Virtavesien hoitoyhdistys Virho ry on hakenut EU:n Leader-rahoitusta Ykkösakseli Leader-ryhmältä. Rahoitusta on myönnetty Ykkösakselin alueelle 30.8.2023-30.6.2026 ajalle. Leader-ryhmän alueelle varoja on myönnetty kehittämishankkeeseen 73 243,98 euroa 80 % tuella ja investointihankkeeseen 20 000 euroa 75 % tuella. Haetun hankkeen nimi on Luonnon monimuotoisuuden parantaminen Karjaanjoen ja Uskelanjoen vesistöissä. Hankkeen tavoitteena on kunnostaa, elvyttää ja seurata kyseisten jokivesistöjen tilaa, parantaa luonnon monimuotoisuutta ja vaelluskalakantojen tilaa. Töitä tehdään tiiviissä yhteistyössä maan- ja vesialueidenomistajien kanssa. Kunnostuksia, seurantaa ja suunnittelua toteutetaan hankevastaavan ja Virhon vesistövastaavien toimesta, talkooperiaatteella, oppilaitosyhteistyönä, konekunnostuksin ja työllistämällä työttömiä.

Vuoden 2025 ja 2026 toiminnan rahoituksessa tärkeässä roolissa ovat Leader Ykkösakselin rahoitus ja yhdistykselle tulevat lahjoitukset sekä eduskunnan myöntämä kolmivuotinen siirtomääräraha Suomenlahteen laskevien jokien vaelluskalakantojen parantamiseksi. Siirtomäärärahaa on käytetty Leader hankkeen rinnalla, eikä samoja kuluja ole sisällytetty Leader rahoitukseen ja siirtomäärärahaan. Siirtomäärärahalla on maksettu työryhmän työntekijöiden liikkuminen työkohteille, ateriakorvauksia sekä palkattu työryhmään kausityöntekijöitä.

Rahoitukseen on saatu tukea myös osakaskunnilta ja kalatalousalueelta.

Vuoden 2025 ja 2026 virtavesikunnostuksissa, niiden suunnittelussa ja vesistöjen seurannassa on työskennellyt kymmeniä henkilöitä, joista työsuhteessa 8 ja työkokeilussa 3 henkilöä. Lisäksi yhdistyksen aktiiviset henkilöt ovat osallistuneet kunnostuksiin ja kunnostustulosten seurantaan. Toimintaa koordinoi Virhon hallituksen jäsenistä ensisijaisesti Markus Penttinen. Kunnostuksien vetäjänä toimii iktyonomi Olli Toivonen.

Kunnostuksia on toteuttanut kausi työntekijöistä ja työkokeilussa olevista henkilöistä koostuva työryhmä. Useat kunnostuskohteet on toteutettu isompien talkooryhmien avustuksella. Talkooryhmät ovat koostuneet useiden yrityksien henkilökunnasta, järjestöjen jäsenistä ja yksittäisistä henkilöistä.

Raportissa Karjaanjoen vesistön ja Uskelanjoen vesistön kohteet ovat Ykkösakseli ry:n aluetta. Karjaanjoen ja Uskelanjoen vesistöjen kohteissa kiviaines saatiin usein lähelle uomaa ja kunnostuksia tehtiin pääosin talkooperiaatteella.

Karjaanjoen vesistön kunnostukset

Pusulanjoki, Lohja

Pusulanjoessa sijaitsevan pitkän koskialueen Karisjärvenkosken niska-alue on aikoinaan perattu. Kosken niska-alueen pohja koostuu lähinnä teräväsärmäisestä perkuukivestä ja teräväsärmäisestä sorasta.

Alueelle otettiin talvella 25 kuution kiviaineskuorma josta 20 kuutiota oli soraa ja 5 kuutiota kiveä. Joen pohjoispuolen peltoalue aurattiin lumesta useaan kertaan, jotta peltoalue saatiin jäädytettyä raskaita koneita kestäväksi. Kiviaines jaettiin paikallisen koneurakoitsijan avustukselle uoman varteen useaan eri kasaan odottamaan kesäaikaisia kunnostuksia. Sorana kunnostuksessa käytettiin 16-50 mm soraa ja kivenä 150-450 mm kiveä.

Kosken niska-alueelle kunnostettiin soralla useita pienempiä kutualueita ja isolla kivellä parannettiin virtausnopeutta soraikoilla sekä sijoitettiin kiveä uomaan virtavesilajiston elinalueeksi. Niska-alueen alapuolisessa koskessa soraistettiin kolmen eri koskikynnyksen yläpuolet kutualueiksi ja uomaan sijoitettiin kohteeseen tuotua kiveä. Lisäksi uoman rannoilta sijoitettiin perkuukiveä ja puuainesta takaisin koskeen.

Kunnostuksia alueella suorittivat Virhon työntekijät ja Markus Penttinen sekä useat talkoolaiset. Kohteessa pidettiin kahdet eri kunnostustalkoot.

Talkooryhmät koostuivat kiinteistöalan yrityksen CBRE Finland Oy:n henkilökunnasta ja monialaisen Spirax Sarco Oy:n henkilökunnasta.

Karisjärvenkosken niska-alueen uusille soraikoille syntyi ainakin yksi kutupesä kutuaikana.

Pusulanjoen Töllinkoski, Lohja

Töllinkosken yläosan huonokuntoinen pato poistettiin monen toimijan yhteistyönä vuonna 2023. Yläpuolisen patoaltaan tyhjennyksestä huolimatta koskeen karkasi padon poiston yhteydessä suuri määrä maa-ainesta tukkien mm. alueen kutusoraikkoja.

Hankkeen toimesta Töllikoskella pidettiin talkookunnostuspäivä jossa alueen soraikot käytiin pöyhimässä kuohkeiksi ja alueella jo olevia soraikkoja vahvistettiin uudella soralla.

Alueella pöyhittiin noin viisitoista soraikkoa ja kolmea luontaista soraikkoaluetta parannettiin ja laajennettiin uudella soralla. Kunnostuksessa käytettiin 16-50 mm. soraa noin 2 kuutiota.

Talkooryhmän muodostivat kiinteistöalalla toimiva Colliers Finland Oy:n henkilökunta.

Kosken keskiosan laajaan uudella soralla vahvistettuun soraikkoon syntyi kaksi kookasta kutupesää ja soraikolla nähtiin noin 55 cm naarastaimen kutemassa. Kosken alaosan pöyhityille soraikoille syntyi ainakin kolme erillistä kutupesää.

Karjaanjoen sivupuro, Karkkila

Puronieriän poistopyynnissä oli nyt käynnissä kuudes kausi vuonna 2025. Purosta onnistuttiin poistamaan enää 7 puronieriä yksilöä kolmella eri pyyntikerralla, taimenia tuli sivusaaliiksi perholla 23 kpl. Yhteensä puronieriöitä on purosta poistettu 368 kpl. Youtube kanava Kalastajanmaailma kävi tekemässä juttua puron kunnostuksesta ja puron puronieriäkannan poistohankkeesta vuonna 2023. Youtube videolla on ollut vuoden 2025 loppuun mennessä jo yli 19 000 näyttökertaa. https://www.youtube.com/watch?v=JF0TRk3vUHo

Puron alaosilta ruopattiin lampi talvella 2025. Lammen ruoppauksesta lähti liikkeelle kiintoainesta alapuoliselle kunnostetulle alueelle. Yhteistyössä alueen osakaskunnan kanssa kunnostetun alueen soraikot käytiin pöyhimässä puhtaiksi. Alueella olevan lammen maanomistajan kanssa keskusteltiin lammen padon yhteydessä olevasta kalatiestä ja pohdittiin padon settilankkujen asettamista niin, että erityisesti syysaikaan pääosa virtaamasta ohjautuisi kalatien kautta jolloin mm. taimenen nousumahdollisuudet kalatiestä parantuvat.

Purolla tehtiin hankkeen toimesta kunnostustarveselvitystä syksyllä 2025. Maastokäynnin yhteydessä purosta löytyi UPM:n alueelta huonosti asennettu tierumpu joka toimii vaellusesteenä. Asiasta otettiin yhteyttä maanomistajaan ja kohteessa pidettiin maastokatselmus UPM:n edustajan kanssa. UPM asensi tierummun uudelleen kesäkuussa 2026 ja nyt virtavesilajit pystyvät liikkumaan rummun läpi myös ylävirran suuntaan. Puron latvoilla putkitettiin uomaa kesällä 2026. Työstä aiheutui isot kiintoaines päästöt Virhon kunnostusalueille. Luvattomasta työstä tehtiin ilmoitus viranomaisille. Kesäkuussa 2026 Virhon kausityöntekijät kävivät täydennys kunnostamassa kiintoaineksen tuhoamaa kunnostusaluetta uudella soralla. Alueen soraikot pöyhittiin ja niihin lisättiin uutta soraa sekä tehtiin muutamia uusia soraikkoja.

Vihtijoen sivupuro, Vihti

Puro toimii tärkeänä taimenen lisääntymispurona Vihtijoen vesistössä. Talven 2026 pitkä pakkaskausi mahdollisti puron koneellisen kunnostuksen. Kohteeseen otettiin 25 kuutiota 16-50 mm soraa. Sora jaettiin puron suoraksi kaivetuille osille yhteistyössä maanomistajan kanssa. Sora jaettiin telakaivurin ja traktorin sekä peräkärryn avulla purossa olevan jääkannen päälle josta se laskeutui puron pohjalle jäiden sulattua. Maaliskuussa ja toukokuussa soraistustyötä viimeisteltiin vielä käsityönä. Uudet soraikkopohjat toimivat taimenen lisääntymisalueina ja virtavesieliöstön sekä vesisammaleiden tartuntapintana. Uutta soraikkoaluetta puroon syntyi noin sadan metrin matkalle.

Uskelanjoen vesistön kunnostukset

Uskelanjoen sivuhaara, Salo

Alueen hiekka- ja savipohjaisia virta-alueita soraistettiin ja kivettiin taimenen ja muun vesieliöstön lisääntymis- ja elinalueiksi. Soramateriaalin jaon uoman varteen toteutti alueen maanomistaja lainaamallaan kauhakuormaajalla. Toinen alueen maanomistajista raivasi aukon tien ja niittyalueen välisen puuston läpi rekka-autolle. Raivatun aukon ansioista kiviaines pystyttiin tiputtamaan suoraan nupista joen penkalle aivan kunnostuskohteen tuntumaan.

Pitkän virta-alueen alaosaa kunnostettiin 12 kuution soramäärällä ja 22 kuution kivimäärällä. Kunnostettu uomapituus oli noin 80 metriä. Alueella vahvistettiin vanhoja soraikkoja ja tehtiin kokonaan uusia. Kivellä luotiin noin 40 metriä pitkä kivinen koskialue virtavesilajiston monipuoliseksi elinalueeksi. Koskialueeseen sijoitettiin myös kolme soraikkoa. Uutta soraikkoa kunnostuksessa syntyi 48 neliötä ja kivikkoa 66 neliötä. Kunnostuksessa käytettävä sora oli 16-65 mm ja kivi 150-450 mm. Kunnostuksia alueella suorittivat Virhon työntekijät, Rapalan henkilökunta 18 hengen voimin ja Livia ympäristöoppilaitoksen oppilaat.  Talvella 2026 kohteessa paikattiin kivenajosta syntyneitä maaston painaumia koneellisesti. Painaumiin tuotiin hiekkaa jolla maasto tasoitettiin.

Kunnostusalueen 8 soraikkoon oli syntynyt vähintään 9 kutupesää 23.10.2025 mennessä.

Uskelanjoen sivuhaara, Salo

Erinomaiset kunnostustulokset rohkaisivat jatkamaan kunnostustyötä Uskelanjoella. Aikaisempien vuosien kunnostusalueilla taimenen lisääntyminen on moninkertaistunut. Hiipumassa olleelle kunnostusalueelle syntyi vuonna 2019 enää 2-3 taimenen kutupesää ennen kunnostustoiminnan aloittamista. Syksyllä 2025 kunnostetuilta alueilta laskettiin hurjat 77 taimenen kutupesää.

Vuoden 2026 kunnostuksen tavoitteena oli pääosin parantaa alueen taimenen poikasalueita ja virtavesiluonnon monimuotoisuutta luomalla kunnostusalueen alaosan savipohjaisille alueille lisää kivistä koskipinta-alaa. Kiviaineksella myös suojattiin uoman eroosio herkkiä reunoja eroosiolta. Koskialueet toimivat taimenen poikasten suojaisina elinalueina sekä mahdollistavat muun virtavesiluonnon monipuolistumisen alueella. Karkea kiviaines toimii tartuntapintana vesisammalille ja vesihyönteisille.

Talvella alueelle kuljetettiin noin 22 kuutiota 150-400 mm kiviainesta paikallisen maanomistajan avustuksella. Kiviaines jaettiin aivan uoman reunoille, josta tulevien talkoolaisten oli helppo kivetä uomaa käsityönä.

Uomaa kivettiin noin 40 metrin matkalta, lisäksi alueelle tehtiin 2 uutta kutusoraikkoa vuoden 2025 kunnostuksesta yli jääneestä sorasta. Soraikoihin soraa meni noin 1 kuutio. Alueella olivat talkoilemassa Rapalan henkilökunta 18 hengen voimin hankevastaavan ohjauksessa.

Uskelanjoen sivujoen alinta koskea on aikoinaan ”kunnostettu” erikoisella tavalla. Hyvää poikaskoskea on kynnystetty lampareiksi ja kosken sivu-uomastoja on kuivatettu. Virhon kausityöntekijät kävivät avaamassa ja vesittämässä kosken sivu-uomastoja taimenen pienpoikasten elinalueiksi. Kuiville jäävää sivu-uomastoa vesitettiin avaamalla sivu-uomien ja pääuoman välistä kannasta kolmesta eri kohdasta. Uutta paremmin vesitettyä sivu-uomastoa muodostui kosken yhteyteen noin 60 metrin matkalle. Hitolanjoen kunnostuksen kuluihin ovat osallistuneet myös Elinvoimakeskus kalastonhoitomaksuvaroilla ja L-S kalatalousalue.

Jasper Pääkkönen on mahdollistanut Virhon laajempaa kunnostustoimintaa ideakkain tavoin rahoittamalla yhdistystä ja jakamalla tietoa yhteistyömahdollisuuksista Virhon kanssa sekä monipuolisesti 2000-luvun alusta lähtien edistänyt vaelluskalojen luonnonkierron ja muun puro- ja jokiluonnon tilan parantamista. Hänellä on ollut olennainen rooli yhteiskunnallisena keskustelijana muun muassa kalastuslain ja -asetuksen muuttamisessa edistämään luontaisesti lisääntyviä kalakantoja sekä rahoituksen järjestäjänä usean merkittävän padon purkamisessa.

Virho kerää perinteiseen tapaan tietoja Vantaanjoen vesistön taimenista ja lohista.

Kaikki havainnot taimenista ja lohista ovat tärkeitä ja ne kannattaa ilmoittaa. Muistakin havainnoista voi ilmoittaa.

Lähetä havaintoilmoituksesi osoitteeseen: havainnot(at)virtavesi.com

Edellä mainittuun osoitteeseen tietoja lähettäneiden nimiä ei julkaista. Tietoja saatetaan tarpeen mukaan julkaista mahdollisimman oikean kuvan esittämiseksi meritaimenen ja lohen noususta Vantaanjoen vesistöön.

Tuntomerkkejä ja muita tietoja taimenesta löytyy täältä.

Tuntomerkkejä ja muita tietoja lohesta löytyy täältä.

Tietoa Vantaanjoen vesistön tilanteesta löytyy täältä: Taimenen kutu Vantaanjoen vesistössä vuonna 2025 ja vesistön yleistilanne – Virtavesien hoitoyhdistys Virho ry

Jos haluat tukea Virhon kunnostus- ja suojelutyötä Vantaanjoen vesistössä, voit tehdä lahjoituksen tämän linkin kautta:https://virho.fi/tuote/kertalahjoitus-vantaanjoen-kunnostustyohon/

Teksti ja kuva: Kari Stenholm

Käsittelyssä sääntömääräiset ja muut tarvittavat asiat. Osallistujille varataan lopun keskustelussa mahdollisuus kysyä Virhon toiminnasta.

Tervetuloa paikan päälle tai etänä kaikki vuoden 2026 jäsenmaksun maksaneet!

1. Taimenen kutuhavainnot vuonna 2025

Vantaanjoen vesistössä kuti syksyllä 2025 edellisten vuosien tapaan jälleen paljon taimenia, sekä paikallisia että merivaelluksen tehneitä eli meritaimenia.

Koska virtaamat olivat kovia juuri ennen kutua, vesi oli yläjuoksulla kudun alkaessa sameaa ja/tai humuksen värjäämää ja näkyvyys huono. Kudun alkaessa virtaamat hieman laskivat, mutta vedet pysyivät sameina ja humuksen värjääminä monilla kutualueilla. Melko pian virtaamat jälleen kasvoivat ja pysyivät melko kovina koko kudun ajan ja kudun jälkeen. Näkyvyys pysyi huonona ja kalat eivät näkyneet hyvin.

Huonon näkyvyyden takia muutamien alueiden havainnot jäivät puutteellisiksi ja kutupesät osittain laskematta. Silloin kun näkyvyyttä oli, kutevia meritaimenia ja paikallisia taimenia näkyi yläjuoksulla paljon.

Vantaanjoen yläjuoksun taimenet, sekä paikalliset että meritaimenet, ovat nykyään käytännössä luonnonkudusta peräisin olevia villejä taimenia; vain muutama alajuoksulle tai mereen istutettu taimen on vuosien mittaan havaittu yläjuoksulla (kolme varmaa havaintoa). Yläjuoksulle on viimeksi istutettu vuonna 2008.

Vantaanjoen yläjuoksulla kuti paljon myös paikallisia taimenia. Osa paikallisista taimenista kuti keskenään ja osa meritaimenten kanssa. Ylimmät meritaimenen varmat kutuhavainnot tehtiin 84 km päässä merestä Riihimäellä

Lähes kaikki paikallisten- ja meritaimenten kutuhavainnot tehtiin rakennetuilla kutusoraikoilla. Luonnonvaraiset kutusoraikot ovat Vantaanjoen vesistöstä pääosin tuhoutuneet ruoppausten, rakentamisen ja liettymisen johdosta.

Alajuoksulla kutu alkoi paikasta riippuen perinteiseen tapaan pari viikkoa myöhemmin kuin yläjuoksulla ja kesti myös myöhempään, pitkälle marraskuun puolelle saakka. Myös alajuoksulla kovat virtaamat ja samea vesi haittasivat kututarkkailua.

Vesistön alajuoksullakin kuti paljon taimenia, mm. meritaimenia. Alajuoksun kutuhavaintojen mukaan näytti siltä, että rasvaevällisiä eli luonnonkudusta syntyneitä meritaimenia oli enemmän kuin rasvaeväleikattuja eli istutettuja taimenia.

Viime vuosina ainoastaan Vantaanjoen vesistön alapäähän Vantaalla ja joen edustan merialueelle Helsingissä on istutettu taimenia. Jokeen Vantaan kaupungin alueella on istutettu viimeksi vuonna 2017, mutta Vantaanjoen suun edustan merialueelle Helsingissä joka vuosi. Vantaanjoen vesistön uuden käyttö- ja hoitosuunnitelman mukaan Vantaanjoen vesistöön ei enää saa istuttaa taimenia, mutta merelle istutettuja taimenia tulee jatkossakin nousemaan paljon alajuoksulle.

2. Lohien kutuhavainnot

Lohien kudusta ei Vantaanjoella syksyllä 2025 tehty havaintoja. Lähes parikymmentä vuotta sitten lohien kutua nähtiin Vantaanjoen vesistössä paljon enemmän kuin nykyään ja myös yläjuoksulla muutamana vuotena, mutta sitten lohihavainnot vähenivät koko vesistössä niin, että lohien kutua on viime vuosina havaittu erittäin vähän.

Lähes parikymmentä vuotta sitten yläjuoksulta saatiin sähkökalastuksissa kohtalaisia lohen poikastiheyksiä yhdeltä paikalta, mutta sen jälkeen lohen poikashavainnot ovat vähentyneet koko vesistössä. Muutamia lohen luonnonkudusta syntyneitä poikasia Vantaanjoen vesistöstä on sähkökalastuksissa kuitenkin saatu silloin tällöin eri koskilta. Vantaanjoen nykyiset lohet ovat peräisin Nevan kannan istutuksista.

Näyttää siis siltä, että Nevajoen kannan istutuksilla Vantaanjoen vesistöön ei saada syntymään luontaisesti lisääntyvää lohikantaa. Vantaanjoki on täysin erilainen joki kuin Neva. Neva on iso ja syvä joki, jossa sen oman lohikannan lohet lisääntyvät jopa useiden metrien syvyydessä olevilla soraikoilla.

Lisääntyvän lohikannan aikaan saaminen Vantaanjoen vesistöön saattaisi kuitenkin onnistua Viron pikkujokien lohikannoilla, esim. Kundajoen lohikannalla.

3. Vantaanjoen vesistön yleistilanne

Virhon yläjuoksulle jätevesiltä ja muilta ongelmilta suojaan rakentamilla kutupaikoilla taimenen  kesänvanhojen poikasten tiheydet ovat olleet jo useita vuosia hyviä, useammassa paikassa 40-195 kpl/100 m² ja parhaimmillaan yhdessä paikassa jopa yli 200 kpl/100 m² (Vantaanjoen yhteistarkkailu/VHVSY, Virho).

Alajuoksulla taimenen luonnonkudusta syntyneiden kesänvanhojen poikasten tiheydet ovat olleet vuodesta toiseen pienempiä kuin yläjuoksulla, parhaimmillaankin vain n. 35 kpl/100 m² (Vantaanjoen yhteistarkkailu/VHVSY). Myös Keravanjoella poikastiheydet ovat olleet pieniä.

Poikkeuksena alajuoksulla on kuitenkin hyvin kunnostettu ja elpynyt Longinoja Helsingissä, jossa viime vuosina on ollut hyviä 66-95 kpl/100 m² ja vuonna 2020 n. 155 kpl/100 m² (A.Saura/Luke) kesänvanhojen poikasten tiheyksiä useamman paikan keskiarvona.

Myös kymmeniä vuosia Helsinki-Vantaan lentokentän jäänestoainepäästöjen rasittamana olleella Kylmäojalla Vantaalla on viime vuosina ollut hyviä poikastiheyksiä yhdellä paikalla, jossa kesänvanhoja poikasia on löytynyt parhaimmillaan n. 120 kpl/100 m² (Vantaanjoen yhteistarkkailu/VHVSY). Kylmäojalla on viime vuosina ollut kuitenkin myös pieniä poikastiheyksiä.

Finavian Helsinki-Vantaan lentokentältä on kentän perustamisesta saakka tullut jäänestoaineiden päästöjä lentokentältä ja sen ympäristöstä alkaviin puroihin, joista taimenet ovat hävinneet. Aivan viime vuosina tilanne on parantunut ja taimenet ovat alkaneet lisääntyä Kylmäojalla.

Myös lentokentältä alkavalla Krakanojalla on viime vuosina kutenut meritaimenia. Poikashavainnot siellä ovat yleensä olleet vähäisiä, mutta tilanne on parin viime vuoden havaintojen perusteella paranemaan päin (Taimenkartta).

Muidenkin lentokentältä tai sen lähistöltä alkavien purojen tilanne on edelleen huono, mutta lentokentän uuden ympäristöluvan vaatimusten johdosta Finavia joutuu parantamaan jäänestoaineiden käsittelyä ja elvyttämään kentän ympäristön puroja. Em. purojen lisäksi lentokentän ympäristössä on Kirkonkylänoja, Brändoninoja, Viinikanmetsänoja ja Mottisuonoja.

4. Kunnostusten ja suojelun vaikutukset

Viranomaisten ja Virhon tekemien kalataloudellisten kunnostusten vaikutus Vantaanjoen paikallisten- ja meritaimenten kutualueen laajentumisessa näkyy selvästi. Esimerkiksi meritaimenten kutualue on yli 25 vuoden aikana tehtyjen kalataloudellisten kunnostusten johdosta laajentunut Vantaankoskelta 17 km päässä merestä, 95 km päähän merestä Vantaanjoen latvoille.

Viranomaisten tekemissä kunnostuksissa poistettiin ensin nousuesteitä ja ennallistettiin pääuoman ja Keravanjoen koskia. Sen jälkeen Virhon toimesta on rakennettu pääuomaan ja moniin sivujokiin ja –puroihin paljon kutusoraikkoja ja poikaskivikoita, joita on myös huollettu. Virho huoltaa joka vuosi osan vanhoista soraikoista ja huoltoa kierrätetään kaikilla vanhoilla soraikoilla tarpeen mukaan. Lisäksi Virho on rakentanut yläjuoksulle yhden laskeutusaltaan, mikä on tyhjennetty kolme kertaa, sekä yhden luonnonmukaisen kalatien, jota on parannettu kerran.

Myös Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseura (SKES) on kunnostanut kolmea alajuoksun puroa. Longinojaa Helsingissä sekä Krakanojaa ja Kylmäojaa Vantaalla.

Aivan viime vuosina muutamat muutkin tahot ovat tehneet jonkin verran kalataloudellisia kunnostuksia Vantaanjoen vesistössä. Tällainen taho on mm. Vantaan kaupunki, jolla on kesäksi palkattujen purotalkkareiden kunnostustoimintaa ollut jo monena vuotena ja joka muutenkin on esimerkillisesti ryhtynyt nostamaan kuntalaisten ja muidenkin tietoisuuteen Vantaan kaupungin alueella virtaavaa Vantaanjoen vesistöä. Suurimpana yksittäisinä hankkeena Vantaa purki Tikkurilankosken padon vuonna 2019. Vantaan kaupunki purki vuonna 2025 osittain myös Keravanjoen Kirkonkylänkosken padon yhdessä Helsingin kanssa. Padon purettuun osuuteen rakennettiin luonnonmukainen kalatie.

Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistyksen (VHVSY) jokitalkkaritoiminta on viime vuosina inventoinut ja huoltanut viranomaistyönä tehtyjä kutusoraikkoja ja rakentanut myös uusia soraikkoja.

Virho on kunnostanut Vantaanjoen vesistöä jonkin verran talkoillakin, mutta erityisen paljon aluksi Työllisyysprojektin nimellä ja myöhemmin EU Leader-hankkeen nimellä kutsutulla kunnostushankkeella, joka on 24 vuoden ajan tehnyt suunnitelmallisesti kalataloudellisia täsmäkunnostuksia juuri niihin Virhon valitsemiin paikkoihin, joissa on hyvä vedenlaatu ja joista saadaan paras hyöty Vantaanjoen elvyttämisen kannalta.

Virhon EU Leader-hankkeella on ammattitaitoinen vetäjä ja työvoimaksi projektiin on palkattu aiempina vuosina kymmenkunta virtavesikunnostajaa, joista puolet on työskennellyt Vantaanjoen vesistössä ja puolet Karjaanjoen vesistössä. Aivan viime vuosina EU Leader-hankkeelle on saatu palkattua vain 3-6 virtavesikunnostajaa, jotka ovat Vantaanjoen vesistön kunnostusten lisäksi tehneet myös Karjaanjoen vesistön kunnostuksia. Vuosien mittaan Virhon työllisyysprojekti ja EU Leader-hanke on kunnostanut Vantaanjoen vesistöä yläjuoksun kunnissa Hausjärvellä, Lopella, Vihdissä, Riihimäellä, Hyvinkäällä, Mäntsälässä, Nurmijärvellä ja Tuusulassa.

Vantaanjoen vesistön talkookunnostuksia Virho on tehnyt Hausjärvellä, Riihimäellä, Hyvinkäällä, Nurmijärvellä, Vantaalla ja Helsingissä.

Kunnostustoiminnan rinnalla Virho tekee laajaa vesistön tarkkailu-, suojelu-, valistus- ja tiedotustyötä, jolla kunnostuksien tuottama hyöty varmistetaan ja jolla laajennetaan Vantaanjoen vesistön kunnostuskelpoisen alueen kokoa.

Virho on yli 25 vuotta kaivanut esiin mm. Vantaanjoen salattuja jätevesipäästötietoja ja julkaissut niitä ja vaatinut parannusta kuntien vesilaitosten ja valvovien viranomaisten toimintaan, sekä tehnyt lausuntoja asiasta. Pikkuhiljaa Vantaanjoen kuntien vesilaitokset ja valvovat viranomaiset ovat myös parantaneet toimintaansa ja jätevesipäästöt ovat vähenemässä, mutta edelleen niitä valitettavasti tapahtuu.

Virho on systemaattisesti tiedottanut myös Vantaanjoen vesistön muista isoista ongelmista ja vaatinut parannusta niihin, tehnyt niistä paljon lausuntoja ja työskennellyt aktiivisesti niiden vähentämiseksi ja ongelmia on saatu vähennettyä.

Virho mm. puuttui Vanhankaupunginkosken voimalaitoksen uudelleen käyttöönottoon jo vuonna 2000 ja vaati voimalaitoksen käytön lopettamista. Voimalaitosta käytettiin alkuvuosina vastoin Uudenmaan ympäristökeskuksen asettamia ehtoja usein niin, että virtaaman jakaantumiseen itä- ja länsihaaran välillä vaikutettiin vahingollisesti siten, että taimenet ja lohet eivät nousseet itähaarasta ollenkaan. Virhon vaatimuksesta pidettiin Virhon, Uudenmaan TE-keskuksen kalatalousyksikön, Uudenmaan ympäristökeskuksen, Helsingin Energian, Helsingin ja muutamien muiden tahojen kanssa neljä palaveria vuosina 2002-2004. Voimalaitoksen käyttöä ei saatu tuolloin lopetettua, mutta palaverien tuloksena voimalaitoksen käyttötavat saatiin parannettua niin, että taimenia ja lohia pääsi nousemaan jokeen ja Vantaanjoen vaelluskalat pelastuivat katastrofilta.

Edellä mainitulla kunnostus- ja suojelutyöllä Vantaanjoen vesistö on elvytetty likaviemäristä Suomenlahden parhaaksi taimenjoeksi, jonka tunnusmerkkejä ovat mm.:

– Paikalliset taimenet lisääntyvät laajasti eri puolilla vesistöä, jonka jokien uomapituus on noin 400 km ja sen lisäksi on vielä satoja kilometrejä puroja ja ojia, joista osaan Virho on rakentanut toimivia lisääntymisalueita taimenille.

– Meritaimenet lisääntyvät eri puolilla yli 200 km pitkää meriyhteydessä olevaa uomapituutta.

– Meritaimenet lisääntyvät säännöllisesti ylimmillään 84 km päässä merestä. Ylin yksittäinen meritaimenen kutuhavainto on tehty 95 km päässä merestä.

– Taimenen luonnonlisääntyminen on laajaa ja poikasia syntyy runsaasti eri puolilla vesistöä. Poikastiheydet ovat hyviä monissa paikoissa mm. Virhon jätevesiltä ja muilta ongelmilta suojaan rakentamilla kutusoraikoilla yläjuoksulla. Myös Longinojalla, Kylmäojalla ja Myllykoskella on havaittu hyviä poikastiheyksiä.

5. Vantaanjoen vesistön isot ongelmat

Vaikka Vantaanjoen vesistö on jo elvytetty Suomenlahden parhaaksi taimenvesistöksi, isoja ongelmiakin on edelleen jäljellä. Vantaanjoen vesistön isoja ongelmia ovat:

– Kalojen nousua jokeen ja sieltä paluuta haittaava verkkokalastus Vantaanjoen suun edustan merialueella

– Vanhankaupunginkosken voimalaitoksen käyttö vuoden 2019 loppuun saakka ja sen pato, sekä niiden aiheuttamaa haittaa pahentavat kalastusjärjestelyt, joita on kuitenkin pikkuhiljaa parannettu oikeaan suuntaan

– Jätevesipäästöt monista Vantaanjoen kunnista Vantaanjoen vesistöön ja Helsingistä Vantaanjoen edustan merialueelle ja Vantaanjokeen

– Helsinki-Vantaan lentokentän jäänestoaineiden päästöt lentokentän puroihin ja niiden kautta Vantaanjoen vesistön alajuoksulle

– Kalojen nousua haittaavat tai kokonaan estävät padot ja huonosti toimivat kalatiet

– Kuntien ja kiinteistöjen huonot hulevesijärjestelyt

– Valuma-alueen vakava vaurioituminen rakentamisen ja maa- ja metsätalouden tehokkaan ojituksen sekä asutuskeskusten huonojen hulevesijärjestelyjen takia

– Puutteellinen kalastuksen valvonta

Monet padot aiheuttavat pahoja ongelmia kalojen vaellukselle Vantaanjoen vesistössä. Niistä haitallisimman, Vanhankaupunginkosken padon purkamisen ohella kiireellisin korjausta vaativa pato on Vantaankosken pato, jossa kaloilla on nousuongelmia. Isoilla virtaamilla kalat eivät pääse ylös Vantaankosken padon länsipuoleisesta aukosta, vaan hyppivät päin patoa ja kallioita, loukkaantuvat ja kuolevat.

Vantaankosken toimivuus vaelluskalojen nousulle on erittäin tärkeää siksi, että Vantaanjoen vesistön kunnostetuista alueista suurin osa sijaitsee juuri Vantaankosken yläpuolella, jossa myös suurin osa vesistön luonnontaimenista lisääntyy. Käytännössä kaikki taimenet Vantaankosken yläpuolella ovat luonnonkudusta peräisin olevia villejä taimenia, sekä paikalliset että meritaimenet. Paljolti juuri noiden kalojen varassa on Vantaanjoen vesistön villien taimenten elpyminen.

Vantaankosken länsipuoleiseen aukkoon on syytä rakentaa luonnonmukainen kalatie, jotta kaikki kalat pääsevät vahingoittumattomina kutupaikoilleen ja itäpuoleisen aukon vaurioitunut kalatie on syytä korjata, jotta luonnonkalojen nousu Vantaanjoen laajoille kunnostetuille alueille ei esty, eikä huonone nykyisestä tilanteesta.

Jos luonnonkalojen nousu Vantaankoskelta yläjuoksulle estyy, Vantaanjoen luonnonkudusta peräisin olevien meritaimenten luonnonlisääntyminen vähenee aivan oleellisesti.

Keravanjoellakin kalojen nousumahdollisuudet ovat parantuneet ja paranevat edelleen. Kellokosken padolle valmistui vuonna 2018 uusi kalatie, mikä on kuitenkin ns. tekninen kalatie, jollaiset tyypillisesti eivät toimi niin hyvin kuin luonnonmukaiset kalatiet.

Kalojen nousumahdollisuudet paranivat myös Tikkurilankoskella, kun vanha pato purettiin kesällä 2019 ja siellä ollut tukkeutumisherkkä kalaporras jäi pois käytöstä.

Keravanjoen Kirkonkylänkoskella on ollut kalojen nousuongelmia ja kesällä 2025 Vantaa ja Helsinki purkivat osittain vanhan padon ja rakensivat luonnonmukaisen kalatien purettuun kohtaan.

Keravanjoella on vielä kuitenkin Järvenpäässä yksi täydellinen nousueste Haarajoen pato, jonka omistajat vuoden 2019 lopussa hyväksyivät kalojen nousu-uoman rakentamisen voimalaitospadon yhteyteen, mutta halusivat kuitenkin säilyttää mahdollisuuden vesivoiman tuotantoon. Toivon mukaan Haarajoelle saadaan rakennettua hyvin toimiva nousu-uoma. Nousu-uoma on tarkoitus rakentaa kesällä  2026.

Helsingin Vanhankaupunginkosken padon purkua edelleen selvitetään. Helsinki teki jo päätöksenkin, että patoa ei pureta, vaan itähaaraa kunnostetaan. Helsinki anoi lupaa itähaaran kunnostamiseksi ja saikin luvan, mutta länsihaaran padon purkua päätettiin kuitenkin vielä selvittää ennen itähaaran kunnostamiseen ryhtymistä. Virhon muistutus Helsingin lupahakemukseen löytyy tästä linkistä: Virhon muistutus Vanhankaupunginkosken itähaaran kunnostussuunnitelmasta

Vuonna 2023 valmistui teknistaloudellinen esiselvitys Vanhankaupunginkosken padon purkamisesta. Helsingin kaupungin ilmoituksen mukaan  ” Esiselvityksessä on löytynyt kaksi alustavaa vaihtoehtoa padon turvalliselle purkamiselle. Ensimmäisessä vaihtoehdossa pato purettaisiin kokonaan ja Kuninkaankartanonsaaren pohjoispäätyyn rakennettaisiin koskimainen pohjakynnys. Sen eteläpuolinen alue muotoiltaisiin koskeksi. Toisessa vaihtoehdossa myös patoalueen pohjoispuolelle rakennettaisiin kaksi pohjakynnystä.”

Helsingin kaupungin ilmoituksen mukaan ” Teknistaloudellinen esiselvitys auttaa arvioimaan, millaista jatkosuunnittelua ja investointeja padon purkaminen vaatisi. Tarkemman ympäristövaikutusten arvioinnin lisäksi tarvitaan selvitys siitä, miten purkaminen voidaan toteuttaa ottaen huomioon ja yhteensovittaen kulttuuriympäristön. Alueen nykyisessä asemakaavassa pato- ja siltarakenteet on suojeltu tai määrätty uusittavaksi siten, että ympäristön historiallinen arvo säilyy.”

Virhon vaatimus on ollut ja on edelleen, että Vanhankaupunginkosken länsihaaran voimalaitospato pitää purkaa ja sinne pitää rakentaa toimiva nousu- ja laskeutumisuoma, josta kalat pääsevät nousemaan terveinä 14 kunnan alueella virtaavan Vantaanjoen vesistön kutupaikoille ja vaeltamaan joesta takaisin mereen.

Teksti: Kari Stenholm
Valokuvat: Kari Stenholm, Petteri Hautamaa
Videot: Kari Stenholm