Kuten luonnosstrategiasta käy hyvin ilmi, tämä strategia muodostaa yhdessä kokonaisuuden kalatiestrategian sekä kalastuslain- ja -asetuksen kanssa. On toivottavaa, että vastaisuudessakin vuoteen 2038 kestävällä kaudella näitä asioita tarkastellaan kokonaisuutena. Lohi- ja meritaimenstrategian tulee siis johtaa muutoksiin myös lainsäädännössä ja muissa tavoitteistoissa.

Yleisesti ottaen Virtavesien hoitoyhdistys pitää käsillä olevaa luonnosstrategiaa lohien ja mereen vaeltavien taimenten kantojen edistämiseksi oikeansuuntaisena ja asiantuntevana. Siinä on myös selvästi tavoiteltu tasapuolisuutta eri näkökohtien välillä.

Strategialuonnos koskee vain Itämeren aluetta, mutta vastaavia periaatteita tulee soveltaa myös Jäämeren kalakantoihin sekä Venäjään kytköksissä oleviin virtoihin.

Lohi- ja meritaimenstrategian luonnos ehdottaa seuraavaa päävisiota: Elinvoimaiset lohi- ja meritaimenkannat lisääntyvät Suomen virtavesissä ja niitä palautetaan vesistöihin siten, että kantojen geneettinen monimuotoisuus säilyy ja vahvistuu muuttuvassa ympäristössä. Itämeren lohi- ja meritaimenkantoja hyödynnetään kestävästi siten, että Suomen merialueille ja jokiin vaeltavat lohi- ja meritaimenmäärät kasvavat. Suomen meri- ja jokialueilla on hyvät edellytykset harjoittaa kestävästi lohen kaupallista kalastusta, vapaa-ajankalastusta ja kalastusmatkailua.

Päävisio on oikeansuuntainen, mutta haluamme tähdentää, että ”elinvoimaisuuden tulee perustua luonnonmukaiseen lisääntymiseen. Tästä syystä esitämme päävision alkuun seuraavaa muutosta: ”Elinvoimaiset, etusijassa luonnonmukaiseen lisääntymiseen perustuvat lohi- ja meritaimenkannat…”

Ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävän kalastuksen osiossa todetaan seuraavaa: ” Hylkeiden metsästystä merialueilla tehostetaan vaelluskalakantojen turvaamiseksi”. Tämänkaltaisesta tekstistä saa kuvan, että hylkeet olisivat pääongelmia Suomen lohikalakantojen romahtamiseen. Tutkimus ei tue tällaista väitettä, vaan hylkeet syövät monenlaista kalaa ja lohikalakantoihin vaikuttavat monet eri tekijät, joiden joukossa on huomattavasti merkittävämpiä asioita (patoamiset, perkaukset jne).

Osassa 8 lohi- ja meritaimenstrategian vaikutusten arviointi ei taloudellisissa vaikutuksissa ole huomioitu sitä, että elävällä, lohikalapitoisella virralla voi olla omalta osaltaan vaikutus myös kiinteistöjen arvoon. Etenkin verrattuna siihen, että vaihtoehtona olisi lohikalaton ja veden laadultaan heikko virtavesi. Tämä voi olla paikallisesti tärkeää etenkin muuttotappioalueilla (maantieteellisesti nykyään suurin osa Suomea), joilla kiinteistöjen hinnat ovat yleisesti romahtaneet.

Itse meritaimenstrategien luonnos on luettavissa lausuntopalvelu.fi-osoitteessa.

Virtavesien hoitoyhdistys Virho ry on hakenut EU:n Leader-rahoitusta Ykkösakseli Leader-ryhmältä. Hanke on saanut EU:n maaseuturahoitusta. Rahoitusta on myönnetty Ykkösakselin alueelle 30.8.2023-30.6.2026 ajalle. Leader-ryhmän alueelle varoja on myönnetty kehittämishankkeeseen 73 243,98 euroa 80 % tuella ja investointihankkeeseen 20 000 euroa 75 % tuella. Haetun hankkeen nimi on Luonnon monimuotoisuuden parantaminen Karjaanjoen ja Uskelanjoen vesistöissä. Hankkeen tavoitteena on kunnostaa, elvyttää ja seurata kyseisten jokivesistöjen tilaa, parantaa luonnon monimuotoisuutta ja vaelluskalakantojen tilaa. Töitä tehdään tiiviissä yhteistyössä maan- ja vesialueidenomistajien kanssa. Kunnostuksia, seurantaa ja suunnittelua toteutetaan hankevastaavan ja Virhon vesistövastaavien toimesta, talkooperiaatteella, oppilaitosyhteistyönä, konekunnostuksin ja työllistämällä työttömiä.

Vuoden 2025 ja 2026 toiminnan rahoituksessa tärkeässä roolissa ovat Leader Ykkösakselin EU:n maaseuturahoitus ja yhdistykselle tulevat lahjoitukset sekä eduskunnan myöntämä kolmivuotinen siirtomääräraha Suomenlahteen laskevien jokien vaelluskalakantojen parantamiseksi. Siirtomäärärahaa on käytetty Leader hankkeen rinnalla, eikä samoja kuluja ole sisällytetty Leader rahoitukseen ja siirtomäärärahaan. Siirtomäärärahalla on maksettu työryhmän työntekijöiden liikkuminen työkohteille, ateriakorvauksia sekä palkattu työryhmään kausityöntekijöitä. Rahoitukseen on saatu tukea myös osakaskunnilta ja kalatalousalueelta.

Vuoden 2025 ja 2026 virtavesikunnostuksissa, niiden suunnittelussa ja vesistöjen seurannassa on työskennellyt kymmeniä henkilöitä, joista työsuhteessa 8 ja työkokeilussa 3 henkilöä. Lisäksi yhdistyksen aktiiviset henkilöt ovat osallistuneet kunnostuksiin ja kunnostustulosten seurantaan. Toimintaa koordinoi Virhon hallituksen jäsenistä ensisijaisesti Markus Penttinen. Kunnostuksien vetäjänä toimii iktyonomi Olli Toivonen.

Kunnostuksia on toteuttanut kausi työntekijöistä ja työkokeilussa olevista henkilöistä koostuva työryhmä. Useat kunnostuskohteet on toteutettu isompien talkooryhmien avustuksella. Talkooryhmät ovat koostuneet useiden yrityksien henkilökunnasta, järjestöjen jäsenistä ja yksittäisistä henkilöistä.

Raportissa Karjaanjoen vesistön ja Uskelanjoen vesistön kohteet ovat Ykkösakseli ry:n aluetta. Karjaanjoen ja Uskelanjoen vesistöjen kohteissa kiviaines saatiin usein lähelle uomaa ja kunnostuksia tehtiin pääosin talkooperiaatteella.

Karjaanjoen vesistön kunnostukset

Pusulanjoki, Lohja

Pusulanjoessa sijaitsevan pitkän koskialueen Karisjärvenkosken niska-alue on aikoinaan perattu. Kosken niska-alueen pohja koostuu lähinnä teräväsärmäisestä perkuukivestä ja teräväsärmäisestä sorasta.

Alueelle otettiin talvella 25 kuution kiviaineskuorma josta 20 kuutiota oli soraa ja 5 kuutiota kiveä. Joen pohjoispuolen peltoalue aurattiin lumesta useaan kertaan, jotta peltoalue saatiin jäädytettyä raskaita koneita kestäväksi. Kiviaines jaettiin paikallisen koneurakoitsijan avustukselle uoman varteen useaan eri kasaan odottamaan kesäaikaisia kunnostuksia. Sorana kunnostuksessa käytettiin 16-50 mm soraa ja kivenä 150-450 mm kiveä.

Kosken niska-alueelle kunnostettiin soralla useita pienempiä kutualueita ja isolla kivellä parannettiin virtausnopeutta soraikoilla sekä sijoitettiin kiveä uomaan virtavesilajiston elinalueeksi. Niska-alueen alapuolisessa koskessa soraistettiin kolmen eri koskikynnyksen yläpuolet kutualueiksi ja uomaan sijoitettiin kohteeseen tuotua kiveä. Lisäksi uoman rannoilta sijoitettiin perkuukiveä ja puuainesta takaisin koskeen.

Kunnostuksia alueella suorittivat Virhon työntekijät ja Markus Penttinen sekä useat talkoolaiset. Kohteessa pidettiin kahdet eri kunnostustalkoot.

Talkooryhmät koostuivat kiinteistöalan yrityksen CBRE Finland Oy:n henkilökunnasta ja monialaisen Spirax Sarco Oy:n henkilökunnasta.

Karisjärvenkosken niska-alueen uusille soraikoille syntyi ainakin yksi kutupesä kutuaikana.

Pusulanjoen Töllinkoski, Lohja

Töllinkosken yläosan huonokuntoinen pato poistettiin monen toimijan yhteistyönä vuonna 2023. Yläpuolisen patoaltaan tyhjennyksestä huolimatta koskeen karkasi padon poiston yhteydessä suuri määrä maa-ainesta tukkien mm. alueen kutusoraikkoja.

Hankkeen toimesta Töllikoskella pidettiin talkookunnostuspäivä jossa alueen soraikot käytiin pöyhimässä kuohkeiksi ja alueella jo olevia soraikkoja vahvistettiin uudella soralla.

Alueella pöyhittiin noin viisitoista soraikkoa ja kolmea luontaista soraikkoaluetta parannettiin ja laajennettiin uudella soralla. Kunnostuksessa käytettiin 16-50 mm. soraa noin 2 kuutiota.

Talkooryhmän muodostivat kiinteistöalalla toimiva Colliers Finland Oy:n henkilökunta.

Kosken keskiosan laajaan uudella soralla vahvistettuun soraikkoon syntyi kaksi kookasta kutupesää ja soraikolla nähtiin noin 55 cm naarastaimen kutemassa. Kosken alaosan pöyhityille soraikoille syntyi ainakin kolme erillistä kutupesää.

Karjaanjoen sivupuro, Karkkila

Puronieriän poistopyynnissä oli nyt käynnissä kuudes kausi vuonna 2025. Purosta onnistuttiin poistamaan enää 7 puronieriä yksilöä kolmella eri pyyntikerralla, taimenia tuli sivusaaliiksi perholla 23 kpl. Yhteensä puronieriöitä on purosta poistettu 368 kpl. Youtube kanava Kalastajanmaailma kävi tekemässä juttua puron kunnostuksesta ja puron puronieriäkannan poistohankkeesta vuonna 2023. Youtube videolla on ollut vuoden 2025 loppuun mennessä jo yli 19 000 näyttökertaa. https://www.youtube.com/watch?v=JF0TRk3vUHo

Puron alaosilta ruopattiin lampi talvella 2025. Lammen ruoppauksesta lähti liikkeelle kiintoainesta alapuoliselle kunnostetulle alueelle. Yhteistyössä alueen osakaskunnan kanssa kunnostetun alueen soraikot käytiin pöyhimässä puhtaiksi. Alueella olevan lammen maanomistajan kanssa keskusteltiin lammen padon yhteydessä olevasta kalatiestä ja pohdittiin padon settilankkujen asettamista niin, että erityisesti syysaikaan pääosa virtaamasta ohjautuisi kalatien kautta jolloin mm. taimenen nousumahdollisuudet kalatiestä parantuvat.

Purolla tehtiin hankkeen toimesta kunnostustarveselvitystä syksyllä 2025. Maastokäynnin yhteydessä purosta löytyi UPM:n alueelta huonosti asennettu tierumpu joka toimii vaellusesteenä. Asiasta otettiin yhteyttä maanomistajaan ja kohteessa pidettiin maastokatselmus UPM:n edustajan kanssa. UPM asensi tierummun uudelleen kesäkuussa 2026 ja nyt virtavesilajit pystyvät liikkumaan rummun läpi myös ylävirran suuntaan. Puron latvoilla putkitettiin uomaa kesällä 2026. Työstä aiheutui isot kiintoaines päästöt Virhon kunnostusalueille. Luvattomasta työstä tehtiin ilmoitus viranomaisille. Kesäkuussa 2026 Virhon kausityöntekijät kävivät täydennys kunnostamassa kiintoaineksen tuhoamaa kunnostusaluetta uudella soralla. Alueen soraikot pöyhittiin ja niihin lisättiin uutta soraa sekä tehtiin muutamia uusia soraikkoja.

Vihtijoen sivupuro, Vihti

Puro toimii tärkeänä taimenen lisääntymispurona Vihtijoen vesistössä. Talven 2026 pitkä pakkaskausi mahdollisti puron koneellisen kunnostuksen. Kohteeseen otettiin 25 kuutiota 16-50 mm soraa. Sora jaettiin puron suoraksi kaivetuille osille yhteistyössä maanomistajan kanssa. Sora jaettiin telakaivurin ja traktorin sekä peräkärryn avulla purossa olevan jääkannen päälle josta se laskeutui puron pohjalle jäiden sulattua. Maaliskuussa ja toukokuussa soraistustyötä viimeisteltiin vielä käsityönä. Uudet soraikkopohjat toimivat taimenen lisääntymisalueina ja virtavesieliöstön sekä vesisammaleiden tartuntapintana. Uutta soraikkoaluetta puroon syntyi noin sadan metrin matkalle.

Uskelanjoen vesistön kunnostukset

Uskelanjoen sivuhaara, Salo

Alueen hiekka- ja savipohjaisia virta-alueita soraistettiin ja kivettiin taimenen ja muun vesieliöstön lisääntymis- ja elinalueiksi. Soramateriaalin jaon uoman varteen toteutti alueen maanomistaja lainaamallaan kauhakuormaajalla. Toinen alueen maanomistajista raivasi aukon tien ja niittyalueen välisen puuston läpi rekka-autolle. Raivatun aukon ansioista kiviaines pystyttiin tiputtamaan suoraan nupista joen penkalle aivan kunnostuskohteen tuntumaan.

Pitkän virta-alueen alaosaa kunnostettiin 12 kuution soramäärällä ja 22 kuution kivimäärällä. Kunnostettu uomapituus oli noin 80 metriä. Alueella vahvistettiin vanhoja soraikkoja ja tehtiin kokonaan uusia. Kivellä luotiin noin 40 metriä pitkä kivinen koskialue virtavesilajiston monipuoliseksi elinalueeksi. Koskialueeseen sijoitettiin myös kolme soraikkoa. Uutta soraikkoa kunnostuksessa syntyi 48 neliötä ja kivikkoa 66 neliötä. Kunnostuksessa käytettävä sora oli 16-65 mm ja kivi 150-450 mm. Kunnostuksia alueella suorittivat Virhon työntekijät, Rapalan henkilökunta 18 hengen voimin ja Livia ympäristöoppilaitoksen oppilaat.  Talvella 2026 kohteessa paikattiin kivenajosta syntyneitä maaston painaumia koneellisesti. Painaumiin tuotiin hiekkaa jolla maasto tasoitettiin.

Kunnostusalueen 8 soraikkoon oli syntynyt vähintään 9 kutupesää 23.10.2025 mennessä.

Uskelanjoen sivuhaara, Salo

Erinomaiset kunnostustulokset rohkaisivat jatkamaan kunnostustyötä Uskelanjoella. Aikaisempien vuosien kunnostusalueilla taimenen lisääntyminen on moninkertaistunut. Hiipumassa olleelle kunnostusalueelle syntyi vuonna 2019 enää 2-3 taimenen kutupesää ennen kunnostustoiminnan aloittamista. Syksyllä 2025 kunnostetuilta alueilta laskettiin hurjat 77 taimenen kutupesää.

Vuoden 2026 kunnostuksen tavoitteena oli pääosin parantaa alueen taimenen poikasalueita ja virtavesiluonnon monimuotoisuutta luomalla kunnostusalueen alaosan savipohjaisille alueille lisää kivistä koskipinta-alaa. Kiviaineksella myös suojattiin uoman eroosio herkkiä reunoja eroosiolta. Koskialueet toimivat taimenen poikasten suojaisina elinalueina sekä mahdollistavat muun virtavesiluonnon monipuolistumisen alueella. Karkea kiviaines toimii tartuntapintana vesisammalille ja vesihyönteisille.

Talvella alueelle kuljetettiin noin 22 kuutiota 150-400 mm kiviainesta paikallisen maanomistajan avustuksella. Kiviaines jaettiin aivan uoman reunoille, josta tulevien talkoolaisten oli helppo kivetä uomaa käsityönä.

Uomaa kivettiin noin 40 metrin matkalta, lisäksi alueelle tehtiin 2 uutta kutusoraikkoa vuoden 2025 kunnostuksesta yli jääneestä sorasta. Soraikoihin soraa meni noin 1 kuutio. Alueella olivat talkoilemassa Rapalan henkilökunta 18 hengen voimin hankevastaavan ohjauksessa.

Uskelanjoen sivujoen alinta koskea on aikoinaan ”kunnostettu” erikoisella tavalla. Hyvää poikaskoskea on kynnystetty lampareiksi ja kosken sivu-uomastoja on kuivatettu. Virhon kausityöntekijät kävivät avaamassa ja vesittämässä kosken sivu-uomastoja taimenen pienpoikasten elinalueiksi. Kuiville jäävää sivu-uomastoa vesitettiin avaamalla sivu-uomien ja pääuoman välistä kannasta kolmesta eri kohdasta. Uutta paremmin vesitettyä sivu-uomastoa muodostui kosken yhteyteen noin 60 metrin matkalle. Hitolanjoen kunnostuksen kuluihin ovat osallistuneet myös Elinvoimakeskus kalastonhoitomaksuvaroilla ja L-S kalatalousalue.

Käsittelyssä sääntömääräiset ja muut tarvittavat asiat. Osallistujille varataan lopun keskustelussa mahdollisuus kysyä Virhon toiminnasta.

Tervetuloa paikan päälle tai etänä kaikki vuoden 2026 jäsenmaksun maksaneet!

Ohessa Virtavesien hoitoyhdistyksen lausunto lakia valmistelevalle oikeusministeriölle:

Näiden nollavelvoitelaitosten energiatuotannon vähyys on peilattava myös sitä vasten, että pienvedet ovat usein arvokkaimpia lohikalatuotannon ja luontoarvojen näkökulmasta. Voimala ilman vaellusmahdollisuutta saattaa tarkoittaa merkittäviä kielteisiä vaikutuksia vesistön kalakantoihin, virkistysarvoihin sekä täten myös maan ja veden rahalliseen arvoon muille (kuin voimalan omistajille). Niin ylä- kuin alavirrassa.

Lakiluonnoksessa ei olekaan otettu esiin tällä tavalla nollavelvoitevoimaloiden kielteisiä taloudellisia vaikutuksia. Lakiluonnoksessa mainitaan omaisuudensuoja. Vedenomistajille kuuluu kalastusoikeudet, joiden arvo heikentyy laajoillakin alueilla vaellusesteellisten voimaloiden takia. Tämä seikka tulisi lisätä lain perusteluihin.

Yleisenä huomiona toteamme myös huoltovarmuudesta, johon lakiluonnoksessa viitataan. Kalakannat ovatkin tarvittaessa merkittävä ruuanlähde, joita voidaan hyödyntää niin kriisi- kuin muissa oloissa.

Nyt esitettävän lakiluonnoksen sijaan ehdotamme kuitenkin Vesistöpaneelin valmistelun pohjalta yhtä tarvittavaa muutosta vesilakiin: sen 3. luvun 22. artiklaan tulee lisätä kaksi sanaa ”asettaa tai”. Tällöin artikla kuuluisi seuraavasti: Lupaviranomainen voi hakemuksesta asettaa tai muuttaa kalatalousvelvoitetta  ja kalatalousmaksua koskevia määräyksiä, jos olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet”.

Mikäli vesilakia ei kuitenkaan muuteta tältä pohjalta ja lakiesitys lähtee suurin piirtein esitetyssä muodossa, niin siihen tulisi saada edellä mainittujen omaisuudensuoja- ja huoltoarvonäkemyksien lisäksi ainakin seuraavat muutokset:

Kalatalousvelvoitetta määrättäessä etusijalle tulee pääsääntöisesti asettaa ohitusuoman/kalatien rakentaminen, joka mahdollistaa kalojen niin ylös- kuin alasvaelluksen. Kalatalousmaksun tulee olla viimesijainen tai täydentävä etenemistapa.

Jos kalatalousmaksu määrätään, tulee siinä olla mukana jatkuvat inflaatiokorjaukset.

Lakiluonnoksessa viitataan kohtuuttomiin kustannuksiin nollavelvoitelaitoksen omistajille. Tätä punnitessa tulee olla mukana myös haitat ylä- ja alavirran vedenomistajille sekä periaate ”aiheuttaja maksaa vahingot ja korjauskeinot”. Kohtuuttomuus ei myöskään saa olla keino, jolla kalatalousvelvoitteiden toteutuminen estyy.

Lain tulee johtaa nollavelvoitelaitosten kalatalousvelvoitteiden tarkasteluun merkittävässä mittakaavassa ja riittävän tehokkaalla aikataululla.

Mätäjoen tilannetta ja kehitystä selostetaan seikkaperäisesti tässä vuoden 2025 raportissa. Siitä saa hyvin käytännön oppia, miten tällainen keidas on saatu aikaan ja mitä se on vaatinut: työtä ja yhteistyötä. Tulokset puhukoot puolestaan: https://helsinginperhokalastajat.org/wp-content/uploads/2026/01/vuosiraportti_2025-1.pdf