Tarkoitusta Virho on toteuttanut poistamalla nousuesteitä, kiveämällä jokien ja purojen virta-alueita, ja soraistamalla vaelluskaloille uusia tai paremmin toimivia lisääntymisalueita. 

Rannikon joet ja maatalousalueiden purot ovat uhanalaisia elinympäristöjä, ja niissä vielä olevien virta-alueiden kunnostaminen lisää monimuotoisuutta.

Ympäristöministeriön rahoittama Helmi-elinympäristöohjelma 2021-2030 vahvistaa Suomen luonnon monimuotoisuutta ja tarttuu Suomen luonnon köyhtymisen suurimpaan suoraan syyhyn: elinympäristöjen vähenemiseen ja laadun heikkenemiseen.

Virho on saanut Helmi -hankkeelle rahoitusta myös Länsi-Uudenmaan kunnilta (Inkoo, Kirkkonummi ja Siuntio) sekä paikallisilta järjestöiltä: Kirkkonummen ympäristöyhdistys ry., Inkoon-Siuntion ympäristöyhdistys ry, sekä Lohjan seudun ympäristöyhdistys ry.

Rahallisen tuen lisäksi ympäristöjärjestöt tukevat hanketta erityisesti osallistumalla Virhon järjestämiin talkoisiin paikallisissa kunnostuskohteissa.

Helmi kohteet vuonna 2024

Hankkeen toteutuneet kunnostuskohteet olivat:

Inkoo, Ingarskilanjoki:

• Pärthyvelbäcken: Nousuesteen poisto. Tierummun lisääminen alivesiuomaksi ja tierummun alaosan kunnostus.
• Knutsin virta-alueen avaaminen järviruokoa poistamalla ja virran kunnostus soraistamalla.

Inkoo, Inkoonjoki:

• Piggbäckenin tierummun poisto ja sillan yläpuolisen alueen avaaminen virtavesieliöstölle.

Kirkkonummi, Kvarnbyå

• Korsobäckenin soraistus
• Eestinkylänjoen lisäkunnostus

Lohja (Siuntionjoen vesistö):

• Munkkaanojan kunnostus: Munkkaanojan yläosan virta-alueen liikunnostasi
• Asemanpellonpuron kunnostus: puron soraistus.

Siuntio: 

• Oravapuron kunnostus: tierummun poisto ja alapuolisen alueen soraistus.
• Lempansinjoen kunnostus: virta-alueiden kunnostaminen kiveämällä ja soraistamalla.

Hankkeessa käytetyt resurssit kohteittain

Resurssina on kohteisiin viety materiaali ja niillä aikaan saadut uudet kutualueet ja poikaskivikot.

Lisäksi taulussa on hankkessa tehdyt talkootyön tunnit.

Konetyön osuutta ei taulukkoon ole raportoitu.

Toteutumattomat elinympäristökohteet

Helmi-hanke kohtasi ongelmia erityisesti Inkoon Ingarskilanjoen pohjoisosalla, jossa kolme suunniteltua kohdetta peruuntui Kocksbybäckenillä, Kussforsenilla ja Myllykoskella.

Kohteiden poisjäämisen syynä olivat:

• maanomistajan yllättävä kieltäytyminen,
• maanomistajan ja ojitusyhteisön ristiriitatilanne,
• maanomistajan ja ELY:n kiista Ingarskilanjoella myllyn vaurioiden korjauksesta,
• sekä Inkoon kunnan yleissuunnitelma veden pidättämiseksi Ingarskilanjoen Myllykosken ja Pärthyvelbäckenin välisellä valuma-alueella. Toimijoiden alueelliset tavoitteet ovat eritasoisia, ja jotkut niistä ovat selkeästi ristiriidassa Virhon Helmi-hankkeen tavoitteiden kanssa.

Inkoon kunnostuskohteet 

Piggbäckenin silta – suunnitelmasta toteutukseen

Helmi-hanke aloitti Piggbäckenin siltahankkeen kesäkuussa -24. Nousuesteenä toimineen tierummun tilalle rakennettiin uusi silta, joka avaa esteettömän vesiyhteyden Linkullasjölle ja sen latva-alueille. Silta valmistui lokakuussa 2024.

Tierumpu poistettiin ja sen yläpuolelle tehtiin väliaikainen kulkutie.

Sillan anturan paikat tuettiin kalliomurskeella, joka tärytettiin tasaiseksi rakennusalustaksi.

Anturamuotit täytettiin tuennan ja raudoituksen jälkeen betonilla, jonka annettiin kuivua kaksi viikkoa ennen sillan kansirakenteen rakentamisen aloittamista. 

Kansirakenne tehtiin kierrätysmateriaalista pulttaamalla  vanhan viljakuivurin kaarevat 1,5 milliset u-pellit yhteen ja asettamalla kaari anturoiden päälle.

Rakentamiseen osallistuneen vapaaehtoisen asiantuntijan neuvosta raudoitus tehtiin kolmesta rautaverkosta, jotka sidottiin paikalleen kulmaraudoin. Hänen mukaansa päälle tuleva betoni kantaa vertikaalina kannen lopullisen rasituksen, ja kansi pysyy sivusuunnassa paikallaan.

Kansirakenne laudoitettiin 60 cm korkeaksi ja sen rakenteen alin reuna sai uretaanivaahdon massavuotojen estämiseksi.  Lisäksi siltakaari tuettiin puron pohjaa vasten pönkillä.

Maanomistaja on merkittävä toimija

Maanomistaja rakensi siltaa talkootyönä. Muotin purun jälkeen hän mm. täytti koneella sillan päädyt kaivuusta jääneellä maa-aineksella, ja poisti väliaikaisen tien.

 Yhteensä talkootunteja sillan rakentamiseen kertyi yli 52 tuntia kuluneiden viikkojen aikana.

Väliaikaisen tien poiston jälkeen avautui yläpuolinen alue, Linkullasjö-järvi ja siihen laskevat purot, Piggbäckenin uudeksi elinympäristöksi.

Pärthyvelbäcken (Krämars)

Inkoon Ingarskilanjoen latvapuron l. Pärthyvelbäckenin kaksoisrumpu oli vähäisen virtaaman aikana täydellinen nousueste.

Tierummut olivat vanhoja, ja vesi valuu halkeamista rumpujen alle tukirakenteeseen vieden asennussoran mennessään.

Alivirtaama aikoina rummut ovat olleet lähes kuivia, eivätkä alapuolelle rakennetut kivikynnykset ole auttaneet nostamaan vedenpintaa rumpujen tasolle.

Helmi-hankkeessa tarkoituksena oli toisen tierummun korvaaminen alivesiyhteyden varmistavalla uudella 90 sentin (halkaisija) tierummulla. 

Epävarmuutta hankkeeseen toi maanomistajan epäily kalliokynnyksestä tierumpujen alla. Tierummun toimivuuden varmistamiseksi tulisi rummun lisäksi myös tielinjaus siirtää alemmaksi jokea.

Koneurakoitsijan mukaan paras vaihtoehto olisi jättää molemmat vanhat tierummut paikoilleen ja asentaa uusi rumpu niiden viereen. Tämä säästäisi työkustannuksia, eikä uutta täyttömateriaalia tarvitsisi tuoda paikalle. Kaivuutyö aloitettiin tämän suunnitelman mukaisesti kahden tierummun vierestä.

Onneksi kaivuussa ei löytynyt kalliota, mutta sen sijaan suuria lohkareita löytyi runsaasti. Tielinjausta ei tarvinnut muuttaa, ja uusi tierumpu voitiin asentaa paikoilleen ja varmistaa sen oikea asennussyvyys. 

Rummun yläpuolelle, joen vasemmalle penkalle nostettiin suuret lohkareet, jotka estävät eroosion penkereeltä ja johtavat vettä uuteen rumpuun. 

Työaikana uuden tierummun yläpuolella havaittiin pieniä taimenen poikasia.

Pärthyvelbäckenillä on uuden rummun asentamisen jälkeen kaloilla ja muilla vesieliöillä vapaa vaellusyhteys kaikilla vedenkorkeuksilla.

Tulvan ja normaalia korkeamman virtaaman aikana vesi kulkee myös vanhojen rumpujen kautta. 

Krämarsin talkoot

Pärthyvelbäckenille tuotiin talkoita varten 20 t soraa, ja konetyöstä jäi yli noin 5 tonnia välppäkiveä.

Vanhojen rumpujen alapuolisia kynnyksiä ei enää tarvittu, ja ylin kivikynnys purettiin. Seuraavaa madallettiin ja kynnysten väli soraistettiin 30 senttiä paksulla kerroksella. Näin saatiin uusi pitkä virta- ja kutualue tierumpujen alapuolelle.

Yhteensä soraa siirtyi talkoissa jokeen 15 tonnia ja suuri osa käytettävissä olleesta kivestä. Talkootunteja kertyi 60 h.

Muutama kuva Virhon talkoista Pärthyvelbäckenillä:

Toiset talkoot Krämarsissa järjesti Pro-Inkoo, joka siirsi lopun soran ja kiviä alemmaksi puroa. Näitä talkoita ei raportoida Virhon Helmi-hankkeessa.

Kaksista talkoista oli hyöty, ettei alueelle jäänyt materiaalia.  Myös ylijäänyt kiviaines asennettiin jokeen kunnostuksissa.

Knutsin virta, Ingarskilanjoki

Ingarskilanjoen Knutsin virta-alue oli toteutuslistalla syksyllä -23, mutta peruttiin sään takia.

Virta-alueen itäpuolen peltoa viljellyt maanviljelijä suhtautui positiivisesti Knutsin kunnostukseen, mutta perui aiemmin antamansa suostumuksen viitaten erityisesti siihen, ettei omistanut peltoaluetta.

Maanomistajaan saatiin yhteys vuonna 2024 ja häneltä saatiin suostumus joen kunnostukselle, joka toteutettiin kahdessa vaiheessa elo-syyskuussa koneellisesti.

Ensin virta-alueelta poistettiin tiheä järviruoko noin 50 metrin matkalta. Työ tehtiin itärannalta alivirtaaman aikana, jolloin kone ulottui hyvin myös joen toiselle rannalle. 

Virta-alue on täynnä suuria,  yli 80 cm kiviä.  Pienempiä välppäkiviä ei ole. Kivet nostettiin joesta järviruokon poistamisen yhteydessä, ja aseteltiin takaisin jokeen. 

Vanhaa kutusoraa löytyi joen kynnysalueelta  kunnostusalueen  keskivaiheilta. Voimakkaan kaislajuuriston vaivaama soraikko oli 2000-luvun alussa paikalle tuotua pientä 16-30 mm soraa, joka oli myös erittäin pahasti hiekoittunut. 

Kynnysten soraa  puhdistettiin  kauhalla. Samalla poistettiin tiukassa ollutta kaislan juuristoa.  Kokonaan sitä ei saatu pois, ja oletuksena on, että ruovikko tulee valtaamaan aluetta takaisin vuosien kuluessa.

Virta-alueen itä-rannan alimmalla osalla on runsaasti kiviä pellon suojana, ja estämässä pellon reunan sortumista jokeen. Koneen ulottuma ei riittänyt alueelle.

Kaikki koneen ulottumalla kasvanut aines ja muta kasattiin länsirannalle noin 6 metriä vesirajasta. Mudasta muotoiltiin koneella yli 1 metrin korkea valli ohjaamaan tulvavesiä takaisin jokeen. 

Vallin ja vesirajan väli luiskattiin 10-60 cm korkeaksi. 

Toinen vaihe, eli joen soraistus tehtiin pellon puolelta. Kahmarikauhalla virran keskiosalle nostettiin 40 tonnia uutta kutusoraa.

Sora levitettiin ja muotoiltiin jokeen talkoovoimin. Talkoot järjestettiin Pro-Inkoo ry:n toimesta, eikä niitä raportoida tässä. 

Alaosa jätettiin ilman soraistusta. Sinne kaivettiin 3 syvempää kuoppaa kivien väliin koneella .

Kirkkonummen kunnostuskohteet

Eestinkylänjoen lisäkunnostus

Eestinkylänjoen virta-alueita parannettiin  itse-puhdistuviksi jokea kaventamalla ja virtausta kiihdyttämällä.  Tarkoituksena oli, että uudet soraikot pysyisivät puhtaina suuremman virtausnopeuden takia paremmin.

Yhteensä jokea kavennettiin 4 kohtaa yhteensä noin 80 metriä. 

Eestinkylänjoen talkoot

Eestinkylänjoella järjestettiin talkoot syyskuussa ja lokakuun alussa.  Syyskuun talkoisiin osallistui 10 talkoolaista. Talkootunteja kertyi 34 h.

Lokakuun talkoissa jatkettiin alueiden kunnostusta ja puhdistettiin vanhoja soraikkoja. Lokakuun talkoisiin osallistui 8 henkeä. Tunteja kertyi 24 h.

(Kuvat Eestinkylänjoen talkoista on lisätty jälkimuutoksena artikkeliin)

Korsobäcken

Sorakuormat  tuotiin Korsobäckenille talvitietä pitkin. Puron alaosaa kunnostettiin koneellisesti, ja lyhyitä kutusoraikkoja rakennettiin puroon noin 50 metrin välein. 

Puron yläosalla kunnostus tehtiin talkoovoimin purolehdon puustoa säästäen. Metsärajaan nostettu sora kannettiin käsivoimin noin 70 metriä yläpuolisille virta-alueille. Virtavesitalkoita järjestettiin kahdesti. 

Alueelle tehtiin kutualueita yhteensä 120 neliömetriä.

Siuntion kunnostuskohteet

 Oravapuron nousueste

Oravapuron kunnostus kohdistui kahden yksityisen kiinteistön läpi virtaavaan puroon.

Alkuperäinen tarkoitus oli kunnostaa nousuesteenä olevan tierummun alapuolinen alue, ja nostaa kiveämällä vesipinta lähelle rummun tasoa. Lisäksi suunnitelmaan kuului alapuolisten soraikkojen ja poikaskivikkojen teko.

Kunnostuspäivänä hankevastaava otti yhteyden tierummun omistajaan. Isäntä saapui purovarteen ja neuvottelun jälkeen suostui sen poistamiseen. Näin alkuperäinen kunnostusprojekti vaihtui nousuesteen poistoprojektiksi.

Tierumpu kaivettiin pois. Tierummun päällä kasvaneet puut kaadettiin ja tehtiin maanomistajalle saunapuiksi. 

Rumpuputken alapuolisen altaan täyttöön tarkoitettu kiviaines päätyi tierummun tilalle tehdyn pienen kosken penkkojen tuentaan.

Oravapuroa kunnostettiin tekemällä alapuoleiselle osalle kaksi pientä soraikkoa poikaskivineen alkuperäisen suunnitelman mukaisesti.

Hankealueen yläpuolella, noin 60 metrin päässä, oleva Patotien kalatie toimii aiempaa paremmin, kun eliöstö pääsee kalatielle.

Lempans II

Lempans II alueelle oli inventoitu 9 virtakohtaa.  Näistä kunnostettiin yhteensä 4 virta-aluetta. 2 pisintä tehtiin yhdistämällä 1-3 virtapaikkaa.

Yksi Lempansin suunnitelluista virta-alueista jätettiin pois alueella tehdyn saukkohavainnon perusteella. 

Kunnostettujen virta alueiden pituudet ovat noin; 14, 18, 45 (2) ja 80 (3) metriä.

80 metrin kunnostus aloitettiin kiveämällä ylimmältä niska-alueelta alaspäin jokea.

Työn edetessä nähtiin, miten virta-alue piteni jokaisen kivitäytön jälkeen huomattavasti.

Viimeinen jakso oli kokonaan kasvillisuuden valtaama. Umpeen kasvaneen osuuden kunnostus epäilytti. Erityisesti minkälainen joki paljastuisi ruohikon alta ja kannattaisiko työhön ryhtyä?

Ruohikko poistettiin ja sen alta tuli esiin hyvin virtaavaa alue. Se kivettiin kosken loppuliuksi.

Siuntionjoen vesistö Lohjalla

Asemanpellonpuron kunnostus talkootyönä

Asemanpellonpurolle tuotiin kolme traktori-kuormaa soraa virtavesitalkoita varten.  

Lohjan Seudun Ympäristöyhdistyksen talkoolaiset kantoivat ja siirsivät sorakuormat noin 200 metrin matkalle kolme eri kertaa järjestetyissä talkoissa. 

Konekunnostus tierummun kohdalla tehdään vuonna –25.

Munkkaanojan yksityinen luonnonsuojelualue

Munkkaanojan kunnostus  suunniteltiin sortuneen tierummun yläpuoliselle alueelle. Tarvittava kiviaines ja sora oli tuotu talvella valmiiksi.  Tieura on merkitty karttaan katkoviivalla.

Syksyllä alue kuitenkin paljastui vaikeakulkuiseksi ja pehmeäksi, ja alueen kunnostus täytyi perua.

Kunnostus olisi vaatinut kulkutien pengertämisen pientareelta alas puron varteen ja sen ranta-alueen tukemista lisämaalla. Lisäksi Virhon tietoon tuli uuden luonnonsuojelualueen (YSA266975) perustaminen, oli peruminen oikea ratkaisu.

Talvella tuotu kiviaines käytettiin aiemmin kunnostetun alueen lisäkunnostukseen alempana jokea kartan osoittamassa paikassa. Tälle kohteelle koneet pääsivät vaikeuksitta vanhoja ajoteitä pitkin.

Jokea kavennettiin kolmessa kohden lisäkivillä virtauksen lisäämiseksi, ja alueet soraistettiin.

Kuvassa 36 olevaan suureen haapaan ei haluttu koskea, ja sorat ja kiviä nostettiin rungon ylitse puron penkalle.

Purolla järjestettyihin talkoisiin osallistui 2  henkilöä. Kiviä ja sora siirrettiin jokeen sen mitä jaksettiin 3 tunnin aikana.

Myös loput kiviaines siirretään puroon käsivoimin viimeistään vuonna -25 järjestettävissä virtavesitalkoissa.

Hankkeen vaikutukset

Helmi hanke vaikuttaa virtavesien  kala-, hyönteis-, nilviäis-, kasvi – ja nisäkäslajien elinympäristöihin positiivisesti, ja jokainen kunnostus lisää virtavesien elinympäristöjen monimuotoisuutta.

Mittarina sähkökoekalastukset

Vaelluskalojen palautumista Helmiohjelman kunnostamille alueille seurataan ELY:n tilaamilla sähkökoekalastuksilla.  LUKE (Luonnonvarakeskus) sähkökoekalastaa vuosittain Ingarskilanjokea osana meritaimenen laajempaa seurantaohjelmaa. LUVY (Länsi-Uudenmaan Vesi ja Ympäristö ry.) totetuttaa sähkökoekalastuksia omissa kohteissaan. Virhon Helmi-hanke ei itse tee sähkökoekalastuksia.

Vuoden -24 tuloksista saadaan tieto syksyn sähkökoekalastustulosten raportoinnin valmistuttua.

Alustavia tuloksia sähkökoekalastuksista on Siuntion Oravapuron kohteelta, jossa tierummun tilalle tehdyn väylän ja sen alapuoleisen alueen sähkökoekalastuksissa (LUVY) saatiin kymmenkunta kesän vanhaa taimenen poikasta.

Inkoossa Ingarskilanjoen Knutsin virran uudistetut soraikot kelpasivat hyvin 0+ ikäisille eli kesän vanhoille taimenille. Välittömästi soraikon levityksen jälkeisenä päivänä tehdyssä LUKE:n sähkökoekalastuksessa saatiin uusilta soraikoilta runsas parikymmentä taimenen 0 + -poikasta. Poikaset olivat selvinneet mittavasta kaislan poistosta.

Pärthyvelbäckenin sähkökoekalastuksessa LUKE sai haaviin suurimmat koekalastussaaliit koko joella, 33 kpl kesän vanhaa. Alue on Ingarskilanjoen lastentarha.

Helmi-hankkeen kunnostuskohteita sähkökoekalastettiin lokakuussa Inkoonjoen Piggbäckenillä, Kirkkonummella Eestinkylänjoen vesistössä (Båtnäset, Jerikonmäki, Ytterkurk, Korsobäcken) ja Jolkbynjoella.  Siuntionjoen vesistöalueella koekalastettiin Munkkaanojassa ja Lempansilla. Nämä koekalastukset olivat ELY:n tilaamia.

Piggbäckenin siltatyövaiheessa nähtiin, että jokeen istutetut taimenet pyrkivät nousemaan ylävirtaan kaivinkoneen kauhasta välittämättä.  Myöhemmissä sähkökoekalastuksessa sillan yläpuoliselta alueelta saaliiksi saatiin 6 kappaletta erittäin hyvin kasvanutta 0+ ikäistä taimenta. Taimenet ovat peräisin Virhon istutuksesta.

Lisäksi koekalastaja karkuutti yhden isomman (1+) taimenen. Tämä havainto on varmistamaton, mutta koekalastaja sanoi olevansa 80 % varma, että kala oli taimen. Tämä merkitsisi sitä, että Inkoonjoen Piggbäckenillä on ollut kutevia nousukaloja. Havainto on erittäin merkittävä ja antaa perusteen Inkoonjoen kunnostuksille.

Eestinkylänjokea sähkökoekalastettiin kahdessa paikassa. Alimmalta Båtnäsetin alueelta saatiin 1 kesän vanha ja kaksi 0+-koon kesän vanhaa poikasta. Jerikonmäen kohteelta saaliiksi tuli 4 isompaa 1+ taimenta. Yksi oli kutukypsä noin 30 sentin kala.

Jolkbynjoelta saatiin 4 kesän vanhaa poikasta, ja yksi vuoden vanhempi yksilö. Tämä on hyvä havainto, vaikka poikasten määrä oli vähäinen. Jolkbynjoki on meritaimenten lisääntymisaluetta.

Estbyån Korsobäckeniltä saatiin suurin saalis 0+ ikäisiä poikasia, yhteensä 9 kappaletta. Myös Ytterkurkin alueelta tuli yksi poikanen.

Munkkaanojalta saatiin yksi 1+ kokoinen taimen sähkökoekalastuksissa.

Lempansilta ei yhtään, mutta yksi taimeneksi epäilty karkuutettiin.

Varsinainen tieto vaikuttavuudesta virta-alueilla saadaan tieto vain pitkäaikaisilla seurannoilla. Aikasarjat eliöstön tilasta ja niiden muutoksista tuottavat parempaa tietoa vaikuttavuudesta. Tällöinkin jää yksittäisen kunnostuksen vaikutukset piiloon. Kehityksen suunnan aikasarjoilla voi nähdä. Mitä enemmän virta-alueita palautetaan, sitä parempi ja monimuotoisempi ympäristö saadaan.

Kututarkkailu hankkeen vaikuttavuuden ennustajana

Lokakuun –24 kututarkkailussa etsittiin Helmi-hankkeen kohteilla kutevia kaloja ja niiden kutukumpuja l. kutupesiä.

Kututarkkailun onnistumisen kannalta merkityksellistä on virtaaman määrä ja veden kirkkaus.  Korkealla virtaamalla vesi on sameaa ja näkyvyys on olematon, jolloin kalahavaintojen tekeminen on usein hyvin sattumanvaraista.

Virtaamat olivat Länsi-Uudellamaalla korkealla ja vesi kiintoaineen samentamaa. Vain vähävetisemmät vesistöjen latvat olivat helpommin tarkkailtavia.

Kutevia kalapareja ei havaittu Helmi-hankkeen vuonna 2024 kunnostamissa kohteissa. Ainoa kutupari nähtiin Kirkkonummen Kvarnbyålla Ytterkurkin alueella.

Inkoon Kocksbybäckenillä, jonka piti olla vuoden -24 kunnostuskohde,  havaittiin yksi kuteva pari. Kutukumpuja nähtiin yhteensä 8.

Ingarskilanjoen Knutsin virran uuden soraikon niskalla havaittiin 2 suurta kutupesää.

Kirkkonummen Eestinkylänjoella tai Jolkbynjoella ei tehty kutuhavaintoja lokakuun aikana.

Erityisesti Jolkbynjoelle odotettiin kalojen nousevan kunnostetuille soraikoille. Merestä nousevien taimenten kanta on ilmeisen pieni. Vesi Jolkbynjoessa on tänä syksynä ollut hyvin sameaa.

Siuntionjoen vesistöalueella Munkkaanojalla ei nähty kutevaa paria tai kutukuoppia. Taimenia nähtiin kahdessa kohtaa Munkkaanojaa. Munkkaanojalla kalojen kutu tapahtunee myöhemmin marraskuun aikana.

Lempansin kunnostetuille alueille ei vuonna 2024 odotettu löytyvän kaloja. Niitä voidaan odottaa aikaisintaan vuonna 2025.

Marraskuu antaa toivoa

Länsi-Uudenmaan jokia koluttiin vielä marraskuussa ja virtaamien pienentyessä ja vesien kirkastuessa tehtiin uusia kutupesähavaintoja. Kalat ovat kuteneet, yllä mainittujen lisäksi, ainakin Kirkkonummen Eestinkylänjoella ja Jolkbynjoella.

Eestinkylän joen kunnostetuilta sorakoilta löytyi kolme suurta merikalan tekemää kutupesää.

Jolkbynjokea vaivasi edelleen veden sameus, mutta pieniä ja todennäköisiä kutupesiä löytyi kaksi kappaletta.

Myös Korsobäckeniltä löytyi merkkejä myöhäisestä kudusta.

Lisäksi ilahdutti Inkoosta löytynyt kutupesä aikaisemmin kunnostetulta kohteelta Päivölänjoelta.

Pitkä lämmin syksy on selkeästi pidentänyt kutuaikoja Länsi-Uudellamaalla normaalista syys-lokakuun huipusta. Kalojen samanaikaista ryntäystä jokiin ei tänä vuonna tapahtunut, vaan yksittäisten kalaparien lisääntyminen saattaa jatkua jopa joulukuulle.

Raportti esittelee Ympäristöministeriön Helmi-elinympäristöohjelmasta rahoitetun Virhon Helmi -hankkeen ja sen kunnostuskohteet vuonna 2023.

Virhon Helmi-hankkeen omarahoitus tuli Länsi-Uudenmaan kunnilta; Inkoo, Kirkkonummi ja Siuntio sekä alueen ympäristöjärjestöiltä ja Suomen Luonnonsuojelun säätiöltä sekä Virholta.

Esitys perustuu kuntajakoon. Vuonna 2023 kunnostetut alueet ovat Inkoon Piggbäcken (Inkoonjoki) ja Storängsbäcken (Ingarskilanjoki). Kirkkonummen Jolkbynjoki, Luomanpuro ja Ytterkurk (Inglelså, Myllykylänjoki). Siuntiossa Virho kunnosti Bölebäckenin (Kelanpuro), Oravapuron ja Palonummenpuron.

Jokaiseen purokohteen rakennetut uudet alueet ja poikaskivikot on esitetty resurssitaulukkoina. Ne vastaavat lukijan kysymyksiin mitä, missä ja kuinka paljon?

Virtavesien kunnostus on pääosin konetyötä. Talkootyöllä on kuitenkin iso merkitys. Raportti kertookin talkootyöstä silloin, kun talkoita on kohteissa tehty, talkooresurssit -taukoissa.

Viimeisenä osana on sähkökoekalastukset ja seuranta omana kappaleenaan.

Inkoo

Inkoonjoki saa alkunsa Linkullan järvestä

Inkoonjoki on kohdannut laajoja ihmisen tekemiä muutoksia. Inkoonjoen järviä on laskettu räjäyttämällä Inkoon aseman alapuolella sijainnut koski sekä Västankvarnin vastaavalla kanjonin rakentamisella. Maanviljelysmaa on järvialtaan kuivattamisen takia paikoin hapanta alunasavimaata, mistä voi aiheutua purovesien pH nousu eliöstölle vaarallisiin lukemiin. Näin voi tapahtua, kun alunamaa joutuu tekemisiin ilman kanssa esimerkiksi perkaamisen yhteydessä.

Piggbäcken on joen latvalla Linkullan järvestä lähtevä puro, jota on muutettu räjäyttämällä ja kaivamalla. Puro on siirretty nykyiseen paikkaan, jossa se on “luonnontilaistunut” vuosikymmenien kuluessa.

Piggbäckenin virtavesikunnostus tähtää eliöympäristön laajentamiseen aina yläpuoliselle järvelle asti. Tämä edellyttää tierummun vaikutuksen poistamista. Helmi-hanke ei tässä vaiheessa tehnyt muutoksia tierummun muodostamalle käytännössä täydelliselle nousuesteelle, vaan kunnosti rummun alapuoliseen alueen yli 400 metrin matkalla aina maatalouden vesiensuojelun kynnysrakenteeseen puron alaosassa. 

Piggbäckenin kunnostus

Puron alaosalla on WWF:n rakentama maatalouden vesiensuojelukynnys. Kynnyksestä pilkottanutta ja repsottava kangasta peiteltiin kivillä sekä tuodulla soralla.  Järviruokokasvusto jatkuu noin 70 metriä kynnysrakennelman jälkeen tiivinä kasvustona.

Kynnysrakenteen yläpuolella kasvavaa tiheää järviruokokasvustoa ei poistettu. Sen kasvua pyrittiin rajoittamaan puroon nostetuilla kivillä. Kivikasoilla nostettiin virtausnopeutta, minkä toivotaan vähentävän järviruon kasvua.

Puron kiveämistä jatketiin ruokoalueen yläpuolella useassa kohtaa. Tiheään kasvustoon nostettiin kauhalliset kiveä, sopiviin kohtiin.

Virtausta nopeutettiin järviruokoa kasvavissa paikoissa myös puroa kaventamalla. 

Virtausnopeuden kasvattaminen vähentää puron umpeenkasvun mahdollisuutta erityisesti puron alaosilla, jossa kasvustoa on jo laajasti. 

Puron kavennukset mahdollistivat soraikkojen rakentamisen kivikkojen niska-alueille. 

Soraikko rakennettiin puron poikki. Kasvanut virtaus näkyy kuvissa veden väreilynä.

Yllä olevan kohteen jälkeen tehtiin jokeen 2 soraikkoa ennen kalliokynnystä. Myös kynnyksen niska sai sorapeiton.

Edellisten kuvien soraikot ovat seuraavassa kuvassa olevan kivikynnyksen ja kosken alaopuolella

Vuolaana kalliokynnyksen yli virtaava koski. Soraikko on kuvan oikeassa reunassa.

Kalliokynnyksen jälkeen puro on tasainen ja syvä ja kapenee ja mataloituu noin 100 metrin päässä ylävirtaan. Mataloituvaa aluetta kavennettiin kivillä ja soraistettiin laikuttamalla. Hieman ylempänä puro kaventui luonnostaan selvästi. Nämä soraistettiin kokonaan. 

Viimeiset sorat  levitettiin puron yläosalle. 

Piggbäckenin resurssit

Puron kokonaispituus tierummun ja alapuolisen maatalouden vesiensuojelurakenteen välillä on noin 450 metriä, ja sitä kunnostettiin noin  300 metrin matka.  Puron leveys vaihtelee veden määrästä riippuen. Tässä arvio on tehty purometreinä. 

Konekunnostus kesti noin 12 tuntia. 

Pärthyvelbäcken

Ingarskilajoen latvapuro Parthyvelbåcken on meritaimenen lastentarha. Alue on Luonnonvarakeskuksen (LUKE) seurantakohde.

Purolla on 13  ELY:n tekemää lietettä kaappaavaa kuoppaa veisterakenteineen (Kartta). Lietekuoppia on tyhjennetty ainakin kertaalleen aiemmin.  Lietekuopat ovat sittemmin täyttyneet. 

Hankkeen tarkoituksena oli tyhjentää 10 kuoppaa, jotka on saavutettavissa itäpuolelta. 3 ylintä kuoppaa (11-13) olisivat vaatineet reitin yläkautta ja raivausta, joten ne jätettiin tyhjentämättä. 

Kuopat tyhjennettiin 50 cm alempaan tasoon ja maa-aines levitettiin ja tasattiin maastoon koneen ulottuman päähän. Yksi suunniteltu kuoppa (nro 7) jäi vahingossa tyhjentämättä. Sen sijaan kaivettiin hiekoittunut alue hieman tätä alempaa purolla.

Parthyvelbäckenin resurssit 

Työkone vuokrattiin maanomistajalta 4 tunniksi, josta Virhon Helmi-hanke vastasi 50%.  Virhon yhteistyökumppanina purolla toimi Pro-Inkoo ry, joka vastasi konevuokran toisesta puolikkaasta.

Storängsbäcken

Storängsbäcken on Ingarskilanjoen sivupuro, ja virtaa peltoalueiden läpi noin 400 metriä Myllykosken alapuolelle. Malmgårdin alueen Myllykoski on merkittävää meirtaimenen lisääntymisaluetta. Alue on myös Luonnonvarakeskuksen seurantakohde.

Storängsbäckenillä on 6 virtapaikkaa, jotka kelpaavat kunnostukseen. Periaatteena on nivelalueiden virtauksen kiihdyttäminen poikaskivikolla ja syntyvän niska-alueen soraistus kutualueeksi.

Storängsbäckeniä ei ole ilmeisesti koskaan sähkökoekalastettu, eikä sitä ole pidetty siten merkittävänä taimenen lisääntymisalueena. Varmuutta asiasta ei ole.

Storängsbäckenin alaosan nivelalueiden kunnostus lisää erittäin uhanalaisten kalojen elinpiiriä ja lisääntymismahdollisuuksia.

Virho aloitti Storängsbäckenin kunnostuksen tekemällä noin 15 metrin soraikon ensimmäiselle nivelalueelle.

Kunnostus keskeytyi yllättävästi puron perkaussuunnitelmien takia. Virhon hankevastaavalle kerrottiin Storängsbäckenin kaksitasouomien suunnittelun olevan valmis toteutettavaksi vuonna 2024.

Ristiriitaisessa tilanteessa päätettiin vetäytyä alueelta ja selvittää suunnitelmien olemassaolo. Kunnostusta varten joen penkereelle ajettu kiviaines kerättiin pois ja ajettiin toimittajan tiloihin.

Valmis soraikko jäi paikalleen. Storängbäckenin perkauksen suunnittelu alkoi WWF:n toimesta vuonna 2024. Virhon näkemyksenä on, ettei kaksitasouoman suunnittelu estä alueelle tehtäviä soraistuksia.

Virho pyrkii jatkamaan keskeytynyttä puron soraistusta vuonna 2024.

Kirkkonummi

Jolkbynjoki

Jolkbynjoki on Eestinkylänjoen sivupuro, joka lähtee Rannikkotie 51:n eteläpuolelta suoristettuna ja tulee putkessa Kirkkonummen Prisman tontille. Tästä puro jatkuu sepelistä tehdyssä uomassa junaradan ali Kirkkolaakson läpi pohjoiseen. Kirkkolaakson pohjois-osassa Jolkbynjoki kulkee lyhyen osuuden luonnontilaisena.

Kunnostus Prisman alueella

Jolkbynjoen alaosa radan ja rannikkotie 51:n välinen alue on 200 metriä pitkä. VBO-Oslan omistuksessa oleva Prisman alue kunnostus aloitettiin poistamalla joen pohjaa peittänyt suurikokoinen sepeli ja nostamalla se joen penkalle. Sepelin poiston jälkeen tilalle tuotiin luonnonsoraa. Kutusoraa nostettiin alueelle vähintään 40 cm kerros. 
Sepeliä ei poistettu aivan koko alueelta. Joen mutkasta tehtiin suoja-aluetta vesieliöstölle kiveämällä alue voimakkaasti.  

Kuvat ennen kunnostusta ja sen jälkeen

Ennen rannikkotie 51:n alitusta joki oli kasvanut voimakkaasti umpeen. Kasvusto nostettiin kokonaan joesta, ja korvattiin soralla jokea kaventaen. Näin saatiin aikaan virtaus, jota säädetiin kiveämällä alue.  Tällä alueella havaittiin muutama taimenen poikanen kunnostuksen yhteydessä. 

Jokainen sepelikynnys kaivettiin joesta. Jokea kavennettiin soralla. Joesta kaivetut suuret kivet asetettiin takaisin jokeen.

Aiemmin suora, ja lähes kivetön puro muuttui kunnostuksessa selvästi parempaan suuntaan.

Kuvat suunnilleen samalta alueelta. Uomaa kavennettiin uudella soralla ja suurilla kivillä. 

Suuret kulmikkaan räjäytyskivet nostettiin joesta ja pantiin takaisin alaosan soraistuksen valmistuttua.

Edellisen kuvan alue jätettiin kaivamatta kokonaan, eikä soraa lisätty. Poikasalue antaa suojan petokaloilta. Joen pohja on tällä alueella erittäin kovaa sepeliä. 

Yllä oleva alue kuvattuna toiselta sillalta ylävirtaan. Kynnykseen on pysähtynyt virran mukana kulkeutunut lankku.

Kahden rumpusillan välinen alue on leveä ja vaikeasti kaivettavissa menemättä jokeen. Jokivarren puut estivät koneen liikkumisen alueella. Suurin este oli uusi asfaltti, joka olisi rikkoutunut telojen alla. Tämä alue kunnostettiin nostamalla ja kippaamalla kivet törmältä jokeen. Vasemmalle, kuvassa näkyvän niskan yläosalle tehtiin uusi soraikko. Kivisyys näkyy kunnostuksen jälkeen matalalla vedellä. Kivien asentojen muuttamiseksi pidettiin talkoot kuvan alueella. 

Prisman alueen resurssit

Jolkbynjoen kunnostus tehtiin poistamalla sepeli ja lisäämällä kutusoraa. Soran menekki oli sepelin poiston jälkeen tavanomaista suurempi. Tästä syystä soranmäärään perustuvalla kaavalla ei voida arvioida tehtyjen soraikkojen alaa neliömetreinä.

Arviointi perustuu joen pituuteen ja kivetyn alueen osuuteen siitä. Joki on noin 4,5 metriä leveä. Kaivamatta jätettyä ja kivettyä uomaa oli noin 70 metriä. Soraistettua aluetta 130 metriä.

Talkoot Prisman alueella

Prisman alueella järjestettiin kahdet talkoot Hilti Oy:n ja Neste Oyj:n väen kanssa.

Hiltin 10-henkinen talkooporukka muotoili Priman alueella tierumpujen välisen kivikon ja soraisti sen niskan. 

Kiviä siirrettiin niskalta alaspäin ja kavennettiin joen virtausta. Niskalle muodostui kivetön alue, joka soraistettiin kutualueeksi. Kutusoraikon koko on 4,5m*2,5 m eli noin 11 neliömetriä.  Myös maalle jäänyt kivikasa siirrettiin jokeen. 

Neste Oyj:n talkoissa osallistujat avasivat rautatiesillan alittavan joen uoman. Hankkeen tarkoituksena oli poistaa sepeli koneella. Tämä ei onnistunut, ja työ tehtiin talkoina. 

Jolkbynjoen alivirtaaman olleessa pieni joen vähäinen vesimäärä virtasi sepelikön läpi. Tämä muodosti täydellisen nousuesteen eliöstölle rautatiesillan alle.

Sepeli nostettiin sillan alla joen toiselle reunalle, jolloin vesi tuli näkyviin kaivetulla alueella. Nyt Jolkbynjoki virtaa kapeimmillaan noin 70 senttiä leveässä uomassa sillan alla.  Syvyyttä uomalla on alivirtaama-aikaan keskimäärin noin 5 senttiä.

Sillan alapuolta levennettiin samalla tavalla, kaivamalla kova sepeli joen penkalle. 

Nesteen talkoot kestivät kokonaisen työpäivän. 8 tunnin talkoissa putsattiin myös Eestinkylänjoen pahasti tukkeutuneita soraikkoja ja muokattiin joen kivikkoja paremmiksi. 

Talkooresurssit 

Kunnostus Kirkkolaakson alueella

Jolkbynjoki rantaradan pohjoispuolella on Kirkkonummen kunnan omistamaa puistoaluetta. Joki virtaa Kirkkolaaksossa pohjoiseen Kyrkvallaan ja sieltä Masalantien ylitse soille ja metsään. 

Kirkkolaakson kunnostus tehtiin 300 metrin matkalla toisen joen ylittävän sillan alta aina rantaradalle saakka.

Joki kulkee siirretyssä uomassa, joka on vuorattu ratasepelillä ja murskeella. Jokeen on tehty muutama kynnys samasta sepelistä. Kaato sillalta junarataan on hyvä, mutta kahden sepelikynnyksen välinen alue on alivedellä lähes virtaamaton suvanto. 

Joen ympäristö on kaupunkipuistoa, lähinnä nurmea ja niittyä. Jokivarteen on istutettu rantakasveja, mm. kurjenmiekkoja, joiden jokeen antama varjostus on riittämätön muuten puuttomalla alueella. 

Hanke sai Kirkkonummen kunnan suostumuksen kunnostuksen jälkeen tehtävään pajujen istutukseen. Istutukset toteutetaan keväällä 2024 järjestettävissä istutustalkoissa, ja pajut saadaan hankevastaavan omalta kosteikolta Evitskogista.

Kunnostuksen periaate ja käytäntö

Kunnostus tehtiin kaivamalla joen pohjan ratasepeli joesta. Sepeli sijoitettiin joen itärannan penkereelle ja tasattiin koneen kauhalla. 

Sepeli kaivettiin koko 300 metrin matkalla. Joen pohjalla olleen sepelin määrä vaihteli. Eniten sitä oli sepelikynnysten kohdalla ja siltojen alla. Kuvaavaa sepelille oli sen paksun kerroksen “pehmeys”. 400 litrainen kauha upposi helposti sepeliin, joka kilisi rantatörmälle kaadettaessa kuin suuri määrä 10 sentin kolikkoja kilisee taskussa. 

Länsirannan kasvusto jäi 100 % paikoilleen. Itärannan kasvustoa nousi sepelin seassa maalle. Vain osa itärannan kasvustosta jäi paikoilleen. Maalle nostettu kasvusto jätettiin rantaviivaan, ja usein pystyyn. Se mahdollinen juurtuminen on epävarmaa. 

Sepeliä poistettiin siten, että yhdessäkään kohdassa ei nostettu savea sen mukana. Vain yhdessä kohtaa koko 300 m matkalla kauha osui sepelin alla olevaan saveen. 

Kutusoraa uoman pohjalle

Koko joen pohja päällystettiin kerroksella 32-60 mm kutusoraa. Kutualueille riittävä sorakerros on noin 30 sentin paksuinen. Alueet, joista poistettiin runsaasti sepeliä saivat vähintään saman verran soraa tilalle. Tämän lisäksi kutualueiksi suunnitellut joen kohdat saivat yli 60 sentin sorakerroksen. 

Kivillä kavennukset jokeen

Joki on alunperin rakennettu hieman mutkittelevaksi. Se ei kuitenkaan polveile luonnollisesti. Sepelistä kaivettu ja itärannan kasvuston poiston takia joki leveni noin 50 cm.  Mutkakohdat kivetiin noin pään kokoisilla välppäkivillä. Pääasiassa  joen ulkokurveihin asetetut kivet kaventavat jokea.

Suoria osuuksia  kavennettiin  kivillä joen molemmilta rannoilta. 

Kiveämällä aikaansaatiin riittävä virtaama myös alivirtaama kausina koko jokialueelle. Virtaaman kasvattaminen pienentää riskiä umpeenkasvulle.  

Kivet soraikkojen tukena ja eliöstön suojapaikkoina

Kiviä käytettiin myös keskellä virtaa. Virran poikki tehdyt kivikot toimivat mm. eliöstön suojapaikkoina. 

Kutusoraikot liikkuvat virtauksen mukana ja saattavat “kadota” alavirtaan. Kutualueiden tueksi on tehty kivikynnyksiä soraikkojen jälkeen. Joessa on soraa  riittävästi. 

Suuret lohkareet joessa 

Viimeisenä vaiheena oli suurten jopa yli puolen kuution kokoisten lohkareiden tuonti jokeen. Niitä käytettiin maisemointiin ja ohjaamaan virtaa. Lisäksi kolme lohkaretta asetettiin joen penkalle istumakiviksi kynnyksenä joessa aiemmin toimineen sepelin päälle. 

Taimenia joessa

Kunnostuksen yhteydessä taimenia havaittiin alueen alaosilla. Taimenet ovat kyenneet siten lisääntymään joessa, ainakin vähäisessä määrin. Parhaat kutualueet lienevät olleet ylempänä joen luonnonmukaisella alueella. Nyt taimenelle ja muille vaelluskaloille sopivaa lisääntymisaluetta on joella koko kunnostettu 300 metrin matka ja 200 metriä lisää Kirkkolaakson eteläpuolella Prisman kunnostetulla osuudella. 

Nahkiaisia ei kunnostuksen yhteydessä havaittu. Tämä johtunee suurella varmuudella joen kovasta sepelipohjasta ennen kunnostusta. 

Täplärapuja tavattiin 300 metrin kunnostusosuuden alaosalla, jossa rannalla on pajukasvustoja.

Kunnostus lisää monimuotoista vesiluontoa

Joen monimuotoisuuden lisääntymiselle kunnostus antaa paljon mahdollisuuksia. Sorapohjaan ja uusiin kiviin tulee tarttumaan vesikasveja, mikä lisää joen eliöstöä. Lisäksi joen rannalle keväällä tehtävät pajuistukset viilentävät vettä ja tuottavat karriketta joen pohjan eliöstölle. Eliöstön lisääntyminen merkitsee ruokaa kalanpoikasille.

Kuvat Kirkkolaakson kunnostuksesta

Kirkkolaakson kunnostusten resurssit 

Konetyön osuus on 27 tuntia.

Talkoot Kirkkolaaksossa 

Konekunnostuksen valmistuttua Virho järjesti avoimet talkoot Jolkbynjoella. 16.9. pidettyihin talkoisiin osallistui yhteensä 6 talkoolaista. 

Talkoissa siirrettiin ja muotoiltiin soraikkoja lapioin. Soraikot olivat siirtyneet jonkin verran kovassa tulvassa. 

Virho tarjosi talkoolaisille pikkupurtavaa ja juomaa. 

Talkoot kestivät 3-6  tuntia ja talkootyötunteja kertyi yhteensä 29 h.

Luomanpuron kunnostus

Luomanpuro virtaa Hvitträskistä (järvi) Luomanlahteen Kirkkonummen Masalassa. 

Luomanpuron kunnostuksessa Virho toimi yhteistyössä Luoman kyläyhteisön kanssa, joka vastasi kaikista kustannuksista, kiviaineksesta ja koneista.

Virho hankki Uudenmaan ELY- keskukselta kunnostusluvan ja avusti maanomistajilta saatujen suostumusten kanssa. Lisäksi Virho suunnitteli kunnostuksessa tehdyt kynnykset, joilla vesipintaa nostettiin tierummun tasolle.

Luomanpuron vedenpinta laski alivirtaaman aikana tierummun alaosalla, joka muodosti vähintään osittaisen nousuesteen kaikelle vesieliöstölle. 

Virho hankki myös kohteeseen junarataa ylläpitävältä instanssilta luvan rata-alueen läheisyydessä tehtävään kunnostukseen,  ja laati tarvittavan RSU turvasuunnitelman sen toteuttamiseksi. 

Kunnostuksena veden pinnan nosto

Puron veden pintaa nostettiin rakentamalla sillan alapuolelle kaksi kivi kynnystä. Näin saatiin alivirtaaman aikainen pinta nousemaan noin 25 cm. 

Kynnykset soraistettiin ja tehtiin kaloille sopivaa kutualuetta noin 10 neliömetriä. Alemman kivikynnyksen jälkeinen virta-alue piteni selvästi, vähintään  8  metriä. Tämä virtaalue kivettiin poikaskivikolla, minkä lisäksi sen taka-alueelle tuotiin suuria asentokiviä. 

Yhteensä aluetta kunnostettiin noin 40 purometriä. 

Siltarummun nousueste madaltui alivirtaamalla noin 20 senttiä. Kuvassa 2 kynnyksen korkeus oli enää vain noin 5 senttiä, eikä enää vaikeuta eliöstön liikkumista purossa. 

Vesi virtaa suunnitellusti kynnyksen keskiosan muita matalampien lohkareiden välistä. Suuremmalla virtaamalla vesi kulkee keskilohkareiden ylitse. 

Kuvan taustalla oleva alue soraistettiin ja kivettiin alavirtaan kyläyhdistyksen toimesta muutama päivä kynnyksen teon jälkeen. 

Käytössä olleet resurssit

Kunnostus ei aiheuttanut kiviaines- tai konetyökustannuksia Virhon Helmi-hankkeelle. Luomanpuron kyläyhdistyksen aktiivi hankki kivet, soran ja työkoneet. Kunnostus tehtiin talkootyönä. Virhon hankevastaava osallistui työhön ohjaamalla kivien asettelua kynnykseen. 

Ytterkurkin kynnysalueen kunnostus

Ytterkurkin aluetta Kirkkonummen Myllykylänjoella kunnostettiin soraistamalla kalliokynnyksen aluetta. Kynnys muodostuu hitaasti mataloituvasta kalliosta.

Soraikko tehtiin vain osin kallion päälle mahdollisimman pitkälle ylävirtaan. Kuvassa 2 näkyvän pudotuksen ja soraikon välille jäi usean metrin tyhjä väli. 

Soraikon koko on 10 m2. 

Kalliokynnyksen alapuolelle tuotiin sekakiveä, jossa sora ja poikaskivet olivat samassa kuormassa. 

Sekakivellä kavennettiin kynnyksen jälkeistä virtaamaa jonkin verran. Kivet pidensivät virta-aluetta huomattavasti.  Alueelle muodostui hyvä ja monimuotoinen poikaskivikko sekä pieniä soraikkoja. 

Resurssien käyttö

Kunnostettu kynnysalue on kokonaispituudeltaan noin 50 metriä. Konetyön määrä kohteessa oli yhteensä 8 tuntia.  

Siuntio

Bölebäckenin kunnostus

Bölebäcken eli Kelanpuro on Vikträskiin laskeva Siuntionjoen sivupuro, jota on jo aiemmin kunnostettu  soraistamalla ja poistamalla sillan alapuolelta pato. 

Nyt Bölebäckenin soraistuksia lisättiin puron ylittävän sillan ja sitä seuraavan koskialueen yläpuolelta yhteensä viidessä kohteessa. Koski on kokonaisuudessaan noin 75 metriä pitkä, kivinen ja voimakkaasti virtaava.  

Koskialue jätettiin soraistamatta, mutta kosken kahden niskan yläpuolelle tehtiin isot soraikot. Ylisuuri soraikon oletetaan valuvan koskeen kovilla tulvilla, ja näin  soraistavan koskea luonnollisesti. 

Bölebäckenin vieressä kulkevalta tieltä oli mahdollista nostaa sora suoraan jokeen tai hyvin lähelle sitä.  Kiviä ei alueelle tuotu. Kaikki soraistetut kohdat soveltuivat talkookohteiksi (Talkoot)

Koskialue jätettiin soraistamatta, mutta kosken kahden niskan yläpuolelle tehtiin isot soraikot. Ylisuuri soraikon oletetaan valuvan alaspäin kovilla tulvilla, ja näin soraistavan koskea luonnollisesti. 

Nivan soraistuskohde on tien vieressä ja suoraan tieltä saavutettavissa. 

Alueelle tuotiin  yhteensä 37 tonnia soraa.  Se jaettiin yhteensä viiteen eri kohteeseen. Sora nostettiin koneella suoraan auton lavalta joen kohtiin, joihin koneen puomi riitti.  Yksi kohteista oli koneelle liian kaukana ja sora nostettiin penkereelle talkoolaisia odottamaan.

Niskan kohteessa sorakuorma kipattiin tien viereen ja joen rantaan tehtiin koneen mentävä väylä.

Kone ajoi joen ja sorakasan väliä kunnes kaikki sora oli käytetty. Lopuksi sora levitettiin kaivurin ulottumalla jokeen.  

Kuvan oikeassa laidassa olevan samean kohdan jälkeen alkaa hyvin kivinen koskialue. Niskan soraikko on vasemmalla “suppilon” yläpäässä. 

Ylijäämä sorasta tulee menemään kovassa virrassa suppilosta suurten reunakivien välistä kosken alapuolisille alueille. Soraistus tapahtuu näin luonnollisesti.

Talkoissa oikeassa kuvassa näkyvää väylää levennettiin. 

Resurssien käyttö Bölebäckenillä

Purolla kunnostettiin 5 kohdetta. Yhteensä purometrejä kertyi noin 80 metriä. Puro on  aliveden aikana keskimäärin n. 2 metriä leveä. 

Bölebäckenin kaivurityön määrä oli yhteensä 16 tuntia.  Kuorma-autoa tarvittiin kohteella 14 tuntia.

Bölebäckenin talkoot 

Jokaisella kohteen soraikolla tarvittiin käsityötä  muotoiluun ja soran nostamiseen oikeisiin paikkoihin.  

Talkoot järjestettiin kohteessa elokuun 18. Talkoisiin osallistui 11 Salesforcen työntekijää. Yhteensä kolme tuntia kestäneissä talkoissa tunteja kertyi 33 h. 

Oravapuro

Siuntion Oravapuro on Kivikoskenpuron, kuvassa Uuteenkylään kulkevan puron sivupuro, joka saa alkunsa Suitiantien ja Immulantien risteysalueelta. Teiden välinen puro alue on suoristettu. 

Puro alkaa Kivikoskenpurosta ja nousee Immulantieltä (116). Sen  on aluksi vahvan jättikortekasvuston peittämä. Ylempänä puro muuttuu lehtomaiseksi uomaksi, jonka kasvustona on pääasiassa osmankäämi ja kaisla. 

Loppuosuus polveilee lähes luonnontilaisena ja koskimaisema. Purossa on isonäkinsammalta. Koskiosuuden jälkeen puro on kivetön, mutta jatkuu polveilevana, ja ilmeisesti perattuna. Tällä osuudella on useita hieman liettyneitä soraikkoja.  

Yläosalla joki on metsäinen. 

Ylimmällä osalla mökkiasutuksen kohdalla puroon on tehty uimapaikka, jonka alapuolella on osittainen nousueste. Tulva-aikana vesi syöksyy nousuesteen l. tierummun läpi ja syö vastapäistä penkkaa.

Jakso päättyy Oravapuron Patotien munkkipadolle, jonka  vaikutusten poistaminen on  projektina Luvyn  hankkeessa. (Pato on ohitettu kalatiellä)

Kunnostus kahdessa osassa

Oravapuroa kunnostettiin kahdessa osassa Kivikoskenpurosta ylöspäin aina 800 metrin jälkeen alkavan koskialueelle saakka. 

Ensin tehtiin Immulantien ja koskialueen väli. Toinen vaihe toteutettiin Immulantien ja Kivikosken välillä peltojen puinnin jälkeen. 

Ensimmäinen osa

Alue rajattiin Immulantien ja kosken väliselle alueelle, joka soraistettiin lähes kauttaaltaan. 

Puroon tehtiin parikymmentä soraikkoa. Kartassa 1 puron mutkan kohdalla olevan talon vieressä puroon rakennettiin pienimuotoinen virta-alue. Alueella oli selvää lähdevaikutusta ja joen pohja sekä ranta upottavaa mutaa. 

Puro kääntyy 90 astetta, jonka jälkeen alue muuttuu lehdoksi.  Seuraavat kuvat 68-70 on otettu valmiista purosta. 

Toinen osa pellon puinnin jälkeen

Puinnin jälkeen Immulantien ja Kivikosken välinen alue kunnostettiin kauhakuormaajalla, jolla päästiin liikkumaan teiden väleillä helpommin kuin kaivinkoneella. 

Kauhakuormaajaan asennettiin extra leveä kauha, jolla sora siroteltiin jokeen. Jokaisen kauhallisen väliin jätettiin noin 1,5 metrin tyhjä alue. Näin saatiin tehtyä syvät kuopat nouseville kaloille ja vesieliöstölle. 

Resurssien käyttö Oravapurolla

Kunnostettua puroaluetta on 800 metriä. Puro on keskimäärin 1,5 metriä leveä. 

Konetyön määrä oli yhteensä noin 56 tuntia.  Käytössä oli kaivinkone, kauhakuormaaja ja traktori peräkärryllä.

Kunnostus Patotien alapuolella

Patotien alapuoli on asuin- ja mökkikiinteistöjen alueella. Patotien munkkipadon vaikutus poistettiin elokuussa -23 Luvyn hankkeena. 

Yläosan kunnostus siirrettiin tehtäväksi talviaikaan vuonna 2024. Alueelle ei menty maan pehmeyden ja märkyyden takia. Koneet olisivat tehneet kiinteistön pihaan erittäin pahoja jälkiä.

Palonummenpuron kunnostus

Siuntion aseman läpi virtaavaa Brännmalmsbäckeniä eli Palonummenpuroa on aiemmin kunnostettu LUVY:n toimesta kahdessa kohtaa.

Virhon Helmi-hanke kunnosti puroa moottoriradan ja Siuntiontien välillä kolmella alueella, ja kokonaan Siuntion kunnan omistamalla maalla. 

Palonummenpuro alue 1

Siuntiontieltä oli tarkoitus tulla kunnan alueelle kartan osoittamalla tavalla ja soraistaa aluetta useammassa kohtaa. Vastaantulleet viljelykset estivät koneen kulun suunnitellusti.

Kaivinkoneeella päästiin kuvassa olevan ympyrän kohtaan, jolta puro soraistettiin suunniteltua pienemmällä alueella. 

Palonummenpuro alue 2

Puro virtaa Palonummentien alitse kahdessa kohtaa tien muodostaessa näiden välillä puoliympyrän muotoisen kaaren.  

Alue on kunnan omistuksessa olevaa virkistysaluetta. 

Karttaan on katkoviivalla merkitty pururata, joka ylittää puron kahdessa kohtaa. Virho kunnosti nämä kohdat tuomalla soraa pääasiassa tierumpujen ala-osalle. 

Rumpujen yläpuolet soraistettiin koneen ulottuman alueella noin 5 metrin matkalla. Soraa laitettiin riittävän kevyesti siten, että tulvavirtaama pääsee esteettä rummuista.

Molemmille kunnostetuille alueille tuotiin traktorikuorma soraa, ja se nostetttin suoraan lavalta puroon erityisellä kahmarikauhalla.  

Palonummenpuro alue 3 

Kohteet 4 ja 5 sijaitsevat Siuntion vanhan moottoriradan läheisyydessä. Kohteet kunnostettiin soraistamalla.  Soraikot muotoiltiin talkoissa.

Kohteessa 4  tierummun alapuolella on virran voimasta syntynyt monttu, joka mataloituu loppuosastaan nopeasti ilmeisesti tierummun asentamisessa käytetystä  hiekasta ja pienestä sepelistä. 

Yksityismaalle suunniteltua kunnostusta ei tehty. Suostumus sen kunnostukselle saatiin maanomistajalta, mutta viesti hukkui ilmeisesti s-postin roskapostiin ja jäi huomaamatta. Vahvistus maanomistajan suostumuksesta saavutti hankevastaavan vasta koneiden jo poistuttua Palonummenpurolta.

Kunnostus alueella 4 aloitettiin hiekan poistolla.  Puron kaivuuta jatkettiin alaspäin aluksi noin 10 metrin matkalla, jossa pohjan materiaali muuttui hiekansekaiseksi pienirakeiseksi siltiksi ja mudaksi.  

Hiekkaista mutaa nostettiin maalle kasoiksi yhteensä noin 15 metrin matkalla, ja tasoitettiin maastoon sopiviksi. Poistettu maa-aines peittyy uuteen kasvillisuuteen nopeasti.  

Kaivettuun puroon nostettiin runsaasti kutusoraa. Soraistus tehtiin puron ollessa erittäin vähävetinen, mikä näkyy kuvassa 3 pienenä virtaamana sorapeitteen päällä.

Soran sijoittaminen aloitettiin montun alaosalta, jossa se vastaanottaa tierummun paineen tulvan aikana. Sora tulee siirtymään tästä syystä alavirtaan ja muovautumaan luonnollisesti.

Koneella kaivetun ja soraistetun alueen loppua pidennettiin talkoilla tuomalla sora käsivoimin. 

Tierummun yläpuolinen kunnostus 

Kunnostuskohde on noin 15 metriä tierummun yläpuolella. Aluetta soraistetiin koneella tuomalla kasoja puron polveileviin kohtiin koneen ulottumalle. 

Sorakasat jätettiin sellaisenaan puroon, eikä niitä tasoitettu koneen kauhalla puroluonnon herkkyyden takia.  

Konetta ei viety luonnontilaiselle alueelle. Sillä kuitenkin nostettiin sorakasa puron toiselle rannalle talkoo materiaaliksi. 

Palonummenpuron resurssit 

Konetyötunnit Palonummenpurolla olivat kaivuri 24 h, traktori 11 h ja kuorma-auto 7 h.

Palonummenpuron talkoot 

Talkoot järjestettiin 4-5 alueella kahdesti. Ensimmäisellä kerralla koneen kauhalla 5 alueelle nostetut sorakasat tasoitettiin ja muotoiltiin joessa. 4- alueella tasoitettiin koneella jokeen tehtyä pitkää soraikkoa ja muotoiltiin sen läpi virtausta. 

Talkoisiin osallistui 2 henkilöä, eikä ollut tarkoituksenmukaista että he olisivat kantaneet maalle nostettuja sorakasoja puroon. 

Toisiin talkoisiin osallistui 5 henkeä. Heidän avulla saatiin molemmat sorakasat nostettua puroon ja tehtyä 3 uutta soraikkoa. 

Yhteensä talkootunteja kertyi 31 h. 

Virhon Helmi kohteiden seuranta ja sähkökoekalastus

Vuonna -23 kunnostetut virtavesilalueet ovat Jolkbynjoki, Kvarnbyå (Ytterkurk), Bränmalmsbäcken, Bölebäcken, Oravapuro, Störängsbäcken, Piggbäcken. Korsobäckenille tehtiin tieyhteys, mutta kunnostamiseen ei päästy. 

Näistä sähkökoelalastettiin koealat  Jolkbynjoella ja Kvarnbyån koeala Ytterkurkissa sekä Meikon alueella Korsobäckenillä.

Koekalastuksilla seurataan  viitteitä hankkeen vaikuttavuudesta. Vuonna 22 vastaavat sähkökoelastukset tehtiin viime vuoden kunnostuskohteissa Munkkaanojalla ja Eestinkylänjoella. 

Nämä koeakalastuskohteet antavat (pienen) pohjan vuonna 2024 sähkökoekalastustulosten arvioinnille. Tiedettä ei kahden koekalastuksen perusteella ei ole tarkoitus tehdä.

Munkkaanojan sähkökoekalastus

Munkkaanojan vuonna 2022 koekalastuksessa saatiin saaliiksi yksi 2+ taimen.  Vuoden 2023 saalis oli 10  (0+), mikä on hieno tulos ja osoitus kunnostuksen onnistumisesta. Koekalastusalue alue oli 300 m2

Munkkaanojan kalastusta jatkettiin ylemmillä kunnostuskohteilla, joilta saatiin myös taimenia. 

Myllykallion peltoalueen soraikoista kalastettiin ylin ja alin. Alimmalla soraikoilla saaliiksi tuli 2 kpl 0+ ikäistä taimenta. Ylimmältä soraikolta ei saalista saatu, mutta kohteella tehtiin varma havainto nollikkaasta. 

Ilomäen luonnonsuojelualue oli ylin Munkkaanojan sähkökalastuskohde. Jopa täältä saatiin taimen. 

Munkkaanojan kunnostus näyttää toimineen hienosti. 

Eestinkylänjoki, Kirkkonummi

Eestinkylänjoen sähkökalastus vuonna 2022 tuotti alimmalla koekalastusalalla Båtnäsetin alueella 6 nollikasta (0+). 

Vuonna 2023 samalta alueelta saaliiksi saatiin 3 nollikasta ja yksi vanhempi, ilmeisesti vuoden 2022 taimen. Tulos jäi viime vuoden tuloksesta.

Joen kalastettavuus oli selvästi heikompi vuonna 2023. Tulviva joki oli samea ja näkyvyys sateiden takia heikko. Sähkökoekalastusta seuranneena näin usean taimenen karkaavan haavimieheltä. Båtnäsetin alueella taimenen esiintyminen lienee vähintään viimevuotisella tasolla. 

Jolkbynjoen liittymiskohdan yläpuolista sähkökoekalastusaluetta, Kvarnbyån Länsiväylä, on koekalastettu useampana vuonna. Vuonna 2022 alueelta saatiin 14 kappaletta saman vuoden poikasia (0+) ja yksi ylivuotinen. Tänä vuonna saalis jäi yhteen poikaseen ja kolmeen ylivuotiseen.  Osa syy selvästi vähäisempään taimensaaliseen on joen kalastettavuus, mutta näin suurta eroa korkea vesimäärä ja sameus ei täysin selitä. 

Jolkbynjoki, Kirkkonummi

Jolkbynjoki sähkökoekalastettiin vuoden 2023 kunnostuksen päätteeksi. Kunnostuksen yhteydessä joen alaosalla havaittiin taimenen 0+ ikäluokan kaloja 2 kappaletta ja tehtiin näköhavainto yhdestä isommasta kalasta, joka oli yli 20 cm kokoinen. 

Kirkkolaakson alueella havaittiin samoin 2 kappaletta 0+ kunnostuksen yhteydessä.

Sähkökoekalastusksessa vuonna 2023 Jolkbynjoesta alemmalta kohteelta saatiin kaksi 0+ taimenta. Ylemmältä Kirkkolaakson alueelta tulos oli 0.

Aikaisemmat koekalastustulokset eivät antaneet hyvää tulosta 0+ ikäluokasta. Vuonna -19 saatiin alueelta yksi 0+ ikäluokan kala. 

Sähkökoekalastuksen 0-tulos Kirkkolaakson alueelta ja kunnostusten yhteydessä tehty havainto kertoo ainakin taimenten karkottumisesta kunnostustöiden alta. 

Kvarnbyå, Ytterkurk

Ytterkurkin alue koekalastettiin vuonna -22 ja kunnostuksen jälkeen vuonna 2023.  

Ytterkurkin  saalis viime vuonna oli yksi 0+ ja yksi sukukypsä >2+ taimen. Vuonna -23 saalista ei saatu. 

Korsobäcken 

Ytterkurkin yläpuolelta Meikon järviylängölle lähtevä sivupuro antoi vuonna -22 hienon tuloksen 0+ ikäluokan taimenista.  Pienessä purossa havaittiin  8 kappaletta 0+ kalaa, minkä lisäksi 2 suurempaa. Korkean > 5 m. koskikynnyksen yläpuolelta kokeiltiin myös. josko sieltäkin löytyisi kaloja, ja tosiaan sielläkin oli nollikkaita tiheästi. Alue ei kuitenkaan kuulunut varsinaiseen koekalastusalueeseen.

Vuonna 2023 Korsobäckenistä ei löytynyt taimenia. 

Sähkökoekalastustulosten tarkastelu

Munkkaanoja: Kunnostus on saanut aikaan taimenen elinpiirin kasvun. Taimen on lisääntynyt uusilla sorakoilla hienosti ja levittäytynyt kunnostetuille soraikoille. Tämä antaa perusteen jatkaa kunnostuksia ylempänä Munkkaaojaa ja puron sivuojissa, esimerkiksi Asemanpurossa ja Kruotinojan alueella. 

Eestinkylänjoki: Sähkökoekalastus tulokset saattavat antaa ristiriitaisen tuloksen. Länsiväylän kalastuskohteen vähäinen 0+ ikäluokan saalis viimevuotiseen saaliiseen verrattuna _voi_ viitata kudun epäonnistumiseen yläpuolisilla alueilla kunnostuksista huolimatta.

Länsiväylän alueen tulosta voidaan kenties verrata Båtnäsetin tulokseen ja siellä tehtyihin havaintoihin kalastettavuuden vaikutuksesta, minkä takia Båtnäsetin tulosta voidaan pitää viimevuotista vastaavana.

Jolkbynjoki: Jolkbynjoen Kirkkolaakson alueen (Heikkilä) sähkökoekalastuksessa ei tehty taimenhavaintoja. Nollatulos oli odotettavissa, sillä joki tehtiin alueella lähes täysin uudestaan.

Nollatulos toimii vertailukohtana ensivuonna tehtäville sähkökoekalastuksille. Muutamat kunnostusten yhteydessä havaitut taimenet Prisman alueella olivat edelleen joessa, ja samalla alueella 51 alituksen läheisyydessä.

Ytterkurk ja Korsobäcken: Molempien kohteiden 0-tulos voi johtua osin kesän -23 kuivuudesta, mutta todennäköisesti Meikon alueella vesistöön päässeestä vahvasta emäs päästöstä.

Loppukaneetit

Valokuvat kirjoittajan, ellei muuta merkintää

Kartat on Maanmittauslaitoksen Karttapaikka sovelluksesta https://asiointi.maanmittauslaitos.fi/karttapaikka/

Sähkökoekalastusten tiedot on koottu LUKE:n sähkökoelastusrekisteristä. Koekalastajina toimivat LUVY ja Kala- ja vesitutkimus Oy.

Merkinnät karttoihin on kirjoittajan.

Helmi-ympäristöohjelman tarkoitus on vahvistaa Suomen luonnon monimuotoisuutta ja turvata luonnon tarjoamia elintärkeitä ekosysteemipalveluja.

Määrällisesti avustus on Helmi-ohjelman toiseksi suurin kategoriassa Pienvedet ja rantaluonnon kunnostus ja hoito. Suomen Vesistösäätiön Pienvesi-Helmi hankkeen saama avustus on suurempi. Sen sisältämät hankkeet jakautuvat koko maan alueelle. Virhon Helmi-hanke toimii Länsi-Uudellamaalla Kirkkonummella, Siuntiossa ja Inkoossa sekä Lohjalla. Länsi-Uudenmaan kunnat Lohja kaupunkia lukuunottamatta ovat myös Virhon hankkeen rahoittajia.

Hankkeen rahoitukseen osallistuvat myös järjestöt. Kirkkonummen ympäristöyhdistys ry., Inkoon-Siuntion ympäristöyhdistys ry., Suomen Luonnonsuojelun Säätiö sr. sekä Lohjan seudun ympäristöyhdistys ry ja Virho. Rahallisen tuen lisäksi ympäristöjärjestöt tukevat hanketta erityisesti osallistumalla Virhon järjestämiin talkoisiin paikallisissa kunnostuskohteissa.

Kunnostukset alkoivat Eestinkylänjoelta

Hanke käynnistyi toukokuussa 2022, jolloin aloitettiin maanomistajien suostumusten kokoaminen kunnostuksia varten.  Kirkkonummella kohteeksi valittiin Eestinkylänjoki ja Siuntionjokeen Lohjan puolelta laskeva Munkkaanoja. 

Eestinkylänjokea on pidetty taimenjokena jo ennen Helmi-hanketta. Paikallisten taimenten on tiedetty lisääntyvän pitkin jokea aina Överbyn padolle saakka. Padon yläpuolella Meikon alueella on ylängöltä laskeva Korsobäcken, jossa on myös paikallinen taimenkanta.

Överbyn padon ohittavan kalatien valmistumisen jälkeen vuonna 2022 ovat taimenet ja muut vesieliöstö voineet päästä yläpuoliselle vesialueelle merestä saakka.

Heinäkuussa aloitettiin Eestinkylänjoen kunnostukset Rannikkotie 51:n eteläpuolella. Kiviaines ajettiin välivarastoihin, joista se kuljetettiin traktorilla joen rantaan. Kunnostus tehtiin koneellisesti.

Eestinkylänjoen koneellinen kunnostus kesti 3 viikkoa. Viimeinen kohde Kirkkonummen alueella oli noin 40 metriä pitkän virta-alueen kiveäminen Rannikkotie 51:n ylittävien ja Upinniemeen kulkevien siltojen alla. Kiveämisen jälkeen kosken niskalle tehtiin laaja 4 m2 soraikko. Siltojen alle rakennettiin kaikein kaikkiaan neljä soraikkoa.

Kiveä puuaineksen sekaan

Koko Eestinkylänjoen kunnostusalueelle tehtiin lähes 30 soraikkoa. Niiden arvioitu ala on 264 neliömetriä. Poikaskivikkoa rakennettiin yhteensä 650 m2.

Kunnostuksia tehtiin joen nivelkohtiin, joissa oli näkyvissä virtaaman muutoksen aiheuttamaa pinnan väreilyä. Nivelkohdissa virran nopeutta kiihdytettiin muotoilemalla joen leveyttä kivillä kaventaen. Tämän jälkeen muodostuneen niskan yläpuolinen alue soraistettiiin ja viimeisteltiin lapioin.

Paikoin peltoalueella kulkevan Eestinkylänjoen uoman pohja oli lähes kivetöntä ja soraa oli vain nimeksi. Virtapaikat muotoutuivat joessa olevan puuaineksen varaan.

Puuaineksen sekaan lisättiin soraa ja joen virtausta muutettiin kiveämällä ja penkereitä tukemalla.  Rantojen kasvillisuutta ei poistettu kuten ei itse joessa ollutta puuainesta. 

Kunnostuksen jälkeinen tilanne eroaa aiemmasta selvästi kiihtyneen virran perusteella. Vaihtelevat virtausolosuhteet tarjoavat elinympäristöjä isommalle joukolle eliö- ja kasvilajeja.

Talkoot Eestinkylänjoella

Alueella järjestettiin avoimia talkoita. Niihin osallistuivat hankkeessa mukana olevien yhdistysten jäseniä ja paikallisia asukkaita. Talkoissa tehtiin ja muotoiltiin joen soraikkoja. 

Myös haitallista vieraslajia, jättipalsamia, poistettiin yli 20 jätesäkillistä, jotka Kirkkonummen kunta haki edelleen käsiteltäväksi. 

Lokakuussa järjestettiin joen kututarkkailuilta. Valitettavasti niissä ei havaittu nousevia kaloja useista silmäpareista huolimatta voimakkaasti kasvaneen virtaaman ja sateiden aiheuttaman veden samentuminen vuoksi.

Meritaimenia kuitenkin nousi jokeen. Virhon hankevastaava ja hanketyöntekijä raportoivat nousukaloista. Alueella nähtiin kahden yli 50 cm meritaimenen nousevan ylävirtaan. Myös Jolkbyjokeen nousi noin 60 sentin merikala. Nämä havainnot ovat merkittäviä. 

Ne ovat ensimmäiset havainnot merestä nousseista taimenista Eestinkylänjoelta. Uhanalainen meritaimen siis lisääntyy joessa, ei vain paikallinen kanta. Sen elinympäristön turvaamista tulee jatkaa.

Kunnostukset Munkkaanojalla

Kirkkonummelta siirryttiin Siuntionjoen latvavesille Munkkaanojalle. Puro laskee Siuntionjoen Lempansin haaraan ja saa vetensä mm. Lohjanharjun lähteistä. 

Munkkaanoja on soveltuva kunnostuskohde erityisesti Lempansin haarassa lisääntyvän taimenen ja Munkkaanojan veden laadun ja riittävyyden takia.

Veden riittävyyttä kuvaa hyvin, ettei kesän 2022 kuumuus vaikuttanut merkittävästi Munkkaanojan veden lämpötilaan. Puro ei kuivunut olemattomiin kuten useat muut pienet latvavedet, vaan virtaama säilyi hyvänä.

Munkkaanojan vesi pysyy viileänä jopa alivirtaaman aikana, jolloin vettä purossa on paikoin alle 15 senttiä.

Poikkeuksellista muihin alueen puroihin verrattuna on Munkkaanojan liki kivettömyys. Soraa on lähinnä siltarumpujen kohdilla. Puuainesta purossa on sitäkin enemmän.

Munkkaanojalla tehdyt taimen havainnot ovat vähäisiä. Niitä on viime vuosina tehty käytännössä vain Veijolantien alapuolisella aiemmin tehdyllä soraikolla.  

Helmi-hanke kunnosti Munkkaanojan alimman osan Lempans/ Kivikoskenpuron littymäkohdasta Veijolan tielle. Tämän pisimmän yhtenäisen kohteen pituus on 1300 metriä.

Vasemmanpuoleinen ja keskimmäinen kuva on Munkkaanojan kunnostusalueen eri päistä Lempans/ Kivikoskenpuron yhtymäkohdasta ja Veijolan sillan alapuolelta jakson pohjoisosalla. Oikeanpuoleinen kuva on tyypillinen maisema kunnostuksen jälkeen.

Muut kunnostusalueet 

Veijolan tiestä pohjoiseen kunnostettiin kaksi aluetta. Ensimmäiselle alueelle tehtiin 5 soraikkoa ja niiden poikaskivikot. 

Kolmas kunnostuskohde on Munkkaanojan luonnonsuojelualueella, jossa poistettiin mm. romahtaneen sillan aiheuttama osittainen nousueste.

Tierumpu ja kunnostettu koski Munkkaanjoen luonnosuojelualueella

Sillan raivauksen lisäksi aluetta kunnostettiin pidemmälle alavirtaan.

Yksityiselle suojelualueelle tehtiin yhteensä 4 soraikkoa.

Yhteensä Munkkaanojaa kunnostettiin noin 1,6 kilometriä. Poikaskivikkoa tehtiin 1500 m2 ja uutta kutualuetta 540 neliömetriä. Munkkaanoja oli Virhon Helmi-hankkeen virtavesikohteista sekä työmäärältään että kustannuksiltaan suurin. 

Syksyllä 2023 Munkkaanojassa kutevien taimenten määrän oletetaan kasvavan uusien kutualueiden myötä. Vuoden 2022 kunnostusten ansioista taimenelle soveltuvien lisääntymisympäristöjen määrä kasvoi olennaisesti. Yhtenä hankkeen tavoitteena onkin taimenten elinympäristön laajentaminen uusille alueille. 

Helmi-hanke vuonna 2023

Hankkeen painopiste vuonna 2023 siirtyy Siuntion ja Inkoon virtavesien kunnostukseen.  Maanomistajien suostumusten hankinta aloitettiin tammikuussa.

Siuntion osalta hanke toteuttaa sekä Bölebäckenin että Bränmalmsbäckenin soraistukset. Näiden lisäksi tehdään Oravapuron kunnostus.

Inkoon kohteet odottavat edelleen maanomistajien kantaa Virhon Helmi-hankkeen suunnitelmiin ja niiden toteutus varmistuu suostumusten saannin jälkeen. 

Edelleen hankkeessa on tarkoitus kunnostaa Kirkkonummen keskustan läpi virtaava Jolkbyjoki sekä virta-alue kynnyksineen Kvarnbynjoen alueella. Molemmille alueille on saatu maanomistajan suostumukset kunnostusten toteuttamiseen.

Talkoile Helmi-hankkeessa

Kirkkonummen keskustassa ja Siuntiossa on mahdollisuus osallistua virtavesitalkoisiin vuonna 2023. Todennäköisesti ensimmäiset talkoot järjestetään Siuntiossa jo kesäkuussa. 

Kiinnostuneet voivat ilmoittautua  jo ennakkoon sähköpostitse osoitteeseen eljasrahikainen@yahoo.com. 

Helmi-ohjelman www-sivut:https://www.ely-keskus.fi/kunta-ja-jarjesto-helmi ja https://ym.fi/helmi

Lisätietoja Helmi-hankkeesta: 
Eljas Rahikainen
Hankevastaava
040 840 8672
eljasrahikainen@yahoo.com