repoveden-Pahkajärven alueen koskia on kunnostettu. Vuohijärveen laskevissa osin Virhon kunnostamissa puroissa on sähkökoekalastuksissa useana vuonna todettu taimenen talvehtivan onnistuneesti ja menestyvän kuivanakin kesänä 2018.

Siikakosken voimala ja alavirran puoleiset vedet

Vuohijärvestä Siikakosken voimalaan kerääntyvä vesi juoksee turbiinien läpi monimuotoiseen järvien ketjuun, joista laajimmat ovat Suolajärvi ja Niskajärvi. Alavirran puoleisten järvien välisissä kunnostetuissakin puroissa on 2010-luvulla tutkimuskalastuksissa paikoin todettu mätirasiaistutuksista peräisin olevien taimenten poikasten merkittäviä tiheyksiä. Poikaset myös kasvavat erinomaisesti. Kunnostusten ja istutusten seurauksena taimenen luontainen lisääntyminen tullee vahvistumaan. Osin sähkökoekalastukset ovat kylläkin antaneet heikkoja tuloksia, ainoastaan kolmesta viiteen taimenen poikasta aaria kohti.

Urheilukalastuskohde Sonnanjoella taimenen lisääntyminen on ollut vähäistä. Syynä on ilmeisesti osin huonot taimenen lisääntymis- ja pienpoikasten elinympäristöt  merkittävien virtaamavaihteluiden vuoksi. Sonnanjoen vedenpinta vaihtelee voimakkaasti Verlan voimalaitoksen juoksutuksien syystä. Sonnanjoen ja Verlan voimalaitoksen ylävirran puoleisella järvialueella on niin sanottu bifurkaatio, eli järvialueen vedet purkautuvat alavirtaan kahta reittiä, Sonnanjoen ja Verlan kautta. Sonnanjoen alivirtaama on onneksi lisääntymässä yläpuolisen järvialueen vedenpinnan alarajan tason noston johdosta.

Siikakoski vuonna 1953 ennen voimalan rakentamista. Vesi tulee Vuohijärvestä kuvan ulkopuolelta oikeasta reunasta. Siikakoski alhaalla kuvan keskiosassa. Tarkastele kuvaa lähemmin klikkaamalla. Lähde: Maanmittauslaitoksen ilmakuva-arkisto.

Voimalaitos haittaa kalastoa ja kalastusta

Siikakoskessa ei ole kalatietä. Voimalalla on patoamalla aiheutettuun haittaan ja voimalan läpi juoksevaan vesimäärään, 40 m³, nähden pieni vuotuinen kalatalousmaksu, 9 418 euroa. Patoamisesta aiheutuva haitta perustuu patoaltaan alle jääneiden koskissa olleiden kalojen lisääntymisalueiden menettämisestä ja kalojen kulun estymisestä. Toinen haitta on kalojen vaurioituminen ja menehtyminen voimalan turbiineissa. Koskimaiseman häviämistä voi myös pitää menetyksenä.

Vesivoiman tuotantoon liittyy vedenpinnan ja veden virtauksen voimakasta lyhyt- ja pitkäaikaista sääntelyä, joka muuttaa alueen virtausolosuhteita voimakkaasti jopa yhden vuorokauden aikana. Tämä aiheuttaa tiettyihin virtausolosuhteisiin sopeutuneille eläin- ja kasvilajeille luontaista vaikeamman ja huonomman elinympäristön.

Taimen vaelluksia tekevänä ja Vuohijärven erityispiirteinen siika virtakutuisena lajina kärsivät padotuista vesistöistä. Tuskin on sattumaa, että paikan nimi on Siikakoski ja alapuoleisen järven nimi on Siikajärvi. Myös muikkuparvet ovat uineet ylävirrasta turbiinien läpi ja jääneet kellumaan vatsat ylös päin kääntyneenä voimalan alavirran puolelle.

Siikakosken voimalan suorittamasta Vuohijärven vedenpinnan säännöstelystä aiheutuu haittaa myös järvikutuisten kalojen lisääntymiselle kuten siialle. Siika kutee loppusyksyllä ja sen mäti kuoriutuu keväällä, jolloin säännöstellyillä järvialueilla vedenpinta on tavallisesti huomattavasti syyskorkeuksia alempana. Tällöin ranta-alueiden kivi- ja sorapohjiin kutevien siikojen mäti saattaa kuivua, jäätyä tai jäädä jään puristukseen ennen mädin kuoriutumista. Järvikutuisen siian kudun painopiste on alle metrin syvyydessä.

Siikakosken voimalan väliaikainen lupa on vuodelta 1961, jolloin voimala myös otettiin käyttöön. Pysyvän luvan voimala sai vuonna 1977. Tuolloin voimayhtiö määrättiin istuttamaan vuosittain 3 500 kaksivuotiaita taimenen poikasia ja 7 000 kesänvanhoja siianpoikasia. Voimalaitoksen pientä vuotuista kalatalousmaksua voi verrata Maa- ja metsätalousministeriön raportoimaan Tornionjoen vapaa-ajankalastuksen yhteydessä saadun lohen aluetaloudelliseen arvonlisäykseen. Laskelman mukaan yhden lohen arvonlisäys vuonna 2017 oli yli 1 300 euroa. Summaan sisältyy muun muassa matkailutulot.
Mäntyharjun reitillä Kangasniemellä olevan Läsäkosken vapaa-ajankalastuskohteen työllisyysvaikutus on noin 3,5 henkilötyövuotta. Se sisältää oman väen palkkauksen ja alihankkijoiden työllistämisen. Läsäkosken kalastusmatkailusta hyötyjä tulee lisäksi paikallisen kaupan vilkastumisesta, arvonlisäveroista ja yritysten tuloveroista.

Kalojen istutustoiminta on heikkotuottoista

Voimalan nykyisellä kalatalousmaksulla saa 2 400 taimenen kaksivuotiasta tai 480 kolmevuotiasta istukasta. Päijänteellä istutettujen taimenten palautuksissa kolmevuotiaiden merkkipalautukset ovat olleet noin viisinkertaiset verrattuna kaksivuotiaiden palautuksiin. Palautukset tulivat usein pian istutuksen jälkeen.
Taimenten kolmevuotiaiden istukkaiden tuotto Päijänteellä oli 336 kiloa tuhatta istukasta kohti. Istutuspaino oli 628 kiloa tuhatta istukasta kohti, eli tuottokerroin oli 0,55. Kaksivuotiailla istukkailla tuottokerroin oli vielä huonompi, 0,41.
Istutuksen ja merkkipalautusten ajankohtien läheisyyden perusteella voidaan arvioida suuren osan kaloista tulleen pyydetyiksi, jääneen petokalojen saaliiksi tai muuten menehtyneen pian istutuksen jälkeen.

Istutustoiminta on heikkotuottoista ja yleisesti tunnetaan luonnonkudusta syntyneiden kalojen selviävän istutettuja kaloja todennäköisemmin lisääntymisikäisiksi. Luonnonolosuhteissa syntyneet kalat käyvät läpi jatkuvaa luonnonvalintaa, jolloin geneettisesti menestyksekkäimmät kalat päätyvät jatkamaan sukua. Tämän tulisi tukea päätöstä luontaisiin olosuhteisiin ja kalastoon perustuvien luonnonmukaisten kalateiden rakentamisesta voimalaitospatojen yhteyteen. Siikakosken tapauksessa se on erityisen perusteltua taimenen ja virtakutuisen siian lisääntymisympäristöjen tuhouduttua laitoksen rakentamisen yhteydessä.

Useita menetettyjä koskialueita

Voimalaitosta on uudistettu vuodesta 2016 alkaen. Kustannusarvio on yli kuusi miljoonaa euroa. Projekti on saanut Työ- ja elinkeinoministeriön myöntämää pienvesivoiman energiatukea yli miljoona euroa. Vuoden 2016 jälkeen vesivoiman ei ole ollut mahdollista saada energiatukea. Muita investointitukia pienvesivoimalle on myönnetty ainakin vuoteen 2018 asti.

Siikakosken betonisen voimalaitospadon jatkeeksi rakennettiin 800 metriä pitkä maavalli voimalaitospadon pohjoispuolelle. Maavallin rakentaminen sulki myös Haarakosken Siikakosken pohjoispuolelta ja samalla koskien välissä ollut Haarasaari tuli osaksi maavallia. Luonnontilaisena Siikakoskella ja patoamisen seurauksena tuhoutuneilla Haarakoskella ja patoaltaan alle jääneellä kahdella ylävirran puoleisella koskella olisi mahdollisuus merkittävään kalastusmatkailun harjoittamiseen.
Ylemmät koskialueet tosin olivat jo aiemmin osin hävinneet Siikakosken padosta 700 metriä ylävirtaan olleen niin sanotun Nahkatehtaan padon syystä. Padon alavirran puolella kuitenkin edelleen oli kaloille kutukelpoista koskialaa, josta kerrotaan pyydetyn kutevia taimenia atraimella. Nahkatehtaan pato purettiin Siikakosken padon rakentamisen yhteydessä.

Siikakosken voimalaitoksesta noin kilometri ylävirtaan on Pytinkikoski, jota patoamisen jälkeen voidaan nykyisellään kutsua maisemaltaankin ilmeettömäksi nivamaiseksi tasaiseksi virraksi. Voimalan väliaikaisen luvan mukaisesti Pytinkikoskeen tuli kaivaa nippu-uittoon soveltuva uoman osa. Perattu uoma on huono taimenen poikasten elinympäristö 2,8 metriä syvänä ja 11 metriä leveänä suojattomana ränninä. Uittouoman kaivuujälkiä näkyy edelleen Pytinkikosken itärannalla, jossa perkauskivet on sijoiteltu riviin metsään.

Siikakoski vuonna 1999. Voimala kuvan keskellä alhaalla. Tarkastele kuvaa lähemmin klikkaamalla. Lähde: Maanmittauslaitoksen ilmakuva-arkisto.

Siikakosken voimalan rakentamisen suhde vesilakiin

Kaakkois-Suomen ELY-keskus sai kesäkuussa 2016 KSS Energia Oy:ltä Siikakosken vesivoimalaitoksen peruskorjausta koskevat projektisuunnitelman ja lausuntopyynnön. ELY-keskus antoi lausunnon kaksi päivää lausuntopyynnön saamisen jälkeen. Siinä todetaan, että voimalaitoksen ”turbiinien purkauskyvyn on arvioitu säilyvän ennallaan” ja ”että uusista rakenteista, laitteistoista ja peruskorjaustyöstä ei aiheudu vesilain 3 luvun 2 §:n mukaisia vaikutuksia, jonka vuoksi hankkeelle ei edellytetä haettavaksi vesilain mukaista lupaa.” ELY:n lausunnossa voimalaitoksen omistavalle KSS Energialle ei ole määrätty lisättäväksi vuotuista kalatalousmaksua, vaikka lain mukaan maksun korottamisen edellytykset selvästi täyttyvät.

Siikakosken voimalaitoksessa on kaksi turbiinia, joista toinen on Kaplan-tyyppinen. Toisen mallista ei ole tietoa onko se Kaplan-tyyppinen vai eliöille tuhoisampi Francis-tyyppinen. Korjaukseen on liittynyt turbiinien vaihtoa ja turbiinikanavan kynnyksen uudelleen muotoilua sekä voimalaitoksen tehon nostoa niin että jatkossa Vuohijärvestä tulevaa vettä ei juuri tarvitse juoksuttaa tulvaluukun kautta. Siten kyseessä on uuden vesivoiman rakentamista eikä peruskorjausta kuten KSS Energia projektipapereissa esittää.

Vesivoiman lisärakentaminen edellyttäisi lupaa

Vesilain mukaan ”Vesitaloushankkeella on oltava lupaviranomaisen lupa, jos se voi muuttaa vesistön asemaa, syvyyttä, vedenkorkeutta tai virtaamaa, rantaa tai vesiympäristöä taikka pohjaveden laatua tai määrää, ja tämä muutos: … 6) aiheuttaa vahinkoa tai haittaa kalastukselle tai kalakannoille”. Veden lisääntyvä kulku turbiinien kautta tulee entistä enemmän aiheuttamaan haittaa kalakannoille, kun kalojen mahdollisuus turvallisesti kulkea patoluukun kautta vähentyy.

Lain mukaan vesitaloushankkeilla on aina oltava viranomaisen lupa muun muassa vesivoimalaitoksen rakentamiseen. Virhon mielestä Siikakosken muutostöissä ei ole kyse KSS Energian väittämästä perusparannuksesta, vaan uuden vesivoiman rakentamisesta, koska voimalaitoskoneistoa turbiineineen on uusittu ja kasvatettu voimalaitoksen tehoa.

Lain mukaan ”jos vesitaloushankkeesta aiheutuu kalakannoille tai kalastukselle vahinkoa, hankkeesta vastaava on velvoitettava ryhtymään toimenpiteisiin vahinkojen ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi (kalatalousvelvoite) taikka määrättävä maksamaan tällaisten toimenpiteiden kohtuullisia kustannuksia vastaava maksu kalatalousviranomaiselle (kalatalousmaksu).”
ELY-keskus ei käsitellyt kalatalousmaksun muutosta lausunnossaan, vaikka kalakannoille aiheutuu haittaa lisävoiman käyttöönotosta ja sitä kautta myös kalastukselle.

Edellä mainituista syistä Virhon mielestä Siikakosken voimalaitoksen rakentamistyöt olisivat edellyttäneet lupaviranomaisena toimivan Aluehallintoviraston lupaa. Esimerkiksi vastaavassa rakennustyössä on määrätty kalatien rakentamisesta. Uudenmaan Mustijoen Laukkosken uuden voimalaitospadon rakentamisen ja voimalaitoskoneiston asennuksen luvittanut Länsi-Suomen Ympäristölupavirasto velvoitti vesivoimayhtiön hakemaan luvan kalatien rakentamiseen ja korvauksetta luovuttamaan siihen vettä. Kalatien rakentamisen velvoite on ehdollinen sikäli, kun alavirran puoleisen Tyysterinkosken ohi rakennetaan kalatie. Tällöin kalat pääsisivät nousemaan merestä aina Laukkoskelle asti. Ympäristölupavirasto päätöksessään katsoi, että kyseessä on uuden vesivoimalaitoksen rakentaminen. Laukkosken ja Siikakosken rakennustyöt eroavat toisistaan ainoastaan Laukkoskelle rakennettavan uuden padon osalta. Vesiluonnon näkökulmasta kohteiden rakennustöillä ei ole asiallista eroa. Laukkosken tapaan Siikakosken rakennustöiden kuuluisikin edellyttää vesitalouslupia käsittelevän lupaviranomaisen käsittelyn ja vesitalousluvan.

Lähteitä:

Raunio, Janne, 2018, JAALAN MYLLYJOEN JA SONNANJOEN KOEKALASTUKSET 2018, Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 406/2018, tilaaja: Varsinais-Suomen ELY-keskus

Syrjänen, J., Valkeajärvi, P. & Urpanen, O., 2011, Istutettujen ja villien taimenten sekä istukasjärvilohien tuotto, kalastus ja vaellukset Päijänteessä ja sen sivuvesissä vuosina 1990–2007, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Helsinki 2011

KSS Energia Oy, Siikakosken vesivoimalaitoksen uudistamisen projektidokumentaatio

Kaakkois-Suomen ELY-keskus, 2016, Siikakosken voimalaitoksen peruskorjaus, lausunto, KASELY/1103/2016

Kymenlaakson kalatalouskeskus ry, Vuohijärven siika, Internet-sivu: http://www.kymenlaaksonkalatalouskeskus.fi/vhjs.html

Kouvolan Sanomat, 2018, Siikakosken vesivoimalaitos kunnostetaan turvalliseksi lähes 6 miljoonalla eurolla — Vuonna 1961 valmistuneessa voimalassa pannaan kaikki uusiksi, Internet-sivu: https://kouvolansanomat.fi/uutiset/talous/66a8284e-942d-4d66-a5fa-23584f1d87cc

Pirkanmaan kalatalouskeskus ry, Kalan- ja ravunpoikasten tilauslomake, Internet-sivu: https://www.kalatalo.fi/kalanpoikasten_tilauslomake.htm

Länsi-Suomen ympäristölupavirasto, 2007, Laukkosken vesivoimalaitoksen uusiminen, Pornainen, Nro 74/2007/3, Dnro LSY-2005-Y-84, Helsinki

Huitila, Matti, Läsäkosken kartanon isäntä

Vihtonen, Manu, kirjallisia kommentteja sähkökoekalastuksista ja kunnostuksista

Vuohijärven paikallisten asukkaiden suullisia tiedonantoja

Kirjoittajan matkat alueelle

Kannen kuva: Jorma Ihantola, maisema Siikakosken voimalaitokselta ylävirran patoaltaalle