Helmikuussa 2021 julkaistussa tutkimuksessa⁶ selvitimme, kuinka tarjolla oleva hiekan koko vaikuttaa raakun poikasten kaivautumiskäyttäytymiseen. Sijoitimme raakun poikasia hiekka-alustoille, joiden hiekka edusti yhtä kokoluokkaa: < 120, 120–200, 200–250, 250–500 tai 500–650 mikrometriä. Hiekan koolla oli merkittävä vaikutus poikasten kaivautumiskäyttäytymiseen. Kokeen aikana suurin keskimääräinen osuus kaivautuneita poikasia oli karkeimmassa hiekassa (98 %) ja pienin osuus hienoimmassa hiekassa (52 %). Vaikka raakun poikaset kykenivät kaivautumaan hienoimpaan hiekkaan (< 120 mikrometriä), ne nousivat pintaan muutaman tunnin kuluttua. Poikasilla saattaa olla siis kyky tunnistaa epäsuotuisat olosuhteet – tässä tapauksessa liian hienojakoinen kaivautumisalusta – ja hakeutua niistä pois.

Tuloksemme tukevat käsitystä, jonka mukaan jokipohjan koostumus on oleellinen raakun elinympäristön laadun mittari. Koska kaivautuminen on raakun poikasille luontaista ja suotuisaa käyttäytymistä, on tämän kokeen ja siinä käytettyjen hiekan kokoluokkien perusteella 500–650 mikrometrin raekoon hiekka paras kaivautumisalusta raakun poikasille. Tulokset eivät kuitenkaan sulje pois sitä, että karkeampi hiekka tai sora voisi olla poikasille sopiva kaivautumisalusta. Aikaisemmassa tutkimuksessa raakun poikasten on havaittu menestyvän myös 1–2 mm kokoisessa hiekassa⁷.  

Tämän kokeen tulokset ovat uusi askel kohti parempaa ymmärrystä raakun elinympäristövaatimuksista. Raakun uhanalaisimpien populaatioiden keinokasvattaminen laboratoriossa voi olla ainoa keino pelastaa tietyt populaatiot ja säilyttää lajin geneettinen monimuotoisuus, mutta sillä ei voi täysin korvata raakun elinympäristöjen kunnostusta. Ennen keinokasvatettujen raakun poikasten vapauttamista luontoon on tärkeää tunnistaa poikasille sopivimmat elinympäristölaikut purossa. Tuntemalla poikasten vaatimukset ja sietorajat esimerkiksi kaivautumisalustan koostumuksen suhteen, voidaan purokunnostuksia toteuttaa siten, että ne tukevat poikasten elinmahdollisuuksia.

Englanninkielinen artikkelimme raakun poikasten kaivautumiskäyttäytymisestä on luettavissa täällä.

Tämän tutkimuksen mahdollistivat taloudellisella tuellaan Maa- ja metsätalousministeriö, Maj ja Tor Nesslingin Säätiö, Ähtävänjokisäätiö, Suomen Kulttuurirahaston Keski-Suomen Rahasto (Heini Hyvärinen), Suomalainen Konkordia-liitto ry (Heini Hyvärinen), Suomen Luonnonsuojelun Säätiö (Heini Hyvärinen), Raija ja Ossi Tuuliaisen Säätiö ja EU Kolarctic Cross Border Collaboration CBC Programme 2014–2020 (Project SALMUS/KO1017).

Kirjoittaja on väitöskirjatutkija Jyväskylän yliopiston Bio- ja ympäristötieteiden laitoksella.

1 Geist, J. & K. Auerswald. 2007. Physicochemical stream bed characteristics and recruitment of the freshwater pearl mussel (Margaritifera margaritifera). Freshwater Biology 52: 2299–2316.

2 Österling, M. E., B. L. Arvidsson & L. A. Greenberg. 2010. Habitat degradation and the decline of the threatened mussel Margaritifera margaritifera: influence of turbidity and sedimentation on the mussel and its host. Journal of Applied Ecology 47: 759–768.

3 Klocker, C. A. & D. L. Strayer. 2004. Interactions among an invasive crayfish (Orconectes rusticus), a native crayfish (Orconectes limosus), and native bivalves (Sphaeriidae and Unionidae). Northeastern Naturalist Eagle Hill Institute 11: 167–178.

4 Sparks, B. L. & D. L. Strayer. 1998. Effects of low dissolved oxygen on juvenile Elliptio complanata (Bivalvia: Unionidae). Journal of the North American Benthological Society 17: 129–134.

5 Archambault, J. M., W. Gregory Cope & T. J. Kwak. 2013. Burrowing, byssus, and biomarkers: behavioral and physiological indicators of sublethal thermal stress in freshwater mussels (Unionidae). Marine and Freshwater Behaviour and Physiology 46: 229–250.

6 Hyvärinen, H., Saarinen-Valta, M., Mäenpää E. & J. Taskinen. 2021. Effect of substrate particle size on burrowing of the juvenile freshwater pearl mussel Margaritifera margaritifera. Hydrobiologia, 848 (5), 1137-1146. DOI: 10.1007/s10750-021-04522-z

7 Bíly, M., O. Simon, V. Barak & V. Jahelkova. 2020. Occurrence depth of juvenile freshwater pearl mussels (Margaritifera margaritifera) in a river bed tested by experimental mesh tubes. Hydrobiologia. https://doi.org/10.1007/s10750-020- 04298-8.

Jasper Pääkkönen, kuva Juha Mustonen

Virho kiittää suuresti 8000 euron lahjoituksesta, jolla saadaan paljon aikaiseksi vesiluonnon ja kalakantojen hyväksi pitkälti vapaaehtoistyöhön perustuvassa yhdistyksessä.

Uittoperattua Vihtijokea, kuva Markus Penttinen

Jasper Pääkkösen lahjoitusvaroin toteutettavan koskikunnostuksen kohde haetaan Vihtijoesta Uudenmaan pohjoisosista. Kyseisessä joessa on 17 koskea, jotka on aikanaan perattu etenkin tukinuittoa varten. Siinä esiintyi jopa jokihelmisimpukoita, mutta ne hävisivät ja kala- ja rapukannat heikentyivät.

Vihtijoen koskien entisöinnit on aloitettu jo aiemmin tarkoituksena palauttaa kalojen kutupaikat, poikasten suojaiset ranta-alueet ja rapujen pesäkolot. Kunnostuksista hyötyvät myös esimerkiksi saukot ja koskikarat. Tulevaisuudessa jokeen suunnitellaan palautettavaksi jokihelmisimpukkakanta. Elinvoimainen joki onkin merkittävä vetovoimatekijä ja viihtyisän ympäristön luoja.

Jasper Pääkkösen lahjoitusvaroilla voidaan entisöidä jopa 400 m pitkää ja noin 10 metriä leveää koskialuetta eli kyse on huomattavasti lisästä esimerkiksi joen kalantuottokykyyn. Kunnostuksessa koskeen lisätään niin sanottua kutusoraa sekä tehdään suojaisia poikaskivikkoja.

Myös Jasper Pääkkösen lahjoituksen tapauksessa koskikunnostuksen suunnittelu, työn ohjaus ja seurantatyöt tehdään talkootyönä käyttäen hyväksi Virtavesien hoitoyhdistyksessä olevaa monipuolista vesi- ja kala-asiantuntemusta. Itse koskityössä käytetään useinmiten apuna tarvittavia kuljetuskoneita esimerkiksi kunnostusmateriaalien siirtelyä varten. Kaikki työt ja kohteet suunnitellaan yhdessä etukäteen maan- ja vedenomistajien kanssa ja luvin.

Vihtijoen koskea, kuva Markus Penttinen

Vihtijoen alajuoksulla vaellusyhteydet katkaisseen padon ohi rakennettiin tekokoski tänä vuonna ja sama tehtiin keskijuoksulla 10 vuotta sitten. Näillä patojen ohituksilla ja koskikunnostuksilla palautetaan järvivaelluksista kalakantaa joen lisäksi Hiidenveteen ja Lohjanjärveen. Kun Mustionjoen kalatiet Lohjanjärvestä alavirtaan ovat valmiit, palautuvat vesistöön myös merivaelluksiset kalakannat. Ne löytävät sitten kutupaikkoja esimerkiksi juuri Jasper Pääkkösen lahjoitusvaroin kunnostettavassa koskessa.

Uusi Vihtijoen tekokoski valmiina syksyllä 2018, kuva Markus Penttinen

Teksti: Markus Penttinen ja Jouni Simola