Hallitusohjelma ja virtavedet: hyviä hankkeita, mutta myös isoja vaaran paikkoja

Hallitusohjelma Vahva ja välittävä Suomi on julkaistu. Se käsittelee monin kohdin myös virtavesiä, jokiemme ja purojemme tulevaisuutta.

Mukana on monia kannatettavia hankkeita ja hatunnosto tästä uudelle hallitukselle ja ohjelman neuvottelijoille. Mukana on kuitenkin myös asioita, joista voi aiheutua joki- ja puroluonnollemme ja kalakannoille isoa haittaa.

Edellisessä hallitusohjelmassa oli ensimmäistä kertaa omat kirjauksensa virtavesistä, mitä käsillä oleva ohjelma jatkaa. Tämä osoittaa, että vaelluskaloista ja vesistä välittäminen ei ole kiinni poliittisista suhdanteista ja niiden ahdinko ymmärretään nykyään laajasti.

Pian työnsä aloittava uusi hallitus korjaa vesilakia ja huolehtii siitä, että ilman kalatalousvelvoitteita ,kalateitä yms. olevien vesivoimaloiden täytyy hoitaa leiviskänsä tällä saralla. Näitä ns. nollavelvoitevoimaloita on Suomessa iso määrä ja muutos on merkittävä. Tässä kohdin hattua on nostettava kattoon asti.

Toisaalta hallitusohjelman jatkona näyttää seuraavan todella mittava vesivoiman lisärakentaminen Suomeen. Suurin sitten II-maailmansodan jälkeisen rakentamisaallon. Etusijassa kyse on pumppuvoimaloista, joita kaavaillaan etenkin pohjoisen jokiin. Tämä voi muuttaa ne vieläkin pahemmiksi voimalakanaviksi. Toisaalta nämä hankkeet avaavat kyseisten jokien vesiluvat, jolloin tulee mahdollista ajaa puuttuvia kalateitä, kompensaatiokunnostuksia ja vastaavia.

Hallituksen kyseisissä vesivoimakirjauksissa on yksi iso lisävaaran paikka. Teksti on sen verran epämääräistä, että se saattaisi avata pumppuvoimaloiden lisäksi laajan vesivoimaloiden rakentamissarjan myös aivan uusiin kohteisiin (kaikissa vesistöissä, joissa on ennestään jo yksinkin vesivoimala). Hallitusohjelman pienimuotoisen energiatuotannon kirjaukset myös tukisivat pienvesivoimaloiden uutta rakentamisaaltoa?

On myönteistä, että etenkin patopurkuja edistänyttä Nousu-ohjelmaa ja myös pienvesien tilaa edistävää Helmi-hanketta jatketaan. Mutta eihän niin voi olla, että yhdellä ohjelmalla puretaan etenkin vähämerkityksellisiä pienpatoja ja muiden hallitusohjelmalinjausten jatkona rakennetaan toisissa paikoissa vielä enemmän uusia (muita kuin pumppuvoimaloita)? Tämä asia vaatii pikaista selvennystä ja on virtavesien näkökulmasta hallitusohjelman tärkeimpiä, jollei tärkein asia.

Palokin vesivoimalan purku hallitusohjelmatavoitteena ansaitsee syvän kumarruksen. Alueellisena Saimaan vesistön ja järvilohen sekä taimenen pelastushankkeena se on merkittävä. Yhden padon purku ei saa kuitenkaan hämärtää kokonaiskuvaa, jossa on pelissä lukematon määrä jokia, puroja ja koskia. ”Ei yksi Palokki-pääsky kesää tee”, vaan hallitusohjelman tuloksellisuus esimerkiksi vaelluskala-asioissa ratkeaa vesilain, vesivoiman lisärakentamisen ja muissa vastaavissa lukemattomia virtavesiä koskevissa hankkeissa.

Luvitusjärjestelmät ovat menossa uusiksi, kun esimerkiksi ELY-keskuksien tietyt osat ja aluahallintovirastot kootaan yhden luukun periaatteella. Tällä on esimerkiksi isojen koskikunnostus- ja kalatiehankkeiden käytännön juoksutuksien kannalta merkitystä. Periaatteessa virtaviivaistusta, yhtä luukkua ja aikarajoja voi tervehtiä tyydytyksellä.

Kolme seikkaa on silti huomioitava. Uuden lupaviraston valtiovarainministeriövetoisuus ei saa merkitä luontoarvojen tai ympäristövaikutusten arviointien heikentämistä. ELY-keskukset ovat olleet avainroolissa esimerkiksi isojen rakennettujen jokien kalatalousvelvoitteiden päivittämisessä. Lisäksi esimerkiksi pienimuotoiset, usein vaikkapa ämpäripohjalta talkoilla toteutettavat purokunnostukset ja vastaavat eivät saa päätyä ylimitoitettujen lupaprosessien raskauttamiksi. Luvituskysymys on oleellinen myös muille kuin esimerkiksi hallitusohjelman taajaan esiin tuomille vetyvoimaloille.

Hallitusohjelman lakihankkeissa tulee kiinnittää huomiota myös muihin kuin toivottuun vesilain uudistamiseen. Erityisesti EU-asioissa. Vesipuitedirektiivissä aiottaisiin ottaa käyttöön ”kansalliset joustot”. Mitä tämä mahtaa tarkoittaa?

Uuden hallituksen tärkeimpiä ympäristölinjauksia on kanta EU:n luonnon ennallistamisasetukseen. Vaelluskalojen palauttaminen, koskien kunnostaminen, patojen purkaminen ja niin edelleen ovat pääsääntöisesti ennallistamista. Aikooko hallitus tukea vai torpata tämän EU:n avainhankkeen? Sen läpimeno ainakin jossain muodossa on aivan oleellinen kysymys.

Ilmaan jää myös kysymys ohjelman kirjauksesta ”Metsäojituksen vaikutuksia vähennetään”. Miten? Vain yksi selvennys luopua raivaamattomien turvemaiden ojituksesta tarjotaan. Vesien laatu ja siihen maa- ja metsätaloudesta aiheutuva kuormitus on oleellisimpia seikkoja paitsi virtavesille, niin myös kaikille järville ja Itämerelle.

Jos hallitusohjelman vaelluskalaosioon olisi voinut lisätä parisen sanaparia, niin ne olisivat luonnonmukainen lisääntyminen & ratkaisut ja ympäristövirtaamat. Nyt ne puuttuvat. Tekniset kalatiet, kalasydämet ja vastaavat ovat luonnottomia ja esimerkiksi kalan kudun kannalta käyttökelvottomia ratkaisuja. Vesivoimaloiden ohitusuomissa tulee kulkea riittävä määrä vettä. Kalateiden ja vastaavien määrää ratkaisevampi on laatu ja luonnonmukaisuus.

Ympäristökompensaatioita aiotaan viedä eteenpäin ja tämä kysymys nousee tikunnokkaan erityisesti, jos uusia (pumppu-) vesivoimaloita tulee. Hallitusohjelma lupaa lisäksi kiehtovasti luoda jopa ”kompensaatiomarkkinat”. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos pumppuvesivoimala kohteessa X rakennetaan, markkinoilta voisi ostaa kosken Y kunnostettavaksi ja pienpato Z:n purettavaksi? Kompensaatioita ei pidä lähtökohtaisesti tyrmätä ja oikein toteutettuna niistä voisi syntyä lisäarvoa. Mutta kuten hiilikompensaation puolella on nähty, vaarana on myös viherpesu ja pienet näytösluontoiset hankkeet, joilla ei lähimainkaan korvata aiheutettuja haittoja.

Mikäli jonkinlaiset virtavesien kompensaatiomarkkinat syntyvät, on nimenomaan olennaista, että aiheutetut ympäristövahingot korvataan täysimääräisesti kompensaatiohankkeissa.

Oli valitettavaa, että hallitus leikkaa merkittävästi luonnonsuojelumäärärahoja. Samanaikaisesti kun esimerkiksi fossiilisia yritystukia jatketaan. Valtion rahatilanne ei ole paras, mutta sen noustessa tulee ensi tilassa lisätä luontovaroja.

Hallitusohjelman jatkona olennaisena kysymyksenä nousee valtion omistajaohjauspolitiikka. Valtio on mittaluokan vesivoiman pyörittäjä Fortumin ja Kemijoki oy:n kautta. Kuvaava esimerkki tähänastisesta omistajaohjauspolitiikasta on edellisen hallituksen aikaan lanseerattu Fortumin luonnon monimuotoisuusohjelma. Ensimmäisenä käytännön toimena Fortum poisti tästä ohjelmasta vesivoiman eli juuri tärkeimmän kysymyksen! Miten tähän reagoi edellinen hallitus? Ei mitenkään.

Piittaamattoman omistajaohjauksen ja valtionyritysten muuttaminen vastuullisiksi on uuden hallituksen tärkeimpiä vesiluonto- ja vaelluskala-asioita. Näissä asioissa uudessa hallituksessa vaaditaankin laajaa puoluerajat ylittävää yhteistyötä. Ympäristöministeri tulee kokoomuksesta, kalaministeri kristillisistä, omistajaohjausministeri ruotsalaisista ja vesilain uudistuksesta vastaava oikeusministeri perussuomalaisista.

Onnea uuden hallituksen työhön! Seuraamme tarkkana työtänne.