Virtavesien hoitoyhdistys Virho ry:n näkemys Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle Kemijoki oy:n hakemuksesta rakentaa Taivalkosken vesivoimalaitokseen kalauoma,  PSAVI/671/2022

Kemijoki oy on jättänyt hakemuksen Taivalkosken vesivoimalan kalatiestä. Tämä on myönteistä, sillä Kemijoen vapaan vaelluksen palauttamista on odoteltu jo useita kymmeniä vuosia ja patoamisesta aiheutettuihin haittoihin suhteutettuna korjaustoimenpiteet ovat olleet vähäisiä.

Kemijoki oy:n suunnitelmassa tavoitellaan osaksi luonnonmukaista, osaksi teknistä kalatietä, jota mahdollisesti täydennettäisiin pumppuratkaisulla (lisähoukutusveden ohjaaminen). Kalatien vesimäärä olisi parisen m2/sekunnissa ja siinä olisi myös kalojen kiinniotto-ylisiirtolaitteet. Vettä siihen ohjattaisiin 20.5-20.10. välisenä aikana.

Arvostamme Kemijoki oy:n esitystä, mutta siinä on useita vakaviakin puutteita ja ongelmia:

Jo kalatien suunnitteluvaiheessa on tuotava esiin kalojen alasvaellus ja miten se järjestetään. Tämä on yhtä tärkeä kysymys kuin kalojen nousu. Edellä mainitusta huolimatta suunnitelmista löytyy vain viittauksia alasvaellusaiheeseen ja vielä vähemmän käytännön ratkaisumalleja ja kuinka ne toteutettaisiin.

Taivalkosken kalatien käsillä oleva suunnitelma onkin keskittynyt pitkälti ja lähes yksinomaan kalojen nousuun. Alasvaelluskysymyksen puuttumisen lisäksi tämä on johtanut toiseen ongelmaan: nykyaikaiset vesivoimaloiden ohitusuomat eivät ota huomioon vain kalojen tarpeita, vaan laajasti muunkin vesieliöstön ja yleensäkin luonnon monimuotoisuuden. Kemijoki oy:n hakemus on ajattelutavaltaan vanhanaikainen.

Vain osan vuotta vesitettynä oleva kalatie toimii heikosti luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta, kun sen kuivuessa ja jäätyessä esimerkiksi vesihyönteis- ja -sammallajisto kärsisivät. Ympäri vuoden vesitettyinä olevat uomat ovat lisäksi esimerkiksi saukon vaellusreittejä ja koskikaran asuinalueita.

Lisäksi uusin tutkimus on osoittanut, että mereen alasvaeltavat smoltit (vaellusikäiset lohikalat) voivat lähteä liikkeelle talvellakin, jos tulee esimerkiksi talvitulvia. Tällöin kiinni olevan kalatien takia turvallinen alasvaellus ei olisi mahdollista. Ilmastonmuutos ja sen myötä lisääntyvien talvitulvien vaikutukset on otettava huomioon, jotta suunnitelma ei olisi vanhentunut tästäkin näkökulmasta.

On eduksi, että Kemijoki oy:n suunnitelma esittää lisävettä kalatiehen pumppujen avulla. Tämä mahdollisuus on kuitenkin vain ”ehkä” ehdotus eikä sitä välttämättä toteutettaisi ollenkaan. Kysymys on tärkeä erityisesti sen takia, että kalatiehen osoitettaisiin muuten vain parisen kuutiota Kemijoen virtaamasta (joen keskivirtaama on viitisensataa kuutiota sekunnissa). Vesimäärä on aivan liian vähäinen luodakseen riittävän huokutusvirtaaman nouseville kaloille ja vaikeuttaa myös toimivan alasvaellusjärjestelmän rakentamista.

Aluehallintoviraston on päätöksessään edellytettävä kalatiehen kunnollinen monen kuution ympäristövirtaama sekä houkutinlisävesi pumpuilla pakollisena.

Kokonaisuudessaan Kemijoki oy:n suunnitelmasta saa käsityksen, että tärkeintä on rakentaa kalatie. Ei se, että saadaanko siitä oikeasti toimiva ja tehokas. Näin ei saa olla, sillä vähätuottoinen ja toimimaton kalatie ei kompensoi Taivalkosken voimalan osaltaan aiheuttamia laajoja ympäristö- ja kalavahinkoja.

Aluehallintoviraston päätöksessä Kemijoki oy:lle tulee asettaa Taivalkosken kalatien toimivuusvaatimus, velvoite tehdä säännöllisiä seurantatutkimuksia (jotka julkaistava) sekä erityisesti velvoite ryhtyä kalatien parannuksiin, jos se ei ole riittävän toimiva.

Mukana on monia kannatettavia hankkeita ja hatunnosto tästä uudelle hallitukselle ja ohjelman neuvottelijoille. Mukana on kuitenkin myös asioita, joista voi aiheutua joki- ja puroluonnollemme ja kalakannoille isoa haittaa.

Edellisessä hallitusohjelmassa oli ensimmäistä kertaa omat kirjauksensa virtavesistä, mitä käsillä oleva ohjelma jatkaa. Tämä osoittaa, että vaelluskaloista ja vesistä välittäminen ei ole kiinni poliittisista suhdanteista ja niiden ahdinko ymmärretään nykyään laajasti.

Pian työnsä aloittava uusi hallitus korjaa vesilakia ja huolehtii siitä, että ilman kalatalousvelvoitteita ,kalateitä yms. olevien vesivoimaloiden täytyy hoitaa leiviskänsä tällä saralla. Näitä ns. nollavelvoitevoimaloita on Suomessa iso määrä ja muutos on merkittävä. Tässä kohdin hattua on nostettava kattoon asti.

Toisaalta hallitusohjelman jatkona näyttää seuraavan todella mittava vesivoiman lisärakentaminen Suomeen. Suurin sitten II-maailmansodan jälkeisen rakentamisaallon. Etusijassa kyse on pumppuvoimaloista, joita kaavaillaan etenkin pohjoisen jokiin. Tämä voi muuttaa ne vieläkin pahemmiksi voimalakanaviksi. Toisaalta nämä hankkeet avaavat kyseisten jokien vesiluvat, jolloin tulee mahdollista ajaa puuttuvia kalateitä, kompensaatiokunnostuksia ja vastaavia.

Hallituksen kyseisissä vesivoimakirjauksissa on yksi iso lisävaaran paikka. Teksti on sen verran epämääräistä, että se saattaisi avata pumppuvoimaloiden lisäksi laajan vesivoimaloiden rakentamissarjan myös aivan uusiin kohteisiin (kaikissa vesistöissä, joissa on ennestään jo yksinkin vesivoimala). Hallitusohjelman pienimuotoisen energiatuotannon kirjaukset myös tukisivat pienvesivoimaloiden uutta rakentamisaaltoa?

On myönteistä, että etenkin patopurkuja edistänyttä Nousu-ohjelmaa ja myös pienvesien tilaa edistävää Helmi-hanketta jatketaan. Mutta eihän niin voi olla, että yhdellä ohjelmalla puretaan etenkin vähämerkityksellisiä pienpatoja ja muiden hallitusohjelmalinjausten jatkona rakennetaan toisissa paikoissa vielä enemmän uusia (muita kuin pumppuvoimaloita)? Tämä asia vaatii pikaista selvennystä ja on virtavesien näkökulmasta hallitusohjelman tärkeimpiä, jollei tärkein asia.

Palokin vesivoimalan purku hallitusohjelmatavoitteena ansaitsee syvän kumarruksen. Alueellisena Saimaan vesistön ja järvilohen sekä taimenen pelastushankkeena se on merkittävä. Yhden padon purku ei saa kuitenkaan hämärtää kokonaiskuvaa, jossa on pelissä lukematon määrä jokia, puroja ja koskia. ”Ei yksi Palokki-pääsky kesää tee”, vaan hallitusohjelman tuloksellisuus esimerkiksi vaelluskala-asioissa ratkeaa vesilain, vesivoiman lisärakentamisen ja muissa vastaavissa lukemattomia virtavesiä koskevissa hankkeissa.

Luvitusjärjestelmät ovat menossa uusiksi, kun esimerkiksi ELY-keskuksien tietyt osat ja aluahallintovirastot kootaan yhden luukun periaatteella. Tällä on esimerkiksi isojen koskikunnostus- ja kalatiehankkeiden käytännön juoksutuksien kannalta merkitystä. Periaatteessa virtaviivaistusta, yhtä luukkua ja aikarajoja voi tervehtiä tyydytyksellä.

Kolme seikkaa on silti huomioitava. Uuden lupaviraston valtiovarainministeriövetoisuus ei saa merkitä luontoarvojen tai ympäristövaikutusten arviointien heikentämistä. ELY-keskukset ovat olleet avainroolissa esimerkiksi isojen rakennettujen jokien kalatalousvelvoitteiden päivittämisessä. Lisäksi esimerkiksi pienimuotoiset, usein vaikkapa ämpäripohjalta talkoilla toteutettavat purokunnostukset ja vastaavat eivät saa päätyä ylimitoitettujen lupaprosessien raskauttamiksi. Luvituskysymys on oleellinen myös muille kuin esimerkiksi hallitusohjelman taajaan esiin tuomille vetyvoimaloille.

Hallitusohjelman lakihankkeissa tulee kiinnittää huomiota myös muihin kuin toivottuun vesilain uudistamiseen. Erityisesti EU-asioissa. Vesipuitedirektiivissä aiottaisiin ottaa käyttöön ”kansalliset joustot”. Mitä tämä mahtaa tarkoittaa?

Uuden hallituksen tärkeimpiä ympäristölinjauksia on kanta EU:n luonnon ennallistamisasetukseen. Vaelluskalojen palauttaminen, koskien kunnostaminen, patojen purkaminen ja niin edelleen ovat pääsääntöisesti ennallistamista. Aikooko hallitus tukea vai torpata tämän EU:n avainhankkeen? Sen läpimeno ainakin jossain muodossa on aivan oleellinen kysymys.

Ilmaan jää myös kysymys ohjelman kirjauksesta ”Metsäojituksen vaikutuksia vähennetään”. Miten? Vain yksi selvennys luopua raivaamattomien turvemaiden ojituksesta tarjotaan. Vesien laatu ja siihen maa- ja metsätaloudesta aiheutuva kuormitus on oleellisimpia seikkoja paitsi virtavesille, niin myös kaikille järville ja Itämerelle.

Jos hallitusohjelman vaelluskalaosioon olisi voinut lisätä parisen sanaparia, niin ne olisivat luonnonmukainen lisääntyminen & ratkaisut ja ympäristövirtaamat. Nyt ne puuttuvat. Tekniset kalatiet, kalasydämet ja vastaavat ovat luonnottomia ja esimerkiksi kalan kudun kannalta käyttökelvottomia ratkaisuja. Vesivoimaloiden ohitusuomissa tulee kulkea riittävä määrä vettä. Kalateiden ja vastaavien määrää ratkaisevampi on laatu ja luonnonmukaisuus.

Ympäristökompensaatioita aiotaan viedä eteenpäin ja tämä kysymys nousee tikunnokkaan erityisesti, jos uusia (pumppu-) vesivoimaloita tulee. Hallitusohjelma lupaa lisäksi kiehtovasti luoda jopa ”kompensaatiomarkkinat”. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos pumppuvesivoimala kohteessa X rakennetaan, markkinoilta voisi ostaa kosken Y kunnostettavaksi ja pienpato Z:n purettavaksi? Kompensaatioita ei pidä lähtökohtaisesti tyrmätä ja oikein toteutettuna niistä voisi syntyä lisäarvoa. Mutta kuten hiilikompensaation puolella on nähty, vaarana on myös viherpesu ja pienet näytösluontoiset hankkeet, joilla ei lähimainkaan korvata aiheutettuja haittoja.

Mikäli jonkinlaiset virtavesien kompensaatiomarkkinat syntyvät, on nimenomaan olennaista, että aiheutetut ympäristövahingot korvataan täysimääräisesti kompensaatiohankkeissa.

Oli valitettavaa, että hallitus leikkaa merkittävästi luonnonsuojelumäärärahoja. Samanaikaisesti kun esimerkiksi fossiilisia yritystukia jatketaan. Valtion rahatilanne ei ole paras, mutta sen noustessa tulee ensi tilassa lisätä luontovaroja.

Hallitusohjelman jatkona olennaisena kysymyksenä nousee valtion omistajaohjauspolitiikka. Valtio on mittaluokan vesivoiman pyörittäjä Fortumin ja Kemijoki oy:n kautta. Kuvaava esimerkki tähänastisesta omistajaohjauspolitiikasta on edellisen hallituksen aikaan lanseerattu Fortumin luonnon monimuotoisuusohjelma. Ensimmäisenä käytännön toimena Fortum poisti tästä ohjelmasta vesivoiman eli juuri tärkeimmän kysymyksen! Miten tähän reagoi edellinen hallitus? Ei mitenkään.

Piittaamattoman omistajaohjauksen ja valtionyritysten muuttaminen vastuullisiksi on uuden hallituksen tärkeimpiä vesiluonto- ja vaelluskala-asioita. Näissä asioissa uudessa hallituksessa vaaditaankin laajaa puoluerajat ylittävää yhteistyötä. Ympäristöministeri tulee kokoomuksesta, kalaministeri kristillisistä, omistajaohjausministeri ruotsalaisista ja vesilain uudistuksesta vastaava oikeusministeri perussuomalaisista.

Onnea uuden hallituksen työhön! Seuraamme tarkkana työtänne.

Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus hakee Kymijoen läntisen Ahvenkoskenhaaran kalatalousvelvoitteiden muuttamista. Virtavesien hoitoyhdistys Virho ry tukee laajasti ELY-keskuksen hakemusta, mutta esittää myös muutaman täydentävän huomion asiasta päättävälle aluehallintovirastolle:

Hakemuksen perusteena on olosuhteiden muuttuminen: Kymijoen veden laatu on parantunut huomattavasti, asenteet ja arvot ovat muuttuneet ja niiden myötä lainsäädäntö. Tutkimus ja tiede on tuonut lisää tietoa myös Kymijoen länsihaaran sopivuudesta lohen lisääntymis- ja poikastuotantoalueeksi.

Jokivesistöjä ei silti elvytetä pelkästään lohelle. Esimerkiksi toutain ja nahkiainen sekä vimpa ja kuore on otettava huomioon.

Kalatalousvelvoitteita punnittaessa on muistettava Kymijoen kala- ja luontoarvojen elvyttämisen taloudelliset näkökohdat. Parantuneet kalakannat tukevat ammatti- ja harrastuskalastusta, lohivirraksi palautuneen Kymijoen rantatonttien arvoa ei tällainen kehitys ainakaan heikentäisi ja myös paikallis- ja turismielinkeinot hyötyisivät. Kymijoki lohivirtana olisi huomattava vetovoimatekijä alueen kunnille.

On noteerattava vahvasti vaelluskaloja koskeva luontokatokysymys, EU:n vesipuitedirektiivi sekä YK:n Montrealin sopimus luontokadon pysäyttämisestä, johon Suomi on sitoutunut.

Kymijoella on todella iso potentiaali merkittävänä lohikalajokena. Hakemuksessa viitataan Kymijoen alaosan 420 hehtaariin soveltuvana lohen lisääntymis- ja poikasalueena. Todennäköisesti pinta-ala on vielä isompi (kuten hakemuksesta selviää), sillä lohi pystyy käyttämään hyväkseen monipuolisempia alueita kuin aiemmin on ajateltu.

Tässä yhteydessä Virtavesien hoitoyhdistys painottaa, että todennäköisesti myös (mereen vaeltavan ja sisävesien) taimenen potentiaalia on aliarvioitu. Lukuisat pienet virrat ja sivu-uomat soveltuvat mainiosti taimenten kutu- ja poikasalueiksi ja toisaalta itse iso Kymijoen pääuoma kuin meri soveltuvat isojen taimenten syönnös- ja kasvualueiksi. Esimerkiksi koski- ja purokunnostuksin sekä pieniä vaellusesteitä poistamalla vesistöä voisi kehittää lisää taimenten näkökulmasta.

Kymijoen elvyttämisestä on saatavissa niin suuri hyöty, että se säteilisi koko Suomenlahdelle ja Itämereen. Kyse on huomattavasta alueellisesta hankkeesta, jolla on valtakunnallista merkitystä.

Kymijoen läntisen Ahvenkosken haaran tilanne on nykyisellään huono. Kummassakaan vesivoimalassa (Ahvenkoski, Klåsarö) ei ole kalateitä tai alasvaellusväyliä ja kalatalousmaksut ovat vähäiset (noin 60 000 + 23 000 €).

Voimaloiden haltija Helen oy ei ole saanut vuosien aikana aikaiseksi mitään merkityksellistä käytännön toimenpidettä luonnonmukaisen kalankulun ratkaisemiseksi. Tehdyt selvitykset toimenpidesuosituksineen ovat jääneet toteuttamatta.

ELY-keskus esittää kumpaankin vesivoimalaan kalatietä ja alasvaellusväyliä. Virho haluaa painottaa, että alasvaelluksen on noustava ylösvaeltamisen rinnalle yhtä tärkeäksi kysymykseksi, kun vesivoimaloiden ohitusrakenteista tehdään päätöksiä. Ei saa tehdä niin, että ensin rakennetaan kalatiet ja sitten pohditaan, voidaanko alasvaellus ratkaista.

Virtavesien hoitoyhdistys haluaa nostaa esiin hakemuksessa mainitun siian vaelluksen ja että sen mahdollisuudet Kymijoessa selvitetään huolellisesti. Siika vaelluskalana on kärsinyt mittavasti patoamisista ja Kymijoki soveltuu lajille hyvin.

Virho pitää kuitenkin liian pienenä ELY-keskuksen esittämää kalatalousmaksua 253 050 € vuodessa. Summan tulisi olla lähellä miljoonaa € vuodessa. Ahvenkosken ja Klåsarön vesivoimalat ovat peittäneet laajoja koskialueita ja myös vastaisuudessa niiden turbiineissa kuolee paljon kaloja. Pelkät kalatiet ja alasvaellusväylät + runsaan 200 000 € kalatalousmaksu eivät riitä kattamaan näin laajoja haittoja. Kompensaationa selvästi isompi summa käytettynä koko vesistöalueen kunnostuksiin, tutkimuksiin, veden laadun lisäparantamiseen, mahdollisiin tuki- ja kotiutusistutuksiin jne. alkaisi kattaa edes osan Helenin vesivoimaloiden aiheuttamista haitoista.

Lopuksi Virtavesien hoitoyhdistys haluaa korostaa kalateiden vesimäärän merkitystä. Hakemuksen mukana olleessa Sitowisen selvityksessä oli otettu esiin 3,1 – 7,9 kuutiota sekunnissa kalateissä. Nämä luvut ovat pienehköjä ottaen huomioon Kymijoen lähes 300 kuution keskivirtaaman (tästä noin puolet Ahvenkoskenhaaraan). AVI:in tulisi määrätä kalateiden vesitykseksi vähintään Sitowisen selvityksen yläraja ja mielellään enemmän sekä lisäksi velvoite ohjata kalatien suulle ylimääräinen usean kuution houkutusvirtaama.

Etusija on asetettava luonnonmukaisille, ympäri vuoden vesitettyinä oleville kalateille. Ympärivuotinen vesityksen AVI on määrännyt päätöksessään myös Kymijoen vesistön yläjuoksun Voikosken luonnonmukaiseen kalatiehen.

Oikeusministeriö pyytää lausuntoja vesilain tarkistamisesta asiaa valmistelleen työryhmän pohjalta. Ryhmän esitykset ovat oikean suuntaisia niiden tarjotessa säädökset kalatalousvelvoitteen tai kalatalousmaksun määräämisestä niin sanotulle nollavelvoitelaitoksille, joilla niitä ei ole.

Ilman kalatalousvelvoitteita (tai -maksuja) olevia vesivoimalaitoksia on Suomessa huomattava määrä, arvioiden mukaan puolentoista sataa. Kyse on merkittävästä haitasta vesistöluonnolle, luontokadon torjunnalle ja kalakannoille. Suurin osa näistä laitoksista on pieniä ja energiateholtaan vähäisiä ja niiden merkitys valtakunnallisessa energiahuollossa on kovin rajallinen. Pelkästään tuulivoimaa ollaan rakentamassa Suomeen moninkertainen määrä nollavelvoitelaitoksiin nähden. Heikot kalakannat vaikuttavat kielteisesti myös tonttien arvoon, virkistysarvoihin ja alueiden vetovoimaan.

Virtavesien hoitoyhdistys Virho ry pyytää kiinnittämään huomiota myös siihen, että EU on Suomen vesienhoitosuunnitelmia koskevassa palautteessaan kiinnittänyt huomiota vesipuitedirektiivin vaatimuksiin ekologisen virtaaman määrittämisestä ja vesivoimalaitosten lupien ajantasaistamisesta. Tämäkin edellyttää vesilain mukaisten lupien tarkistamista koskevan sääntelyn uudistamista.

Työryhmän esityksen mukaan, jos vesivoimalaitoksen haltija itse ei hae kalatalousvelvoitetta, voi kalatalousviranomainen laittaa vireille velvoitemenettelyt lupaviranomaiselle (AVI, aluehallintoviranomainen). Pidämme tätä viranomaismahdollisuutta erittäin tärkeänä, sillä tähän asti omatoimista kalatalousvelvoitteiden vireillepanoa on nollavelvoitelaitoksissa tapahtunut vähäisesti tai ei ollenkaan.

Työryhmän tavoin Virtavesien hoitoyhdistys pitää tärkeänä, että hankkeita etusijassa pyrittäisiin toteuttamaan yhteisymmärryksessä hankkeesta vastaavien kanssa. Työryhmä katsoo kuitenkin, ettei sääntelyä voida rakentaa hankkeesta vastaavan suostumuksen varaan, vaan sääntelyn tulee mahdollistaa jälkikäteinen puuttuminen lupaan hankkeesta vastaavan tahdosta riippumatta. Muussa tapauksessa laki jäisi monissa vesivoimakohteissa kuolleeksi kirjaimeksi.

On myös olennaista, että viranomaisten laittaessa velvoitemenettelyt vireille otetaan huomioon kunkin kyseisen alueen ylä- ja alavirran vesistön omistajien, kalatalousalueiden, vesistöjen kunnostajien ja muiden sidosryhmien näkemykset. Viranomaisten tulisi reagoida niiltä saatuihin aloitteisiin kalatalousvelvoitemenettelyjen käynnistämisellä.

Työryhmä esittää, että energiahuollon näkökulmasta vähäisen merkityksen omaava vesivoimalaitos voitaisiin lunastaa, jos vaelluskalakantojen elinolosuhteiden ja vaellusyhteyden turvaaminen sitä edellyttää. Esitys on kannatettava.

Lakiin ei esitetä sisällytettäväksi säännöksiä ajanjaksosta, jonka kuluessa kalatalousviranomaisen olisi huolehdittava nollavelvoitelaitoksia koskevat hakemukset vireille. Tämä ei välttämättä olekaan lakitasoinen kysymys, mutta käytännön toiminnassa kalatalousviranomaisten tulisi pian nollavelvoitelain voimaantulon jälkeen tehdä toimintasuunnitelma nollavelvoitelaitosten lupahakemusten vireillesaatosta. Takarajana kaikille laitoksille tulee olla esimerkiksi viisi vuotta.

Virtavesien hoitoyhdistys haluaa lisäksi lausua kalatalousvelvoitteista suhteessa kalatalousmaksuihin. Nykyisin tavoitteena on luonnolliseen lisääntymiseen perustuvat kalakannat. Tavoitetta parhaiten tukeva kalatalousvelvoite on luonnonmukainen kalatie sekä kalojen alasvaellusväylä ohi vesivoimapadon. Kalatalousmaksu ei edistä kalojen luonnonlisääntymistä, joten maksun määrääminen tulee olla pääsääntöisesti toissijainen ja täydentävä velvoite vesivoimalalle. Maksun tulee lisäksi olla sitä suuruusluokkaa, että luonnonmukaisten kalateiden ja alasvaellusväylien rakentaminen tulee edullisemmaksi nollavelvoitelaitoksen omistajalle.

Työryhmän ehdottama lakiteksti on sisällöllisesti oikeansuuntaista, mutta varsinaisen lain tulee olla velvoittavampaa muotoilultaan.

Työryhmätyönkin aikana ilmeni, että monet pitävät vesilain muuttamista tarpeellisena ja kiireellisenä vaelluskalakantojen elinvoimaisuuden säilymisen kannalta. Aikaisemman lainsäädännön nojalla myönnetyt, silloisessa tilanteessa yhteiskunnan kasvaneen energiatarpeen nojalla perustellut vesitalousluvat nauttivat edelleen vahvaa pysyvyyssuojaa
siitä huolimatta, että olosuhteita ja ympäristön tilaa sekä toimintaa koskeva tieto ovat lisääntyneet merkittävästi.

Vesilakia tulisikin muuttaa muutenkin kuin pelkästään ns. nollavelvoitelaitoksia koskevana.

Vesipuitedirektiivin toimeenpanemiseksi pitäisi saada kaikki isojakin voimalaitoksia koskevat luvat uudelleentarkastettavaksi (määräajoin). Ne eivät enää saisi olla ikuisia ja tästä pitäisi olla vesilaissa oma pykälänsä.