Mitä vesienhoidon toimenpideohjelmaan 2022-27?
ELY-keskuksilla on meneillään lausuntokierros niiden laatimista vesienhoidon toimenpideohjelmista. Niissä käsitellään laajasti, mitä toimenpiteitä pitäisi tehdä. Tässä Virhon lausunto ensimmäisenä Uudenmaan suunnitelmasta:
Ohjelma on ammattilaisten tekemä ja ammattilaistasoista tekstiä. Se on laaja ja monipuolinen näyttäen osaltaan, miten monella kentällä on toimittava vesien hyvän tilan saavuttamiseksi. Virtavesien hoitoyhdistyksellä ei olekaan huomauttamista ohjelman yleislinjaan, joka on hyvä.
Haluamme kuitenkin nostaa siitä esiin muutamia yksittäisiä kohtia:
Uusimaa on maan tiheimmin asuttua aluetta ja väkiluku kasvaa edelleen, mikä luo omia paineitaan vesistöille. Virtaamavaihtelut, hulevedet ja päästöt ovat jatkuvia ilmiöitä. Kaupunki- ja taajamarakentamiseen pitäisi saada jo lähtökohdaksi näiden ilmiöiden perimmäisiin syihin tarttuminen. Erityisesti vettä imevien viheralueiden ja -kasvustojen määrää pitäisi lisätä esimerkiksi viherkatoin ja kosteikoin kaikkialle, missä ne mahdollisia. Kaupunki- ja taajamakosteikkojen rakentaminen on edistynyt, mutta vettä imevät ja varastoivat viherkatot ja muut vastaavat pinnat ovat edelleen hyvin harvinaisia.Luvussa 7.10. ei ilmeisesti käsitellä suopeltojen roolia. Myös ne tulisi kartoittaa ja ottaa erityistoimenpiteiden kohteeksi.
Toimenpideohjelmassa todetaan, että Uudellamaalla oli vuonna 2019 noin 181 000 ha peltoa, mutta suojavyöhykesopimuksia oli Uudellamaalla 3 685 ha. EU:n 2021 alkavan uuden rahoituskauden mukanaan tuomat maatalouden muutokset pitää käyttää hyödyksi täysimääräisesti. Suojavyöhykkeitä tarvitaan lisää ja paljon sekä riittävän levyisinä.
Toimenpideohjelmassa todetaan seuraavasti: ”Mistä johtuu, että valmistuneita kunnostussuunnitelmia ei ole toteutettu täysimääräisesti ja suunnittelu- sekä selvitystoimenpiteitä on jätetty toteuttamatta? Yksi selitys voi olla se, että aikaisemmat suunnitelmat sekä kauden 2016–2021 vesienhoitosuunnitelman toimenpideohjelma ja siinä esitetyt toimenpidetarpeet ovat jääneet tuntemattomaksi paikallisille toimijoille, joilla on kuitenkin vastuu järviensä kunnostamisesta. Lisäksi paikalliset ihmiset eivät ehkä pidä edes tarpeellisena järvensä niin pitkäaikaista ja voimakasta kunnostamista, että laskennallisesti saavutetaan järven hyvä ekologinen tila. Heille voi riittää se, että järven käyttökelpoisuus esimerkiksi kalastamiseen paranee jonkin verran. Tai että järven näkyvä tila ei ainakaan mene huonommaksi.”
Pääsyynä voi silti olla vesistöjen esimerkiksi rehevöitymisen mittaluokka ja siitä aiheutuva hoitotoimenpiteiden määrä ja laajuus. Kyseessä on tavallisesti vuosikymmeniä pitkä ilmiö, jolla on lukemattomat lähteensä laajalla alueella. Sekä tietämyksen että työpanosten pitää olla merkittäviä ja jopa vuosikymmenien mittaisia, että muutosta saadaan aikaan. Lisäksi esimerkiksi yksittäisten kansalaisten on vaikea saada muutosta maa- ja metsätalouden tai kaupunkirakentamisen toimintatapoihin, joiden kehykset säädellään usein valtakunnallisella tai jopa EU-tasolla. Tätä taustaa vasten jo huonontumiskehityksen pysäyttämistä voi pitää saavutuksena. Mikä olisikaan tilanne ilman näitä panostuksia?
Toimenpideohjelmassa todetaan: ”Kalan kulkua helpottavilla toimenpiteillä tarkoitetaan rakenteita tai virtaamien muutoksia, joilla kalojen kulkumahdollisuutta vaellusesteiden ohi parannetaan. Parannusmenetelmiä ovat esimerkiksi luonnonmukaiset ohitusuomat, kalatiet ja muut rakenteet sekä vaellusesteiden poistot. Myös kalojen alasvaelluksen helpottaminen voi olla osa kalan kulkua helpottavia toimenpiteitä.”
Tässä ollaan ehdottomasti oikealla linjalla. Edellä mainittujen toimenpiteiden määrällisen aikaansaamisen rinnalla on silti yhtä lailla kiinnitettävä huomiota vaellusyhteyksien toimivuuteen, laatuun ja lisäarvoon. Tämä tarkoittaa käytännössä esimerkiksi sitä, että teknisiä kalateitä tulee rakentaa vain poikkeustapauksessa (pääsäännöksi luonnonmukainen kalatie tai ohitusuoma tai patopurku). Toiseksi kalojen ylösvaelluksen lisäksi tulee aina samalla tarkastella ja laittaa kuntoon alasvaellus. Uusimaa tarvitsisi Tikkurilankosken jatkona joitain näyttäviä patopurkukohteita ml. Vanhankaupunginkosken.
Huomiota on kiinnitettävä myös jo olemassa olevien kalateiden parantamiseen. Esimerkiksi Siuntionjoen Sjundbyn kalatien toimivuus on ilmeisesti vain välttävää-tyydyttävää-luokkaa. Toinen parannuskohde on vesivoimalaitosten turbiinityypit. Tarvitaan ohjausta, jotta siirrytään pois vesieliöstöä pahiten vahingoittavista turbiineista (mm. Francis) ja siirrytään jo markkinoilla oleviin ja toimiviksi todettuihin kalaystävällisempiin malleihin. ELY-keskusten lausunnoissa ja AVI:n päätöksissä pitäisi olla johdonmukainen linja näissä turbiiniasioissa.
Toimenpideohjelmassa todetaan ”Tavoitteena on lisätä säännöstelylupaehtojen joustavuutta, jotta niissä voidaan varautua muuttuviin hydrologisiin olosuhteisiin. Uudellamaalla on tarkasteltu lähes kaikkien säännöstelyjen toimivuutta muuttuvassa ilmastossa. Vesilain mahdollistamia vesistöalueen padotus- ja juoksutusselvityksiä ei ole laadittu, vaan säännöstelyjen muutostarpeita tulvien ja kuivuuden osalta on voitu tarkastella kevyemmillä menettelyillä. Kolmannen suunnittelukauden aikana tarkastellaan loputkin säännöstelyluvat ja niihin liittyvät mahdolliset muutostarpeet yhteistyössä luvanhaltijoiden kanssa. Kuluvan suunnittelukauden aikana luvitukseen menevien hankkeiden toteutukseen päästään vasta kolmannella suunnittelukaudella.”
Loppujen säännöstelylupien tarkastelun tulee koskea sitä, että lupaehtoja noudatetaan. Esimerkkinä tästä on Karkkilan Nahkion-Massakosken voimalaitos, joka padottaa yläpuolista vesialuetta toista metriä yli luvan. ELY-keskus on itse todennut laittoman ja luvattoman tilan raportissaan (kts. liitelinkki). Mihinkään toimenpiteisiin ELY ei kuitenkaan ole ryhtynyt. Miksi? Padotusta on laskettava lupaehtojen tasalle ja laitos tarvitsee myös kalatien sekä kalojen alasvaellusväylän. Entäpä onko Helsingin Mätäjoen Strömbergin puiston padoilla luvat kunnossa? Nämä asiat tulee ottaa kiireellisesti esille vesilain valvonnassa.
Toimenpideohjelmassa todetaan: ”Uudenmaan toimenpideohjelman laatimiseksi ELY-keskus on teettänyt Virtavesien hoitoyhdistyksellä selvityksen alueen virtavesien tilasta ja niiden kunnostustarpeesta. Alueelta kartoitettiin n. 1000 virtavesikohdetta ja näiden kohteiden kunnostustarve arvioitiin. Aiemmilla kahdella kaudella aineistosta seulottiin kohteita, joiden arvioitiin olevan toteutettavissa kyseisillä kausilla. Kolmannelle kaudelle esitetään nyt tarkentuneiden ohjeiden mukaisesti kaikki kohteet, joissa on hydrologismorfologisia paineita ja joissa on vielä kunnostustarvetta. Näiden tietojen perusteella arvioidaan, että Uudenmaan alueella on perusteltua tarvetta 99 kalankulkua helpottavalle toimenpiteelle ja elinympäristökunnostuksia arvioidaan tarvittavan 137 vesimuodostumassa. Näiden lisäksi on tarvetta kehittää säännöstelykäytäntöjä 21 vesimuodostumassa.”
Kunnostus- ja muita tarpeita on siis määrällisesti mittavasti. Tämä työ edistyy kohde kohteelta. Yhä enemmän tulisi samalla alkaa kiinnittää huomiota myös muihin kalalajeihin kuin taimeneen ja loheen. Esimerkiksi vimpa, nahkiainen, toutain, ankerias ja siika ovat esimerkkejä Uudellamaalla esiintyvistä vaelluskaloista, joiden hyväksi tarvitaan toimenpiteitä. Taimen- ja lohipainotteiset hankkeet hyödyttävät monipuolisesti eri lajeja (vrt. Ruotsin kansallinen raakkustrategia: ”kaikki mitä tehdään taimenen hyväksi, hyödyttää myös jokihelmisimpukkaa”), mutta joissain tilanteissa saatettaisiin tarvita erityisratkaisuja. Esimerkiksi ankerias ei juuri käytä pintavesissä kulkevia kalateitä ja harvinaistuneen vimpakannan edistämistä on syntynyt ”oheistuotteena” (esimerkiksi Mustionjoen Åminneforsissa). Onko myöskään kokonaiskäsitystä (vaellus-) siikojen kutemisesta Uudenmaan joissa ja mitä voitaisiin tehdä?
Mainittu selvitys alueen virtavesien tilasta ja niiden kunnostustarpeesta on Silvetris-luontoselvitys oy:n tekemä.
Toimenpideohjelmassa todetaan: ”Osassa vanhoja säännöstely- ja patolupia ei ole lainkaan velvoitteita kalataloudellisten vahinkojen kompensoimiseksi. Tällöin kalatalousvelvoitetta ei voida vastoin luvan haltijan suostumusta määrätä niihin jälkikäteen (KHO 4.4.2013, t. 1160). Tämä estää kalateiden rakentamisen ja niiden kustantamisen luvanhaltijan velvoitteena monissa kohteissa, joiden ekologista tilaa tulisi kohentaa. Vesilaissa on tarkistamisen tarpeita sekä vesistöjen läpikulkukelpoisuuden edistämiseksi että ympäristövirtaamien huomioon ottamiseksi”.
Pohjois-Suomessa ELY-keskus on käynnistänyt Kemijoen ja Iijoen kalatalousvelvoitteiden päivityksen aluehallintoviraston kautta (kts. esim. Virtavesien hoitoyhdistyksen lausunnot näistä päivityksistä). Olennaisena taustatekijä on viimeisin tutkimustieto siitä, että kalatalousvelvoitteet eivät vastaa lähimainkaan vesivoimaloille määrättyjä korjaustoimenpiteitä. Kaikkialla muuallakin Suomessa ml. Uudellamaalla ELY:jen pitää ottaa mahdolliset kalatalousvelvoitteet tarkasteluun sekä laittaa niitä koskevat tarkistusmenettelyt liikkeelle sopiviin aluehallintovirastoihin. Olisivatko esimerkiksi Mustijoki sekä Kymijoen Ahvenkosken haara sopivia kohteita aloittaa Uudellamaalla?
Toimenpideohjelmassa todetaan: ”ELY-keskus ja sen kalakunnostusvarat tulevat olemaan mukana myös suurimmassa osassa jokien elinympäristökunnostustoimenpiteitä, jotka ovat useimmiten kalataloudellisia kunnostuksia. Valtion toimesta tulvasuojelun tarpeita varten peratuilla jokialueilla on sen sijaan tarvetta perattujen uomien monimuotoistamisen mahdollisuuksien selvittelyyn. Niihin ELY-keskus tulee osallistumaan vesivarojen käytön ja hoidon määrärahoilla. Paikallisten tahojen roolin toivotaan olevan merkittävä myös jokien elinympäristökunnostustoimenpiteissä. Myös niihin voi olla mahdollista saada EU:n Life-rahoitusta, jos hanke täyttää rahoitusehdot. Purojen elinympäristökunnostustoimenpiteet sopivat erinomaisesti kalastusalueiden tai yhdistysten ja yritysten vastuulle vesienhoidon kolmannella suunnittelukaudella.”
Yllä oleva teksti on pätevä, mutta vetää liian jyrkän rajan yhdistysten purokunnostusten ja valtion tms. jokikunnostusten välillä. Esimerkiksi Uudellamaalla viime aikojen suurimmat jokikunnostukset ovat olleet yhdistysvetoisia. Koko Suomessa yritysten rooli vesistö- ja kalakunnostusten edistäjänä kasvaa väistämättä, kun vesivoimaloiden pitää alkaa kantaa vastuuta haittojensa korjaamisesta. Erityisesti maan taloudellisessa keskuksessa Uudellamaalla myös muun yksityis- ja yritysrahoituksen merkitys voi olla kasvava. On olemassa sekin mahdollisuus, että esimerkiksi valmisteilla olevan luonnonsuojelulainsäädännön yhteydessä luodaan säännöt ympäristön kompensaatiokunnostuksille avaten uutta yksityisrahoitteista toimintaa. Yksi ilmeinen kohde olisi vesivoima.
Liitelinkki (kts. yllä kohta 6 Massakosken-Nahkionkosken vesivoimalan laittomasta tilasta): https://lahienergia.org/wp-content/uploads/Selvitys-Suomen-alle-5-MW-vesivoimalaitosten-sek%c3%a4-niihin-v%c3%a4litt%c3%b6m%c3%a4sti-liittyvien-s%c3%a4%c3%a4nn%c3%b6stelyhankkeiden-vesilain-mukaisten-lupien-kalatalousvelvoitteista.pdf