Lappi ei kaipaa vesivoiman lisärakentamista – Lapin liitto väärillä teillä

Virtavesien hoitoyhdistyksen lausunto 10.11.2019:

Luonnos Lapin liitto maaseutuohjelmaksi on varsin kattava ja monipuolinen. Siinä on monia hyviä kehittämiselementtejä, jolla niin Lappia, sen elinkeinoja, osaamista, kansainvälistymistä sekä paikallisia vahvuuksia, kuten luontoa, kehitetään ja viedään eteenpäin. Saamelaisten oikeudet on tuotu esiin ja tämän tulee näkyä esimerkiksi Jäämeren ratahankkeessa.

Luonnosohjelmassa on kuitenkin selkeitä puutteita, joista otamme tässä lausunnossa esiin yhden. Luonnoksessa painotetaan oikein kestävää kehitystä, Suomen viimeisiä rakentamattomia lohikalajokia voimavarana, edelläkävijyyttä ja kalavaroja.

Tätä taustaa vasten tulee lukea myös sen ”Kestävää voimaa”-osa. On merkillepantavaa, että juuri tämän osion alusta ei oteta millään tavalla esiin luonnon monimuotoisuutta, vapaiden jokien ja koskien merkitystä sekä kalakantojen kehittämistä. Osio on selkeästi valmisteltu tendenssinomaisesti. Ilmastonmuutosta ”keppihevosena” käyttäen ajetaan voimallisesti edellä mainittujen vapaiden koskien ja jokin valjastamista vesivoimatuotantoon.

Luonnosohjelmassa onkin ilmeinen sisäinen ristiriita. Tämä näkyy siinäkin, että ohjelmassa todetaan ilmastonmuutoksen haittoja kyettävän torjuttavan vain kestävän kehityksen periaatteita soveltamalla. Vesivoiman lisärakentaminen Lapissa ei sovi mitenkään yhteen tämän kanssa.

Vesivoimalla on monia kielteisiä ympäristövaikutuksia ja myös taloudellisia haittoja. Lapin jokia on jo valjastettu mittavasti vesivoimatuotantoon, minkä vuoksi lohikalakannat ovat romahtaneet laajoilla alueilla. Suurin osa vesivoiman taloudellisista hyödyistä päätyy muualle eikä sen haittoja Lapissa ole juuri korjattu (vrt. esim. Kemijoen kohtalo). Kielteisten luontovaikutusten ohella on viety edellytyksiä paikalliselinkeinojen ja turismin kehittämiseltä.

Tässä yhteydessä on huomautettava, että kaikkein pienimmätkin mahdolliset vesivoimahankkeet vaativat asianmukaiset luvat ja tavanomaisesti vuosien prosessien läpikäynnit, jos lupa ylipäänsä myönnetään. Huomionarvoista on myös Suomen hallituksenohjelman kirjaukset vaelluskala-asioista, pienvesivoimaloiden purusta sekä kalatalousvelvoitteiden asettamisesta kaikille vesivoimalaitoksille. Pienvesivoiman taloudellinen kannattavuus on ollut heikkoa ja sen merkitys Suomen energiatuotannossa pientä.

Maaseutuohjelman ”Kestävän voiman”-osio kaipaankin perustavanlaatuista korjausta. Tämä tarkoittaisi tendenssimäisten kirjausten sijasta asioiden tasapainoista ja monipuolista esittämistapaa sekä seuraavia asioita::

1) Lapin kaikkiin vesivoimaloihin rakennetaan mieluiten luonnonmukaiset ohitusuomat/kalatiet sekä alasvaellusratkaisut, jotka turvaavat alas vaeltavien kalojen turvallisen kulun ohi voimaloiden turbiinien. Tämä on erityisen tärkeää Kemijoella, mutta koskee toki yhtälailla kaikkia muita voimaloita.

2) Tulevaisuuden suunta on pienvoimaloiden alasajo ja purku. Tässä näyttävät esimerkkiä Kaakkoisen Suomen Hiitolanjoki ja Lapin Kirakkaköngäs. Puruilla vahvistetaan kala-, turismi-, luonto- ja paikalliselinkeinomahdollisuuksia.

Lapin liiton pitäisikin laatia kahden edellä mainitun kohdan pohjalta oma ohjelma ja liittää se osaksi maaseutuohjelmaa. Siihen kannattaisi yhdyttää metsäojitusten yms. vaikutusten lieventäminen vesistöihin sekä koski- ja purokunnostuksia.

Erityisen sopivana kohteena tällaiseen ohjelmaan on myös Tornionjoen sivuhaara Tengeliönjoki taloudellisesti vähätuottoisine vesivoimaloineen. Jossain vaiheessa on otettava esiin Inarinjärvestä Jäämereen laskevan Paatsjoen kehittäminen vaelluskalanäkökulmasta (tämä ei ole juurikaan ollut julkisuudessa toisin kuin monet muut rajajoet)..

Juuri Lapin liitto oli taho, joka ajoi viimeiseen asti Vuotoksen altaan toteuttamista vastoin alueen asukkaiden laajaa vastarintaa, oikeusistuimen päätöksiä ja muita linjauksia. Käsillä oleva maaseutuohjelman luonnosversio onkin helposti tulkittavissa jonkinlaiseksi Vuotoksen altaan revanssihankkeeksi peruutuspeiliin katsovalla otteella. Liitossa olisi jo aika kääntää katse tulevaisuuteen ja niihin mahdollisuuksiin joita Lapin ainutlaatuinen luonto tarjoaa.

Ohjelma on kelpo keskustelunavaus ja kiitämme Lapin liittoa valmistelutyöstä, mutta sen luonnos kaipaa osin perustavaa laatua olevia korjauksia.