Aivan harjoittelun aluksi käytiin läpi Virhon työturvallisuusohjeistus. Sen lisäksi tarjolla oli aimo annos virtavesikunnostusten teoriaa. Eri rahoituskanavat, sidosryhmät sekä kunnostuksiin liittyvät laki- ja lupa-asiat tulivat tutuiksi. Sain tutustua myös erilaisiin raportteihin ja hankehakemuksiin.

Kenttätöitä pääsin toteuttamaan monipuolisesti mm. uittoja varten perattuja uomia kiveämällä, kutusoraikkoja tekemällä sekä sähkökoekalastusten parissa. Pääsin myös tekemään uomaan allastusta, jolla madalsimme vaellusesteenä olleen tierummun pudotusta. Sosiaalisia taitoja sain harjoitella talkoita järjestäessä sekä selvittelemällä maanomistajien yhteystietoja ja olemalla heihin yhteydessä kunnostusten lupa-asioihin liittyen.

Työ oli fyysistä, mutta oman työn jäljen näkeminen ja onnistumiset ruokkivat motivaatiota ja antoivat uskoa siihen, että työllä on merkitystä. Mieleistä puuhaa oli peratun purouoman kiveäminen, koska uoman muuttuminen suorasta rännistä ulkoisesti ja virtaamaltaan vaihtelevaksi luonnollisemman näköiseksi uomaksi oli heti havaittavissa.

Erityisinä onnistumisina mieleen jäivät yhteydenotot maanomistajiin, joiden asenne kunnostustöitä kohtaan oli pääasiallisesti erittäin positiivinen. Harjoittelu meni nopeasti ja oli antoisa. Myös teoria ja kenttätyö tukivat hyvin toisiaan. Työharjoittelun aikana sain kattavan kuvan virtavesien hoito- ja kunnostustöiden kokonaisuudesta. Työharjoittelun rahoitti Itä-Suomen elinvoimakeskus.

Virhon Länsi-Uudenmaan rannikkoalueen Helmi-hankkeen tarkoituksena oli virtavesieliöyhteisöjen palauttaminen ihmistoiminnan voimakkaasti muuttamiin Länsi-Uudenmaan jokiin ja puroihin. Tätä tarkoitusta toteutettiin kiveämällä jokien ja purojen virta-alueita ja soraistamalla niihin vaelluskaloille paremmin toimivia lisääntymisalueita. 

Länsi-Uudenmaan virtavesien kalakannat ovat erittäin uhanalaisia, eikä vesistöjen pienialaiset elinympäristöt pysty kannattelemaan kalojen luonnollista elinkiertoa. Uusien lisääntymisalueiden kunnostamiselle oli ja edelleen on tarve. Erityistä huomiota hankkeessa kiinnitettiin kalojen elinympäristön laajentamiseen rakentamalla useilla koskialueilla ja hidasvirtaisemmilla osuuksilla. Tavoitteena oli vesistöjen virtavesieliöstön ja -kalojen elinpiirin laajeneminen näille alueille. Kannan voimistumisen myötä syntyneet vuosiluokista osa siirtyy syönnösvaellukselle merialueelle ja nousee takaisin kunnostetuille lisääntymisalueille.

Hankkeen rahoitus

Hankkeen rahoitus tuli pääosiltaan Ympäristöministeriön Helmi-elinympäristöohjelmasta vuosille 2021-2030. Hanke oli Kunta- ja Järjestö Helmi, jossa Länsi-Uudenmaan kunnat ja alueella toimivat järjestöt osallistuvat hankerahoitukseen.
Vuonna 2025 Länsi-Uudeltamaalta Virhon Helmi-hankkeen rahoittamiseen osallistuivat Inkoo ja Kirkkonummi. Järjestöistä hanketta tuki Inkoon ja Siuntion Ympäristöyhdistys ry. Virtavesien hoitoyhdistys Virho ry rahoitti vastasi osasta omarahoituksesta.
Lohjan Seudun ympäristöyhdistys ry. osallistui hankkeeseen talkoiden järjestäjänä erityisen menestyksellisesti.

Hankkeen tulokset

Hanke teki vuonna 2025 korjaus- ja lisätöitä vuosina 2022-24 kunnostetuilla virta-alueilla. Lisäkunnostuksilla laajennettiin kutusoraikkoja ja varmistettiin suojakivikkojen riittävyys poikasille, sekä kasvatettiin virtauksia puroa kaventamalla.  Nopea virtaus estää soraikkojen hiekoittumista ja ylläpitää niiden huokoista rakennetta.

Uusia kohteita, joita aiemmin ei ole Virhon Helmi-hankkeissa kunnostettu oli kolme. Yhteensä kunnostuksia tehtiin kahdeksalla eri kohteella. Kohdekohtaiset tulokset esitetään uusien kutusoraikkojen arvioituna pinta-alana ja kohteiden pituutena ns. purometreinä. Yhteenveto tuloksista on esitetty kokoomataulukossa alempana (taulukko 1).

Inkoo, Ingarskilanjoki

Knutsin virta. Alueelle rakennettiin poikasten suoja-alueet. Vuonna 2024 alueelta poistettu järviruokokasvusto hävitti suuren osan poikasten suojapaikoista koskesta. Alue kivettiin poikasten suojaksi vuonna 2025. Suuri osa työstä tehtiin talkootapahtumissa.

Kirkkonummi

Eestinkylänjoen vuonna 2024 aloitettu lisäkunnostus tehtiin valmiiksi jokaisella neljällä kohteella. Yhtä kohdetta muotoiltiin uudelleen ja poistettiin sen padotusvaikutus.

Luomanpuroon tehtiin uusia kutu-alueita soraistamalla. Kivetön virta-alue on tunnetusti harmaahaikaran saalistusvesiä. Aluetta kivettiin sekä uudella kivimateriaalilla, että siirtämällä vanhoja kiviä rannalta takaisin uomaan.

Siuntio

Lempans I kunnostus. Lempans oli vuoden 2025 suurin kunnostus. Alueella kunnostettiin viisi uutta koskea/ virtaa kiveämällä ja soraistamalla. Jokainen viidestä kohteesta oli resurssien käytöltä suurempi kuin muut kunnostetut kohteet. Lempansin virta-alueilla myös talkoiltiin.

Palonummenpuroa kunnostettiin puhdistamalla soraikkoja useana talkoopäivänä. Työ tehtiin Siuntion Aleksis Kiven koulun kouluprojektina usean koululuokan toimesta.

Lohja

Asemanpellonpuron (Munkkaanojan sivuhaara) kunnostus. Puroa soraistetiin kahden sillan alapuolella ja  poistetiin ylimmän tierummun nousuestevaikutus allastamalla. Työt tehtiin täysin talkoovoimin. Lisäksi puroon siirrettiin  viime vuodesta  jääneet sorat.

Kruotinojan latvaa soraistettiin ja ojaan laitettiin pieni määrä kiviainesta.

Munkkaanojan kunnostus. Munkkaanojalla toteutettiin korjauskunnostus viidelle virta-alueelle Veijolan maasillan eteläpuolella. 

Munkkaanojan yksityisen luonnonsuojelualueen vuonna 2024 kesken jäänyt alue saatettiin loppuun keväällä 2025 pidetyissä talkoissa.

Hankkeen toteutumattomat kohteet

Inkoo, Inkoonjoki

Inkoonjoen Kryckelstjärnin puro todettiin erehdyksessä nimetyksi kohteeksi. Nimetön puro, joka oli suunniteltu kunnostettavaksi ei saanut kaikilta maanomistajilta suostumusta.

Piggbäckenin yläosalla suunniteltiin puron perkauksen jälkien korjaus palauttamalla rantakiviä veteen ja alueen avaaminen. Tämä jäi hankkeessa tekemättä urakoitsijan siirryttyä toisaalle, eikä uutta toimijaa saatu tilalle.

Inkoo, Ingarskilanjoki

Klevbackan kosken niska suunniteltiin pidennettäväksi. Alueelle saatiiin maanomistajan suostumus vain suullisena, mikä vaikutti kohteen kunnostuksesta luopumiseen.

Kocksbybäckenin alaosan soraistusta ei selvitetty enää vuonna 2025, sillä puron kunnostuksesta jouduttiin luopumaan maanomistajan vastustuksen takia jo vuonna 2024.

Kirkkonummi, Kvarnbyån

Eestinkylänjoen Kvarnbyån haaran kunnostaminen Överbyn kalatien alapuolisella alueella ei onnistunut, sillä maanomistajaan ei saatu yhteyttä. Maanomistaja oli kieltäytynyt osallistumasta Helmi-hankkeeseen myös vuonna 2022.

Siuntion Kvarnbybäckenin latva-alueen kunnostus jäi tekemättä lähinnä käytännön syistä. Alueen soraistus olisi ollut kohteena vaatimaton. Se kuitenkin sopisi hyvin paikallisten projektiksi.

Kartassa sinisellä merkityt kohteet toteutuivat suunnitellusti. Ruskealla merkityt ovat toteutuneita vaihtoehtoisia kohteita ja vihreä vuonna 2025 loppuun saatettu kohde.

Käytetyt resurssit ja saadut tulokset

Hankkeen käyttämät resurssit ovat konetyötunnit, ja materiaalikustannukset sekä talkootyötunnit kohteissa. Raportissa resurssit on rajattu materiaalin käyttöön ja tehtyyn talkootyöhön, ja ne on eritelty kohteittain. Konetyö- tai materiaalikustannuksia ei raportissa esitetä. Tulokset on esitetty kiviaineksen käytön perusteella arvioidut uusien soraikkojen ja poikaskivikkojen alat sekä kunnostetut purometrit.

Hankkeen virtavesikunnostukset

Inkoon Ingarskilanjoki, Knutsin virta

Knutsin virran ala-osalla oli vain suuria kiviä. Poikasten suojakivet puuttuivat täysin. Epäkohtaa korjattiin alla olevien kuvien seulanpääkivellä ja välppäkivellä, joka nostettiin joen itärannalta talkoissa jokeen sijoitettavaksi.

Knutsin talkoot

Talkoot järjestettiin syyskuussa kolmena perättäisenä sunnuntaina. Talkoista tiedotettiin laajasti ympäri Länsi-Uuttamaata, Inkoossa, Siuntiossa ja Kirkkonummea. Lisäksi tieto jaettiin Virhon Facebook-sivuilla. Talkoisiin osallistui yhteensä 12 miestä ja naista pääasiassa Karjaalta ja Kirkkonummelta.

Seulanpääkivet ovat enintään kolmen nyrkin kokoisia, ja niiden kerroksellisuus joessa on tavoitteena. Toimiva poikaskivikko saadaan aikaan heittelemällä kivet sinne tänne jokeen. Välppäkivet ovat kooltaan merkittävästi suurempia. Suurimpia välppäkiviä kannettiin ja vieritettiin joen pohjalle mm. seulanpään kivien päälle. Osa nostettiin keskikynnyksen niskalle. Näin saatiin yläpuolista vedenpintaa hieman nostettua ja  yläpuolinen soraikko toimivammaksi.

Kirkkonummi

Eestinkylänjoen lisäkunnostus

Eestinkylänjoen vuonna -22 kunnostettuja virta-alueita parannettiin viimevuonna itsepuhdistuviksi jokea kaventamalla ja alueiden virtausta kiihdyttämällä. Työ jäi kesken ja mm. kavennusten niska-alueet jäivät vajaaksi ja tekemättä. Syynä tähän oli säätila, jonka takia kivikuormia ei saatu riittävästi joen varteen. Vuonna 2025 alueelle tuotiin tarvittava määrä kiviainesta jokaiselle neljälle kohteelle.

Eestinkylänjoen talkoot

Ensimmäisellä Estbyån kohteella (ensimmäinen kuva) pidetyissä talkoissa varmistettiin kohteessa olevien sammalkivien koskemattomuus. Talkoot pidettiin rajatulle joukolle.

Talkoissa virtausta pidennettiin niskan nostolla. Vanhaa soraikkoa muotoiltiin mm. tasoittamalla vanha kutukumpu ja kaventamalla sen ala-osa. Lisäksi virta-alueen alaosa sai lisää erikokoista poikaskiveä.

Luomanpuron kunnostus

Kirkkonummen Luoman läpi virtaava Viträskin laskupuro kulkee pientalovaltaisessa ympäristössä ja laskee mereen Espoonlahteen. Puroon on rautatien yläpuolelle tehty yksityinen kalatie, joka ohittaa vanhat patorakenteet. Kalatie laskee patoaltaasta. Purossa on ollut taimenkanta, joka sittemmin on kadonnut. Puroon on sittemmin siirretty useampi kymmen erikokoista kalaa Espoon Gumbölenjoesta kalatien sortumisen jälkeen vuonna 2023. Vuonna 2025 kalatiellä tehtyjen havaintojen perusteella noin 20 cm taimenia on laskeutunut alaspäin merta kohden.

Luomanpuron kunnostuskohde on metsäinen alue ja lähes luonnontilassa olevaa koskialuetta, jossa elää taimenten lisäksi myös rapuja. Luoman Kyläyhdistys ry on kunnostanut puroa vuonna 2024. Yhdistyksellä on suunnitelma kunnostaa tierumpuja joen yläosalla. Kunnostetun alueen yläpuolella VPK:n kohdalla puroa on kuitenkin joskus perattu ja kivet nostettu rannalle. Tierummun alle nostettiin koneella kivet ja soraa. Virho kunnosti puroa talkoissa VPK:n rakennusta vastapäätä

Luomanpuron talkoot

Luomanpuron talkoot järjestettiin kyläyhdistyksen ja Virhon yhteistyönä. Kyläyhdistys pyysi paikallisia talkoolaisia, ja Virho ilmoitti talkoista omalla some-alustallaan. Yhteensä talkopäivään osallistui 14 miestä ja naista. Talkoissa tehtiin soraikot ja muotoiltiin virta-alue. Lisäksi poistettiin virran tuoma rytö. Suuret kivet pyöritettiin jokeen ja asetettin paikoilleen.  Kunnostusalueella siirrettiin sora useita kuutioita alaspäin.

Siuntion kunnostuskohteet

Lempanså I

Lempansinjoen (Lempanså) kivimateriaali tuotiin joelle talvella. Talven -25 erityispiirteenä oli vähälumisuus ja lämpimät säät. Yhtäjaksoista pakkaskautta kesti hieman yli viikon. Erittäin lyhyt pakkasjakso riitti jäädyttämään pellot routakerrokseen, joka kesti kuorma-auton lastipainon. 

Kolmelle alimmalle kohteelle ajettiin yhteensä 20 rekkakuormaa kivimateriaalia. Yksi kuormista oli seulanpääkiveä, jolla saatiin tehtyä tie traktorille yläpuoliselle alueelle. Lempansin ylemmille kohteille ajettiin yhteensä 30 traktorin lavakuormaa ennen kuin sää lämpeni ja maa petti renkaiden alta.

Lempansån luonteesta

Joki virtaa alivirtaaman aikana pienenä tasaisena purona, joka runsas sateisena kautena ja lumen sulaessa täyttyy nopeasti ääriään myöten. Joki on voinut tulvia Ängsdalin sillan alueella, mutta tulva ei ole jäänyt pelloille, vaan  on siirtynyt nopeasti takaisin syvään uomaan.

Vedenpinnan korkeuden merkittävien vaihtelujen (uoma täyttyy ja tyhjenee nopeasti) vuoksi joen korkeat penkereet ovat eroosiolle alttiita. Erityisesti kesäaikaiset veden pintaa voimakkaasti nostavat sateet vaivaavat kuivuneita penkereitä aiheuttaen niissä sortumia. Uoma on reunoiltaan jyrkkä ja huomattavan syvä.

Veden syvyys vaihteli mittausaikana 20-50 cm välillä. Vain muutamassa kohtaa joki oli 70 senttiä syvä.

Lempansån kunnostus aloitettiin poikkeuksellisesti jo huhtikuussa. Konetyö kesti yhteensä noin 3 viikkoa ja kohteita viimeisteltiin kesäkuussa käsityönä.

Kuvat Lempansån ensimmäiseltä kohteelta ennen kunnostusta.

Lempans I: Ensimmäinen koski

Ensimmäisiä kohteita, 1 ja 2, varten tuotiin kivimateriaalia yhteensä noin 200 tonnia. Lempansån ensimmäisessä kohteesssa kunnostettiin noin 30 metriä pitkä koski, ja laaja kutusoraikko niskan yläpuolelle. Kosken alapuolelle tuotiin runsaasti poikaskiveä, jolla virta-alue piteni merkittävästi. Poikaskivikot antavat yläpuolisilla soraikoilla kuoriutuville kalanpoikasille tärkeän suoja-alueen mahdollisilta pedoilta.

Lempans I: Toinen virta-alue

Toiselle alueelle tehtiin kaksi suunnilleen yhtä pitkää soraikkoa, ja niska-alueet. Poikaskivikkoa rakennettiin alueiden välille. Lempans 2. kohde muodostaa n. 25 metriä pitkän rauhallisen virta-alueen, jonka soraikkojen päälle tuli muutama maisemakivi.

Lempans I:  3. virta-alue

Lempans 3 on neljän tiosistaan erillisen soraikon muodostama virta-alue. Soraikot rakennettiin niska-alueineen ja poikaskivikkoineen. Kohteessa  käytettiin n. 190 tonnia kiveä ja ylijäänyttä likaantunutta materiaalia kuljetettiin alueen 1 poikaskivikon tekemiseen.

Kolmosalueen kunnostukset viimeisteltiin Hilti Suomen talkoissa. 10 talkoolaista kivesivät niska-alueet ja muotoilivat ne käsin.  Lisäksi he soraistivat ylimmät virta-alueet muutamalla kuutiolla soraa, joka oli varta vasten talkoisiin varattu.

Lempans I:  Neljäs koski

Neljäs Lempansin alueista on 40 metriä pitkä monimuotoinen koski- ja virta-alue, jonne rakennettiin neljä soraikkoa koko joen leveydeltä. Koskessa on vain yksi varsinainen niska, muut kiveykset toimivat kynnyksinä, jotka korkeamman veden aikana nostavat pintaan kuohuja ja pitävät soran paikallaan. Kiviä käytettiin osuudella runsaasti, ja ne muodostavat keskiveden korkeudella hienon jokialueen. Niskalle tuotiin kaksi suurta kiveä, jotka näkyivät joessa vielä pintakivinä, kun muut kivet peittyvät veden alle. Kivet löytyivät lähimetsästä.

Lempans I:  Viides koskialue

Viimeinen Lempansån kunnostetuista alueista  on lähellä lehtojensuojelualueen rajaa. Alue tehtiin kahdessa osassa, joiden väliin jäi syvempi kuoppa. Keskikuoppaan nostettiin suuri metsäkivi.  Ennen kunnostusta uoma oli runsaan korteikon mataloittama. Vain keskellä kulki vapaa virta.

Kuvan alempaa kynnystä viimeistellessä ilmestyi kivien keskelle Lempansån taimen, joka hetken päästä jatkoi matkaa alas kohti neljättä koskea.

Palonummenpuron korjaus

Siuntion aseman- läpi virtaavaa Palonummenpuroa putsattiin talkoissa hiekoittuneita soraikkoja. Puron yläosa ns. moottoriradan alue oli pahasti tukkeutunut yläpuoliselta rautatien korjaushankkeen takia. Työmaalta oli puroon päässyt runsaasti soraikot peittävää ja niitä pahasti tukkinutta hiekkaa.

Puron soraikkoja piti pestä ja tehtävään sopi hienosti koululuokat, joilla oli lähiympäristö- ja vesistöprojektinsa. Kolmena päivänä puroa kunnostivat innokkaat oppilasluokat omilla välineillään ja opettajien valvonnassa. Projektia veti Siuntion kouluun palkattu ympäristökasvattaja Virhon hankevastaavan opastuksella. Virho toi erityisiä soraikkojen putsaamiseen tarkoitettuja soraporia oppilaiden käyttöön ja kokeiltavaksi. Omina välineinä heillä oli muoviämpärit, joilla kuohkeutetusta sorasta saatiin hiekka pestyä. Luokkien koko vaihteli ja kerrallaan purokunnostukseen osallistui yhtenä päivänä noin 20 koululaista valvojineen. Päätyön tehneiden oppilaiden ohella purotalkoisiin osallistuivat myös aikuiset. Yhteensä kolmen päivän talkootunneiksi tuli 18 h.

Lohja

Asemanpellonpuron talkookunnostus

Asemanpellonpurolle tuotiin kaksi traktorikuormaa soraa uusia soraikkoja varten ja yksi kivikuorma tierummun alapuolelle nousuesteen poistamiseksi talkootyönä.  Lohjan Seudun Ympäristöyhdistyksen talkooporukka osallistui pidettyihin talkoisiin kolmena perättäisenä torstaina. Lisäksi purolle aikaisemmin vuonna 2024 tuodut sorat talkoiltiin puroon.
Kivillä talkoolaiset rakensivat kolmialtaisen kynnysrakennelman veden pinnan nostamiseksi rumpujen tasolle. Kynnykset tehtiin erittäin vähävetiseen puroon, eikä sen toimivuutta voitu todentaa ilman vettä. Kynnysaltaisiin avattiin jälkikäteen varotoimena alivirtaamauomat. Kynnyksen toimintaa tarkkaillaan ja sen korkeus on säädettävissä. Kolmantena talkooiltana tutustuttiin myös Munkkaanojan kutualueisiin Veijolassa.

Kruotinojan soraistus

Kruotinoja on Munkkaanojan latvavesiä. Kunnostetulle alueelle ajettiin 5 tonnia seulanpääkiveä ja 5 tonnia soraa. Alueelle tehtiin 6 soraikkoa erittäin pieneen, mutta kirkasvetiseen latvapuroon. Purossa näkyi kaloja ennen soraistusta.

Munkkaanoja, yksityinen luonnonsuojelualue

Keväällä -25 puroon nostettiin kaikki vuoden -24 talkoista rannalle jäänyt kiviaines ja sora. 

Kivillä kavennettiin puroa, eli tehtiin suisteita ohjaaman virtausta kapeammaksi.  Näin kasvatettiin virtausnopeutta. Lisäksi soraikkoja jatkettiin. Munkkaanojan talkoisiin osallistui kaksi henkilöä. Kivet ja sora siirrettiin jokeen kokonaan yhteensä 6 tunnin aikana. Yhteensä valmistui 6 m2 soraikkoa, ja uusi poikaskivikko.

Munkkaanojan lisäkunnostus

Munkkaanojalle Veijolan sillan alapuolelle lisättiin kiviä ja soraa viidelle eri kohteelle. Lisäkivillä korjattiin virta-alueita ja niiden virtausnopeuksia.

Hankeviestintä

Virho viesti hankkeesta somealustallaan aktiivisesti. Erityisesti talkootoiminnasta kerrottiin Virhon Facebook-sivuilla. Yleensä hanketta koskevan postauksen hashtagina oli #Helmiohjelma. Virhon oman viestinnän lisäksi Lohjan ympäristöyhdistys ja Luoman Kyläyhdistys ry. julkaisivat tiedotteita paikallisista talkookunnostuksista. Näistä on julkaistu myös lehtijuttuja Lohjalla. Esimerkiksi Lohjan Seutu julkaisi ison jutun Asemapellonpuron talkoista, jotka onnistuivat erittäin hyvin. Luomanpuron Helmi-hankkeen viimeinen kunnostus sai paikallista julkisuutta Kirkkonummen Sanomissa.

Hankkeen vaikutukset ja vaikuttavuus

Hankkeella vaikutetaan virtavesikalojen esiintymiseen jokaisella kunnostuskohteella. Virtavesikunnostus tuottaa uutta ja parantaa vanhaa elinympäristöä ja lisää näin ympäristön monimuotoisuutta. Esimerkiksi soraistusten on todettu vaikuttavan merkittävästi vesihyönteisten määriin puroissa.

Hankkeen tulosten seuranta sähkökoekalastuksilla ja kututarkkailuissa

Vaelluskalojen palautumista hankkeen kunnostamille alueille on seurattu LUKE:n sekä ELY:n tilaamilla sähkökoekalastuksilla. ELY tilasi vuoden 2025 sähkökoekalastukset Eestinkylänjoen vesistöalueelle ja Siuntionjoen vesistöalueelle.
Hankkeeseen suoraan liittyvät ELY:n tilaamat sähkökoekalastukset tehtiin lokakuun 15. päivään mennessä Eestinkylänjoen vesistössä (Jerikonmäki, Jolkbynjoki, Ytterkurk, Korsobäcken), sekä Siuntionjoen vesistöalueella Munkkaanojalla ja Lempansilla. Näistä kolme kohdetta on kunnostettu Virhon Helmi-2025 hankkeessa. Hankkeessa tehtyjen kunnostusten vaikuttavuudesta esimerkiksi meritaimenen elinalueiden laajentumisesta saadaan tietoa koekalastuksen julkaisun jälkeen.

Kututarkkailussa selvitetään emokalojen nousua kutualueilleen, ja soraikkojen sopivuutta lisääntymisalueiksi. Tarkkailun onnistumisen kannalta merkityksellistä on virtaaman määrä ja veden kirkkaus. Suurella virtaamalla vesi on sameaa ja näkyvyys on olematon, jolloin havaintojen tekeminen kutevista pareista on sattumanvaraista. Toisaalta liian pieni virtaama ei nosta kutukaloja jokiin. Hankkeen kohteilta kutevia kaloja ja niiden kutukumpuja l. kutupesiä seurattiin lokakuussa. Näin ollen myös niiden raportointi jäi tämän julkaisun ulkopuolelle.

Tulosten pysyvyys ja hyödyntäminen

Virhon on elinympäristökunnostusten hyödyntämisen mahdollistaja. Merestä nousevat vaelluskalat ovat yleensä suojeltuja, eikä niitä voi hyödyntää esimerkiksi kalastamalla. Virho on nostanut asiaa www-sivuillaan aktiivisesti esille. Palautettuja virta-alueita voi sen sijaan hyödyntää tekemällä retkiä niiden varteen ja tutkia purojen eliöstöjä. Tätä hyödyntävät alueen ympäristöjärjestöt omassa toiminnassaan.
Retket, joilla seurataan kalojen nousua kutualueilleen ovat suosittuja ja niiden kiinnostavuus on merkittävästi kasvanut mahdollisuuksien lisääntyessä. Jotkut asiasta eniten innostuneet seuraavat purojen pienpoikasten määriä keväisin ja niiden liikkeitä puroissa.  Joki- ja puronvarret ovat jokaisen lähestyttävissä ja hyödynnettävissä tarkkailuun ja seurantaan.

Virhon eliöympäristökunnostusten kestävyyttä voidaan tarkastella soraistusten pysyvyydellä  ja niiden toimivuudella. Soraikkojen tulisi pysyä puhtaina myös alivesivirtaamilla. Mikäli näin ei ole, on mahdollista, että soraikko rakennettu väärään paikkaan tai liian pieneen virtaamaan. Hydrologiset olosuhteet ja niiden muutokset vaikuttavat. Mitä äärevimpiä esimerkiksi ilmaston lämpenemisestä johtuvat muutokset ovat, sitä vaikeampaa on arvioida elinympäristökunnostusten kestävyyttä.

Suositukset tulevia hankkeita varten

Hankkeen rahoitus päättyi vuoteen 2025. Rahoituksen päättymisen syynä ovat Suomen hallituksessa päätetyt säästöt valtiontalouden tasapainottamiseksi. Suosituksena voidaan virtavesikunnostusten jatkaminen Länsi-Uudellamaalla myös seuraavina vuosina.
Valuma-alueet lähestymistapana sekä ihmisten osallistaminen ympäristöstä huolehtimiseen on tapa jatkaa Virtavesien hoitoyhdistyksen työtä ja löytää uusia alueita ehkä myös kunnostettavaksi.

Yhteenveto

Hanke kunnosti vuonna 2025  yhteensä kahdeksalla kohteella eri puolilla Länsi-Uuttamaata. Osa kohteista käsitti useita kunnostusaloja. Suurin kohteista ollut Lempans I alue Siuntiossa sisälsi 5 koskea, joista jokaisen materiaalitarve oli isompi kuin muilla hankekohteilla yhteensä. Raporttia kirjoitettaessa ei sähkökoekalastuksia ole tehty. Lokakuussa -25 valmistuvat sähkökalastustulokset kirjataan sähkökoekalastusrekisteriin, jossa ne ovat nähtävillä.

Kuten luonnosstrategiasta käy hyvin ilmi, tämä strategia muodostaa yhdessä kokonaisuuden kalatiestrategian sekä kalastuslain- ja -asetuksen kanssa. On toivottavaa, että vastaisuudessakin vuoteen 2038 kestävällä kaudella näitä asioita tarkastellaan kokonaisuutena. Lohi- ja meritaimenstrategian tulee siis johtaa muutoksiin myös lainsäädännössä ja muissa tavoitteistoissa.

Yleisesti ottaen Virtavesien hoitoyhdistys pitää käsillä olevaa luonnosstrategiaa lohien ja mereen vaeltavien taimenten kantojen edistämiseksi oikeansuuntaisena ja asiantuntevana. Siinä on myös selvästi tavoiteltu tasapuolisuutta eri näkökohtien välillä.

Strategialuonnos koskee vain Itämeren aluetta, mutta vastaavia periaatteita tulee soveltaa myös Jäämeren kalakantoihin sekä Venäjään kytköksissä oleviin virtoihin.

Lohi- ja meritaimenstrategian luonnos ehdottaa seuraavaa päävisiota: Elinvoimaiset lohi- ja meritaimenkannat lisääntyvät Suomen virtavesissä ja niitä palautetaan vesistöihin siten, että kantojen geneettinen monimuotoisuus säilyy ja vahvistuu muuttuvassa ympäristössä. Itämeren lohi- ja meritaimenkantoja hyödynnetään kestävästi siten, että Suomen merialueille ja jokiin vaeltavat lohi- ja meritaimenmäärät kasvavat. Suomen meri- ja jokialueilla on hyvät edellytykset harjoittaa kestävästi lohen kaupallista kalastusta, vapaa-ajankalastusta ja kalastusmatkailua.

Päävisio on oikeansuuntainen, mutta haluamme tähdentää, että ”elinvoimaisuuden tulee perustua luonnonmukaiseen lisääntymiseen. Tästä syystä esitämme päävision alkuun seuraavaa muutosta: ”Elinvoimaiset, etusijassa luonnonmukaiseen lisääntymiseen perustuvat lohi- ja meritaimenkannat…”

Ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävän kalastuksen osiossa todetaan seuraavaa: ” Hylkeiden metsästystä merialueilla tehostetaan vaelluskalakantojen turvaamiseksi”. Tämänkaltaisesta tekstistä saa kuvan, että hylkeet olisivat pääongelmia Suomen lohikalakantojen romahtamiseen. Tutkimus ei tue tällaista väitettä, vaan hylkeet syövät monenlaista kalaa ja lohikalakantoihin vaikuttavat monet eri tekijät, joiden joukossa on huomattavasti merkittävämpiä asioita (patoamiset, perkaukset jne).

Osassa 8 lohi- ja meritaimenstrategian vaikutusten arviointi ei taloudellisissa vaikutuksissa ole huomioitu sitä, että elävällä, lohikalapitoisella virralla voi olla omalta osaltaan vaikutus myös kiinteistöjen arvoon. Etenkin verrattuna siihen, että vaihtoehtona olisi lohikalaton ja veden laadultaan heikko virtavesi. Tämä voi olla paikallisesti tärkeää etenkin muuttotappioalueilla (maantieteellisesti nykyään suurin osa Suomea), joilla kiinteistöjen hinnat ovat yleisesti romahtaneet.

Itse meritaimenstrategien luonnos on luettavissa lausuntopalvelu.fi-osoitteessa.

Virtavesien hoitoyhdistys Virho ry on hakenut EU:n Leader-rahoitusta Ykkösakseli Leader-ryhmältä. Hanke on saanut EU:n maaseuturahoitusta. Rahoitusta on myönnetty Ykkösakselin alueelle 30.8.2023-30.6.2026 ajalle. Leader-ryhmän alueelle varoja on myönnetty kehittämishankkeeseen 73 243,98 euroa 80 % tuella ja investointihankkeeseen 20 000 euroa 75 % tuella. Haetun hankkeen nimi on Luonnon monimuotoisuuden parantaminen Karjaanjoen ja Uskelanjoen vesistöissä. Hankkeen tavoitteena on kunnostaa, elvyttää ja seurata kyseisten jokivesistöjen tilaa, parantaa luonnon monimuotoisuutta ja vaelluskalakantojen tilaa. Töitä tehdään tiiviissä yhteistyössä maan- ja vesialueidenomistajien kanssa. Kunnostuksia, seurantaa ja suunnittelua toteutetaan hankevastaavan ja Virhon vesistövastaavien toimesta, talkooperiaatteella, oppilaitosyhteistyönä, konekunnostuksin ja työllistämällä työttömiä.

Vuoden 2025 ja 2026 toiminnan rahoituksessa tärkeässä roolissa ovat Leader Ykkösakselin EU:n maaseuturahoitus ja yhdistykselle tulevat lahjoitukset sekä eduskunnan myöntämä kolmivuotinen siirtomääräraha Suomenlahteen laskevien jokien vaelluskalakantojen parantamiseksi. Siirtomäärärahaa on käytetty Leader hankkeen rinnalla, eikä samoja kuluja ole sisällytetty Leader rahoitukseen ja siirtomäärärahaan. Siirtomäärärahalla on maksettu työryhmän työntekijöiden liikkuminen työkohteille, ateriakorvauksia sekä palkattu työryhmään kausityöntekijöitä. Rahoitukseen on saatu tukea myös osakaskunnilta ja kalatalousalueelta.

Vuoden 2025 ja 2026 virtavesikunnostuksissa, niiden suunnittelussa ja vesistöjen seurannassa on työskennellyt kymmeniä henkilöitä, joista työsuhteessa 8 ja työkokeilussa 3 henkilöä. Lisäksi yhdistyksen aktiiviset henkilöt ovat osallistuneet kunnostuksiin ja kunnostustulosten seurantaan. Toimintaa koordinoi Virhon hallituksen jäsenistä ensisijaisesti Markus Penttinen. Kunnostuksien vetäjänä toimii iktyonomi Olli Toivonen.

Kunnostuksia on toteuttanut kausi työntekijöistä ja työkokeilussa olevista henkilöistä koostuva työryhmä. Useat kunnostuskohteet on toteutettu isompien talkooryhmien avustuksella. Talkooryhmät ovat koostuneet useiden yrityksien henkilökunnasta, järjestöjen jäsenistä ja yksittäisistä henkilöistä.

Raportissa Karjaanjoen vesistön ja Uskelanjoen vesistön kohteet ovat Ykkösakseli ry:n aluetta. Karjaanjoen ja Uskelanjoen vesistöjen kohteissa kiviaines saatiin usein lähelle uomaa ja kunnostuksia tehtiin pääosin talkooperiaatteella.

Karjaanjoen vesistön kunnostukset

Pusulanjoki, Lohja

Pusulanjoessa sijaitsevan pitkän koskialueen Karisjärvenkosken niska-alue on aikoinaan perattu. Kosken niska-alueen pohja koostuu lähinnä teräväsärmäisestä perkuukivestä ja teräväsärmäisestä sorasta.

Alueelle otettiin talvella 25 kuution kiviaineskuorma josta 20 kuutiota oli soraa ja 5 kuutiota kiveä. Joen pohjoispuolen peltoalue aurattiin lumesta useaan kertaan, jotta peltoalue saatiin jäädytettyä raskaita koneita kestäväksi. Kiviaines jaettiin paikallisen koneurakoitsijan avustukselle uoman varteen useaan eri kasaan odottamaan kesäaikaisia kunnostuksia. Sorana kunnostuksessa käytettiin 16-50 mm soraa ja kivenä 150-450 mm kiveä.

Kosken niska-alueelle kunnostettiin soralla useita pienempiä kutualueita ja isolla kivellä parannettiin virtausnopeutta soraikoilla sekä sijoitettiin kiveä uomaan virtavesilajiston elinalueeksi. Niska-alueen alapuolisessa koskessa soraistettiin kolmen eri koskikynnyksen yläpuolet kutualueiksi ja uomaan sijoitettiin kohteeseen tuotua kiveä. Lisäksi uoman rannoilta sijoitettiin perkuukiveä ja puuainesta takaisin koskeen.

Kunnostuksia alueella suorittivat Virhon työntekijät ja Markus Penttinen sekä useat talkoolaiset. Kohteessa pidettiin kahdet eri kunnostustalkoot.

Talkooryhmät koostuivat kiinteistöalan yrityksen CBRE Finland Oy:n henkilökunnasta ja monialaisen Spirax Sarco Oy:n henkilökunnasta.

Karisjärvenkosken niska-alueen uusille soraikoille syntyi ainakin yksi kutupesä kutuaikana.

Pusulanjoen Töllinkoski, Lohja

Töllinkosken yläosan huonokuntoinen pato poistettiin monen toimijan yhteistyönä vuonna 2023. Yläpuolisen patoaltaan tyhjennyksestä huolimatta koskeen karkasi padon poiston yhteydessä suuri määrä maa-ainesta tukkien mm. alueen kutusoraikkoja.

Hankkeen toimesta Töllikoskella pidettiin talkookunnostuspäivä jossa alueen soraikot käytiin pöyhimässä kuohkeiksi ja alueella jo olevia soraikkoja vahvistettiin uudella soralla.

Alueella pöyhittiin noin viisitoista soraikkoa ja kolmea luontaista soraikkoaluetta parannettiin ja laajennettiin uudella soralla. Kunnostuksessa käytettiin 16-50 mm. soraa noin 2 kuutiota.

Talkooryhmän muodostivat kiinteistöalalla toimiva Colliers Finland Oy:n henkilökunta.

Kosken keskiosan laajaan uudella soralla vahvistettuun soraikkoon syntyi kaksi kookasta kutupesää ja soraikolla nähtiin noin 55 cm naarastaimen kutemassa. Kosken alaosan pöyhityille soraikoille syntyi ainakin kolme erillistä kutupesää.

Karjaanjoen sivupuro, Karkkila

Puronieriän poistopyynnissä oli nyt käynnissä kuudes kausi vuonna 2025. Purosta onnistuttiin poistamaan enää 7 puronieriä yksilöä kolmella eri pyyntikerralla, taimenia tuli sivusaaliiksi perholla 23 kpl. Yhteensä puronieriöitä on purosta poistettu 368 kpl. Youtube kanava Kalastajanmaailma kävi tekemässä juttua puron kunnostuksesta ja puron puronieriäkannan poistohankkeesta vuonna 2023. Youtube videolla on ollut vuoden 2025 loppuun mennessä jo yli 19 000 näyttökertaa. https://www.youtube.com/watch?v=JF0TRk3vUHo

Puron alaosilta ruopattiin lampi talvella 2025. Lammen ruoppauksesta lähti liikkeelle kiintoainesta alapuoliselle kunnostetulle alueelle. Yhteistyössä alueen osakaskunnan kanssa kunnostetun alueen soraikot käytiin pöyhimässä puhtaiksi. Alueella olevan lammen maanomistajan kanssa keskusteltiin lammen padon yhteydessä olevasta kalatiestä ja pohdittiin padon settilankkujen asettamista niin, että erityisesti syysaikaan pääosa virtaamasta ohjautuisi kalatien kautta jolloin mm. taimenen nousumahdollisuudet kalatiestä parantuvat.

Purolla tehtiin hankkeen toimesta kunnostustarveselvitystä syksyllä 2025. Maastokäynnin yhteydessä purosta löytyi UPM:n alueelta huonosti asennettu tierumpu joka toimii vaellusesteenä. Asiasta otettiin yhteyttä maanomistajaan ja kohteessa pidettiin maastokatselmus UPM:n edustajan kanssa. UPM asensi tierummun uudelleen kesäkuussa 2026 ja nyt virtavesilajit pystyvät liikkumaan rummun läpi myös ylävirran suuntaan. Puron latvoilla putkitettiin uomaa kesällä 2026. Työstä aiheutui isot kiintoaines päästöt Virhon kunnostusalueille. Luvattomasta työstä tehtiin ilmoitus viranomaisille. Kesäkuussa 2026 Virhon kausityöntekijät kävivät täydennys kunnostamassa kiintoaineksen tuhoamaa kunnostusaluetta uudella soralla. Alueen soraikot pöyhittiin ja niihin lisättiin uutta soraa sekä tehtiin muutamia uusia soraikkoja.

Vihtijoen sivupuro, Vihti

Puro toimii tärkeänä taimenen lisääntymispurona Vihtijoen vesistössä. Talven 2026 pitkä pakkaskausi mahdollisti puron koneellisen kunnostuksen. Kohteeseen otettiin 25 kuutiota 16-50 mm soraa. Sora jaettiin puron suoraksi kaivetuille osille yhteistyössä maanomistajan kanssa. Sora jaettiin telakaivurin ja traktorin sekä peräkärryn avulla purossa olevan jääkannen päälle josta se laskeutui puron pohjalle jäiden sulattua. Maaliskuussa ja toukokuussa soraistustyötä viimeisteltiin vielä käsityönä. Uudet soraikkopohjat toimivat taimenen lisääntymisalueina ja virtavesieliöstön sekä vesisammaleiden tartuntapintana. Uutta soraikkoaluetta puroon syntyi noin sadan metrin matkalle.

Uskelanjoen vesistön kunnostukset

Uskelanjoen sivuhaara, Salo

Alueen hiekka- ja savipohjaisia virta-alueita soraistettiin ja kivettiin taimenen ja muun vesieliöstön lisääntymis- ja elinalueiksi. Soramateriaalin jaon uoman varteen toteutti alueen maanomistaja lainaamallaan kauhakuormaajalla. Toinen alueen maanomistajista raivasi aukon tien ja niittyalueen välisen puuston läpi rekka-autolle. Raivatun aukon ansioista kiviaines pystyttiin tiputtamaan suoraan nupista joen penkalle aivan kunnostuskohteen tuntumaan.

Pitkän virta-alueen alaosaa kunnostettiin 12 kuution soramäärällä ja 22 kuution kivimäärällä. Kunnostettu uomapituus oli noin 80 metriä. Alueella vahvistettiin vanhoja soraikkoja ja tehtiin kokonaan uusia. Kivellä luotiin noin 40 metriä pitkä kivinen koskialue virtavesilajiston monipuoliseksi elinalueeksi. Koskialueeseen sijoitettiin myös kolme soraikkoa. Uutta soraikkoa kunnostuksessa syntyi 48 neliötä ja kivikkoa 66 neliötä. Kunnostuksessa käytettävä sora oli 16-65 mm ja kivi 150-450 mm. Kunnostuksia alueella suorittivat Virhon työntekijät, Rapalan henkilökunta 18 hengen voimin ja Livia ympäristöoppilaitoksen oppilaat.  Talvella 2026 kohteessa paikattiin kivenajosta syntyneitä maaston painaumia koneellisesti. Painaumiin tuotiin hiekkaa jolla maasto tasoitettiin.

Kunnostusalueen 8 soraikkoon oli syntynyt vähintään 9 kutupesää 23.10.2025 mennessä.

Uskelanjoen sivuhaara, Salo

Erinomaiset kunnostustulokset rohkaisivat jatkamaan kunnostustyötä Uskelanjoella. Aikaisempien vuosien kunnostusalueilla taimenen lisääntyminen on moninkertaistunut. Hiipumassa olleelle kunnostusalueelle syntyi vuonna 2019 enää 2-3 taimenen kutupesää ennen kunnostustoiminnan aloittamista. Syksyllä 2025 kunnostetuilta alueilta laskettiin hurjat 77 taimenen kutupesää.

Vuoden 2026 kunnostuksen tavoitteena oli pääosin parantaa alueen taimenen poikasalueita ja virtavesiluonnon monimuotoisuutta luomalla kunnostusalueen alaosan savipohjaisille alueille lisää kivistä koskipinta-alaa. Kiviaineksella myös suojattiin uoman eroosio herkkiä reunoja eroosiolta. Koskialueet toimivat taimenen poikasten suojaisina elinalueina sekä mahdollistavat muun virtavesiluonnon monipuolistumisen alueella. Karkea kiviaines toimii tartuntapintana vesisammalille ja vesihyönteisille.

Talvella alueelle kuljetettiin noin 22 kuutiota 150-400 mm kiviainesta paikallisen maanomistajan avustuksella. Kiviaines jaettiin aivan uoman reunoille, josta tulevien talkoolaisten oli helppo kivetä uomaa käsityönä.

Uomaa kivettiin noin 40 metrin matkalta, lisäksi alueelle tehtiin 2 uutta kutusoraikkoa vuoden 2025 kunnostuksesta yli jääneestä sorasta. Soraikoihin soraa meni noin 1 kuutio. Alueella olivat talkoilemassa Rapalan henkilökunta 18 hengen voimin hankevastaavan ohjauksessa.

Uskelanjoen sivujoen alinta koskea on aikoinaan ”kunnostettu” erikoisella tavalla. Hyvää poikaskoskea on kynnystetty lampareiksi ja kosken sivu-uomastoja on kuivatettu. Virhon kausityöntekijät kävivät avaamassa ja vesittämässä kosken sivu-uomastoja taimenen pienpoikasten elinalueiksi. Kuiville jäävää sivu-uomastoa vesitettiin avaamalla sivu-uomien ja pääuoman välistä kannasta kolmesta eri kohdasta. Uutta paremmin vesitettyä sivu-uomastoa muodostui kosken yhteyteen noin 60 metrin matkalle. Hitolanjoen kunnostuksen kuluihin ovat osallistuneet myös Elinvoimakeskus kalastonhoitomaksuvaroilla ja L-S kalatalousalue.

Jasper Pääkkönen on mahdollistanut Virhon laajempaa kunnostustoimintaa ideakkain tavoin rahoittamalla yhdistystä ja jakamalla tietoa yhteistyömahdollisuuksista Virhon kanssa sekä monipuolisesti 2000-luvun alusta lähtien edistänyt vaelluskalojen luonnonkierron ja muun puro- ja jokiluonnon tilan parantamista. Hänellä on ollut olennainen rooli yhteiskunnallisena keskustelijana muun muassa kalastuslain ja -asetuksen muuttamisessa edistämään luontaisesti lisääntyviä kalakantoja sekä rahoituksen järjestäjänä usean merkittävän padon purkamisessa.